Oho, se vain ohittikin sen. Siis Indiana Jones ohitti meidän hedelmäveneen, ei ottanut. Kissa on omamme, lintu ei, mutta yhdessä menivät sohvan alle (tai sisälle) ja minä istuin eläimien ja sohvan päällä miettien suolenpätkiä. Samaa zeniläistä mielentyyneyttä olen harjoitellut, kun olemme tulleet maailmalta tyhjentämään Helsingin kotiamme. Minimalistillakin on liikaa tavaraa, koska kaikki on suhteellista. Facebook-muistot mallia 6.5., ole hyvä!
Sijainteina taas Tampere, Helsinki ja Belgrad, sekä Salo ja Málaga.
*Sisältää affiliatelinkkejä majoituksiin
6.5. Indiana Jones vie meidän hedelmäveneen ja kissa ja lintu leikkii sohvan alla
2011
Helsinki -> Salo
nyt on nukuttu edellisenkin yön edestä. silti kyl väsyttää.joten äkkiä paljon töitä.
*
ei työt tekemällä lopu
Kaverin kommentti: No ei, mutta kyllä ne vähenevät.
*
matkaa saloon ja luki matkalla ilouutisia täältä,systeri muuttaa suomeen ja vieläpä helsinkiin kun sai jatko-opiskelupaikan:)
Indiana Jones vie meidän hedelmäveneen ja minä ostan lukulasit
2012
Helsinki
Ensin indy ohitti “meidän” hedelmäveneen venetsiassa ja lopussa se ratsasti tutuissa maisemissa petrassa,jee! muita kohtia leffasta ei tällä kertaa katsottukaan kun jännättiin ranskan pressanvaaleja ja pohdittiin sota-ajan nuoria naisia kuukausiliitteen innoittamina.
2013
Helsinki
Köpiksen hotla varattu. Onnistuin saamaan jatkon samaan mestaan kuin mihin eka yö oli buukattu. Ei kannata tuhlata kalliita kisaminuutteja hotellin vaihtoon 🙂
MAINOS: Majapaikka taisi silloin olla *tämä köpisläisittäin kohtuuhintainen, rautatieaseman aukiolla sijaitseva hotelli, jossa on nykyään yksityishuoneiden lisäksi dormeja ja kapseleita.
*
*
“Ossi Väänänen on kokenut karju ihan kaikessa, en edes kerro missä kaikessa Väänänen on kokenut karju” Lääkkeet! (Ja uudet vaatteet!) 😀
*
Kyllä tälläistä peliä mielellään kattelee 🙂
*
Sieltä niitä voittoja vain tulee, täähän on helppoa kuin heinänteko!
*
Ei ole päässyt tänä vuonna ollenkaan lenkille kaikenmaailman sairastelujen vuoksi, mutta ilmoittauduin kuitenkin Likkojen lenkille. Siinähän sitä harjoitusta saa 🙂
Kommentit:
Kaveri: Voi vitsi.. tuo jäi multa ihan huomaamatta
Minä: Se on vasta 19.5 🙂
K1: Juu, niinhän se on yleensä ollut toukokuun puolivälin jälkeen… mut eikös ilmoittautuminen ole yleensä jo joskus maaliskuun tienoilla
Minä: Halvimmalla pääsee kun ilmoittautuu aiemmin, mutta mukaan pääsee vielä vaikka samana päivänä kentällä ilmoittautuen. Niin mäkin tein viime vuonna kun en tiennyt kuinka jalka kantaa ko päivänä, mutta nyt sain yrittäjien jäsenenä alea ennakkoilmoittautuen niin päätin että menen vaikka olis kaikki taudit ebolasta keuhkopöhöön.
K1: Ei kun.. kyllähän sinne voi vielä ilmoittautua ihan siedettävään hintaan. Täytyisköhän??? J:kin olis sopivasti keikalla… 🙂
Minä: Täytyis!
K1: ootko menossa ihan itekses vai onko sulla kovasti seuraa tiedossa?
