Firenzessä pidot paranee

*Artikkeli sisältää affiliatelinkkejä kohdassa majoitusvinkit

Pohjois-Italian renessanssi jätti leimansa paitsi taiteisiin, niin myös eurooppalaiseen ruokakulttuuriin.
Onhan ruokakin oikeastaan yksi taiteenlaji. Toscanalainen ruoka ei tee siinä poikkeusta.

Vaikka renessanssin aika toisaalta ammensikin varhaiskeskiajalla unohduksiin jääneeltä antiikin ajalta, niin se oli vahvasti uuden ajan alkua.

Myös vauraiden Medicien hallinnoiman Firenzen kaupunkivaltion uudistuva ruokavalio sysäsi Eurooppaa antiikin ajoilta kohti myöhäiskeskiajan kukoistavaa ruokakulttuuria.
– Ja monia keittotaidon perinteitä sellaisina kuin me ne nykypäivänäkin tunnemme.
Toscanalainen ruoka on ehdottomasti tutustumisen arvoista.

Toisaalta luokkajako oli suuri ja se näkyi myös ruuassa.
Kun vauras eliitti mässäili riistalla, perustui köyhien ruokavalio pakon sanelemaan kasvissyöntiin.

Viljaruokapainotteinen cucina povera tunnettiin varakkaassa Firenzessäkin.
Eläimistä syötiin täälläkin kaikki ruhonosat.
Jos rikkaiden pöydät täyttyivätkin valtavista t-luupihveistä, niin köyhien osaksi jäi sisäelimet.

Tästäkö johtunee, ettei kasvissyönti ole tämänkään päivän Italiassa kovin suuri trendi.
Joskin toscanalainen, Firenzessä koulunsa käynyt Leonardo da Vinci oli jo omana aikanaan ilmeisen vapaaehtoisesti kasvissyöjä.

Keskiajan ruuissa näkyivät sekä uskontojen että terveyskäsitysten vaikutukset.
Jos köyhät pääsivätkin nauttimaan lihasta harvoin, niin rikkaat paastosivat lihatta kirkon ohjeiden mukaisesti.
Ruokia ja yrttejä käytettiin hoitoina sairauksiin.
Ruokakulttuurin uudistuessa ja erkaantuessa antiikin keittiöstä mausteiden käyttö lisääntyi muutenkin.

Medisiinareiden mausteet

Alunperin vähävarainehko Medicien suku vaurastui paitsi kaupankäynnillä ja pankkitoiminnalla, myös yrteillään.
Varhaiset Medicit keräsivät yrttejä ja ryhtyivät farmaseuteiksi.
Ilmeisesti lääkäreitä merkitsevä sana ”medici” tuleekin juuri suvun nimestä.
– Ainakin näin sanojen etymologiasta kiinnostunutta tuo selitys viehättää kovasti.

Vaurastuneesta porvarisuvusta tuli sittemmin Firenzen hallitsijoita.
Pohjois-Italiassa julkaistiin 1300-luvulla jo paitsi keittokirjoja, myös tapaoppaita ruokapöydässä istumiseen.
Ranskan hoviin 1500-luvulla naitu Catherine de Medici luultavasti esitteli haarukan käytön ranskalaisille pöyristyttyään ranskisten pöytätavoista.
Kuten nykyäänkin, myös keskiajalla ruokailutavat olivat Italiassa kunniassa ja ruokailu oli yhteisöllinen tapahtuma.

Medicit rakastivat paitsi taidetta ja kirjallisuutta, myös ruokaa.
Medicien juhlapöydissä notkui taiteilijoiden lisäksi riistaa ja kanaa, sekä uuden maailman herkkuja tomaattia ja jopa vastakeksittyä suklaata.

Yläluokan juhlinta meni jopa siihen malliin överiksi, että pitojen hillitsemiseksi säädettiin lakejakin.
Joskaan niitä ei pahemmin välitetty noudattaa.
Toisaalta myös köyhemmälle väelle pidot, kuten esimerkiksi sadonkorjuujuhlat, olivat tärkeitä.

