Tänään on käyty ruokakeskusteluja herkutteluun, kehopositiivisuuteen ja ravintolatarjontaan liittyen, sekä jaettu kotiruokareseptejä. Kahtena vuonna olen ollut Tanskassa, muuten vain kotona Helsingissä, Tampereella tai Belgradissa. Toki päivän Facebook-muistoihin mahtuu myös kissatarinointia.
*Sisältää affiliatelinkkejä
14.5. ruokakeskusteluja ja Tanskan matkoja
2011
Frederiksborg
*
ja tänään sit otetaan euroviisuvoitto! päästään äänestäänkin kun ollaan ulkomaan verkossa:)
2012
Helsinki -> Kööpenhamina
se olis sit taas kohta kokous tiedossa.ja armoton väsymys.
*
kokous ohi.pari pikku hommaa ja sit unta väliin.kumma kuumeolo taas.
*
toteaa ettei ole tälläkään ololla salille menemistä,joten menen nukkumaan ja jatkan sen jälkeen töitä.pöh.
*
no nyt tää lätkä näyttää taas siltä ku pitääkin
*
Copenhagen day 1. Alku oli lupaava kun ehdin kentältä porukan ekana hotlalle. Kamat huoneeseen ja menoksi. Parin tunnin yöunet aiheutti sitten hyytymyksen ja jouduin luovuttamaan kesken päivän. Nyt unille ja huomenna taas taistelemaan voitosta. Osan kilpakumppaneita kanssa illallisella, mutta ei vertailtu suorituksia. we’ll see…
2026: Jos etsit köpisläisittäin kohtuuhintaista majoitusta päärautatieaseman läheltä, kokeile *tätä (affiliatelinkki).
2013
?
(Ei päivityksiä ja sijainti tuntematon.)
2014
Helsinki
Ei päivityksiä, mutta Ismon kokouspäivitykset viittaisivat myös minun olleen Helsingissä.
2015
Helsinki
2026: Resepti näihin jättiherkkusieniin löytyy täältä Minimaattori-blogistani. Siellä on muutamia muitakin yksinkertaisia kotiruokareseptejä, mutta suurin osa löytyy ruokablogistani.
*
Hitsi, hetken kun on vahtimatta niin ne tekee maalin! Grrr!
Kommentit:
Kaveri: Tätä se minun Jagr-paitani tiesi.
Kaveri 2: Mut sitten mä menin ottamaan teetä, niin tuli tasoitus 
Minä: Ahaa, kuulut siis niihin, joiden pitää olla pois. Mä taas niihin, joiden pitää vahtia joka sekunti 
Täytyy olla varovainen tässä kommentoinnissakin kesken ruudun vahtaamisen
*
Tami on siirtynyt lastenhuoneen verhoista teinihuoneen verhoihin.
*
Olipa pitkä ilo. Puusilmäiset ruotsalaisdumarit vaihdettiin lahjottuihin venäläisiin.
*
Kanada, Kanada, Kanada!!!
2016
Helsinki
Voi tätä myötähäpeän määrää, menen pöydän alle ja kuolen.
Kaverin kysymys: Katotko Euroviisuja vai ?
Minä: Jep
2017
Helsinki
Sain R:lta iloisuushaasteen.
Kolme päivää, kolme ilonaihetta.
Tässä ekat ja ekana mieleen tulleet:
1) Ehdimme palata Suomeen niin että läheiset ovat edelleen hengissä, vaikka se ei ollut ollenkaan varmaa.
2) vaikka olen edelleen flunssassa ja olo sen kun pahenee, saan potea omalla kotisohvalla homeettomassa asunnossa.
3) vaikka on kiva käydä kotona, niin on myös ilahduttava ajatus, että jatkossa voimme asua ihan missä tahansa haluamme ja niin pitkään kuin meitä vain huvittaa.
*
Ja myös matkapelihaaste jatkuu edelleen. Tähän voi osallistua instassa. Ideana on laittaa joka päivä kuva paikasta missä on käynyt, alkukirjaimet aakkosten mukaan A:sta zetaan. Nyt on jo kuudes päivä eli F. Voittaja on se, joka pääsee pisimmälle pyytämättä apuja muilta pelaajilta.
Itse yritän pärjätä mahdollisimman pitkälle kännykässä olevilla kuvilla, mutta tiukkaa kyllä tekee saada kaikki kasaan. Jotkut X ja Z-alkuiset paikat tuottaa kyllä tosissaan haastetta. Jos oltaisiin matkattu alkuperäisen suunnitelman mukaista reittiä, olisi Zaragoza plakkarissa, mutta kaipa mä jonkun paikan keksin. Tai sitten täytyy lähteä nopeammin reissuun kuin suunniteltiin 
Please be seated for takeoff on henkilön Ismo Lehtonen seurassa.
F goes for Fremantle!
This cute little town in Western Australia we visited on my hubby’s 50th birthday in February and we found his name on the wall!
To be honest it said dismo, not Ismo, but I made him stand in front of D.
#travel #travelgame #travelabcs #fremantle #australia #westernaustralia @mirvaonthemove
Kommenttini: Only a few days after posting this, I met a person who has lived in Fremantle.
And I met her only one block away from our home, at the terrace of my favorite bar!
Now that we are here in Finland for a few weeks, I am trying to visit some of my fave places so I can give you some local tips!
*
Ei ehditty vielä äitienpäivänä Tampereelle eikä Saloon, mutta tässä äitini kun hänet viimeksi viime syksynä näin. Toisessa kuvassa mun kanssa ja viimeisessä isoäitini, 93 v.
Kommentit:
Minä: Äitienpäivätoivotukset myös vanhalle kärttyisälle ex-äitipuolelleni S:lle! 
Kaveri: Kiitos 
Kaveri 2: Onpas sinulla kauniin nuorekas äiti ! Ja ihana kuva isoäidistä, kiitos siitäkin !
Minä: Kiitos! Mulla on nuori äiti. Hän oli vasta 18 v kun synnyin. Hän kirjoitti ylioppilaaksi samana keväänä ja mä synnyin kesäkuussa. Maisteriksi hän valmistui kun siskoni syntyi. Nuorimman siskon syntyessä hän oli jo pomoasemassa.
Mummon keittäjänkädet ovat tärkeät, niiden eleet muistuttavat mummosta, kuin myös rubiinisormus mitä hän aina käyttää. Ikää tulee ensi kuussa 94v jos sinne asti jaksaa.