Minä: En mäkään tässä kunnossa juosta aio, mutta parhaani mukaan. Oon kävelly töissä yli kymppiä päivässä kameralaukun kanssa niin kyllä tuo menee!
Minä: Tällä tietoa ei ole, pari kaveria miettii, mutta kun ollaan tälläisiä raihnaisia vanhuksia niin ei tiedä. Mutta jos ne tulee niin tunnet ne kyllä. Sinne vaan kimppaan!
K1: juup… jään kans miettiin… ainakin tilipäivään asti 😀
Mut vois tosiaan lähteä kun ukkokin on keikalla niin mitäs mä täällä kotona itekseni.
Minä: Niin just!
Kuinka pitkä on Likkojen lenkki?
Kaveri 2: Onks Likkojen lenkki sama kuin Naisten kymppi?
Minä: Vastaava, mut likkojen lenkki on alle kymppi, taitaa olla jotain 8 km tänä vuonna. Juostaan ainakin Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä.
Minä: siellä on tänä vuonna näemmä kolme eri reittiä: juoksijoiden 8,5 km rantaperkiöön, kävelijöiden 8,5 perinteistä Pyynikin reittiä ja tää hupiporukan 3,4 hatanpäälle. Ohjeissa sanotaan että jos aikoo juosta tai hölkätä edes osan matkasta, pitäis valita se juoksijoiden reitti. Mutta jos ei pystykään juoksemaan kuin muutaman sata metriä..? Ja mikä on se “edes osan”, noin puolet vai ollenkaan? Siellä kävelijöiden joukossa ei kyllä mahdu juoksemaan ollenkaan, tuli huomattua viime vuonna. Nyt toki on kolme reittiäkin niin on ehkä väljempää, mutta sauvakävelijätkin on kävelijöiden reitillä ja lähtee ekana. Sit taas se pyntsän reitti on tietty kivempi maasto mäkineen. Mikäs olis hyvä?
K1: No mun juokseminen on kyllä aika minimaalista…
Minä: Sama mulla, mutta mietityttää toi jos hölkkää tai juoksee edes osan matkasta…
Kaveri 3: Jos mä pääsen mukaan, niin menisin kyllä sen pynsän lenkin, jos sitä ens vuonna sit jo kykenis juoksemaan? Perskeles ku tuo ikä tuo näitä vaivoja mukana 
Minä: Kun te selvästi ootte sitä mieltä että lähdetään pyntsän maastoon, niin sinne sitten 🙂 se on varmaan kivempi lenkkikin kun juoksijoiden tasamaa 🙂
K1: Mä en ole ihan satavarma oonko lähdössä. Tuli pieniä mutkia… mieli on kyllä altis mut katsotaan 🙂
Minä: jep! mä nyt oon jokatapauksessa menossa, vaikka kontaten, joten viestiä sit vaan mulle jos ootte tulossa!
K3: Mä tuun Tanja missä tavataan?
Minä: Jes jes! Mun täytyy hakea paita kehräsaaresta yrittäjien toimistolta 12 mennessä, olisko hyvä nähdä jossain niillä kulmilla niin löytäis helpommin kuin ratinasta?
K3: Tavataan vaikka siinä kehräsaaressa, tuun siihen hookin eteen 12.00.
Minä: Deal!
2026: Laitoin kommentitkin vinkiksi, jos joku on miettinyt tuonne menoa. En tosin ole edes tsekannut onko koko tapahtumaa enää. Itse lakkasin käymästä, kun lippujen hinnat nousivat omaan makuuni liian korkeiksi – Pyynikin metsiin saa mennä kaikkina muina päivinä juoksentelemaan ihan ilmaiseksikin, enkä ole niin kiinnostunut oheisohjelmasta.
2014
Tampere?