Toscanalainen ruoka tänään

Millaista toscanalainen ruoka siis on?
Molempien ääripäiden, köyhien ja rikkaiden, ruuat näkyvät vielä nykypäivän firenzeläisten lautasilla esimerkiksi Bistecca alla Fiorentinan ja trippan muodossa.

Ja näitähän on kaupungissa vierailevankin ehdottomasti maistettava!

Me olimme Firenzessä työmatkalla, eikä aikaa taideaarteiden ihailuun jäänyt, joten keskitimme vähän vapaa-aikamme, mihinkäs muuhun kuin syömiseen.
Tyypillisiä toscanalaisruokia riittää, mutta listasin tähän joitakin kaikkein kuuluisimpia niistä, joita ehdimme itsekin maistella.

Antipasti – Alkupalat

Tavallisin firenzeläinen alkuruoka on Crostini, bruschettan kaltaiset leipäpalat, joiden päällä on tyypillisimmillään kananmaksapateeta.
Vaihtoehtoisesti patee voi olla myös ankan-, hanhen- tai vasikanmaksaa.

Perusleipää Italiassa syödään usein läpi aterian.
Firenzessä se eroaa muusta Italiasta suolattomuudellaan.
Italialaiset ylipäänsä haluavat ostaa ruokatarvikkeensa suolattomina, voidakseen annostella itse juuri sopivan määrän suolaa keitoksiinsa.

Firenzeläisen leivän suolattomuuteen lienee kuitenkin syynä vihanpito pisalaisten kanssa.
Tuontituote suolalle asetettiin niin korkeat tullit, ettei suolaan enää ollut varaa tai sitten vihollisille ei vain haluttu maksaa.

Primi – Pastat

Toscana ei ole pasta-aluetta. Sitä kyllä syödään, mutta täällä pasta itsessään ei ole se juttu, vaan soosi mitä sen päälle laitetaan.

Pappardelle al Cinghiale

Tämä tyypillinen toscanalainen ruoka on villisikaa ragu-kastikkeessa kera pappardelle-pastan.
Pappardelle muuten tulee italiankielen verbistä ”pappare”, ahmaista.
Ja kyllähän ruuan mielellään ahmaiseekin, jos vain jaksaa.
Vaikka pastat olisivatkin olleet köyhälistön ruokaa, niin nälkää ei näillä raaka-aineilla tarvi nähdä, – italialaisten isoäitien ruuat ovat varsin tuhteja.

Vastaava ruoka voidaan valmistaa myös jäniksestä, kanista tai hanhesta.
Mitä riistaa nyt kulloinkin käsillä sattuu olemaan.

Taglierini al Tartufo Nero

Mustatryffelipasta on must. Tryffelit tuovat ruokaan kuin ruokaan ripauksen ylellisyyttä, niinpä se onkin parhaimmillaan simppelin pastan kanssa.
Tryffelipastaa nautimme suurella ruokahalulla ystäväni suosituksesta Trattoria Buzzinossa (Via dei Leoni 8).

Tagliatelle Funghi Porcini e Tartufo

Tagliatelle Funghi Porcini e Tartufossa taas yhdistyvät alueen herkulliset metsän antimet; tatit ja tryffelit.

Secondi – Pääruuat

Pollo al Burro

Kanaa voissa. Ruoka mikä jää usein Firenzen kävijöiltä vähän muiden herkkujen varjoon, mutta kannattaisi kokeilla. Eli Pollo Arrosto, grillattu kana ja paikallisittain voissa paistettu kana Pollo al Burro.
Mikään voissa paistettuhan ei voi olla muuta kuin herkullista!

