Rio de Janeiro näyttää aurinkoiset kasvonsa matkailijalle, mutta yhteiskunta on monin tavoin sekasortoinen. Me olimme Brasiliassa työmatkalla ja seurasimme mm. poliisien työtä faveloissa, sekä kävimme vankilassa tapaamassa suomalaista vankia.
*Sisältää affiliatelinkkejä majapaikkoihin.
Hotellit eivät ole tietoisia maininnoista ja majoitukset olen maksanut itse.
Kun kuutisen vuotta sitten lähdin työkeikalle Brasiliaan haaveenani oli nähdä maata vähän laajemminkin.
Erityisesti pääkaupunki Brasílian arkkitehtuuri olisi kiinnostanut suuresti!
Aika nopeasti kuitenkin selvisi, että maan sisäiset lennot maksavat helposti vähintään saman verran kuin lento Helsingistä Pariisin kautta Rioon ja suurten välimatkojen maassa saa istua bussissa vuorokauden etenemättä kartalla kärpäsen kakkia pidemmälle.
Niinpä sitä tulikin perehdyttyä viiden viikon aikana varsin hyvin Rio de Janeiroon ja haudattua unelmat muista paikoista.
Vaikka töissä olimmekin, jäi meille aikaa tutustua myös paikalliseen kulttuuriin uusien ystävien kanssa.
Favelat kiehtovat, mutta uskaltaako niihin tutustua?
Alkuun yövyimme työparini Mirvan kavereiden luona faveloissa.
Brasilialainen slummi saattaa kuulostaa turhankin eksoottiselta paikalta majoittua, mutta suuri osa paikallista elämää löytyy juuri niistä, kuin myös kenties tyypillisimmät riolaiset.
Rio de Janeiron favelat ovat kaupunginosia, joissa tavalliset ihmiset elävät.
Tutustuimme myös faveloiden baareihin ja tunsimme itsemme erittäin tervetulleiksi.
Moni ilahtui nähdessään eurooppalaisten matkaavaisten kapuavan kukkuloille Copacabanan rantaelämän sijaan.
– Todellakin kirjaimellisesti kapuavan: katsopa Mirvan kuvaama hauska video kämppämme ovelta alas favelan “portille” ja takaisin.
Tämä matka piti tehdä aina kun kylille lähti. Kunto kasvoi kohisten!
Ihmettelen itsekin näin jälkeen päin miten me löysimme aina takaisin kotiin.
Favelaturismin riskit
Välikohtauksiltakaan ei vältytty.
Palatessamme eräältä työkeikalta olimme aikeissa ottaa funikulaarin ylös koti-favelaan.
Sen lähtötasolle päästessämme paikalle saapui poliiseja ammuskelemaan kohti tuttuja kukkuloita (ja sitä funikulaaria) ja me kyykkäsimme nopeasti betonimuurin taakse.
Paikallisia eleemme lähinnä huvittivat.
Selitä siinä sitten, että meille ampumavälikohtaukset omien kotiportaiden juurella eivät ole ihan jokapäiväistä peruskauraa.
Hämmästyttävän nopeasti mekin totuimme kohauttelemaan olkiamme lähes jokailtaisille ammuskeluille ja väistelemään luoteja kämpillä ollessamme siirtymällä avoimen ikkuna-aukon edestä vähän sivummalle.
Nojaa vähän taaksepäin kun lähellä paukkuu, mitä siitä suurempaa numeroa tekemään.
Tuntematta faveloita en kuitenkaan lähtisi pällistelemään niihin turistina ilman paikallisopasta.
Eivät nuo paikat ole mitään lavasteita, vaan niissä on ihan aikuisten oikeasti rikollisuutta, esimerkiksi huumekauppaa, joten kännykkä kädessä kuvia napsien pyöriminen ei ole ihan viisasta.
Paikalliset tietävät turvalliset ja vähemmän turvalliset paikat ja voivat myös esitellä sinut ystäväkseen, jolloin voit myöhemmin liikkua rauhassa yksinkin.