K2: Oma äitini taas sai minut “iällä”, eli 37-vuotiaana. Nyt, jos saa elää , täyttää marraskuussa 90-v. Äidit !!!
Minä:
Kaveri 3: Mää niin muistan sekä sut että M:n ton vauvakuvan aikoihin
Minä: Sä taisit ollakin meillä aika paljon pienenä 
K3: Joo 
E oli mun idoli 
johtui varmaan siitä kun porukat eros noihin aikoihin. Ja sinä olit suloisinta mitä olin ikinä nähnyt 
Minä:
Kaveri 4: Keittiönäkymä lämmitti! Samanalainen kuva ruokailusta mun vanhempien kotona 1981.
*
Juuri näin. Huvittavaa sinänsä, meillekin monesti huomautellaan kuinka herkutellaan jatkuvasti. Miksi ihmeessä arkiruoka ei saisi olla hyvää kun jokaisen pitää syödä joka päivä.
Ei me syödä herkkuja minään ekstrana, vaan panostetaan kunnon ruokaan jokaisella aterialla. Ja välillä sitten syödään epäterveellisemmin, kuten tänään bratwursteja. Raskasta ja kevyttä vaihdellen.
En ole koskaan laihduttanut, paino vaihtelee jonkin verran, mutta sillä ei lle mitään merkitystä.
Ranskalaisten terveen mutkattoman suhtautumisen syömiseen pitäisi levitä Suomeenkin.
Älä usko kaikkea mitä luit Älä laihduta -päivästä
Ruokakeskusteluja
Kommentit:
Kaveri 1: Ite oon miettinyt tota kasvisten minimisuositusta puoli kiloa päivässä bum-bum. Tulee aika helposti täyteen. Ihmettelen ihmisiä, joilla ei tule. Ja myöskin sitä, et kauhisteltiin, kun ehdotuksena oli, että kouluissa olisi kerran viikossa kasvisruokapäivä. Mä kauhistelen sitä, et nykykouluissa ei enää ole varaa runebergin torttuihin, munkkeihin ym juhlajälkkäreihin. Niitä on vain muutamia vuodessa ja ymmärtääkseni koulu opettaa myös perinteitä, samalla kun voi uudistaa kaavojaan ja tarjota ravitsevaa kasvisruokaa kaikille. Liha noista on kallein komponentti. Sillä tehdään säästöjä, jotka voidaan käyttää muuhun. Vaikkei niihin torttuihin, niin vaikka salaattipöydän siemeniin. Juu, eksyin tavallaan aiheesta. 
mut itse syön mitä huvittaa, arkiruokaa, kasvisvoittoisesti ja nautiskelen elämästä myös jälkiruoan parissa silloin kun huvittaa. Laihdutuskuurilla en oo ikinä ollu, farkut kertoo, milloin on aika lopettaa suklaan mässääminen 
ja farkut kertoo myös kun on aika muistaa syödä myös töissä, keittiöllä. Moni kokki näkee nälkää työaikanaan, suutarin lapsella ei oo kenkiä… 
Minä: Just näin. Rentoutta syömiseen, mutta myös sellaisen ruokakulttuurin opettamista jo pienestä pitäen, että ruoka voi maistuakin joltain, eikä sitä vain mätetä nassuun.
Portugalissa, Ranskassa ym opetellaan ruokailutapoja jo ihan pieninä koululaisina. Harjoitellaan kolmen ruokalajin aterioita, käytöstapoja ym. Hyvästä ruuasta tulee normaali osa arkea.
Kokin näkökulmia ruokakeskusteluun
K1: Niin no keittiöllä ei opita sitä nautiskelua, nim eka kertaa viime viikolla istuin toimistossa ja söin, (ollu reippaasti yli vuoden samassa mestassa töissä) muuten menee maitolaatikon päällä köökissä, lautanen polvilla ja yleisimmin töiden ohessa seisaallaan ja loppupeleis ruoka on kylmää… mut yritän olla hotkimatta kun kotona syödään yhdessä ja fiilistellä sitä perstuntumaa penkissä onnekseni oon ennen kokkiuraanikin ollu aika jäärä ja laittanu, mitä huvittaa, V ei oo juurikaan nitissy ruoista. Ei se kaikesta niin aina välitä, mut syö ja saa masunsa pulleaksi. En mäkään kanaviillokkia syö. musta noi ihmisten ruokailutottumukset on välillä vaan aika erikoisia, töissä luonnollisesti teen, mitä pyydetään, mutta henkkoht itse kun meen ravintolaan kaipaan hyvää kastiketta jne ja jotkut tilaa safkat ilman sitä, vaikkei olis allergioita, siinä sit pyörittelet aivojas, et kotona syön kanan helposti ilman soossia kasviksilla, mut raflassa, kunse kuuluu annokseen ja saa vaihtaa, jos ei just siitä kastikkeesta välitä 
K1: Ainoa, minkä oon löytäny syyksi kastikkeen pois jättämiselle, on se, että se sisältää paljon kaloreita. Voita ja muita herkkuja. Mut jokainen tavallaan, niihin farkkuihin yleensä mahtuu kun liikkuu ja syö järkevästi ja säännöllisesti, eikä mätä nälässään suklaanmakuista protskupatukkaa toisensa perään ja kuvittele elävänsä terveellisesti…
Liha kuivana vai kastikkeella?
Minä: Niinpä. Mä muuten en tykkää kastikkeista lihan päällä. Liian usein niillä peitetään vain huonolaatuisen lihan makua.
Just laivalla tuli entrecote kahdella kastikkeella, joista kumpikin maistui joltain halvalta tynnyreittäin ostettavalta aromivahventeelta.
Savustetun maut tehdään savuliemellä jne. Harmi kun ei enää anneta kokkien tehdä itse ja ajatellaan ettei kukaan huomaa mitään.
Suomessa on kuitenkin kallista syödä raflassa, niin toivoisi saavansa parempaa kuin itse tehden.
K1: No toi on totta, työaika on ns liian kallista, jotta voitaisiin tehdä itse. Mut harvemmin, ainakin niissä mestoissa missä ite oon ollu töissä (eli ei koskaan, peitellä lihan makua), meillä esim karitsan sisukan päälle kastike menee pääosin aiitä syystä, et monet jotka tilaa mediumin tai raaemman valittavat et liha on kylmää. Niin se tulikuuma kastike kuittaa sen mielipahan, kun mediumista tai raa’asta ei saa tirisevän kuumaa vaikka haluis….