Trippa alla Fiorentina

No niin, tämä on se haaste. Trippaahan kokataan monissakin maissa ja lukuisilla resepteillä ja se on kuulemma lukuisten mielestä herkullista.
Henkilökohtaisesti en ole koskaan tavannut ihmistä, joka ilmoittaisi lempiruuakseen vatsalaukun.
Vaikka kyseistä ruokalajia on kokattu aikojen alusta alkaen, se ei tarkoita, että sitä pitäisi syödä vielä tänäkin päivänä.

Koska olen päättänyt, että pyrin syömään ennakkoluulottomasti mitä kummallisimpia ruokalajeja eri puolilla maailmaa, niin ei yksi elukan vatsalaukku niin paha rasti voi olla.
Kun tarpeeksi monta kertaa syö, niin se alkaa maistua hyvältä tai jotain sinne päin -metodilla vaan ääntä kohti.
Ei tosin toiminut vieläkään.
Parasta tässä ruuassa oli se, että se maistui lähinnä tomaattikastikkeelta, missä on sattumia. Muistutettakoon tässä kohtaa, että en ole suuri tomaattikastikkeiden ystävä.

Tämän huikean myyntipuheen jälkeen kehotan siltikin maistamaan.
Vaikka silloin kun on pieni nälkä, ettei haittaa jos ei uppoa.
Tai kun on niin iso nälkä, että voi tilata uuden annoksen perään.
Siis jotakin muuta ruokaa.

Ristorante Il Cantastorien (Piazza del Mercato Centrale 28/30) trippa on kuitenkin muistaakseni ensimmäinen, minkä olen syönyt loppuun asti.

Bistecca alla Fiorentina

Nyt tulee sitten se kaikkein kuuluisin toscanalainen ruoka, jota yksikään lihansyöjä ei voi jättää kokeilematta Firenzessä: Bistecca alla Fiorentina kokataan perinteisesti puu-uunissa paahdettujen kastanjoiden kanssa. Kastanjat tuovat lihaan savuisia aromeja.

Yksin tätä ruokaa ei kuitenkaan kannata tilata.
Sen lisäksi, että toscanalainen Chianina-karjarotu on melko harvinainen ja sitä myöten liha myös arvokasta, niin T-luupihvi on vähintään kilon painoinen.
Siis vähintään, se saattaa olla neljäkin kiloa.
Eli varaa aikaa ja ota kaverit mukaan.

Tätä tunnetuinta firenzeläisruokaa tarjoaa myös yksi jos toinenkin ravintola, joten fiksu ottaa ennalta selvää missä sitä syö, eikä tuhlaa rahojaan huonosti valmistettuun lihaan.

Meidän oli tarkoitus syödä eräässä suositellussa ravintolassa, mutta emme ehtineet tehdä ennalta pöytävarausta, joten paikallisten suosima ravintola oli täynnä.

Näin päädyimme työkeikalta nälissämme raahustaessamme valitsemaan matkan varrelta ensimmäisen kivannäköisen ravintolan.
Osteria Antica Mescita San Niccolò (Via di S. Niccolò 60) tyydytti tarpeemme.
Pihvimme oli varsin kelvollista, joskaan tuskin parasta mahdollista.

Dolci – Jälkiruuat

En ole makean ystävä ja harvoin jaksan syödä jälkiruokaa muutenkaan.
Italia on kuitenkin niitä harvoja paikkoja missä ylipäänsä syön jälkiruokaa edes silloin tällöin.
Firenzessä tuo silloin tällöin jäi yhteen kertaan.

Gelato

Italialainen jäätelö itsessään on käsite.
Jos mahdollista, se on kuulemma vieläkin parempaa Firenzessä, kuin muualla Italiassa.
Häpeäkseni tunnustan, että helteistä huolimatta en syönyt kertaakaan jäätelöä Firenzessä ollessamme.
Siitäkin huolimatta pieni vinkki: sen ihanan pistaasijätskin kuuluu aitona olla ruskeanvihertävää, ei värjätyn vihreää.