Rocinha
Rocinhaan, yhteen Etelä-Amerikan suurimmista slummeista, järjestetään ihan opastettuja turistikierroksiakin.
Rocinha on myös yksi ns. pasifioiduista faveloista eli erittäin tiivistetysti sanottuna poliisin kontrollissa.
Aito favela se kuitenkin on, joten jos haluat turvallisen tavan tutustua, niin maksetuilla retkillä se on helppoa.
Noudata oppaan ohjeita kuvaamisesta. Oikeasti.
Siltikin esimerkiksi ryöstön uhriksi joutuminen on todennäköisempää Copacabanan vaurailla rannoilla ja sinne mennessä onkin syytä jättää arvoesineet jemmaan.
Lue lisää aiheesta artikkelistani Onko Rion faveloissa turvallista
Rion maailmankuulut rannat ovat must-kohde
Riolaiset elävät kuuluisilla rannoillaan ja niillä mekin tavattiin usein haastateltaviamme.
Ehdimme viettää Ipanemalla ja Copacabanalla myös jonkin verran vapaa-aikaa.
Aaltojen lisäksi merivirrat ovat erittäin voimakkaita, eikä niiden kanssa kannata ryhtyä taisteluun.
Vaikka työparini on todella hyvä uimari, lähtivät merivirrat kiskomaan Mirvaa Atlantin aaltoihin.
Paikallinen vieraanvaraisuus tuli testattua todenteolla: Pari miestä lähti välittömästi apuun lautoineen ja minä sain tavata työparini vielä tälläkin reissulla Atlantin samalla puolen.
Riolaiset käyvätkin rannoilla ottamassa aurinkoa, lenkkeilemässä, pelaamassa rantalentopalloa, jutustelemassa ystävien kanssa tai vain näyttäytymässä.
Uiminen ei ole yhtä suosittua.
Suosittelen tekemään kuten useimmat riolaiset: käristä nahkaasi rannalla ja käy vedessä vain rannan tuntumassa.
Jos aiot uida, niin selvitä ennalta mitkä kohdat rannoista ovat turvallisia.
Joka tapauksessa: mene biitseille, muuten et voi edes sanoa kokeneesi Rioa, sehän on selvä!
Yhdistimme lihansyönnin ja paaston
– Rioa karnevaaleilta rodizioihin
Satuimme olemaan Riossa karnevaalien aikaan ja pääsimme osallistumaan sambatreeneihin.
Mirva tanssi lopulta jopa itse karnevaaleissa. Mikä mieletön muisto!
Itselläni ei jalka noussut edes treeneissä ja syykin selvisi kun flunssaoireeni pahentuivat niin, että lopulta katselin Mirvankin osallistumista vain tv:stä ja poikkesin seuraavana päivänä sairaalassa hakemassa happea, lääkekuurin ja komennon pysyä pois homeisista slummiasunnoista.
Yksi työjutuistamme oli Finskin Blue Wingsin artikkeli, jota varten kävimme tutustumassa paikallisiin rodizioihin eli grilliravintoloihin.
Oma karnevaalien viettämiseni oli se perinteisempi paastomuoto: lihaherkutkin jäivät maistelematta.
Kas kun kuvatessani en pysty syömään, joten Mirva maisteli ja minä kuvasin kuola suupielestä valuen.
Vaikken erityisesti ihastunut Rioon kaupunkina, niin kieltämättä hiukan houkuttelisi palata sinne ruokamatkalle.
Seuraavan kerran törmäsinkin mainioon rodizioon vasta toissakeväänä Qatarissa vuorokauden mittaisella välilaskulla.
Brasilia on lihansyöjän paratiisi, mutta löytyy sieltä toki myös hyvää kasvisruokaa ja sushipaikkoja, vaikka São Paulo onkin jälkimmäisestä ruokalajista Rioa tunnetumpi suuren japanilaisväestönsä vuoksi.