Olen luultavasti sijainnut jommassa kummassa kotikaupungissa, mutten voi varmistaa, kun olen ollut ihan hiljaa somessa. Paitsi etten olekaan. Yksi kuvamuisto on ja jos se on “tänään” kuvattu, sijaintina on Tampere. Mene ja tiedä, mutta kavereiden kommentit kuvan alla on taas rautaa:
Kaveri 1: Lataamossa?
Minä: Foliohattutäti
Kaveri 2: mullekin tekisi lisävirta terää… 
Kaveri 3: Isä Meidän…
Minä: Juu, oikein enkelikiiltokuva-asento. Paitsi ettei kädet oo ristissä, silmät ehkä
K3: Kädet on ristissä toimettomalla – ei sinulla… .
Kaveri 4: uusi aurinkoenergialla toimiva kännykkälaturi?
Minä: Mutta tossahan mä oon ihan toimeton, sen kun notkun tuolilla kun muut väkertää tukkaa
K3: Mut´ aivothan käy…. ISOTkin pomot saa palkkaa siitä kun ne vaan istuu tai seisoo ja kuulemma samalla ajattelevat (työ ? asioita)
2015
Tampere
Kello 19 voisi olla hyvä aika aamukahville ja pienelle purtavalle. Samalla voikin jatkaa töitä. Mitäs kupeksin kaupungilla keikalta tullessa.
*
Tuntuu aina niin lopulliselta kun klikkaa “lopeta järjestelmäasetukset”, mutta mitään kamalaa ei ole vielä koskaan tapahtunut.
*
No ni. Aamukahvit juotu. Jos menis välillä siivoamaan kellaria kun ei yöllä viitsi naapureita pelotella. Töitä voi jatkaa sitten yöllä. Mutta enää vain vähän.
Kommentit:
Minä: Tasan sata tavaraa lähti, kertoo tukkimiehen kirjanpito. Huhhuh. Kvi voimille, mutta avas mukavasti jumista niskaa ja selkää. SItten vielä parit työmeilit.
Kaveri: Miten sä ton kaiken kerkiät ? 🙂
Minä: Vuorokaudessa on 24 tuntia 🙂
Kaveri: Kyä pitäis olla enempi…..
Minä: Sitten pitäis tehdä vielä enemmän!
Kaveri: Yrittäjä on AINA töissä – nukkueessaaankin. Todistan
2016
Helsinki?
Ilmaveiviä ja Laineita! Koivukin on liekeissä!
Sukulaisen kommentti: Juu, Laineita
Minä: Just ajattelinkin, että vitsi, meillähän on suvussakin Laineita!
Ja puolet maaleista on tehnyt Tappara 🙂
*
Hyvä Pillu!!!
Kommentit:
Kaveri: Mitä se nyon tehny!?
Minä: Maalin!
Kaveri: Miesten pelissä?hö
Minä:
*
Kiitos jellonat
*
Ei se Jalonenkaan sit ihan paska vissiin ole?
Kaikkea on, paitsi ehkä zeniläistä mielenrauhaa
2017
Málaga
Monesti on huvittavaa lukea omia blogijakojaan myöhemmin. Vähän hymyilytti tämäkin kommenttini viime lokakuisessa postauksessa.
Nimim. ensi viikolla Suomeen myymään omaisuutta.
Minimaattori
Tässä on hyvä esimerkki siitä, kuinka tavaroista luopuminen voi auttaa myös tunteiden käsittelyssä.
Luovutaan kun sen aika on, eikä takerruta vanhaan.
Olen havainnut itsekin tekeväni tavaroiden karsintaa aina elämän käännekohdissa tai poikkeuksellisen stressaavina aikoina. Varastojen tyhjentäminen tyhjentää myös mielen turhasta.
Tuota The Purposeful Housewife -blogia ei enää ole olemassa, mutta jutun otsikko oli How Purging Physical Clutter Got Rid of My Emotional Clutter Too. Mun Minimaattori-blogi sen sijaan on edelleen olemassa, joten juttuja aiheesta voit käydä lukemassa sieltäkin, jos minimalistinen elämä ja/tai tavaroiden karsiminen on haaveena.
