8.12. tylsien muistojen päivä – ei sittenkään!

8.12. Facebook-muistot vaikuttivat alkuun niin tylsiltä, että pelkäsin, ettei näistä saa minkäänlaista postausta kasaan. Pelkkää työntekoa, kokoustelua ja sairastelua.
Mutta mitä lähemmäs nykypäivää muistot etenivät, alkoi tapahtua.

Paitsi ihan viime vuosina, jolloin en näytä päivitelleen mitään. Pandemian aikana ei tietysti ollut mitään kovin erikoista kerrottavaakaan, mutta Facebookin käyttö on jäänyt muutenkin vähemmälle.
Yksi syy kerätä nämä muistot talteen blogiin onkin siinä, että epäilen käyttäväni somea entistä vähemmän tulevaisuudessa, enkä usko olevani ainoa.

8.12. tylsien muistojen päivä – vai sittenkin herkuttelua ystävien kanssa?

Ei tämä päivä ole ollut pelkkiä töitä, kokouksia ja sairastelua.

8.12. on näemmä ollut myös päivä, jolloin ollaan kokoonnuttu syömään uusien tai vanhojen ystävien kanssa eri maissa.
Ja kerran olen käynyt yksin shampanjalla Tokion Park Hyattissa.
– Tiedäthän tuon Lost in Translation -leffasta tutun kattobaarin? Ei hassumpi kokemus sekään, vaikkei ihan halpa, kun se vaati kenkien ostamisenkin.

Mikä parasta, näistä muistoista huomaa kuinka paljon stressittömämmäksi elämä on muuttunut nomadivuosien aikana.

2008 Helsinki, Tampere

on palannut Hesasta törkeässä flunssassa ja kuumeessa. Antakaa mulle pari kevyttä päivää

2009 Tampere, mutta missä muualla?

878km takana. ja takaisin tampereella. home sweet home 🙂

2010 jossain pääkaupunkiseudulla

ensimmäinen valtuustopäivä takana, vielä kaksi edessä, unta väliin…

2011 Vantaa

matkalla kohti lentokenttää, mutta ei perille asti, vaan valtuustoon

*

uusia kunniamerkkejä jaettu hienoille aktiiveille 🙂

2012 Helsinki

päätti pistää henk.koht. elämän luottamustoimien edelle ja varasi laivaliput Tallinnaan. Siskon defence Tallinnassa kutsuu ensi perjantaina 🙂

*

Sauna 🙂

2013 Helsinki?

Ensin puhelimesta katosi äänet, nyt sitä ei saa enää sammutettua. Tai saa, mutta se käynnistyy heti uudelleen itsekseen. Ikävä ominaisuus lentoja ajatellen. Ja tää on vasta puoltoista vuotta vanha. Aiemmin pöllittyjen lisäksi maksan vielä tänkin osamaksuja. Täytyykö siis taas hankkia yksi lisää maksettavaksi.

2014 Tampere

Vyöhyketerapia keskellä päivää ja sitten jalkaan uudet villasukat. Kiitos Sari!

*

Kahvi, tuo iltatyöläisen armoitettu lahja. Ja muistin juuri etten sellaista ollut vielä tänään juonutkaan.

2015 Tokio

This champagne in Hyatt Park turned out to be even more expensive than I expected. The answer is (not even hidden) in the photos 😉

*

Okay princess, time to change, it’s 8 km home

2016 Gili Meno

Apurahahylky tuli taas, mutta näyttäisi siltä, että Ismolle olisi napannut! Jeh!

*

Myrskyn silmästä laitamille, 10 km etäisyyden kohdalla alkoi sataa. 
Sitä ennen tolkuttoman hautova keli.
Melkoinen ääni- ja valoshow! 
Se vähän ihmetyttää mihin nuo salamat iskee, kun kuuluu tolkuton jyrinä pohjoisesta, missä on vain merta.

*

Our hotel manager himself cooked us a special (and delicious) dinner for our French neighbours and us. 
Going to sleep with our bellies tight!
Merci pour un grand dîner à Marielle et Jacob, espérons vous voir au printemps en France!

2018 Belgrad, vai sittenkin Bratislava?

Josko ottaisi päikkärit, koska lauantai. Ja väsy.
Ja huomenna täytyy lähteä töihin.

2019 Belgrad

(Psst… tämä ravintola löytyy jutusta Belgradin ensimmäiset Michelin-mestat)

Tällä viikolla paitsi illallistettiin ihanan Dobrilan kanssa, saatiin Suomen tuliaisina hapankorppuja, ruisleipää, suklaata ja Köksä, joista viimeisin Anskin lähettämänä viimeisenä päätoimittamanaan joululehtenä, niin myös juhlittiin Suomen itsenäisyyspäivää isolla ja pienellä kokoonpanolla ja herkuteltiin Outin kokkaamalla superherkullisella Thairuualla. Lisäksi tuli odoteltua turhaan sähkäriä, kirjoitettua kymmenkunta pitkää tekstiä, kuunneltua parikymmentä luentoa ja saatettua näin yhdet opinnot loppuun. 

Mitäs sitä tekisi vielä tänään?
Nimim. vielä on vähän viikkoa jäljellä.