Cantuccini con Vin Santo

Tämä on se ainoa jälkiruoka, mitä tällä kerralla tuli syötyä.
Mantelikeksi cantuccinit dipataan paikalliseen jälkiruokaviiniin Santoon.
Pienet ja vähemmän makeat keksit mahtuvat mahaan tuhdimmankin aterian jälkeen ja onpahan syy istahtaa vielä hetkisen, ennen kuin lähtee kierimään ravintolasta kohti majapaikkaa.

Firenzen baarit

Enoteca Fuori Porta (Via del Monte alle Croci 10)
Tätä paikkaa meille kehui ennalta firenzeläinen ja kun sattumoisin haastateltavamme ehdotti tapaamista samaiseen paikkaan, varmistui sen olevan erityisen suosittu paikallisten keskuudessa.
Kuten nokkelampi voi nimestä päätellä, täältä saa mainioita viinejä, kuin tokikin myös palanpainiketta.
Fuori porta sijaitsee juuri ja juuri kaupungin muurien ulkopuolella ja tämä on mainio paikka istahtaa lasilliselle ennen kuin kapuaa ihailemaan auringonlaskua Piazzale Michelangelon näköalapaikalle.

Valinnanvaraa kyllä löytyy, mutta me päädyimme ottamaan vakiopaikaksemme jälkiruokajuomien nauttimiseen Fermenton.
Tutustuimme Fermenton terassilla hauskan henkilökunnan lisäksi myös muihin matkustavaisiin ja mukavan jutustelun jälkeen päädyimme palaamaan tänne yhä uudelleen ja tapaamaan lisää uusia tuttuja.
Tämä baari on erikoistunut oluisiin, mutta Italiassa kun ollaan, niin viiniäkin saa, myös edullisesti karahveissa.

Toscanassa viini on tietenkin Chianti.
Ja punaviinihan on ruokajuoma, mutta eipä sen baarissa juomisestakaan kukaan nokkaansa nyrpistellyt.

Bonusvinkki toscanalaiseen ruokaan

Toscanalainen ruoka ei ole mitään hifistelyä, kuten italialainen yleensäkään.
Street foodin ystävien ja budjettimatkailijoiden kannattaa kokeilla Firenzessä Lampredottoa.
Tämä on trippaa leivän välissä. Toisinaan myös kulhossa ilman leipää.
Me jätimme tämän nyt väliin, koska kaksi trippaa samalla viikolla on rangaistus.
Sanoo oma sananlaskuni.

Myös kauppahalli on hyvä paikka ruokailuun ja tuliaisten ostamiseen.
Me nappasimme sieltä mukaamme muun muassa pullollisen tryffeliöljyä.

Majoitusvinkit Firenzeen

*Huom. Hotellien nimissä olevat linkit ovat Booking.comin varauspalvelun affiliate-linkkejäni, joten jos varaat niiden kautta majoituksen, saatan saada pienen komission majoituksen maksusta.
Kuten aina, kokemukseni ovat kuitenkin aitoja.
Olen valinnut ja maksanut omat majoittumiseni, eivätkä majapaikat ole tietoisia yhteistyöstäni varauspalvelun kanssa.

Sogno di Lin

Kaksi sanaa: Älä mene!
Olimme varanneet hotellin sen vanhankaupungin sijainnin vuoksi, sekä jokaisessa huoneessa luvattujen parvekkeiden vuoksi. Lämpöasteita kun oli neljäkymmentä.
Ei ollut parveketta ja sijainti oli huono.

Valehtelu ärsytti eniten.
Huonetta ei suostuttu vaihtamaan, vaan väitettiin ettei parvekkeita ole.
(Vein omistajan katsomaan naapurihuonetta, missä oli parveke).

