Loivilla rinteillä kasvaa viiniköynnöksiä. Ne paistattelevat kirkkaassa auringonvalossa ja imevät mineraaleja soraisesta maasta. Viinitilan tupaan astuessa kestää hetken ennen kuin silmät tottuvat hämärään.
Uuden-Seelannin Pohjoissaaren itärannikolla sijaitseva Hawke’s Bay on ilmastoltaan Bordeauxin kaltainen, – siis täydellinen viininviljelyyn.
Samalla se on harvinaisen monimuotoinen maaperältään ja luonnonmuodoiltaan.
Monipuolisia ovat myös Hawke’s Bayn viinit.
Monipuolisuus on Hawke’s Bayn viinivaltti
Vuorenrinteiden lisäksi viini viihtyy tasangoilla, sillä Uuden-Seelannin ilmasto on sopivan viileä säilyttämään viinin napakan hapokkuuden matalammillakin sijaitsevilla tiloilla.
Silti kasvukausi on pitkä ja aurinkoa riittää.
Paitsi sorainen, paikoin hiekkainen tai savinen maaperä saa ravinteita jokien kuljettamasta lietteestä.
Maan toiseksi suurimmalla viinialueella kasvatetaan useita eri rypäleitä, joista valmistetaan varsin mainioita viinejä.
Siinä missä Uusi-Seelanti tunnetaan yleisesti laadukkaista Pinot Noireistaan, on Hawke’s Bay tunnettu ns. Bordeaux-blendeistä, Merlot’sta ja Cabernet Sauvignonista.
Blendit ovat useimmiten Bordeauxin oikean rannan tyyliin Merlot-painotteisia, sekoitettuna mausteiseen Malbeciin, toisinaan Cabernet Franciin tai Petit Verdotiin.
Viime vuosina Syrah on ollut vahvassa nousussa. Täällä se kasvattaakin hapokkaampia rypäleitä ja antaa raikkaammat aromit kuin kalifornialaiset ja chileläiset Syrahit.
Hawke’s Bayn Syrah on helppo sekoittaa pohjoisrhonelaiseen lajikumppaniinsa, minkä voi merkitä huomattavaksi kunnianosoitukseksi.
Kypsytyksessä suositaan ranskalaista tammea amerikkalaisen sijaan, joten uusiseelantilainen Syrah on ennemminkin savuisen mausteinen, ja siten paremmin nykytrendejä vastaava, kuin aiemmin suosittu vaniljainen amerikkalaistammi, joka kypsyttää nykyään lähinnä viinin juojia. Voimakas tammisuus on ollut jo pidempään viinimaailman laskeva trendi.
Valkoisista rypäleistä yleisin on täyteläinen ja kypsytystä kestävä Chardonnay, mutta myös aromaattinen Pinot Gris ja tamminen Sauvignon Blanc viihtyvät alueen maaperässä.
Chardonnayn tapaan Rhonen laaksosta tunnettu ja täyteläinen Viognier kasvaa täälläkin.
Maailman ensimmäisen auringonnousun kaupunki Gisborne, josta Napieriin saavuimme, tunnetaan Chardonnay-pääkaupunkina.
Muita Hawke’s Bayssa viljeltäviä rypäleitä ovat Malbec ja Viognier.
Alueella on yli sata viinitilaa ja noin viisituhatta hehtaaria viljelymaata.
Hawke’s Bay onkin Uuden-Seelannin viinialueista toiseksi suurin, sekä kaikkein vanhin. Viiniä on viljelty täällä jo vuodesta 1851.
Hawke’s Bayn viinit on paras maistella ilman autoa
Tilavierailut on helppo järjestää ilman autoakin.
Otimme MYRin, eli kuudeksi kuukaudeksi suunnitellun, nyt jo kuudeksi ja puoleksi vuodeksi venyneen nk. maailmanympärireissumme alkuun ajatukseksi matkustaa kaikkialle ilman auton vuokraamista.
Kaikkialla joukkoliikenneyhteydet eivät ole ihan parhaimmasta päästä ja Tasmaniassa, sekä Uudessa-Seelannissa päädyimme sen vuoksi myös liftaamaan.
Viinitiloille pääsee kuitenkin kätevästi valmiilla retkillä, joilla kierretään päivän aikana useilla tiloilla. Sellaiselle osallistuimme Hawke’s Bayssa, kuten sittemmin myös Kyproksella.
Nimenomaan viinitilakierroksiin järjestetyt retket sopivat mainiosti, kun ei tarvitse vetää pitkää tikkua siitä kuka joutuu kuskiksi, vaan kaikki seurueen jäsenet pääsevät maistelemaan viinejä.
Ja niitähän totisesti maistellaan.
Vauhdikas viinitilakierros synttärisankarille
Poikkeamme Napierin turisti-infossa varaamassa viinitilakierroksen. Päädymme valitsemaan lukuisista vaihtoehdoista Prinsy’s Toursin kierroksen.
