Italian oluet – maistajaiset Milanossa

Jos italialaiset puhuvat yleensä innokkaasti ruuasta, niin Silvana puhuisi tuntikausia oluista. 
Ja puhuukin. 

Ilta venyy pitkäksi kun intoudumme kuuntelemaan milanolaisen baarimestarin tarinoita italialaisen olutkulttuurin nykytilasta, panimoista ja eri oluttyyppien eroista. 

Intohimona Italian oluet

Tapaamisellamme on pitkään kypsytellyt juuret.
Kohtasimme Silvanan jokunen vuosi sitten Kiotossa, Japanissa. 
Päädyimme pitkään keskusteluun työelämän epäkohdista ja kehittämisestä. 

Silvana on korkeastikoulutettu diplomaattiperheen tytär, joka suhtautuu oluisiin niin intohimoisesti, että päätyi baarimikoksi. 
Ei ehkä tyypillisin valinta hänen laisellaan taustalla, mutta eipä hän mikään tavallinen oluenlaskija olekaan. 
Silvana on opiskellut todelliseksi olutasiantuntijaksi ja osaisi kertoa oluen panemisen hienoimmatkin yksityiskohdat vaikka unissaan.

Kerroin jo Kiotossa Silvanalle, että haluan hänet haastateltavaksemme työelämäaiheiseen lehtijuttuumme, kun taas tulemme Italiaan. 
Syynä ei ollut olut, vaan hänen näkemyksensä työn johtamisesta. 
Nainen on harmissaan henkilövetoisen alan huonosta johtamisesta ja hänellä on paljon ideoita esimiestyön kehittämiseen.

Ravintola-alan työ on huonosti palkattua ja väki vaihtuu tiheään. 
Silvana näkee alan ongelmana sen, ettei kukaan enää viitsi opiskella pitkälle, kun se ei näy palkkapussissa. 
Ammatistaan ylpeät ja arvostetut hovimestarit ja baarimikot ovat kadonneet. 
Samaa myötä asiakastyytyväisyys laskee. 

Silti Silvana sanoo suoraan, ettei häntä se olutta ostava ihminen kiinnosta, vaan itse olut. 
Mutta koska hän tuntee myymänsä tuotteet erinomaisesti, osaa hän myös antaa nappiin meneviä suosituksia. 
En täysin niele kaverimme väitettä. Vaatii psykologista silmää ja palvelutahtoa osata yhdistää asiakas ja olut: Valita sopiva juoma myös sellaiselle asiakkaalle, joka ei itse osaa kertoa mistä pitää. 

Lähdemme siis katsomaan Milanoon, miten nainen toimii työssään.

Sumuisen Milanon sameat oluet

Laitan Silvanalle viestin, varmistaakseni onko hän vielä samassa työssä ja kerron tulevamme Milanoon. 

Nainen hämmästyy. Hän kertoo juuri muistelleensa minua ja Kiotossa käymäämme keskustelua. 
Hän on vaihtanut työpaikkaa. 
Kysyntää trendiyökerhossa olisi ollut, mutta ammattilaista turhautti asiakkaat, joita kiinnosti enemmän näyttäytyä kalliin juoman kanssa, kuin se miltä lasissa oleva juoma oikeasti maistui. 

Silvana oli lähtenyt töihin uuteen pieneen baariin, pienemmällä palkalla. Aivan vapaaehtoisesti. 
Hän sai työympäristön, jossa hänen ammattitaitoaan arvostetaan. 
Jopa niin paljon, että käytännössä baarimestari vastaa toiminnan kehittämisestä ja pyörittämisestä.

Laskeudumme sumuiseen ja talviseen Milanoon. Tapaamme Silvanan haastattelun merkeissä kahvilassa, hänen ollessaan vapaalla. 
Baarityön lomassa ei olisi ollut aikaa pohtia työelämän kehittämisen kiemuroita.
Sovimme tapaavamme uudelleen illalla hänen työpaikallaan Magutt-baarissa.

Ajatuksenamme on maistella juomia aivan oman kiinnostuksemme pohjalta ja napata vain muutama kuva Silvanasta työssään. 
Ilta on suhteellisen hiljainen ja saamme lopulta usean tunnin kestäneen olutluennon. 
Luonnollisesti maistelemme samalla useita oluita.

Itsehän en oluita juo, pidän niistä kyllä, mutta vatsani ei. 
Täälläkin siis tyydyn nautiskelemaan viinejä, mutta pääsen onneksi vertailemaan oluita ottamalla maistiaisia Ismon tuopeista.
Lukijani tuntevat minut viininjuojana, mutta harvempi tietää, että olin kolmekymppiseksi asti nimenomaan oluenjuoja ja onkin suuri harmistus, etten pääse niistä enää isommin nautiskelemaan. 

Olut kun on monin osin viiniä monipuolisempi juoma, joka sopii myös lukuisten ruokien kaveriksi viiniä paremmin. – Kuvittele tähän vaikkapa tuliset thai- tai meksikolaisruuat. 

