Granada on muutakin kuin Alhambra

*Sisältää AdLibriksen affiliate-linkin

Granada on Espanjan eteläosan, Andalusian, tunnetuimpia kaupunkeja.
Se on maailmankuulu Alhambran linnoituksesta, mutta kaupungissa on muutakin nähtävää.

Reconquista, Espanjan alueen vuosisatoja kestänyt valloittaminen arabeilta eli maureilta takaisin kristityille, päättyi Granadan Alhambran antautumiseen vuonna 1492.

Granadan haltuun saaminen oli kirsikka Kastilia-Aragonian hallitsijoiden Ferdinandin ja Isabellan reconquista-kakkuun ja kaupungin päämoskeijan paikalle pystytettiin Granadan katedraali.
Siihen hallitsijat myös sittemmin haudattiin.

Kaupunki ja sen asukkaat pakkokatolilaistettiin melko lyhyessä ajassa.
Paitsi juutalaiset, jotka karkoitettiin saman tien.

Historiasta vähänkään kiinnostuneille Granada on yksi niistä kohteista, jotka Euroopassa pitää nähdä.
Granada oli myös Espanjan sisällisodassa murhatun runoilija Federico García Lorcan kotikaupunki.

Kaupunkiin pääsee kätevästi bussilla Málagasta.
Matka kulkee jylhän, lumihuippuisen Sierra Nevadan vuoriston laitaa pitkin, ja Sierra Nevadan kainalossa, lähes 800 metrin korkeudessa kaupunki lepääkin.

Me tosin saavuimme Granadaan linja-autokyydillä Murciasta ohitettuamme sen muutamaa päivää aikaisemmin BlaBlaCarin kimppakyydillä matkalla Torreviejaan ja Alicanteen.

Bussiasema on aika etäällä keskustasta, kuten vanhoissa kaupungeissa usein, mutta päätimme silti paarustaa majapaikkaamme, *Duquesa Bed & Breakfastiin, viiden minuutin kävelymatkan päähän katedraalista.
Sijainti oli siis erinomainen ja vanhassa rakennuksessa sijaitseva halpa hotelli oli vaatimaton, mutta siisti ja vieläpä hiljaisen kadun varrella.

Juutalaisesta kaupungista maurilaisarkkitehtuurin näyteikkunaksi

Mutta palataan ajassa hieman taaksepäin, tarkemmin sanottuna vuoteen 711.
Tuolloin Umayyadien islamilainen hallitsijasuku ajoi Iberian niemimaata hallinneet visigootit sen eteläosasta ja perusti sinne oman valtakunnan, al-Andalusin, josta on saanut tietysti nimensä nykyinen Andalusia.

Eurooppalaiset kutsuivat alueelle asettuneita muslimeja maureiksi.
Granadan antautumisen jälkeen katolilaisuuteen pakkokäännytettyjä muslimeja puolestaan kutsuttiin moriskoiksi.
Maurilainen kulttuuriperintö näkyy Andalusiassa joka paikassa, etenkin säilyneinä rakennuksina, mutta myös paikannimistössä.

Yksi al-Andalusin merkittävimmistä kaupungeista oli Granada, joka 1100-luvulla oli itse asiassa pitkään sefardijuutalainen kaupunki muslimihallitsijoiden alaisuudessa. Juutalaisvaikutus jatkui aina kaupungin valtaukseen asti. Albaicinin kaupunginosa on tuolta ajalta.

Kaupungin matkailumarkkinointi oli tuolloin vielä kuitenkin sangen kehittymätöntä ja varsinainen turistivetonaula keksittiinkin rakentaa vasta kaksisataa vuotta myöhemmin, Nasridien hallitsijasuvun aikaan.
Kastilian ja arabimaailman välisenä kaupallisena solmukohtana toiminut Granada kukoisti, joten rahaa oli.

Kallioiselle kukkulalle keskustan yläpuolelle pystytettiinkin 1333-1354 Granadan emiirikunnan hallintolinnoitus, tarunomainen Alhambra ja sen yhteyteen naapurikukkulalle viihtyisä palatsialue Generalife.
Molemmat ovat nykyään maailmankuuluja ja turistien suuressa suosiossa.

Saimme omakohtaista tuntumaa noiden paikkojen maailmankuuluisuuteen, kun lähdimme tutustumaan niihin.
Olimme ottaneet jo lisäöitä hotellista tajuttuamme, että yksi päivä ei mitenkään riitä kaupungin ja sen nähtävyyksien katselemiseen.