Synttärisankari Ismon hiljaisesti pyytämä toive toteutuu ja hän saa viettää juhlapäiväänsä viinejä maistellen Tongariron patikoinnin sijaan.
Minä puolestani esitän pyynnön päästä käymään kehutulla Church Roadin tilalla.
Koska ryhmät ovat pieniä, toiveita myös kuullaan, niinpä minunkin toiveeni toteutuu.
Ensimmäinen tilakohteemme on Church Road.
Ajomatkalla oppaamme kertoilee yleisesti viineistä ja niiden kasvatuksesta ja valmistuksesta. Maaperää kuvaillessaan hän vitsailee uskovansa viinin olevan katolilainen: se pitää karuista oloista ja kurittamisesta.
Meidän olomme eivät tule olemaan tänään karut, toivottavasti eivät huomenaamullakaan.
Tällä retkellä maistellaan niin montaa viiniä, että suosittelen kokemattomille jättämään nielemiset loppupäivään.
Sille on syynsä miksi viinimaistajaisissa syljeskellään.
Kiertue ja maistelutahti on muutenkin niin vauhdikas, ettei muistiinpanoille jää juurikaan aikaa.
Muuten kivan retken harmillinen puoli onkin siinä, että tarjoilu pelaa vauhdikkaasti, mutta viineistä kertomiseen ei panosteta, eikä kellareita tai tuotantotiloja kierretä.
Tämä lähinnä juomiseen keskittyminen tuntuu olevan varsin yleinen tapa Oseaniassa, ainakin yleisissä maistajaisissa, kuten aiemmin Australian risteilyllä havaitsimme.
Tässä kohtaa tosin täytyy sanoa, että Euroopassa olen käynyt tiloilla työn puolesta ilman seuruetta ja järjestettyjä retkiä, joten arvioni saattaa olla epäreilu.
Kehitysehdotuksena viinitilakierroksia järjestäville antaisin kuitenkin sellaisen vinkin, että retket voisi pisteyttää jotenkin kertomaan minkä tason viinitietoutta sieltä saa tai onko kyseessä iloinen retki ystävien kanssa vai jonkinlainen viinikoulutus.
Retkemme oli oikein mukava, mutta olisin kaivannut enemmän tietoa nimenomaan alueen ja käytyjen tilojen ja heidän tuotteidensa erityispiirteistä
Monelle ensikertalaiselle taas kellarivisiitti tai muu tutustumiskierros, edes yhdellä tilalla, olisi varmasti tervetullut kokemus.
Yleisesti ottaen kaikki retkeläiset tuntuivat kuitenkin nauttivan päivästä kovasti.
Neljän tilan kierroksella maistellaan 32 viiniä
Ihan alkuun ammattilaisen vinkki: Vaikka et ikinä söisi aamiaista, niin nyt syöt!
Mausteista ja muutenkin voimakkaan makuisia ruokia kannattaa vältellä ennen tastingia, mutta tyhjin vatsoin ei kannata missään nimessä kierrokselle lähteä.
Ammattilaistastingeissa on tavallista arvioida kymmeniä viinejä, eikä siitä selviäisi (!) tyhjin vatsoin. Nyt olemme ihan matkailijoille järjestetyllä kierroksella, mutta tälläkin neljän tilan kierroksellamme maistelemme peräti 32 eri viiniä.
Hiprakka iskee, vaikka viinejä ei edes nielisi.
Mutta lähdetään tutustumaan tiloihin, joissa vierailimme!
Otsikoista pääset klikkaamaan tilojen omille sivuille ja tutustumaan tarkemmin kunkin tilan valikoimiin.
Tutustu tästä kaikkiin Hawke’s Bayn viinitiloihin.
Church Road
Church Road on maineensa veroinen. Viinit ovat laadukkaita ja täällä niistä myös kerrotaan hiukan enemmän kuin monilla muilla tiloilla. Isolla tilalla on toki mahdollisuus panostaakin aivan eri tavoin ryhmien vastaanottamiseen, kuin aivan piskuisimmilla perhetiloilla.
Church Roadin maistelutila on itse asiassa suuri ravintolasali. Meillä aikaa oli tosiaan niukasti, mutta jos liikkuisimme kulmilla uudelleen, melkeinpä kävisin testaamassa ravintolan ruokatarjonnan tilan viinien kanssa.
Moana Park
Moana Park on erikoistunut trendikkäisiin alkuviineihin. Me emme erityisesti niistä pidä, mutta natuviinien ystäville tämä on ihan kiva kohde. Ystävällistä on henkilökuntakin, täälläkin, ja pihamaalla viinejä maistellessaan voi samalla ihailla taustalla näkyvää viljelyaluetta.
Ngatarawa
Odottelimme Ngatarawan pihamaalla maisteluvuoroamme ja saimme pientä purtavaa. Ehdimme samalla turista vähän muidenkin kierrokselle osallistuvien kanssa.
Maistelu oli mutkattomasti ja rennosti järjestetty.