Italiassa tätä ongelmaa ei onneksi ole. 
Eri alueiden ruuat sopivat samojen alueiden viineihin, kuten on perinteisesti viinialueilla.
Oikeastaan pizza on ainoa ruoka, joka nimenomaan kuuluisi nauttia oluen kera. 
Toisaalta täälläkin viini on yleisesti ruokajuoma, mutta varsinkin nuoret juovat mielellään olutta baareissa.

Tällä kerralla minäkin saan maistiaisia niin monesta hanasta, että menen laskuissa sekaisin.
Ammattilainen kun ei myy oluenystävälle koko tuopillista maistattamatta ensin mitä asiakas on mieltä. Sama pätee luonnollisesti viineihin. 

Italiassa arvostetaan lähituotantoa

Maailman suurimmassa viinintuottajamaassakin on innostuttu oluista.

Kun italialaisista on kyse, niin luonnollisesti ruokaan ja juomaan suhtaudutaan intohimolla. 
Sama pätee oluisiin.

Unohda Peronit ja Morettit, isot brändit, jotka eivät ole enää edes italialaisessa omistuksessa. 
Myös Italiassa vannotaan käsityöläispanimoiden nimeen ja homma viedään astetta pidemmälle. 

Italian olutkulttuuri on nousussa ja vuosikymmenen alkupuolella IPA trendasi myös saapasmaassa. 
Vuosi 2015 oli käännekohta uudenlaisille oluille. 
Vahvasti humaloidut oluet pysyivät edelleen suosiossa, mutta samalla siirryttiin luonnollisempien ja sameampien, sekä suodattamattomien oluiden suuntaan.

Paikallisuudesta tuli tärkeää, jokaisesta raaka-aineesta lähtien.
Aineksien tulee olla laadukkaita ja lähellä tuotettuja. Lähituotantosertifikaatti on laadun tae ja nostaa arvostusta.

Bergamottia ei korvata appelsiininkuorella, vaan bergamotti on aitoa ja tietenkin Italiassa kasvatettua.
Siinä missä riisistä on aiemmin pantu halpaa bulkkiolutta, nyt Po-joen laaksossa Piemontessa kasvatettavasta punariisistä valmistetaan laadukkaita, paikallisiksi sertifioituja oluita. 

Uusia menetelmiäkin kokeillaan ja kehitetään. 
Kypsytykseen käytetään viinitynnyreitä ja luonnollisesti hiivat ovat tärkeässä osassa. 
Belgityyliset hapanoluet ovat suosiossa, mutta spontaanin villihiivalla käyttämisen sijaan on onnistuttu panemaan vastaavia tuotteita viljeltyjä hiivoja käyttämällä.

Jos Suomessa viininystäviä turhauttaa viinin olutta korkeampi verotus, Italiassa asia on päinvastoin.
Alkoholia verotetaan Italiassa alkusokerin, ei lopputuotteen, mukaan ja niinpä jotkut panimot lisäävät sokerin vasta myöhemmässä vaiheessa valmistusta. 
Silvana nyrpistää nenäänsä rahan vuoksi kikkailulle, laadun pitäisi olla ykkösasia. 

Mitä pohjoisemmaksi ja samalla lähemmäksi olutalueita mennään, sitä suurempaa on luonnollisesti oluen kulutus.
Siinä missä Lombardian panimoteollisuus panostaa määriin, keskitytään Rooman seudulla laadukkaisiin mikropanino-oluisiin. 
Etelän panimot ovat tyypillisesti yhden tai kahden hengen perheyrityksiä, joissa olut pullotetaan käsin.
– Todellisia käsityöläisoluita!
Laatu on kuulemma silti erittäin tasaista. 

Italiassa on jo yli tuhat pien- tai mikropanimoa, mikä on itseasiassa väkilukuun suhteutettuna suunnilleen saman verran kuin reilun sadan panimon olutmaa-Suomessa. 

Silti Italia on edelleen oluen litramäärissä Euroopan hännänhuippu. 
Vähemmän on täällä enemmän.

Maltaan risti ja muita maistelemiamme oluita

En lähde arvioimaan oluita yksittäin. En ole alan asiantuntija ja ennen kaikkea olen sitä mieltä, että paremmuusjärjestykseen laittaminen on turhaa. Makuasioista kun ei kannata kiistellä. 

Maguttin kahdentoista hanaoluen valikoimassa panostetaan laatuun. 
Tarjolla on paikallissertifioituja, lukuisia palkintoja voittaneiden mikropanimoiden tuotteita, joten valitse makusi mukaan tai testaile useita, kuten me teimme. 

Croce di Malto

Croce di Malto -panimon bitter (5,9%) on ensimmäinen olut, jonka Silvana laskee eteemme.
Baarimestari toteaa, että tämä ei ole muotiolut, tämä on oluenystävien juoma. 
Olimme samaa mieltä ja myös pidimme maistamastamme. 