Majapaikkoja ilmaisista törkykalliisiin ja viittä vaille creepyihin
Ajankohdalla oli huonotkin puolensa: karnevaaliaikana majoituspaikat ovat paitsi täysiä, niin myös ylihintaisia.
Niinpä couchsurffaaminen oli erittäin hyvä valinta, vaikkakin se tarkoitti pitkällä reissulla jatkuvaa majapaikan vaihtamista.
– Vieraanvaraisuutta ei voi käyttää hyväkseen ja notkua toisten nurkissa päivä- tai viikkokausia. Itsekin majoitan matkalaisia mieluiten maksimissaan kolme yötä, joten noudatan samaa myös yöpyessäni itse jonkun muun kodissa.
Kun Mirva suuntasi kohtia pohjoista, tässä tapauksessa Karibiaa, jäin odottelemaan toisen työparini Veran saapumista Rio de Janeiroon.
Olin aikeissa etsiä muutamaksi päiväksi AirBnB-asunnon kaupungin ulkopuolelta pitääkseni muutaman päivän vapaata.
Tulin aika nopeasti toisiin ajatuksiin huomattuani alustaa käytettävän Brasseissa jonkinlaisena Tinderinä.
Varaamani asunnon omistajan viestit olivat sen verran erikoisia sävyltään, että peruin varaukseni ja menin tuhoamaan budjettiani ylihintaiseen hotelliin.
Onnekseni seuraavaksi vieraanvaraisuuttaan osoitti suomalainen kirjeenvaihtajakollegani, joka kutsui minut majoittumaan kotiinsa.
Yhteisellä ravintolaillallisella selvisi meitä kuvaajia ja toimittajia olevan kaupungissa enemmänkin.
Osa heistä asui Brasiliassa toisten ollessa minun tapaani vain käymässä.
Eikä ihme, kyllähän värikäs ja tapahtumarikas Rio kiehtoo, elämää siellä riittää.
Vankilavisiitti ja yö poliisien kanssa
Pakerrettuamme Mirvan kanssa aiheita ruokamatkailusta terveyteen ja liikkumiseen, Veran saapuessa Rioon elämä ei varsinaisesti rauhoittunut.
Karnevaalimeiningistä siirryimme työelämäaiheisiin ja käsittelimme lehtijutuissamme myös rikollisuutta.
Seurasimme muun muassa poliisien yövuoroa faveloissa ja kävimme haastattelemassa suomalaista vankia Joinvillen vankilassa Rio de Janeirosta etelään.
Vaikka luotto tunnetusti korruptoituneeseen virkavaltaan ei ollut erityisen korkealla, sen enempää meillä kuin paikallisilla, niin yö sujui rauhallisesti partioidessa.
Jutun teon kannalta vähän turhankin tapahtumaköyhästi.
Värikkäin kokemuksemme oli lähinnä se, kun piilottelimme seuraamiemme rivipoliisien pomolta.
Ylemmältä taholta haastattelupyyntöömme tuskin olisi suostuttu, ainakaan hetkessä, joten olimme etsineet haastateltavamme muita reittejä.
Joinvillen keikkakin meni jouhevasti.
Toisaalta vanki oli siirretty tähän parempimaineisempaan ja brasilialaisittain moderniin vankilaan vasta hiljattain ja haastattelupyynnöllemme näytettiin vihreää valoa vasta täältä, lukuisten viestien ja kuukausien odottelun jälkeen.
Brasiliassa välimatkat ovat tosiaan valtavia.
Santa Catarinan osavaltion suurin kaupunki Joinville ei ole kartalta katsottuna kovinkaan kaukana Rio de Janeirosta, mutta muutaman tunnin haastattelureissuunkin meni pari vuorokautta.
Paluubussimatkan jälkeen meille jäi muutama tunti aikaa Riossa ennen lentoa takaisin Eurooppaan.