Tilan rouva kysäisi jutustellessaan myös meidän mielipiteitämme viineistä, mitä aromeita niistä löysimme.
Kun kukaan ei uskaltautunut puhumaan, aloitin reippaasti kertoen löytäväni savuista kumia, mutta diplomaattisesti en syventänyt näkemystäni.
Rouva pyysi tarkentamaan millaista kumia tarkkaan ottaen tarkoitan.
En voinut enää perääntyä.
Jouduin tunnustamaan, että lähinnä palaneen autonrenkaan.
Nainen katsoi minua, hymyili sitten: – Tuo oli ainakin rehellinen arvio.
Ngatawaran brändin omistaa nykyään Uuden-Seelannin ensimmäinen viinitila Mission Winery.
Hawke’s Bayn kansikuvamaisemissa
Seuraavaksi kapusimme näköalapaikalle, juuri sinne mistä kaikki Hawke’s Bayn viinialueesta kertovien juttujen kansikuvat on otettu. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin tismalleen sama kuva löytyy niin paikallisten viinintuottajien kuin lukuisten viinilehtienkin sivuilta. Muistan nähneeni sen jopa kotimaisen Viini-lehden jutussa.
Nättihän tuo maisema onkin ja sieltä saa hyvän käsityksen alueen viininviljelymaastosta: Niistä loivista rinteistä ja tasangoista.
Meidän tuolla käydessämme keli ei ollut kovin kuvauksellinen, koska aurinko helotti täysin pilvettömältä taivaalta. Sen sijaan saimme katsella riippuliitäjien vauhdikkaita käänteitä, sekä paistatella lämmittävän auringon säteissä.
Sitten oli aika käydä vielä yhdellä tilalla.
Askerne
Pienestä tauosta ja hiprakan hälventävästä ulkoilusta huolimatta viinien runsas lukumäärä alkoi olla jo vähän liikaa.
Makujen erottaminen ja arvioiminen ei ollut enää helppoa. Touhu alkoi mennä levottomaksi jutusteluksi ja Hawke’s Bayn viinit löysivät tiensä tuliaiskasseihin.
Meidän matkaan lähti pullo Merlot-Cabernet Franc-Cabernet Sauvignon-Malbec -blendiä. Meillä kun oli vielä Ismon synttäri-illallinen syötävänä.
Kyllä, illallistimme ravintolassa, mutta Uuden-Seelannin (ja myös Australian) viinialueilla on tyypillistä BYO eli Bring your own -kulttuuri. Ruokaravintolat eivät välttämättä myy viiniä ollenkaan, vaan kukin tuo mukanaan lempiviininsä.
Näin toimi myös libanonilaisravintola, jossa juhlistimme illemmalla Ismon syntymäpäivää.
Päivän maistelut ehtivät onneksi haihtua siihen mennessä.
Retken teimme helmikuussa 2018.
Lue seuraavaksi Kyproksen viinitilakierroksestamme.
Järjestetyt retket sopivat viinitilavierailuihin varmasti mainiosti. Luulen, että nauttisin itse nimenomaan tuollaisista retkistä, joissa viinien erityispiirteitä kerrottaisiin perusteellisesti. Toki kellarivierailukin olisi mukava. Heh, tuo 32 viiniä kuulostaa kyllä aikamoiselta. Ja varsinkin tahti on haipakkaa, niin voi olla, että kovin vahvoja muistikuvia ei viineistä jää. Kaiken kaikkiaan kokonaisuudessa varmasti mukava synttäripäivä!
Olin varma, että olin vastannut kommenttiisi jo tuoreeltaan, mutta eipä sitä näy. Kokeillaanpa siis uudelleen. Tuo määrä on kyllä sellainen, että putoaa kärryiltä ja tahti niin ripeä, ettei oikein jäänyt aikaa tehdä kunnollisia muistiinpanojakaan. Mutta oli kyllä hauska retki sinällään ja synttärisankari tyytyväinen.
Aikamoinen rutistus, mutta ei tietenkään sieltä ikävimmästä päästä. 😀
Tuo olisi kyllä tosi hyvä idea, että etukäteen selviäisi, minkä tyylinen kierros on kyseessä. Samalla tavalla myös viinitiloilla voisi olla erityylisiä maistelupaketteja: sellaisia, joissa ideana on naukkailla muutamaa eri laatua omassa tahdissa, ja sellaisia, joihin saisi enemmän tietoa ja opastusta. Viinitiloille mennssäänkään kun ei oikein ikinä tiedä, millainen setti on tarjolla.
Hehee, melkein kävi jo työstä! Olen samaa mieltä, että enemmän pitäisi olla sitä viinitietoutta kuin juomista. Varsinkin kun tuolla päin maailmaa se nimenomaan tuntuu usein painottuvan juomiseen, eikä maisteluun. Mä muuten oon ihan varma, että olisin vastannut tähän ja Mikon kommenttiin heti tuoreeltaa, mutta ei niitä täällä näy, höh.