K1: Ja itseasiassa niissä paikoissa, missä mä oon ollu töissä, en oo ikinä joutunut käyttämään raaka-aineita, jotka on lähelläkin astetta pilaantunut. Tää on yks jatkuva urbaani legenda. Tai voihan olla et jossain toimitaan niin ja näin, mut toi arvon Evira pitää huolen siitä, et kylmiöt on kylmiä, kylmäketju on säilynyt ja tuotteiden myyntiaika on vain muutaman päivän. Siinä kun kippaat kuhaa ja ahventa bioon, jotka olis vielä syötävissä, mutta henksu ei saa syödä, koska liian kallis raaka-aine, mietit, et onks evirassa mitään järkeä….
Tai firman säännöissä.
Ravintolakokemuksia
Minä: Tarkoitin huonoa laatua, en siis pilaantumista. Joskin olen saanut kerran ruokamyrkytyksen S-marketin salaatista ja kerran ranskalaisen ravintolan pilaantuneesta pihvistä.
Mutta yleisesti ongelma on siinä, että Suomessa ei käytetä monipuolisesti ruhon osia, vaan vain tyyliin joku sisäfilee. Se tekee lihasta liian kallista ja usein saakin sitten jänteisiä klimppejä, kuten juuri tuo laivalla syömäni. Mutta joo, suurkeittiöillä on toki ongelma ehtiä tuottaa jollekin parille tuhannelle laivamatkustajalle sapuskat, mutta jotenkin toivoisi että edes ne a la carteksi itseään kutsuvat panostaisi vähän ja käyttäisi myös mielikuvitustaan.
Ne mainostaa sitä kehuen “riistaa, lintua” ym ja listalta löytyy broileri ja entrecote ja joku muu vastaava. Lisukkeena piti olla papumuhennosta, mutta tosiasiassa oli puoliraakoja tölkkipapuja ja rutikuivia ranskiksia, jotka jätettiin syömättä.
25€ siitä oli ihan kohtuuton hinta.
Tosin me on tiedetty tuo ja käydään yleensä Siljan buffassa, mutta se oli nyt täysi kun tuli niin yllättäen tuo päivän vaihto. Hyvittivät sitten buffakortit muihin ravintoloihin käyvillä korteilla.
K1: Mmm. No riippuu aika pitkälti ravintolasta, mitä ruhon osia käyttävät, meillä mm. käytetään gulassiin naudan rintaa, kuin myös rapeaksi prässättyyn hässäkkään. Vaatii siis misoissa ennakointia, jos gulassi on loppu, se on loppu. Esim ei ole ollut lihaa. Hauduttamiseen menee tunteja. Meillä myös liemet käytetään hyödyksi esim. valkosipulikeittoon. Ja työskentelen S-ryhmällä. Tervetuloa maistelemaan
Minä: Voitaiskin tulla! Ei olla käyty useampaan vuoteen. Tosin nyt on kyllä vähän budjetti tiukilla muutenkin, niin voi olla ettei nyt Suomessa ollessa käydä ulkona syömässä.
Paitsi Tampereen Tuulensuuhun ja Heinätoriin olis kyllä päästävä.
Annosvinkkejä
K1: Ja allekirjoitan kyllä sen, että Suomessa on kallista syödä. Ja vaikka ammatikseni ruokaa laitan, niin tyhjentävää vastausta en ole löytänyt, koska ei se ainakaan mun palkassa näy ottakaa alkuun vsibukeittoa, pääksi itse söisin karitsaa ja jos massuun mahtuu, niin tsekkiläinen hunajamarlenka on jees. Myös gluteenittomana todella hyvää. Struudelia, jos ei välitä “niin” makeasta. Meillähän on myös talon oma makkara, ainoana Suomessa, hyvää. Ja jos ette ihan näillä näppäimillä tuu, niin oottakaa soppa- tai makkaraviikkoja, viime vuodenmakkarat oli ainakin törkeen hyviä! Nyt on keittiömesu vaihtunu, niin en tiä mitä se keksii
K1: Gluteenittomasta marlenkasta täytyy sanoa, et monia gluteenittomia tuotteita oon maistellu ja vähintäänkin niiden koostumus on ollu outo, tossa ei helpolla huomaa eroa, gluteeniton on ehkä jopa ilmavampi!
Ja niin, aiheesta hevosenkenkään. Pistä mulle viestiä, niistä tuikkulyhdyistä, kun saat ne Hkiin tai kasaan, niin sovitaan tapaaminen
Minä: Joo pistän! En jaksanu vielä kaivaa niitä kun flunssaolo muuttui niin törkeäksi etten jaksanu tänään kuin maata sohvalla peiton alla selaamassa facea
K1: Juu nou worries! Mulla on tää viikko vähän hässäkkää, extrafirman juttuja, työkenkiä Korsossa (en oo ikinä käyny ja nyt joudun 
) ja Vantaalle suhailua, koska nukkekodit ja sit onkin Vempulssonin synttärit ja kaikkee ja taas töihin, mut eiköhän me joku väli löydetä, milloin treffata! Kauan te ny ootte Suomessa?
Minä: Helsingissä toukokuun loppuun ja sit Tampereella johonkin 12. tai 13.6. asti.
K1: Aaa, niin pitkään Hkissä. Eiköhän me ehditä, vaikka kummallakin on oudot työajat
Mullehan sattuu vapaapäiviäkin ennen tuota!
Minä: Jes! Palataan pian!
Kotikokkailua
Kaveri 2: Herkuttelu on kivaa välillä, ja välillä sitten menee päiviä lähes ilman ruokaakin kun unohtaa syödä tai ei tee mieli mitään. Mä olen kyllä pyöristynyt verrattuna reippaisiin agilityaikoihini, mutta ihanasti kaksi tuttua on sanonut, että “Sä olet paljon relampi kuin silloin kun poskes olivat lommolla ja vatsa kuin pyykkilauta.” Heh.
Kaveri 3: Ruuanlaitossa tärkeää on tuoreiden raaka-aineiden lisäksi aika ja kiinnostus tekemiseen. Jos ruuanlaitto on “pakollista”, lopputulos ei voi olla hyvä.