Kuten Milanon ruokapostauksessani kerroin, Maguttin hintataso on enemmän kuin kohtuullinen.
Tämän tuopillisen hinta oli 6 e.

Huomaatko muuten sanaleikin panimon nimessä? 

Silvana kertoo tämän piemontelaispanimon olevan todella minikokoinen, mutta sen voittaneen vuosia putkeen kansainvälisiäkin kisoja oluillaan.

Microbirrificio Birra Elvo

Piemonten, ja etenkin sen vuoristoalueen, vesien sanotaan sopivan erittäin hyvin oluen valmistukseen. 
Silvana mainitsee esimerkkinä IGP-paikallissertifioiduista oluista Gragliassa sijaitsevan Birra Elvo -panimon, jota pyörittää entiset puuseppäveljekset Raoul ja Josif Vezzoli.

Hilltop Brewery

Hilltop breweryn oluet taas tulevat Rooman pohjoispuolelta Bassano Romanosta. 
Maistamme heidän savuista stoutiaan, Gallagheria (5,5%), jonka kansainvälinen raati valitsi Italiassa vuoden 2016 parhaaksi stoutiksi. 
Kuten nimi ja oluen tyyli antavat olettaa, panimon omistajaperheen juuret ovat irlantilaiset.

Silvana toteaa Gallagherin olevan maultaan ennemminkin lakritsainen, kuin suklainen ja kahvinen. 
Jäämme miettimään olisiko se kenties jopa salmiakkinen. 
Merisuolaisuus ainakin vie maun enemmän siihen suuntaan kuin makeampaan lakritsiin. 
Oluessa onkin Belfastin läheltä kerättyä merilevää (dulse), joka savustetaan tammella. 

Lopuksi maistamme vielä paria lähiolutta, Milanosta katsottuna. 
Kumpikin panimoista on siis lombardialainen.

Alder Beer

Alder Beeriltä saamme maistiaisiksi Teppinakia, joka on West Coast IPA (6,3%).
Kaliforniatyylinen IPA ei sen kummempia esittelyitä viime vuosien buumin jälkeen kaipaa.

Birrificio Rurale

Birrificio Ruralen Seta Special on todella uniikki ja mausteidensa puolesta erittäin italialainen.
Korianteria ja bergamotin kuorta sisältävä olut on myös raikas.

CRAK Brewery

Venetolainen CRAK Brewery (tai CR/AK) valittiin vuoden 2018 panimoksi Italiassa. 
Yrityksellä on paitsi panimo, myös maatila. 
Se muun muassa viljelee itse oluisiinsa käyttämänsä ohran.
Oluen lisäksi tilalla valmistetaan myös giniä ja kasvatetaan hedelmiä. 

Panimon tuotteisiin kuuluu gluteeniton olut ja tuotteilla on skanditrendahtavia nimiä. 
Miten olisi vaikkapa Aromatherapy After Sauna?
Valitettavasti panimo toimittaa kylmäkuljetuksia kotiin vain Italian alueella, joten ihan Suomeen asti ei saa saunaoluita tilattua jääkaappikylminä. Sori vaan Helsingin hipsterit!

Mutta pysykäämme vielä hetki Maguttissa. Baari hemmottelee nimittäin myös viininjuojia.

Punaviininystäville talosta löytyy sellaisia laatutuotteita kuin nebbioloa, barbarescoa ja baroloa. 
Näitäkin naurettavan edulliseen hintaan seitsemän euroa per lasi. 
Ehkä.
Kuten Milanon murkinat -postauksessani mainitsin, Silvana vähän murisee baarin omistajalle, että tuo ajaa yrityksensä konkurssiin myymällä laatutuotteita bulkkitavaran hinnalla.

Minulle hän virnistää iloisesti joutuessaan avaamaan kaikki kolme viinipulloa maistaakseni joka lajia.
Nytpähän pomo tajuaa miten voi käydä kun kalliista pullosta myydäänkin vain lasillinen. 
Ja oluttarinat jatkuvat samalla.

Silvana puhuu niin nopeasti, etten ehdi sisäistää puoliakaan. 
Puheessa vilahtelevat smoky stoutit, dobbelit ja eri hiivatyypit sitä vauhtia, etten ehdi tehdä muistiinpanoja maisteluiden tahdissa. 
Pää menisi pyörälle ilman alkoholiakin.

Eipä sillä väliä, omat suosikit löytyvät maistelemalla. 
Valikoima hanoissa vaihtelee muutenkin trendien ja kysynnän mukaan. 
Ensi kerralla on jo uudet oluet maisteltavaksi.

Kuten monet oluen ammattilaiset, Silvanakin muistuttaa, että kaikille löytyy mieluisa olut. 
Jos siis uskot, ettet ole oluen ystävä, kokeile silti rohkeasti. 

Itselleni toimii yleensä parhaiten vahvasti humaloidut alet, Ismo taas nauttii pintahiiva-bittereistä.

Oletko jo tutustunut italialaisiin oluisiin? 
Kerro kommenteissa suosikkisi!