Kätevä tapa(s) tutustua Tampereen ravintoloihin

Elokuisin järjestettävä ruokafestivaali Tamperrada on kätevä tapa tutustua Tampereen ravintoloihin. Tänäkin vuonna pintxofestareihin osallistui viisikymmentä eri ravintolaa. 
Huikea määrä paikkoja kierrettäväksi viiden päivän aikana, mutta normaalioloissa onnistuu helposti. 
Kisaraati kiertää nämä kaikki kahdessa päivässä!

8 tällä reissulla koettua Tampereen ravintelia 

Täsmäajoitimme tämänkertaisen synnyinkyläni visiitin Tamperradan aikaan ja kävimme alla mainituissa ravinteleissa, sekä pintxoilemassa että tapaamassa perhettä ja ystäviämme.

Jutun lopusta löydät myös pari suositusta syömäpaikoista, joita ei kannata missata, vaikka me emme niihin tällä käynnillä ennättäneetkään.

Miten pintxoillaan

Jakaessani kuvia ruoka- ja juoma-aiheiselle tililleni Instassa, oivalsin, ettei Tamperrada olekaan niin tunnettu kuin olen kuvitellut, eivätkä kaikki tiedä mitä pintxot edes ovat. 
Aloitetaanpa siis alusta.

Pintxot ovat Espanjan Baskimaan oma tapas, pikkupurtava, jonka voi haukata parilla suupalalla. Törmäät näihin helposti myös esimerkiksi Barcelonassa. 
Perinteisessä pintxossa (baskin kielellä) tai pinchossa (espanjaksi) on yleensä leipäpala, jonka päällisiä pitää kasassa tikku, josta koko ruokalaji on nimensä saanut. 

Tikulla on kuitenkin toinenkin merkitys: Puiset tikut lasketaan ruokailun päätteeksi, kuten tapaslautaset monin paikoin muualla Espanjassa. Näiden perusteella asiakaalta osataan laskuttaa oikea summa. 
Puutikkujen sijaan monet paikat käyttävät nykyään eri värisiä (muovi)tikkuja merkkaamaan eri hintaisia naposteltavia. 

Tamperradassa näin ei ole, vaan kisapintxoille on määritelty kiinteä kolmen euron kappalehinta. Jotkut paikat tosin tarjoavat edullisemmalla yhteishinnalla muutaman pintxon ja juoman settejä. Muutamissa on tarjolla myös erikseen tilattavia hiukan kalliimpia pikkuannoksia.

Tamperradassa useimmilla ravintoloilla on tarjolla noin 3-10 erilaista pintxoa, joista yksi on se varsinainen kisapintxo. 
Voit siis nautiskella yhdessä paikassa pidempään tai keskittyä maistelemaan kilpailuun osallistuvia pintxoja. 

Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestetyssä tapahtumassa koronarajoitukset määräsivät nauttimaan ruuat pöydissä, mikä hiukan hidasti kiertelyä. Normaalivuosina voi pintxonsa napata Baskimaan tyyliin tiskillä ja painaa tukka putkella seuraavaan paikkaan. 

Koska nyt ei ollut se normaali vuosi, emme mekään ehtineet kiertää kovinkaan montaa paikkaa. 
Muutaman pintxokisaan osallistuvan ravintolan lisäksi ehdimme silti käydä myös joissakin muissakin paikoissa. Valitettavasti meiltä jäi väliin pari kestosuosikkiamme, kun aika ei vain mitenkään riittänyt muiden touhujen keskellä noin viikon Tampereella oleskelumme aikana. 

Missä pintxoilimme Tamperradassa

Vaikkemme moneen paikkaan ehtineetkään, onnistuimme silti nautiskelemaan yleisön ylivoimaisen suosikkipintxon eli Tampinkosken peura carpaccion. Jopa kahdesti, sekä istahtamaan pintxojen ja shamppanjalasillisten verran virallisen raadin parhaan tunnelman palkinnon voittaneeseen Champagne bar Santéen. 