Kaveri 4: mä olen kokenut, että Suomessa “huomautellaan” ihan kaikesta jos vähänkään poikkeaa suuntaan tai toiseen siitä keskiverrosta, mitä se sitten onkaan
Kaveri 5: Joo kyllä mä lähden siitä, että ruuan, mitä suuhuni laitan, täytyy maistua hyvälle. Siinä mielessä jokainen ruokailu kai on herkuttelua? Rakastan ruuanlaittoa ja kokeilen mielelläni uusia juttuja, vaikka kiireisessä arjessa välillä tuntuu, että liian usein pyörittää samoja reseptejä viikosta toiseen… Herkuttelu ei todellakaan tarkoita sokerin tai sipsien mättämistä: esim hiiligrillillä grillatut parsat voivat olla mitä suurinta herkkua! Itse herkuttelen melkein päivittäin marjasmoothiella.
Kotiruokareseptejä
Ismo: Me ollaan haaveiltu jo jonkin aikaa, että päästään syömään ruusukaaleja. Niitä ei löydetty Espanjasta (eikä muualtakaan).
Minä: Aamen H! Just tuo että herkuttelun ymmärretään tarkoittavan jotakin berliininmunkkien ja karkin mättämistä. Mulle ne ei ole herkkuja.
Sen sijaan just esim Ismon mainitsemat valkosipulilla maustetut ruusukaalit on yksi ruuista mitä oon kaivannut viimeiset 6,5 kk.
K5: Köh, ruusukaali ei mene mun herkku-laariin
Mut olen todella iloinen että ruusukaali maistuu muille 
Minä: Sä et vaan oo maistanu meidän kokkaamia! 
Mä muuten inhosin niitä kans ennen, koska Suomessa niitä saa lähinnä vetiseksi ja mauttomiksi keitettynä.
K5: Nojoo pakko myöntää et oon syöny vaan sellasia vetisiä…
Ismo: Keitetään suolatussa vesitilkassa noin 10 min, kunnes vesi on haihtunut. Lisätään öljyä, valkosipulia ja mustapippuria ja paistetaan kullankeltaisiksi
Minä: Eka halkaistaan! Ja se on ihan Ismon keksintöä, mutta vähän unohtunut tässä tauon aikana
Minä: Ja sit se litteä puoli vasten pannua.
Mitä on herkuttelu?
Kaveri 6: Kuka ees huomauttelee kellekkään jonkun toisen syömisistä, ellei oo joku palkattu ravintoterapeutti tai -valmentaja.. 
Syököön kukin omalla tahollaan vaikka paskaa jos sen herkulliseks kokee..
Minä: No katsos kun nykyään on tarkat säännöt kuinka pitää syödä. Onhan se nyt kauheaa kun mekin kokataan ihan JOKA päivä, eikä syödä proteiinipatukoita.
Itekin julistan silti tätä ruoka-asiaa, mutta missionani se, että ihmiset lakkais jännittämästä näissä ruoka-asioissa ja tajuais kuinka helppoa ja edullistakin on tehdä terveellistä ja monipuolista kotiruokaa.
K6: Onhan se, kunhan vaan viittis! Onneks mulla hovikokki hoitaa, paitsi oon joutunu hellan ääreen nykyään ku ukko ei suostu kokkaan kasvisruokaa! No toi teijän ruusukaaliresepti pitää ottaa talteen! T.ruusukaalilover
Minä: Eihän kukaan aina viitsi. Mut siksi on hauska kehitellä noita supersimppeleitä arkiruokia kuten tuo kestohittimme sitruunapasta, minkä reseptin jokunen päivä sitten jaoin.
Ismo muuten just yritti hakea ruusukaaleja kaupasta, mutta ei ollut saatavilla.
Syödään sit pekoniin käärittyjä papuja ja ankkaa. Niitäkin on tehnyt mieli jo monta kuukautta.
Kaveri 7: Kun syö suht terveellisesti kroppa pysyy vireessä ja kertoo itse mitä tarvitsee – siis tekee mieli ns. oikeaa ruokaa. Ehkä pitää kiittää geenejä tai jotain, mutta onneksi myös stoppari toimii ja painon vaihtelu on vähäistä.
Minä: Näinpä. Mulla stressi ja kokouksissa istuminen nosti painoa. Kun työkuormitus keveni, niin painokin tippui.
Japanissa taas patikoin niin paljon vuorilla, että painoa lähti vaikka muutenkin kävelen paljon.
Just toi mielitekojen mukaan syöminen on se juttu. Jos mun tekee mieli appelsiineja, niin syön vaikka kolme kerralla, koska uskon sen johtuvan c-vitamiinin puutteesta.
(Just harrastin tuota Espanjassa kun oltiin aiemmin reissussa oltu vajailla kasviksilla).
Ongelmana vain on se, että moni ei tunnista mistä puutoksesta mieliteko johtuu ja siksi esim proteiinintarpeeseen pistellään makeaa. Moni ihan aikuinenkin syö pussikaupalla karkkia kun ei tajua syödä kunnon ateriaa.
2026: Mainittu ruusukaalireseptimme löytyy täältä.
2018
Belgrad
Käytännönpila paras pila
2026: Joku on nyt tehnyt toisenkin käytännönpilan poistamalla tuosta sen minkä lie hauskan julkaisun.
2019
Belgrad
(Ei päivityksiä.)
2020
Belgrad
Qatar Airways first A350-1000 flight has landed to Sao Paulo!
Oh these weird times – Have you ever seen new aircraft type launching with captain and FAs wearing masks?!
*In cooperation with #QatarAirways
(Europe routes to be resumed in June, Finland in October)
2021
Belgrad
Vastaa sinäkin kyselyyni!
Ei tarvitse pohtia vakavasti, ihan leikkimielinen juttu näin oleskeluluparumban keskellä. Minä otan kyllä aihetoiveet ihan vakavasti.
(Laita kommentit tuonne alkuperäiseen, niin saan toiveet talteen samaan paikkaan).
Please be seated for takeoff
Vaikuttaa vahvasti siltä, että olemme jäämässä Belgradiin ainakin vielä vuodeksi, juhuu!
Sen kunniaksi pieni gallup Serbiasta.
Asuinmaamme on yksi Euroopan huonoimmin tunnetuista maista, eikä välttämättä mielessä aivan ensimmäisenä matkakohteena. Kiinnostus on kuitenkin lisääntynyt viime aikoina huikeasti.
Nytpä kysynkin sinulta, millaisena sinä näet Serbian:
Eli aivan visuaalisesti nähtynä, miltä täällä näyttää?
Millaisia maisemia ja rakennuksia Serbiassa on sinun mielikuvissasi? Millainen on pääkaupunki Belgrad?
Jos olet jo käynyt Serbiassa, vastaa mikä yllätti sinut vai vastasiko visiittisi ennakkomielikuvia.
Voit myös kertoa kommenteissa mitä haluaisit tietää lisää.
