Granadan keittiössä traditiot kohtaavat

Kuten Espanja yleensäkin on myös Granada kulinaristille sopiva kohde.
Keittiössä arabi- ja juutalaisvaikutteet kohtaavat myöhemmät espanjalaisvaikutteet.
Ja tapas on tietenkin varma valinta.

*Sisältää Booking.com affiliatelinkin edulliseen hotelliin

Granadaa hallitsivat yli seitsemänsataa vuotta arabit ja asujaimisto oli huomattavissa määrin juutalaista, joten näiden kahden kulttuurin perintö näkyy ja maistuu alueen ruuissa.
Mausteina käytetään esimerkiksi kuminaa, korianteria, muskottipähkinää, kanelia, sekä rusinoita, manteleita ja hunajaa.

Possua käyttivät maurilaisaikana vain kaupungin kristityt asukkaat, mutta katolilaisvallan alettua sen käyttö lisääntyi muistutuksena uudesta komennosta. Mausteinen chorizo-makkara ja veripalttu ovat granadalaisenkin keittiön tärkeä osa nykyään.
Espanjassa tyypillinen ilmakuivattu kinkku on Granadassa Trevélezin kinkkua.

Meri ei ole kovin kaukana, joten kalaa ja mereneläviä käytetään myös yleisesti. Talvella syödään muhennoksia.

Ensimmäisenä iltana Granadassa olimme nälkäisiä kuin Sierra Nevadan vuoriston pedot.
Olimme matkustaneet bussilla koko päivän ja syöneet melko aikaisen aamiaisen Alicantessa.
Ilta oli viileä, mutta löysimme katetun ja lämmitetyn terassin, jonka ruokalistakin vaikutti hyvältä ja kohtuuhintaiselta.

Tapan isompi versio on ración, eli annos. Nimensä mukaisesti se on tarkoitettu kunnon ateriaksi.
Me sivuutimme nälissämme tämän tosiseikan ja tilasimme pöytään jaettavaksi viisi raciónia.

Kolmen annoksen jälkeen olimme jo aivan ähkyjä, mutta koska ruoka oli hyvää, ahdoimme sisulla loputkin vatsoihimme.

Kaikki ruuat olivat herkullisia, mutta maan ja meren liitto oli paras: artisokkia pienten simpukoiden ja pekonin kera.

Vanhassa tapas-paikassa vara parempi

Kivojen ja kohtuuhintaisten pikkuravintoloiden keskittymä löytyy esimerkiksi katedraalin vierestä kulkevan ison kadun, Calle Gran Via de Colónin toiselta puolelta.
Läksimme sinne vaellettuamme päivän Alhambrassa ja Albaicinissa ja ollen näin jälleen nälän riivaamia.

Valitsimme mielestämme mukavimman oloisen paikan, istuimme kujan varren pöytään ja annoimme tarjoilijan suositella meille ruokaa ja viiniä.
Suositukset toimivat erinomaisesti.

Koska Andalusiassa ollaan, on tapas-kulttuuri Granadassakin voimissaan. Kuuluisimmaksi tapas-ravintoloiden kaduksi mainittiin kaupungissa vierailleiden matkailijoiden kertomuksissa Calle Navas, kapea kävelykatu katedraalista etelään, leveän Calle Reyes Católicosin toisella puolella.

Calle Navasin maine osoittautui lähemmässä tarkastelussa liioitelluksi. Kävelimme sen ees ja taas ja totesimme, että ravintoloita oli tosiaan vieri vieressä, ehkä hyviäkin, mutta juuri yksikään ei ollut varsinainen tapas-paikka.

Poikkeus löytyi kuitenkin aivan kadun alkupäästä.
Vuonna 1961 perustettu Casa Fernando on toisen polven perheravintola, jonka omistajapariskunta pitää asiakkaistaan hyvää huolta espanjaksi.
Rouva, alkuperäisten omistajien tytär, huolehti tarjoilusta ja herra oli tiskin takana ja valmisteli ruuat.

Granadassa perinteisesti tapa tulee automaattisesti juoman kanssa ja pöytään ilmestyy tapaksia, joita tiskillä on valmiina.
Casa Fernando pitää traditiosta hyvää huolta ja erittäin kohtuullisella hinnalla.
Kalaa, kinkkua ja kasviksia virtasi pienten oluiden ja viinilasillisten kanssa pöytään tasaisena kymenä.
Hiukopalat olivat niin täyttäviä, että pian meidän piti pyytää juomat ilman tapoja ja unohtaa mietteet isommasta illallisesta.

Ulkona oven vieressä oli pari pikku pöytää ja kun mukava paikka kerran oli löytynyt, päätimme istua siellä lopun iltaa.

Sulkemisajan koittaessa omistajapari laski tavalliseen tapaan oven metallisäleikön puoliksi alas merkiksi siitä, että tarjoilu on loppu ja paikka menossa kiinni.
Rouva kuitenkin viittoili sen alta meidät sisään.

Istuimme sisällä tiskille ja omistajat jatkoivat myhäillen tarjoilua.
Ainoat muut asiakkaat olivat vieressämme istunut nuori pariskunta.
Rouva sitten esitteli heidät meille:
-Tämä herra tässä on matadori.
Olimme ällikällä lyötyjä.
Kielimuuri esti syvällisemmän keskustelun, emmekä ole härkätaistelun ystäviä ollenkaan, mutta aidon matadorin tapaaminen oli kuitenkin tilaisuus, jota ei joka päivä vastaan tule.

Seuraavana aamuna nautimme huoneen luovutuksen jälkeen viimeiseksi Granada-ateriaksi aamiaisen *edullisen hotellimme vieressä olevalla Plaza de La Trinidadilla, jossa on useita kahviloita.
Espanjalainen kahvila-aamiainen on yleensä miellyttävä kokemus, eikä tämä tehnyt poikkeusta.

Laskun saaminen tosin kesti niin kauan, että myöhästyimme siitä bussista, jolla olimme ajatelleet lähteä Málagaan.
No, seuraavaa ei tarvinnut odotella tavattoman pitkään, joten annoimme mielissämme anteeksi.

Lue Granadan nähtävyyksistä ja historiasta postauksesta Granada on muutakin kuin Alhambra.