Pohdimme pääsisimmekö johonkin pesemään reissupölyt ja päädyimme kysymään allasalueen käyttöä yhdestä aiemmista hotelleistamme, jossa olimme viihtyneet mainiosti.
Emmekä vähiten sen huoneessa sijainneen yksityisen saunan vuoksi!
*Tästä hotellista jäikin paras mielikuva kaikista viiden viikon aikana testaamistani majapaikoista, eikä noin viidenkympin hintakaan ollut pahin mahdollinen, varsinkin kun sijainti oli Copacabanan rannan tuntumassa.
Henkilökunta toivotti meidät iloisesti tervetulleeksi takaisin, aivan ilmaiseksi, ja vieläpä kehaisi, että on kiva nähdä meidät uudelleen.
Olimme kuulemma ihmisiä, jotka levittivät iloa ympärilleen.
Se on jo kovasti sanottu iloisessa Rio de Janeirossa!
Lisääkö tieto tuskaa eli pitäisikö matkablogeissa kirjoittaa vain aurinkoisista hiekkarannoista?
Olen jakanut varsin harvoin tarinoita työmatkoiltani.
Suurimmaksi osaksi ajankäytöllisistä syistä: Työskennellessäni en ehdi juurikaan tutustua nähtävyyksiin tai muihin lomamatkalaisia kiinnostaviin kohteisiin.
Tarinat vaikkapa tehtailta tuskin kiinnostaisivat kovinkaan monia, ainakaan matkailumielessä.
Työmatkaavana journalistina ammattini vaikuttaa myös mielikuviini ja suhtautumiseeni eri paikkoihin.
Hyvässä ja pahassa.
Siinä missä Rio de Janeiro näyttäytyy monille upeana rantakohteena iloisine katubileineen, niin itse en voi välttyä näkemästä aurinkoisen mielikuvan taakse.
Sama pätee luonnollisesti mihin tahansa matkakohteeseen.
Osittain senkin vuoksi koen toisinaan matkablogin kirjoittamisen vaikeaksi.
– Miten tasapainoilla aiheiden välillä?
Vaikka kerron täällä matkablogini puolella lähinnä matkailijoita kiinnostavista aiheista ja vinkkaan näkemisen arvoisista kohteista, niin aika ajoin nostan esiin myös näitä eri yhteiskuntien epäkohtia.
Tarinoita maailman ”takapihoilta”, jotta paikkoihin matkustavat tiedostaisivat myös ongelmat ja ristiriitaisuudet.
Haluaisin ihmisten oppivan vastuullista matkustamista ja ymmärtävän turismin kääntöpuolet.
Vähintäänkin pälyilemään sinne hotellien takapihojen jätevuoria kohti tai miettimään millaista toimintaa matkaillessaan rahoittaa.
En halua syyllistää, mutta koen tärkeäksi kiinnittää huomiota niihinkin puoliin, joita ei mielellään lomamatkaillessa ajattelisi.
Matkustamisen lopettaminenkaan ei ole paras ratkaisu.
Turismin avulla rahoitetaan paljon hyvääkin toimintaa.
Olen kiitollinen, jos kerrot minulle kommenteissa kiinnostaako sinua matkablogissa kohteiden käsitteleminen myös yhteiskunnallisten aiheiden kautta vai haluatko lukea mieluummin puhtaasti matkatarinoita tai kohdevinkkejä.
Pari sanaa työpareistani
Journalisti- ja matkabloggaajakollegani Mirva Lempiäinen asui vuosia Yhdysvalloissa ja asettui sittemmin asumaan perheineen Karibialle, Ranskalle kuuluvalle Guadeloupelle.
Writer on the move -blogista voit seurata hänen reissujaan ympäri maailman ja Guadeloupe Guide -blogista taas voit lukea elämästä Karibialla.
Mirva on kirjoittanut Guadeloupelta myös opaskirjan, jonka avulla löydät Gwadan parhaat biitsit ja vesiputoukset.