Mitä Serbia-aiheita tai kohteita toivoisit minun ottavan käsittelyyn blogissa?
Tätä kyselyä saa myös jakaa kavereille, mutta kommentoikaa tähän alkuperäiseen, että näen palautteenne!
Kiitos kommenteista jo etukäteen!
#serbia
Kommentit:
Lukija: Toinsana oleskeluluparumba vaan oli niin kiva, että puutun tähän asiaan. En muutoin, kuin mainitsemalla, että kuulosti serbiansuomalaiselta tanssilta. Kettu kuittaa.
Ps. On mulla rillit, en vain tykkää käyttää niitä kiroitusvireet on pienempi paha.
Kuvarepparia ja retromatkailua
Lukija 2: Tee kuvareportaasi Titon hautamauseleumista. Jäi valtettavasti käymättä. Samoin herra Tesla ja kotimuseonsa on kiinnostava. Graffitin määrä oli kerrassaan suuri Belgradissa. Haastattele alan kovimpia posseja Belgradissa? Ja tietysti suomalaisena junttina kiinnostaa viina ja sen hinta ja saatavuus sekä laadut.
Minä: no nyt on kovaa settiä! Jotain kuvia mulla onkin mausoleumista. Juostiin museo aikoinaan vähän kiireessä läpi ja ajatuksena on ollut käydä uudelleen, joten kyllä, settiä on tulossa!
Viina nyt kuuluu tietty meidän ruoka & juoma -painotteiseen blogiin, joten pistetääs lisää työn alle vaikka rakijaa. Siis ainakin tekstin muodossa.
Graffitit onkin hyvä ehdotus! Muraaleista tarjosin joskus lehtijuttua, mutta se ei kiinnostanut ketään. Blogin puolelle voisin sen ottaa kun sille näemmä on kysyntää! Täytyypä vähän kysellä tekijöistä! Sitten tietty on näitä tageja sotkevia, jotka myös ovat sinänsä kiinnostavaa alakulttuuria poliittisine viesteineen, mutta viestit on sitä luokkaa, että näiden tekijöitä en edes halua nostaa esiin.
Ismo: Tesla-museosta kirjoitettiin Moottori-lehteen ja linkki taitaa löytyä blogista.
Minä: Täältä löytyy tuo Tesla-museosta kirjoitettu juttu:
Lukija 3: Olen aina halunnut käydä Serbiassa. Etenkin Belgradissa ja Novi Pazarissa. Serbialla on hieno historia ja myös synkkä sellainen. Ihmiset ovat ymmärtääkseni lämpimiä ja isänmaallisia. Odotan kovasti pääseväni sinne joskus
Lukija 4: Biz gidelim 
L3: tabiki
Minä: kyllä, historia on surullinen koko Balkanilla, mutta toisaalta myös koko Euroopassa. Tämä on kyllä hieno maa!
Mekin tulimme vain käymään ja jäimme asumaan kun viihdyimme niin hyvin.
Laita viestiä jos tulet, esittelemme mielellämme ainakin Belgradia!
Belgradin joet ja asuntolautat
Lukija 5: Vain Belgradissa käyneenä pidin erityisesti kesäisestä Sava-joesta, niin pyöräretkikohteena pieni saari joessa, jossa oli maaseutufiilis kaupungissa kuin ihan erityisesti jokiristeilyllä näkemämme monet kelluvat kesämökit ja isommatkin asumukset (hotellit? motellit?) joella – eli ehdotan aiheeksi Sava-jokea!
Minä: hyvä ehdotus!
Kävitte varmaan Ada Ciganlijalla?
Tässä postauksessa olenkin kirjoittanut lautoista jonkin verran (majoitus, ravintolat):
https://pleasebeseatedfortakeoff.com/yojuna-belgradiin-ja…
Meillä on ajatuksena vuokrata joskus ”kesämökki” yöksi tai pariksi Savalta, niin siitä saisi taas vähän uutta näkökulmaa.
Tuolla postauksen ekalla reissulla ihailinkin naapurin omaa lauttaa ja ehdottelin jo Ismolle oman ostamista. Ne on kyllä mahtavia!
PLEASEBESEATEDFORTAKEOFF.COM
Yöjuna Belgradiin ja loikoilua lautoilla | Please Be Seated for Takeoff
Lukija 6: Ihanat ihmiset,hyvät ruuat ja viinit,perhe siellä,paljon kulttuuria ja nähtävää ja ennen kaikkea juuri sitä mitä oon kaivannut mitä Suomi ei tarjoa
Ja tuutte meille kylään nii esitellään meidän kotikaupunkia nii saatte hyvän jutun ja sit se yks vierailu mistä ollut puhe
Minä: joo tullaan ehdottomasti, ihan huippua!
Ihan samoja syitä meillä oli ihastua Serbiaan aikoinaan.
L6: Sekin vielä että Serbiasta on lyhyt matka kaikkialle Eurooppaan
Minä: se myös! Haaveilin muksusta asti Manner-Euroopassa asumisesta ja on kyllä ilahduttavaa kun voi vain hypätä junaan tai bussiin töihin lähtiessään!
Tai siis… normaaliaikoina voi.
Belgradin ravintolalautat
Lukija 7: Sain kunnian vierailla luonanne pari vuotta sitten. Belgrad on ihana kaupunki sekoitus itää ja länttä. Hyvää ruokaa ja hintataso kohdillaan. Etenkin jokiristeily Sava-joella ja Tonavalla sykähdytti samoin ihanat kelluvat ravintolat joen rannassa..
Minä: ravintolalautat ovat kyllä ihania etenkin erityisen kuumina kesinä! Allekirjoitan, eurooppalainen kaupunki, mutta silti omaleimainen ja itäkin näkyy. Ja ruoka, ah kyllä!
Lukija 8: Me asuttiin Itävallassa 2010-2013 ja harmitti hirmuisesti, ettei koskaan ehditty Serbiaan. Miestäni olisi kiinnostanut sotahistoria ja minua käsityöperinteet, ruoka ja musiikki.
Mielikuvia ei paljon ole, aika tyhjä taulu.
Minä: kun päästään Pirotiin, voisin kirjoittaa käsityöperinteistä. Paikallisten mattojen historia nimittäin on tosi kiinnostava!
Ismo taas on lukenut historiaa pääaineenaan ja olenkin vähän vihjaillut, että voisi kirjoittaa joskus sotahistoriasta eri aikakausilta. Häneltä kun se sujuu mua paremmin ihan ulkomuististakin.