Kommentit:
Kaveri: Juuri nyt siinä raastavassa kiirastulessa. 
Mistä luovun, mistä en. En sitten milllään.
Kaveri 2: Mäkin täällä yritän kaappeja tyhjennellä, ku ei oo hetkeen tullu tehtyä inventaarioo, mut kerroppa täälläkin, mitä oot hukkaamassa, jos jtn tarpeellista löytyis. En kyl tiä mitä tarvitsen 
Minä: Laitan vaikka oman ketjun tavaroista sitten tänne.
Kaikkea kyllä lähtee.
Cd-levyjä, kirjoja, astioita ja muuta lasitavaraa (Arabia-Iittala, kuten uutta ja vanhaa sarjaa kartiolaseja, Kivi-tuikkuja, Essence-laseja, Future-sarjan laseja, Teemaa, mustavalkoista paratiisia, ego-sarjan lautasia ja kuppeja) jotakin mun työvälineitä, vaatteita, laukkuja, kenkiä, mahdollisesti jotakin huonekaluja (vaikkakin asunnot jää vuokralle kalustettuina).
En edes muista mitä me omistetaan näin puolen vuoden poisolon jälkeen
K2: Kivi-tuikkujen väreistä riippuen saatan olla kiinnostunut. Muuten en taida astioita tms tarvita.. tai kaapit ei vedä
Minä: Otan kuvat kotona, löytyy ehkä joku 15 eriväristä kun keräilin niitä aikoinaan. Jos on joku tietty väri mielessä, niin voit kysyäkin. Jätän ehkä vain pari itelle. Saavat toimia muistuttamassa Suomesta jos jossain vaiheessa rakennetaan taas johonkin pysyvämpää kotia.
K2: Mulla olis ostoslistalla nyt kuviosaha ja halpisprintteri, joka tekee suht hyvää jälkeä, mieluiten langaton, mut näköjään mun tarkoitukseen saa uusia about 30€:lla musteineen, ku ihan nukkekotijuttuihin tarvin
Mä oon aatellu haalia jotain keltaisia, vpunaisia tms, ja muutenkin keväänvärisiä. En muista niiden nimiä, et ei tsin, tvihr, jne..
Tulostinkin löytyy (se muuten vietiin lopulta Belgradiin ja myös jätettiin):
Minä: Mulla olis Canonin MP190, mutta luultavasti pidän sen nyt ainakin seuraavaan syksyn Suomessa käyntiin asti kun joudun printtaileen työjuttuja. Että jos palataankin niin ei tarvi ostaa sit uudelleen kaikkea.
K2: Juu ja siis mä tarvin tosiaan vain miniprintteihin ja silloin tällöin, niin oikeestaan vaan mikä tahansa printteri nykypäivänä käy. Eri asia tietty mitä siitä pyydät.
Minä: Löytyy vaaleita värejä. En muista mitä on jäljellä kun myin viime vuonna siivouspäivänä jo osan, mutta ainakin on ollut keltainen, v.sinisen eri sävyjä, turkoosi, vaaleaa vihreää ym.
K2: No laitappa viestiä kun tiät, etenkin keltainen ja turkoosin vedensinisen värit kiinnostaa. Mähän ns keräilen kastehelmiä ja kiviä on muutama syksyn väreissä, mut keväiset kivet kiinnostaa!
Minä: Printterit on tosiaan niin halpoja nykyään, että ei niistä voi paljon pyytää. Musteet maksaa enenmän kuin laitteet. Varmaan se muutaman kympin olis. Patruunoitakin saattaa olla pari varastossa ja nekin voin sit tietenkin myydä tyyliin johonkin puoleen hintaan.
Tuossa on muutenkin skanneri samassa, ollut enemmän tarvetta sille kun oon lähetellyt kirjanpitäjälle lippulappuja.