Tampinkoski Kitchen & Bar

Juuri avattu Tampinkoski oli ihka ensimmäinen pintxoilupaikkamme ja taso sen verran kova, että meitä oli sen jälkeen vaikea tyydyttää.
Kävimmekin parin päivän päästä uudelleen Tampparissa lapsuudenystäväni kanssa ja maistelimme kisapintxon lisäksi loputkin suolapalat. 
No, jätettiin me sentään jotain muillekin, ihan vain yhdet joka lajia maistelimme. 

Mainioita olivat kaikki kolme, mutta kisapintxo säilyi loppuun asti suosikkinamme. 
Iso plussa lähiruoasta ja raaka-aineiden kokonaisvaltaisesta hyödyntämisestä. 

Ravintola Piemonte
Steam

Piemontesta ja Steamista, kuin myös Tampinkoskesta kirjoitin jo aiemmassa postauksessani. 
Lue lisää tästä: 3+1 palaa Tamperradaa. 

Champagne bar Santé 

Santé on vahvistanut shamppanjalasin jalansijansa Tampereella jo aikana, jolloin viinibaarit eivät olleet yleisiä edes yli tuplasti isommassa Helsingissä. Omaatuontia olevat kuohuvat ja muut viinit ovat taanneet valikoimaan laadukkaita erikoisuuksia. 

Elämänmatkakumppanini kehuskeli savusärki-pintxoaan maittavaksi. Itse pysyin sinnikkäästi kisa-annoksissa, joten söin shamppanja creme bruleen, vaikken makean ystävä olekaan. 

Tupa oli täynnä väkeä, joten ei ihme, että Santé sai parhaan tunnelman palkinnon. 
Joskin raati kehui shamppanjabaaria erityisesti siitä, että se on arkipäiväistänyt kuohuvien juontia.

Los Pollos

Kanaravintola Los Pollos oli yleisön suosikki vuoden 2019 Tamperradassa. 
Vaikka kiireisiä olimmekin, päätimme tempaista edes vauhdikkaasti yhdet kisapintxot, Perrito Calientet eli ”kuumat pikkukoirat”. Kannatti! 

Espanjalaisravintolalla on suorastaan velvoite pärjätä tässä kisassa. Ja mainiosti Los Pollos onnistuikin. 
Minihodarit yltivät mausteisella rapeudellaan kisaamaan ykkössijasta suosikkipeurojemme kanssa. 
Meidän makuumme Tampinkosken hienostuneen pehmeät maut toimivat kuitenkin tällä kerralla vieläkin paremmin. 

Kanaravintolassa pintxoja olisi ollut tarjolla kaiken kaikkiaan yhdeksän erilaista, toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä ja -tuoksuisia. 
Minkäs teet kun aikaa ei ollut, mutta ensi kerralla varataan tänne varta vasten enemmän aikaa. 

Omistajaan emme tällä hopulla törmänneet, mutta luin artikkelin, jossa ravintoloitsija kertoi pitäneensä ravintolan auki noutopaikkana pandemiarajoitustenkin aikana. Tuottoisaa touhua se ei ole ja hän myös kertoi jutussa ymmärtävänsä kollegoitaan, jotka sulkivat ovensa kokonaan.

Radalla Tampereella – Missä muualla söimme ja joimme

Villit ja Viinit

Villit ja viinit toimii ravintola Kajon naapurissa ja sen koekeittiönä.
Tämä syksyllä 2019 perustettu ravintola on avannut ovensa juuri silloin kun me poikkesimme edellisen kerran Suomessa. Eipä siis ihme, ettei paikka ollut meille entuudestaan tuttu. 

Steamiin kipaistessamme ohitimme paikan ja vaikkei tämä baari varsinaisesti Tamperradaan osallistunutkaan, palasimme lasillisille ja nautimme vielä vähän purtavaakin. 
Tampparin tyyliin täälläkin vannotaan lähiruoan nimiin. 
Tästäkin kirjoitin jo aiemmin 3+1 palaa Tamperradaa -postauksessani.
Vahva suositus! 