Granada kun ei ole pelkkä Alhambra ja Albaicin, vaan myös sen vanha keskusta katedraalin ympäristössä on hyvää seutua vaellella pitkin katuja, tarkkailla elämää ja istahtaa hetkeksi terassille kahville tai viinilasilliselle.

Alhambran portti, jota meidän ei olisi pitänyt löytää

Lähdimme kapuamaan kohti linnaketta melko loputtoman tuntuista kivistä luiskaa pitkin.
Muurien alkaessa ilmestyä tien vasempaan laitaan huomasimme niille päin erkanevan pienen tien ja päättelimme sisäänkäynnin olevan varmaan siellä päin.

Muurissa tosiaan olikin avonainen portti, mutta ei lippukassaa.
Astuimme kuitenkin sisään ja arvelimme kassan olevan jossain piha-alueella, tai sitten pääsyn olevan ilmaista, jos vain ulkona tallustelee.

Kassaa ei näkynyt, mutta kiertelimme katsomassa rakennuksia ulkoapäin ja upeita näköaloja muurilta jokilaakson toisella puolella levittäytyvään Albaiciniin.
Generalifeen johtavan polun päässä käskettiin kuitenkin näyttää lippu, jollaisen myyntipistettä ei edelleenkään löytynyt.
Aloimme epäillä, että jokin oli pielessä.

Se jokin selvisi meille, kun löysimme sattumalta uloskäynnin – ja sen vierestä oikean sisäänkäynnin, jonka luona seisoi lipuntarkastaja.
Tajusimme tulleemme sisään jostain sattumalta auki olevasta sivuportista ja oleskelevamme alueella luvattomasti. Päätimme lopettaa nähtävyyksien katselun siihen ja häipyä vähin äänin.

Uloskäynti johti lipunmyyntialueelle, jossa väkimassat tulvehtivat porttia vasten kuin valloittaja-armeija.
Päätimme jonottaa lippukassalle päästäksemme tutustumaan myös palatsin sisätiloihin.

Luukulle päästyämme meiltä kysyttiin, onko meillä lippu.
No ei, lipun ostamista vartenhan tässä ollaan.
Paitsi että luukulta sai vain portilla revittävän paperilipun nettilippua vastaan, joka taas olisi pitänyt varata kuukautta ennen.

Meille kuitenkin annettiin optio: Kassa aukeaa aamukahdeksalta, joten jos tulisimme viideltä jonoon, saattaisimme ehkä saada lipun päivän kiintiöstä.
Päätimme jättää yrittämiset suosiolla seuraavaan kertaan.

Olimme sentään nähneet Alhambran, ainakin pintapuolisesti, joten emme olleet tyystin masentuneita.
Päin vastoin, lähdimme reippain mielin vaeltamaan laaksossa, halki niin ikään keskiaikaisen Sacromonten kaupunginosan ja Durro-joen yli vastapäisellä rinteellä kohoavaan Albaiciniin.

Albaicin keskiaikaisine katuverkostoineen, pikku putiikkeineen ja leppoisine tunnelmineen oli vastakohta Alhambran turistiparville, vaikka toki matkailijoita sinnekin riitti, UNESCOn maailmanperintökohdekin kun on (Alhambran ja Generalifen ohella).

Kännykän kartan perusteella suunnistimme kukkulan laella sijaitsevan ravintolan terassille.
Totesimme Alhambra-olutpullon ja roseviinilasin takaa katsottuna Sierra Nevada taustanaan seisovan Alhambran olevan oikeastaan aika hienon linnakkeen, suorastaan aikansa mestariteoksen.

Matkalukemista Granadaan

Granadan keittiössä traditiot kohtaavat -postauksessa tutustut paikalliseen tapas-kulttuuriin ja ravintoloihin.

*Amin Maaloufin kirja Leo Africanus (julkaistu suomeksi nimellä Leo Afrikkalainen) taustoittaa Granadan valloitusta.

Espanja valtasi myös Melillan muutama vuosi Granadan jälkeen.
Tähän Pohjois-Afrikassa sijaitsevaan Espanjan enklaaviin voit tutustua artikkelissamme Melilla on pala Espanjaa Pohjois-Afrikassa.

Lisätietoa ennakkolippujen ostamisesta Alhambran linnoitukselle löydät esimerkiksi Alhambra de Granadan sivuilta.