Mutta sekin otti hatkat niin teen kirjanpidot ite, mutten ala kanniskella skanneria/tulostinta maailmalla mukana
K2: Btw V parhaillaan katselee jtn Harry Potteria sulta ostetulla dvd-soittimella, hyvin on pelittäny ku välillä on vähän puhallellu suurimpia pölyjä pois
Ja ostohetkestä on yli 10v
Asuttiin koulukadulla silloin!
Ja toi skanneri on mullekin oleellinen, jos jonkun laitteen meille hankin!
Minä: Hauskaa, just sanoin Ismolle, että sulla on paljonkin mun vanhaa tavaraa. Kiva kun tietää niiden päätyvän hyvään kotiin.
Ja viis siitä printteristä, jos tarvit ennen syksyä niin voin sen kyllä myydä. Saa niitä kaupasta sit jos tulee tarve.
Nyt on kuitenkin kurja rahapula kun reissuvelat pitäis saada maksettua ja tää meidän tilanne muuttui aika radikaalisti suunniteltuun nähden. Kaikki tulot olis nyt poikaa.
Tuu vaikka käymään ja katsoon mitä meillä on kun ollaan palattu.
Printteri ja ainakin osa Kivituikuista on Helsingissä.
Jos käyn Treella jo toukokuun aikana niin sieltä lähtevää tavaraa voin toki tuoda mukanani Hkiin.
K2: Juu, ei mulla mitään kiirettä printterille oo, et voidaan katsella syksylläkin, mikä tilanne on! Ku ei se nukkekotikaan vielä oo valmis, et alkaisin sinne kaurahiutalepaketteja printtaileen ja peilit ym asuu edelleen meillä 
aina etsiny vaan uuden paikan, ku oon järjestystä tai kotia vaihtanu. Mielelläni kyl tuun katsastaan kivituikkuja ja saatan innostua ostaan muutakin, vaikkei kaapit soisi. Voin aina aatella et Venlalle ku tuskin se enää miljoonia vuosia kotona asuu, pysyis edes tulevan lukion ajan himassa, niin olis helpompaa taloudellisesti tukea. Harmi et sul on paljon pienempi jalka jne, ku jtn kesäkenkiä saattaisin tarvita myös jne. 
Vaikkei kaapit soisikaan. Kiitos puh ku lyhentelet. Toim. Huom…
Minä: No ni! Sit vain sovitaan treffejä! Vien sit loppuja rojuja Siivouspäivänä myyntiin mut koitan eka myydä facen kautta omalla seinällä ja kirppisryhmissä. Pidän sulle varattuna noita tuikkuja ja printteriä kunnes oot saanu katsoa värit.
Tyhjin kaapein uuteen elämään
K2: Ja siis luinkin, et teille tuli aika yllättäviä käännekohtia kesken matkan! Mut mä luotan siihen, et keksitte jtn mullistavaa ja pärjäätte! Itekin muutama vuosi taannoin menwtin 1/3 vuosipalkasta, mikä näin yh-äitinä ja persaukisena on tuntuva summa, ja nyt päätin etten enää jaksa edes yrittää korkeinta oikeutta, jos ottavat käsittelyyn, koska se on vaan stressaavaa ja syö. Olkoot. Oli työtapaturma, sitä ei korvattu. That’s it. En jaksa enää.
Aika aikansa kutakin siis ja eteenpäin.
Minä: Joo muistan ton sun tosi paskamaisen tilanteen. Noiden asioiden hoitamiset tai oikeastaan hoitamattajättämiset ja muka-vakuutukset on ihan kohtuuttomia.
Mut joo, nytpä täälläkin sit ideoidaan uutta, kyllä elämä kantaa!