Minä: Ai niin ja ruokahan meillä on ihan kärkiaiheita, joten niistä löytyy blogista jo valmistakin matskua.
Kurkkaapa https://pleasebeseatedfortakeoff alta kategoriat Serbia ja Maista ruokia ja juomia eri maista tai hakusanalla serbialainen ruoka.
Siis https://pleasebeseatedfortakeoff.com ja sieltä joko kategoria Serbia tai Maista ruokaa ja juomaa eri maista tai sit vaan tag tai hausta serbialainen ruoka, niin löytyy tähänastiset.
Serbian vanhat luostarit
Lukija 9: Hienoja vanhoja kirkkoja ja luostareita. Sekä vehreää luontoa.
Minä: kiitos! Sulla onkin vähän esimakua juttujen pohjalta. 
Onko toiveita mistä haluaisit lukea lisää?
L9: No, varmaan arvaatkin mistä aiheista kirkot, luostarit, ortodoksisuus ja miten se näkyy tavallisen ihmisen arjessa. Lisäksi jos siellä on vaikka jotain luostarimatkailua järjestäviä lokaaleja pikkuyrityksiä, niin heidän toiminnastaan olisi kiva kuulla kans. Omin päin voi olla hankala lähteä tutustumaan laajan maan nähtävyyksiin. Ehkä jotain käytännöntietoa omatoimimatkailijoille muutenkin. Onko vuokra-autolla kätevä liikkua, mitä kaikkea tulee ottaa huomioon, tarvitaanko ennemmin vuokra-auto & kuski ja kenties jopa paikallisopas mukaan ja niin edelleen.
Minä: jes, kiva kuulla, näitä aiheita onkin työlistalla!
Lukija 10: Tanja, tuossa kun Ismo tykkäsi kommentistani “että laitan ajatuksia tulemaan” katselin, että en löydä kirjoitustani mistään. Kirjoitin viikonloppuna novellin pituiden “stetsonmielikuvan” Serbiasta ja Belgradista. Oletkohan saanut sen jonnekin vai hävisikö bittijohtimiin matkalle?
Belgradin rappioromantiikkaa
L10: Ei tuo mun alkuperäinen kommentti tainnut jäädä minnekään. Kirjoittelen siis uudelleen, mutta lyhyemmin tässä aamukahvin aikana. Tämä on siis mielikuva, joka on syntynyt täydellisestä tietämättömyydestä. Minulla ei ole mitään todellista kuvaa Serbiasta tai Belgradista. Serbiasta olen kuullut lähinnä uutisointia sisällissodan aikaan.
SERBIA: Hieman heikkokuntoisia teitä. Asfalttipintaa, mutta pinnoitteessa koloja varsinkin pikkuteillä ja maaseutupaikoilla.
Maanviljelysvaltio, jossa on myös keskisuurta teollisuutta. Teollisuus on keskittynyt suurempien kaupunkien, kuten Belgradin ympäristöön. Teollisuus ei ole kovin vientivetoista. Turismi nostaa päätään.
Vihreä luonto. Mitä etelämmäksi mennään sen kuivemmaksi luonto muuttuu.
Ihmiset ovat pohjimmiltaan ystävällisiä vaikka välillä heistä voi saada ylpeän ja töykeänkin kuvan. He ovat aitoja. Ei puhuta liian kaunokielisesti vaan suoraan ja totisella naamalla. Se johtaa tuohon mielikuvaan.
BELGRAD: Iso kaupunki, jossa on vanhaa ja uutta modernia rakennusta sekaisin. Vanha on tyyliltään hieman kuin Riika, Praha jne. Uusi on modernia lasirakentamista, kiiltävää ja suoralinjaista. Arkkitehtuurissa on hieman mausteita idästä, varsinkin vanhassa rakentamisessa. Vähän nuhjuinen ja pölyinen katukuva, mutta järjestyksessä.
Minä: sullahan on varsin kattava ja sanoisin että myös oikeanmukainen mielikuva! Noista teistä ja arkkitehtuurista tuli muuten mieleen, että kaupunki on muuttunut jo tämän meidän viiden vuoden kokemuksen aikana niin paljon, että hirvittää. Toki on hyvä, että paikkoja rempataan ja teitä kunnostetaan, mutta joskus tuon uudisrakentamisvimman keskellä hirvittää, että Belgrad menettää omaleimaisuutensa.
Tänne kannattaakin tulla pian, jos haluaa nähdä vielä rosoa. Sitten toisaalta asukkaana ilahduttaa kovasti uudet kävelykadut, ilmeisesti vihdoin alkava metron rakentaminen ym.
Minä: eipä sitä tullut 
ja jostain syystä näen tämän sun viikko sitten kirjoittaman kysymyksenkin vasta nyt.
L7: Hullunkurinen Lorenzo & Kakalamba ravintola oli ylitse muiden 
Vahva suositus !
Minä: meillä on tuo vielä kokonaan testaamatta, mutta kyllä se hullunkurinen sisustus pitäisi ainakin kerran käydä ihmettelemässä!
Matkabloggaajakollegan muistoja Serbiasta
Lukija 11: Olen käynyt Serbiassa kerran, kun matkustin autolla kolmen viikon ajan reitillä Romania-Serbia-Bulgaria. Kaksi yötä Belgradissa (Villa Kalemegdan) ja yksi yö Nisissä (Best Western Hotel My Place). Maassa on vahva slaavilainen kulttuuri, joka näkyi ihmisten hieman murjottavana olona ja tietysti hieman “länsimaita” (Nato) pilkkaavana – julisteet ja katukuva siis. Tämä oli ensimmäinen havainto!
Mutta Belgardissa ihmiset olivat ystävällisiä ja osa puhui hyvää englantia. Kävimme mm. “kolmen hatun” ja Kysymysmerkki (?) ravintoloissa – sekä tietysti Kalemegdan linnoituksella, josta pidin todella paljon. Ruoka oli hyvä – tuhtia ja turvalllista. Viinejä en muistaakseni maistellut – en tiedä onko sitä kulttuuria maassa ? En muistaakseni ole nähnyt Alkossa mitään Serbian tuotteita, vaikka välillä sieltä löytyy hyviä viinejä Balkanilta..