Toinen Brasilian reissun työparini oli Suomessa asuva rikos- ja oikeustoimittaja Vera Miettinen, jonka blogista löytyy myös yksi Brasiliasta tekemistämme jutuista.
Muutama kohtuuhintainen paremman tason hotelli, joissa yövyin Riossa
Rion reissun aikaan pari sataa päivää vuodesta reissaavana oma budjettini oli tiukilla, mutta satunnaiselle matkaajalle nämä silloin testaamani paremman tason hotellit ovat hinta-laatu -suhteeltaan oikein hyvä valinta.
Vuoden 2014 karnevaalien aikaan huone irtosi noin 50-60 euron hintaan.
Niinkuin kuvailit ”lihansyöjän paratiisiksi” se on yksi suuri syy miksi sinne haluan! Tätä oli mielenkiintoista lukea 😊 Kaikkea tätä infoa varsinkin poliiseista ei aina löydä muualta
Kiitos Petra, kiva kuulla että oli iloa ja hyötyä. Tosi usein matkajutuissa jää käsittelemättä nämä yhteiskunnalliset asiat, eivätkä ne tietenkään kaikkeen kuulukaan. Mielestäni kaikkien olisi hyvä kuitenkin jollain tasolla tiedostaa mitä siellä turistirantojen takana tapahtuu ja millaisessa todellisuudessa paikalliset elävät.
Mutta nuo liharuoat, aah!
Paluuviite: Paljonko maksaa ilmainen? | Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Joutilaina Jerevanissa | Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Please Be Seated without Takeoff | Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: Onko Rion faveloissa turvallista? | Please be seated for takeoff
What a fantastic story of an incredible journey and adventure!
Thank you Tiina! Nice that you enjoyed this adventure through my post!
Varsin hurjia nuo sinun favelakokemukset. Rocinha ei meidän Rio de Janeirossa vieraillessamme ollut kovinkaan hyvin poliisin kontrollissa. Ainakaan retkiä ei kovin avoimesti ollut tarjolla…
Tuo olikin varsin yllättävää, että sisäiset lennot oli noin kalliita. Omien kokemusten perusteella sisäiset lennot maan sisällä ovat Etelä-Amerikassa varsin edullisia, mutta yhtä pitkät lennot ovat erittäin kalliita, jos ylitetään jonkun maan raja.
Tuo poliisien pasifiointiprojektihan lopulta epäonnistui ja favelat ovat nykyään taas vaarallisempia. Juuri mietin tänään, että ehkä on syytä kirjoittaa kuitenkin vielä tarkempi kuvaus tilanteesta, ettei kukaan ainakaan ottaisi riskejä tiedostamatta niitä.
Millaista hintaa lennoilla nyt oli, suurinpiirtein? Tuohon aikaan maksoin Helsingistä Pariisin kautta Rioon ja takaisin noin 700€ ja sisäiset lennot maksoivat noin 800€ sekä Brasilian sisällä että naapurimaihin.
Tuo 800 euroa maan sisäisestä lennosta kuulostaa käsittämättömän suurelta hinnalta. Maiden väliset lennot ovat tosiaan melko kalliita, mutta me maksoimme lentolipuista (Rio de Janeirosta) Foz do Iguaçuun noin 60 euroa per lippu. Myös Argentiinassa lento Ushuaiasta El Calafateen oli moninkertaisesti halvempi kuin lento Ushuaiasta Chilen Punta Arenasiin, vaikka se lento olisi ollut paljon lyhyempi.
Tuo kuulostaa huomattavasti paremmalta! Ehkä lentoja (tai halpalentoyhtiöitä) on tullut lisää viime aikoina?
Mielestäni yhtiöitä ei kyllä ole merkittävästi tullut lisää, mutta ehkäpä kilpailukin on koventunut ja lentäminen Etelä-Amerikassakin “arkipäiväistynyt” entisestään.
Voipi hyvin olla tai sitten oli vain ajankohdasta kiinni!