K2: Ja kun ottaa sen asenteen, et selviää, niin aina selviää. Tai no aina ja aina. Ilonen ite kuitenkin, et jouduin ottaan vähän lainaa jne silloin ja nyt voin lähteä V:n kans reissuun kesällä hyvillä mielin. Et meni tovi nousta taloudellisesti jaloilleen, mut selvisin 
ku oon halunnu hoitaa kaiken pois ennen kuin kulutan “extraa” ja onnellinen myös et tää tulee oleen Venlan toinen ulkomaanreissu tänä vuonna, kun koulun kautta oli viikon Puolassa
Minä: Helsingissä ollaan toukokuun loppupuoli ja Tampereella kesäkuun alussa. Tavaraa lähtee molemmista kodeista.
2020
Belgrad
Ulkonaliikkumiskielto päättyy huomenna klo 5. 
En ole vielä valmis! En ehtinyt tylsistyä, epistä!
Kroppa on kyllä jo kipeästi sitä mieltä, että lihaa tarvis liikuttaa, joten maski naamalle ja menoksi!
Kommentit:
Kaveri: Varovasti!!!!
Minä: kyllä! Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Ensin kävelylle johonkin missä on hiljaista. Katsellaan sitten muutaman viikon päästä mitä tartuntaluvuille tapahtuu.
Ajateltiin kyllä tukea lempiravintolaamme lähipäivinä (jos se on vielä pystyssä), mutta jos siellä on monta ihmistä, niin napataan vain noutoruokaa kotiin.
Kaveri 2: Olisi ihana päästä sinne vaikka maskissaisot halaukset rakkaat ystävät
Minä: Toivottavasti pääset pian!
Haleja!
Meille piti tulla tänään iso ryhmä Suomesta, mutta…
Kaveri 3: Ilman koronaa me tultais tänään sinne! 
Mutta kiva että saatte taas lisää elintilaa 
Minä: niinpä. Kurjaa kun piti siirtää. Toivottavasti tulis pian tietoa koska porukalle sopii, että pääsisin tekemään uusia varauksia ennen kuin kaikki on täyteenbuukattu!
Kissa ja lintu leikkii sohvan alla
2021
Belgrad
Huh, alkaisi olla loman tarpeessa, mutta opin tänään taas uusia tapoja parantaa keskittymiskykyäni. Opettajana jälleen viisas Nero.
Erään aamulla somen kautta neuvoa kysyneen myötä muistan unohtaneeni ilmoittaa satojen eurojen arvoisen verovähennyksen.
Siinä pelossa, että tammikuussa jätetyn veroilmoituksen vuoksi verotuspäätös saattaisi olla viittä vaille valmis, pitää sännätä OmaVeroon korjaamaan tilanne kaiken kiireen keskelle.
Koska olen monin puolin ns. haastava (tai ehkä haasteellinen, en minä ketään haasta) verotettava, ei löydy yksiselitteistä vastausta miten teen tämän täydennyksen.
No mutta hei, verottajalla on chat-palvelu!
Siinä sitten aspa-parka yrittää ymmärtää miten jollakin ihmisellä voi olla yrityksestä ansiotuloja ja muista tuloista pääomatuloja ja miten ne vähennykset pitäisi merkitä.
Pitkän ajan kuluttua kiitän kauniisti neuvoista molempien aikaa säästääkseni (monikohan sinne chattiin jonotti tuon ajan??) ja päätän heittää vähennykset vain summana henk.koht. veroilmoitukselle ja odottaa käsittelijän lisäselvityspyyntöä.
Sitten takaisin tuottaviin töihin. Nero on ärsyyntynyt, että äiti tuijottaa taas tyhmää läppäriä, eikä huomioi sylissä makaavaa keisarinnaa. ”Mäkin haluan kirjoittaa!” tuumii se, ja kirjoittaakin muutaman ylimääräisen lauseen. Sen lisäksi pitää tuijottaa tiukasti näyttöä, ettei äiti vaan ala taas puhua jonkun muun kanssa!
Lopulta se väsyy huomion puutteeseen ja häipyy ulos.
Vain palatakseen hetkeä myöhemmin lintua siivestä suustaan roikottaen.
Säntää sängyn alle lintu suusta roikkuen.
No niin. Tämähän tästä vielä puuttui.