Belgradin katukuva oli sitä reaali-sosialismia parhaillaa – jotenkin “pidän siitä”. Matkalla NIsiin oli sellaista että välillä hieman hirvitti – johtuiko se romanialaisesta rekisterikilvestä vai mistä, en tiedä, mutta kovasti ajettiin puskuriin ja tultiin ihan eteen. Nisin kaupungista löytyi ihan kiva kävelykatu jonka varrella oli paljon kahviloita ja ravintoloita. Täällä ei puhuttu niinkään paljon enää englantia. Emme ehtineet matkalla käymään enempää mm. luonnonpuistoissa, ja ne todella kiinnostaisivat. Kuten myös historialliset kohteet. Samoin jutut ruokakulttuurista ja ravintoloista kiinnoistaisivat… sekä tietysti vinkit hyvistä ja kohtuuhintaisista majoituksista jos maata hieman kiertäisi esim. maatilamajoituksissa ja pienissä perhemajoituksissa on sitä tunnelmaa.
jatkan hieman: Kiinnostaisi kovasti myös kuulla mikä olisi hyvä viikon tai kahden kiertomatkaehdotuksenne Serbiaan – jossa voisi olla jotain “hidden secret” paikkoja olivat ne sitten majoitukseen, historiaan tai ravintoloihin liittyviä. Näistä voisi itse sitten hyödyntää omien matkojen suunnitteluissa.
Serbian viinit
Minä: jes, kiitos kattavasta setistä!
Täältä muuten löytyy nykyään järjettömän hyviä viinejä, mutta ne juodaan siellä missä tuotetaan, paikallisten ruokien kanssa. Jopa siinä määrin, ettei parhaimmisto ehdi edes tänne pääkaupunkiin asti.
Niśistä muuten kirjoitinkin taannoin täällä:
Enpäs muistakaan puhuttiinko siellä vanhalla kauppiaskadulla englantia, ehkä ei. Belgradissa pärjää hyvin englanniksi, mutta pääkaupungin ulkopuolella se ei ole mitenkään itsestäänselvää.
Toisaalta jos itse osaa muita kieliä, kannattaa kokeilla: varsinkin saksa, italia ja kreikka on hyvin osattuja kieliä.
Ismo: Olet muuten käynyt Belgradin vanhimmassa yhä toimivassa ravintolassa. ? avattiin vuonna 1826, nykyisellä paikallaan mutta eri nimellä. Eikä Tri Šeširakaan ihan nuori ole.
L11: Mielenkiintoinen juttu… ehkäpä juuri siksi valitsin ne ravintolat. Ehkä.
Lukija 12: Mä jostain syystä rinnastan Belgradin ja Kosovon 
älkää kysykö miks. Mutta siis tämmönen sodan ja köyhyyden runtelema. Ja siis minkään asteista tosielämän käsitystä ei oo..
L11: Kiitos. Pitääkin kirjoittaa hieman tuonne blogin puolelle..
Minä: kiitän, mielelläni kuulen kommentteja ja toiveita!
Lukija 13: En ole käynyt, mutta sinun kuviesi ja kertomustesi perusteella kiinnostaa kovasti.
2026: Vaikka jo muutimmekin pois Belgradista, kysymyksiä ja toiveita saa edelleen esittää vaikka täällä blogin kommenteissa.
Alussa pyydettyjä kuvareppareita olen suunnitellut monistakin kohteista. Sattuneesta syystä (valokuvaajana) kuvia kertyy tuhansia jokaisesta lyhyestikin käydystä kohteesta, mutta tekstijuttuihin en viitsi niitä kasapäin upottaa. Viimeksi eilen pohdin kuvapostausta Belgradista, koska sieltähän kuvien määrässä puhutaan jo kymmenistä tuhansista. Hauskasti tuli juuri tämä ketju muistoissa – Koskapa kuvapostauksista tykkäisi ainakin yksi lukijamme, niin täytyypä laittaa työn alle 🙂
*
Älä äiti enää istuta tähän kukkia!
Kommentit:
Kaveri: Sama peli täällä! Patu rakastaa orvokkipedeillä nukkumista!
Kaveri 2: Haha, Mine does that, so annoying
Minä: yeah, gotta love muddy cat climbing on couch.
K2:
Minä: trust me, she is there!
Kaveri 3: Eikös toi oo leijonankidan harvinainen musta värimuunnos? 
*
Vinyylilevynostalgiaa
Kertokaattens ystävät Suomessa missä hinnoissa siellä vinyylit nykyään pyörii?
Ei erityiset harvinaisuudet, mutta jotkut 60-80 -luvun klassikot vaikkapa tyyliä Maiden, Rollarit tms. Kuitenkin siis alkuperäisinä eli käytettyinä.
Kommentit:
Kaveri: Hyväkuntoiset Maidenin studiovinskat varmaan parikymppiä, samoin Stones.
Kaveri 2: 10-25€
Kaveri 3: Jos on aikaa ja voi hivenen nähdä vaivaa, niin Discogs niminen applikaatio antaa hyvät arviot.
Minä: Kiitän frendit! Tulin vain villaisseeksi hintoja täällä kun karattiin perjantai-illan viettoon ”levybaariin” ja ajattelin, että kuulostaa kalliilta. Ovat luokkaa 25-40€. On vaan niin paljon aikaa kun oon Suomen hintoja tsekkaillut, että kiinnosti tietää onko inflaatio iskenyt vai onko täällä kallista. Eli täällä on kallista.
Tosin onhan nuo hitokseen painavia rahdata muualta maailmasta, joten ei halpaa lystiä.
Senpä vuoksi meidänkin vinyylit majailee edelleen Suomessa.
Tuodaan mieluummin käsimatkisrepuissa hapankorppuja kuin tyyliin kolme vinyyliä.
Kaveri 1: Tanja Vinyyleiden hinnat ovat yleensä ottaen aika kovat. Asiallisilta myyjiltä saa hyväkuntoisia käytettyjä asialliseen hintaan, mutta ei halvalla lähde. Vinyylibuumi kuitenkin aiheuttanut sen, että tietenkin osa on mukana helpon rahan toivossa. Jengi myy huonokuntoisia levyjä Huutonetissä ja Torissa ja yrittää kiskoa kovia hintoja.
Minä: joo niinhän se on. Mietin vain onko tällä kalliimpaa vai halvempaa kuin Suomessa.
Siellä on kuitenkin keskipalkka seitsemänkertainen Serbiaan verrattuna, niin yllättävän kalliita nuo lätyt. Mutta sitten taas kun tänne tuo mitä tahansa muualta myyntiin, iskee tullit päälle.
Joten EU-hintoihin tulee sellainen +30% päälle.