Ravintola Thai & Laos

Ravintola Thai & Laosilla on kaksi toimipistettä. Näsilinnankadun ravintola oli aikoinaan yksi äitini vakiolounaspaikoista ja kävinkin hänen kanssaan siellä muutaman kerran nauttimassa tulisia kaakkoisaasialaisia makuja. 

Kävimme täällä nytkin perhelounaalla. Muistojen verestämisen lisäksi siksi, ettei kotikulmillamme eli Belgradissa saa kunnolla tulista thai-ruokaa ja eipähän tässä olla viime aikoina pahemmin kaukomatkailtukaan.

Nyt testasimme Suvantokadun ravintolan, jonka sisustus oli mielestäni toista toimipistettä hienompi. Joskin äitini sanoi siellä toisessakin tehdyn remontin sitten viime käyntini. 

Ruoka oli juuri sitä mitä odotin: Suomalaistyylinen buffetlounas, mutta makujensa puolesta aitoa thaikeittiötä. 
Erityisen hyvää oli vahvan inkiväärinen kanakeitto. 
Plussaa chilikastikeliemistä, joita voi lisätä ruokien päälle oman makunsa mukaan. 

Bar Prince Hamlet

Käytyämme nautiskelemassa Tampinkosken antimia toistamiseen, ehdotti lapsuudenystäväni, että poikkeaisimme vielä lasillisille toiseen hänen miettimästään kahdesta irkkubaarista. 
Se toinen olisi kuulemma vähän raffimpi paikka, valitsemamme niistä baari, jonne ystäväni oli pitkään haaveillut menevänsä. Tammerkosken sillan kupeessa sijaitsevan Hamlet, on sekin avannut ovensa vasta reilut kaksi vuotta sitten ja oli siten meille ennalta tuntematon. 

Baarimikko totesi muitta mutkitta meidän saapuneen oikeaan paikkaan, kun kerroimme minkä kahden juottolan välillä olimme arponeet. 

Siitä toisesta en edelleenkään osaa sanoa mitään, mutta Hamletia voi kehua. 
Harvemmassa baarissa (Suomessa) maistatetaan viini, eikä vain kaadeta mitä tahansa lasillista ja rahasteta. 
Äärimmäisen poikkeuksellisesti en edes kelpuuttanut ensimmäistä, baarimikon suosittelemaa viiniä, vaan nirsolin ja pyysin saada maistaa toisenkin. Se ei ollut hymysuiselle baarimikolle mikään ongelma. 

Lopulta jäimmekin istumaan useammankin lasillisen ääreen, pilkkuun asti, joka näin rajoitusten aikaan tulee Tampereella kymmeneltä illalla. 

Älä missaa näitä

Aika Tampereella loppui auttamattomasti kesken ja moni uusi ravintola jäi meiltä testaamatta ja rakkaat lempipaikat vierailematta. 
Alla mainitsemissani ravitsemisliikkeissä emme ole käyneet pintxoilemassa, vaan illallistamassa muina aikoina.

Heinätori

Ravintola Heinätori on ollut perustamisestaan lähtien kestosuosikkimme, jossa olisi päästävä käymään jokaikisellä Suomen-visiitillä. Heinätori on jopa Tampereen kotiani lähinnä sijaitseva ravintola, jonne voisin tehdä Amurin kodista pöytävarauksen melkein huutamalla. 

Mutta kun siellä Tampereen kodissa ei ole tullut majailtua vuosiin, emme ole ehtineet Heinikseenkään useampaan vuoteen. 
Päätimme varmistaa illallistamisen tällä reissulla ja valitsimme jopa ruokamme ennalta nettisivuilta. Mutta niin vain kävi, että ainoa meille sopiva päivä olisi ollut maanantai, jolloin isäntäpari ja henkilökunta pitävät ansaittua vapaapäiväänsä. 

Heinätorilla ideana on tarjota lähiruokaa hyvistä raaka-aineista, suomalaisia ruokaperinteitä kunnioittaen. Tämä ajatus on pitänyt avaamisesta alkaen ja hyvin on toiminut. 
Ravintola on pitänyt tasonsa jo toistakymmentä vuotta ja onpa siellä kestitty myös korkea-arvoisia vieraitakin.