Just nyt olisikin ylimääräistä aikaa linnun pelastusoperaatioon.
Hetken päästä Nero palaa sängyn alta esittelemään lintua, päästää sen suustaan ja lintu lehahtaa lentoon. (Jep, tämä kissa ei satuta lintuja, jostain syystä vain pelottelee puluja ja leikkii pikkulintujen kanssa.)
Nero ja lintu säntäävät luokseni olkkariin ja ennen kuin ehdin reagoida, lintu kaartaa vauhdilla päin ikkunaa ja singahtaa siitä jonnekin sohvan (jolla istun) taakse. Nero perään ihmettelemään minne leikkikaveri hävisi.
Nousen nopeasti etsimään pökertynyttä tai kuollutta lintua. Ei löydy.
Sen on pakko olla päätynyt sohvan alle tai sisälle.
Sille en mitään voi. Sohvan mekanismi on sellainen, että liiskaisin sekä kissan että linnun, jos alkaisin sitä yksin avata.
Nero tunkee itsensä sohvan sisälle (tiedätte kuinka pieniin väleihin kissat mahtuvat?) ja sen siellä rymistäessä löydän päivän parhaimman keskittymisvaiheen.
Kaikki mahdolliset häiriötekijät herpaannuttavat ja siksi yritän sulkea sen kaiken mahdollisen aina pois.
Sitten kun mielessä pyörii, että takapuoleni ja sohvatyynyjen alla temmeltää kissa, joka suolestaa lintua, joka on kaivettava esiin sieltä muutaman tunnin kuluttua pilkottuna ruumiina, kera töistä saapuvan Ismon, ei ole enää muuta vaihtoehtoa, kuin sulkea koko ulkopuolinen maailma pois ja tuijottaa vain ruutua. Käsittämättömän tehokasta!
Mutta mitäpä sitten tapahtuukaan: ensin sohvan alta kapuaa muutamaan otteeseen hämmentynyt kissa. Lopulta lentoon pörähtää lintu, joka häipyy suoraan ulos ovesta täysin vahingoittumattoman oloisena.
Sitten syliin kapuaa taas kissa, joka itkee kuin olisi menettänyt parhaan ystävänsä. Se lähtee ulos, palaa sisälle, ryömii yhä uudelleen sohvan sisälle epäuskoisena. – Mihin se kiva kaveri lähti?
Lopulta se kiipeää syliin makaamaan surkeana.
Kun se myöhemmin menee itkemään naapureille kohteluaan, kerron miten linnun kävi ja vaikka Neron tuntevatkin, ovat nämä edelleen äimissään kissasta, joka ei tapa pikkulintuja.
Niin olen kyllä minäkin, vaikka tuon pentuni tunnenkin.
Ihme tyyppi. Ja kaikkien kaveri. Tuleeko siitä vielä karavaanari?
Sellainen arki taas.
Että tässä sitten tämän viikon kuulumisia kerralla vähän pidemmin.
Palailen taas kun ehdin.
Tsau!
Kommentit:
Kaveri: Juuri jaksoin lukea… 
Minä: haha, tässä tulikin sitten viikon viestit kerralla! Kaikki muut kirjaimet säästelen asiakkaille.
Mutta hei, luit oikeasti loppuun asti? Uskoin puuduttavani kaikki niin, ettei kukaan kyselisi perään mihin olen kadonnut.
Kaveri 2: Siis juttelit verottajan kanssa chatissä? Minäkin juttelin, hetken aikaa, en oikein ymmärtänyt. Kysyin sitten, että ”oletko robotti?” Vastaus tuli heti. ”Olen”. Antoi sitten asiakaspalvelunumeron. Toimii. 🙂
Minä: kyllä, siinä voi pyytää ihmis-aspalle!
K2: homma oli niin hankala, niin halusin jutella virkailijan kanssa. Tosi huippu hyvä palvelu verottajalla.