Itseasiassa majapaikkaa hädin tuskin voi kutsua hotelliksi omistajaperheen käyttäessä talon kahta kylpyhuonetta kuin kotiaan, jättäen niihin lojumaan hammasharjojaan ja likaisia pyyhkeitään.
Tarkemmin ajatellen ei ”kuin kotiaan”, vaan kotiaan, sillä iso perhe asui oikeastikin siellä.

Kaikista epäkohdista saisi ihan erillisen postauksen, joten tiivistän sen näin: En jaa tähän paikkaan linkkiä, koska en haluaisi pahimman vihollisenikaan päätyvän majoittumaan tänne.

Onneksemme emme olleet varanneet majoitusta kuin kolmeksi yöksi, joten kun emme saaneet rahojamme takaisin pyynnöistämme huolimatta, pysyimme maksamamme ajan ja etsimme sen jälkeen uuden majapaikan.
Olimme kuitenkin käyttäneet varauspalvelua ja saimmekin myöhemmin hyvityksen sieltä.

Ainoa hyvä puoli tässä oli, että löysimme mukavan ravintolan.

Firenzen ovelat katuosoitteet

Emme vielä Firenzeen saapuessamme tienneet kaupungin ovelasta osoitejärjestelmästä ja päädyimme kysymään neuvoa ravintolasta.
Tämä sijaitsi suht lähellä hotellia ja kävimmekin siellä sittemmin kahdesti.

Ravintolan osoite on sama kuin hotelllin. Pienellä erolla:
Paperorosso sijaitsee osoitteessa Via Montebello 86/R.

Ja nyt tarkkana: Firenzen katuosoitteissa samat numerot esiintyvät kahdesti, eivätkä nämä kaksi samaa numeroa sijaitse välttämättä edes samassa korttelissa.

Jos talonnumerossa on perässä kirjain ”R”, se merkitsee liikehuoneiston osoitetta. Pelkkä numero taas on asuintalo.
”R” tulee sanasta rosso, punainen ja tässä täysin loogisesti numerokyltti on punainen.
Asuintaloissa se on musta. Joskus sininen.

HHB Hotel

Toinen hotelli olikin sitten jo huomattavasti paremmalla sijainnilla.
Henkilökuntakin oli mainiota.
Heillä oli myös erinomainen ja runsas aamiainen, mikä on Italiassa melkoisen harvinaista.
Hinta ei ollut ensimmäistä kalliimpi, mutta myös yksityinen kylpyhuone kuului siistiin huoneeseen.
Ikkunasta oli lisäksi kaunis näkymä Firenzen kattojen ylle.
Valitettavasti täällä ei ollut tilaa kahta yötä pidemmäksi aikaa, joten jouduimme etsimään vielä yhden majapaikan.

Hotel Palazzuolo

Onneksi tämä kolmaskin majapaikka oli kuitenkin varsin mukava ja vain kivenheiton päässä toisesta majapaikastamme.
Huone oli pitkän käytävän päässä ja todella hiljainen.
Vaikka respa oli pieni, niin respanhoitaja kuitenkin otti lähtöpäivänä laukkumme säilytykseen hymysuin.
Liikuntaesteisille varoituksena: tänne pääsee vain portaita pitkin.
Portaita ei kuitenkaan ole kuin parin kerroksen verran, joten tervejalkaisille ei mitään ongelmaa.

Muita Firenzen kokemuksiamme voi lukea esimerkiksi tästä Ismon tekstistä Firenze – kaunis, mutta julma budjettimme vainooja.

*Käytin jutussa ruokien nimissä niiden italiankielistä kirjoitusasua, lukuunottamatta Suomessakin yleisesti tunnettuja, vakiintuneita nimiä.
Tämän vuoksi osa ruokien nimistä on kirjoitettu pienellä, mutta suurin osa isolla alkukirjaimella: Vrt. bruschetta, mutta Pappardelle al Cinghiale.

Kiinnostaako italialainen ruoka ja ravintolat?
– Lue myös ruokajuttumme Roomasta ja Venetsiasta!