Kaveri 4: Ei tuo ainakaan halvalta tosiaan kuulosta, mutta sinänsä nimenomaan käytettyjen vinskojen – kuten me levyhessut tavataan leppoisasti sanoa – hintoihin vaikuttaa todella paljon se, mikä painos on kyseessä (käsite “originaali” ei esim ole ollenkaan yksiselitteinen). Samoin tietty kunto jne. Homma on välillä aika postimerkkeilyä – tosin postimerkit ovat aika paljon kevyempiä.
Minä: no näinhän se menee. Painos vaikuttaa jne, mut katoin että hinnat on alkaen 3000 dinaaria, mikä on se 25 € ja kuulosti kalliilta.
K4: juu, Älä osta ainakaan jälleenmyynnillä rahoiksi -idealla.
Minä: levykauppiuus tästä mun sarjayrittäjyydestä vielä puuttuiskin!
Toisaalta… mun omat levyt on minttikunnossa, jos en tarvis niitä enää…
2026: Ostinko vinyyleitä Belgradista? En yhtäkään seitsemän siellä vietetyn vuoden aikana. Mutten ole myöskään myynyt yhtäkään Suomeen varastoiduista.
2022-2023
Belgrad
(Ei päivityksiä.)
2024
Belgrad
Aiemmin meillä nukuttiin jaloissa, sitten mahan päällä, nykyään pitää olla poski poskea vasten.
Piti ite vain lepuuttaa hetki selkää sohvalla, mutta eihän tästä voi nousta.
Tuhina vain kuuluu.
Kommentit:
Ismo: Voi meidän pientä suloista äitin kulta
Kaveri: Karvarinsessa
Kaveri 2: Kun kissa on sun päälläsi, silloin ei liikuta tai yskitä saati aivasteta.
Minä: ei! Hengittää voi just ja just!
K2: Mutta ei huokailua.
Minä: ei missään nimessä! Vain tasaista ja rauhallista hengitystä, muttei liian syvään.
Nyt se tosin heräsi, pesi mun naaman, lussutti hiukset märiksi ja nousi. Tunnin unet se ottikin.
Toivon mukaan ei ole ihan hiljattain järsinyt mitään myyriä.
K2: Täällä on pieni tilanne päällä. Vien L:n aamulla hammaslääkäriin ja koppa odottaa eteisessä. L on ihan rauhallinen, mutta K aavistaa jotain, eikä päästä mua lähelleen.
K2: L on nyt lääkärissä ja K:kin rauhallinen, varsinkin kun sai viimeinkin ruokaa. L:n piti paastota ennen lääkäriä, joten en K:kaan voinut mitään antaa. Olen jo laittanut olohuoneen lattialle makuusijan L:lle ja itselleni, kun toinen on ihan kanttuvei takasin tullessa ja täytyy pitää lämpimässä. Areenasta sitten loppupäivä hyviä brittidekkareita Oli muuten niin ihana vastaanotto Hakametsän eläinlääkäriasemalla, että suosittelen
K2: Pusketaan, pusketaan, pusketaan. L on vähän kuin ihminen, joka ottanut jokusen alkoholipitoisen. Kävin vessassa ja tyttöseni hoippui sinne ja taas puskettiin mun istuessa pytyllä toinen sylissä
Ei mulla siis ketään ihmistä ole sylissä ollut vessakäynnillä, mutta tämä yletön “sä oot mun paras kaveri, mä rakastan sua ihan tosissaan”- juttu
Minä: voi pientä ja niin tutulta kuulostaa!
*
Please be seated for takeoff on paikassa Helsinki – Vantaa Airport.
EXIT
Mietitkö paikkavarausta exit-riville?
Nykyään useimmat lentoyhtiöt veloittavat extraa, jos haluat varata tietyn istumapaikan.
Exit-rivi, eli istumapaikka hätäuloskäynnin vieressä on suosittu isomman jalkatilan vuoksi.
Tähän paikkaan liittyy kuitenkin myös velvotteita, jotka on hyvä tietää ennen lisämaksun maksamista.
Näitä ovat esim.
• Exit-rivillä istuvan pitää olla aikuinen (lentoyhtiöstä riippuen myös teini-ikäinen voi olla ok.)
• Matkustajan pitää osata englantia tai lentoyhtiön kotimaan kieltä.
• Matkatavarat on laitettava hattuhyllylle, jalkatilassa tavarat ovat kiellettyjä. Tämä siksi, että hätätilanteessa uloskäynnin on oltava esteetön.
Viimeksi Helsingistä lähtiessäni istuin exit-rivin takana.
Edessäni exitin ikkunapaikalla istunut rouva ei olisi millään luopunut käsiveskastaan.
Hän kävi pitkän neuvottelun matkustamohenkilökunnan kanssa, ennen kuin suostui luopumaan laukustaan.
Lentoemäntä jo ehdotti paikan vaihtamista kanssani, minkä olisin tehnyt oikein mielelläni, mutten voinut, koska oma laukkuni oli jaloissani ja hattuhyllyt täynnä.
Exit-rivillä istuvan matkustajan laukku taas sopi hyllylle, koska se oli hyvin pieni. Sinne se lopulta laitettiinkin.
Jos siis et ole valmis luopumaan laukustasi nousun ja laskun ajaksi, et ole kielitaitoinen tai matkustat lasten kanssa, sinun ei kannata varata paikkaa tältä riviltä.
Tiesitkö tätä vai opitko uutta?
#matkailu #matkalla #matkablogi #pleasebeseatedfortakeoff #aviation
Kommentit:
Lukija: Jostain syystä, varsinkin Finskillä, saan pyytämättä aina paikan varauloskäynniltä, jonka joudun vaihtamaan, koska olkapäävammaisena minun on hankala nostaa matkatavaroita hyllylle. Tykkään muutenkin matkustaa niin pienillä käsimatkatavaroilla, että ne ovat helposti ulottuvillani matkan aikana.
Minä: mulla oli aiemmin aina sama juttu. Tiedä sitten katsovatko, että on lentänyt paljon tms.
Itellä kans sama juttu, että pidän mieluummin repun jaloissa kuin annan runnoa sitä isoilla laukuilla, jolloin on riskinä, että työvälineet hajoavat.
Ymmärrän kyllä pitkäkinttuisten tarpeen isolle jalkatilalle, mutta itselle ei ole niin väliä millä rivillä istun, mutta mieluiten ikkunapaikalla. Saa kuvata ja katsella pilviä.
2025-2026
Tampere
(Ei päivityksiä.)
Discover more from Please be seated for Takeoff
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