Hintataso on silti varsin maltillinen, – se on ollut ajatuksena jo alusta alkaen. 
Kolmen ruokalajin laadukkaan menun saa viidelläkympillä. 

Vaikka ytimessä on suomalaisen ruoan kunnioittaminen, näkyy omistajaparin rakkaus Italian-matkailuun palvelukulttuurissa. Täällä on aikaa jutella asiakkaille. 
Tosin kaikki suomalaiset eivät sitä osaa arvostaa. Mukavan omistajan liikanimi ”vanhempi miestarjoilija” juontaakin juurensa erään asiakkaan palautteeseen liikaa puhuvasta vanhemmasta miestarjoilijasta. 

Me taas haluamme varata tänne aina reilusti aikaa, jotta ehdimme varmasti vaihtaa kunnolla kuulumisia Irjan ja Laurin kanssa. 
Eipä sillä, olemme me aikoinaan pamahtaneet Heinikseen sisään keittiön jo suljettua, kun emme olleet huomanneet muuttuneita aukioloaikoja. 

Emme kuitenkaan joutuneet poistumaan nälkäisinä, kun talonväki tutkiskeli mitä einehiä olisi vielä jäljellä ja loihti meille illallisen pitkän kaavan mukaan. Isäntäväen itsepoimimista keitetytyn sienikeiton lisäksi saimme tietysti pääruoan ja jälkkäriksi vasta listalle harkinnassa olevan jälkkärin. 

Gastropub Tuulensuu

Tuulensuu on toinen ehdottomista vakipaikoistamme Tampereella. Aikoinaan kävimme täällä aina kaupunkia vaihtaessamme. Ismo asui tuolloin Helsingissä, minä toinen jalka Tampereella, toinen Helsingissä, – aina silloin kun ylipäänsä Suomessa olin. 

Tuulensuu sijaitsee Puutarhakadun ja Hämeenpuiston kulmassa, tuolloin aikoinaan kätevästi matkan varrella rautatieasemalle tai sieltä tullessa.

Jo silloin kun pubiruoka tarkoitti Suomessa lähinnä ankeita sipulirenkaita, tarjoili Gastropub Tuulensuu nimensä mukaisesti laadukkaampia kulinaristisia elämyksiä belgityyliin. 
Taidampa olla syönyt ensimmäiset sammakonreitenikin täälllä, kenties myös ensimmäisen jänisateriani. 
Kestosuosikkinani on kuitenkin säilynyt lihapullat vuohenjuustokastikkeella. 

Luonnollisesti olut- ja viinivalikoima on laaja. Pyydä suositusta tarjoilijalta, he tietävät mitä myyvät!
Pulloviineistäkin saattaa löytyä avattuja erikoisuuksia, joita pääsee siten maistelemaan ihan laseittainkin. 

Tuulensuusta olen aikoinaan kirjoittanut yhden englanninkielisen postauksen Wining & Dining in Tampere – Gastropub Tuulensuu. 

Bar Inez

Inez kuuluu Tuulensuun kanssa samaan gastropubien ketjuun ja on itseoikeutetusti Tampereen The pintxopaikka lajille omistautuneena tapasbaarina.
Täällä on tullut nautittua monet pintxot ja tapat, vaikkeikaan juuri Tamperradan aikaan. 

Muista Tamperradaan osallistuvista ravintoloista meiltä jäi lisäksi testaamatta viime vuoden voittaja ja tänä vuonna yleisökisassa sijalle kolme yltänyt Muusa, jossa emme ole käyneet ikinä.

Myös tämän vuoden voittaja Linkosuo MIN Asemakeskus jäi kokeilematta, vaikka Tampereella syntyneelle Linkosuon kahvilat ovat hyvinkin tuttuja hengailupaikkoja lapsuudesta asti.

Tamperradan omilta sivuilta voit katsoa koko vuoden 2021 kärkilistan.