Minä: samaa mieltä. Ihmettelen verottajan moittimista, tuon viranomaisen kanssa nämä yli 21 v yrittäjyyttä ovat sujuneet aina hyvin.
Mullakin oli just tuo, että kysymykseni oli liian kimurantti botille, joten sieltä tuli heti kysymys haluanko ihmis-aspan.
Kyllä -vastaus riitti.
Kaveri 3: Niin hauska tarina! 
Mun partsin kaiteelle istahti tänään harakka, kun F otti aurinkoa sisäpuolella partsin ovi auki. Pelästyin että lentää sisään ja kävin äkkiä sulkemassa partsin oven – F ei ollut huomannut koko harakkaa 😀
Minä: huh, onneksi et saanut harakkaa sisälle! Mä jo ehdin nähdä sieluni silmin sen sohvan sisälle suolestetun pikkulinnun.
Minä: Ja joo, tiedostan pitkän tekstini hassuudet, ne joista voisi vääntää hassutuksia, mutta en nyt jaksa enää 19 tunnin jälkeen edata järkevämmiksi, vaikka tänään suomeksi työni kirjoitinkin.
Kaveri 4: Oli kyllä niin jännittävä kertomus!
2022
Belgrad
Belgrad ilman päivityksiä.
2023
Belgrad
Kaksi vuotta sitten Veli tuli eka kerran meille syömään ja oli vielä näin pieni poika.
Nyt Veliä ei taida enää olla.
Se ei ole käynyt muutamaan viikkoon ja Nero kaipaa sitä yhtä paljon kuin aikoinaan omaa veljeään Kamua.
Kommentit:
Minä: Jos tässä jotain positiivista on, niin ainakin poistui se murhe, että kuka Velistä huolehtii kun emme ole enää täällä. 
Kommenttini 2024: Noin kuukausi kului ja sitten Veli on yhtäkkiä oven takana pyytämässä ruokaa. Nero on aivan ihmeissään. Ensin piti pussailla kauheasti ja nyt Piipis heiluttelee hämmentyneenä korviaan kun Veli ahmii napaansa täyteen kuin ei olisi ikinä ennen ruokaa saanut.
Ismo: Todellinen pääsiäisihme kyllä, vaikka molemmat pääsiäiset menivätkin jo!
Kommenttini 2026: Voi tätä. Veli tosiaan palasi kuukauden päästä, kävi vielä kerran tervehtimässä, mutta sen jälkeen sitä ei enää koskaan näkynyt 🙁
2025-2026
Tampere
Ihan hissuksiin olen täällä kotona ollut eli ei taaskaan päivityksiä.
Saatan muuten tehdä sellaisen tempauksen, kun saan nämä kaikki Facebook-muistot jokaiselta päivältä ja vuodelta kasaan, että suljen nämä blogistakin. Kannattaa siis lukea pian. Tuolta 365-listasta löytää järjestyksessä kaikki tähän mennessä julkaisemani.
Tämän nomadin päiväkirja -sarjan ideanahan on tallettaa kaikki matkamuistot (ja kaikkea muuta siinä sivussa) Facebookista, jotta sen jälkeen voin vaikka poistua koko alustalta. En ole tehnyt vielä päätöstä asian suhteen, mutta ainakin tulen käyttämään Facebookia radikaalisti vähemmän kuin aiemmin. Mikä näkyykin jo näiden tuoreimpien vuosien postausten puutteessa. Hauskinta toki on se, että sarjan edetessä olen havainnut, etten ole monistakaan reissuista päivittänyt yhtään mitään. Siihen on kaksi syytä: 1. Tein aikoinaan paljon kuvauskeikkaa kehitysmaissa, eikä nettiä ollut saatavilla tai se oli niin rajoitettu, että data piti käyttää työjuttuihin. 2. Työreissuilla en ehtinyt sometella ja, oikeastaan kohta 3. muuten reissuilla en halunnut roikkua somessa.
Discover more from Please be seated for Takeoff
Subscribe to get the latest posts sent to your email.
