Ruumalaukku kateissa, joten peruttuja työkeikkoja ja paineensietokyvyn testausta myös ilmailuopinnoissa. Kollegiaalista keskustelua siitä saako työkamat laittaa ruumaan. – Ei saa, mutta joskus on pakko. Sellainen tämä helmikuun neljäs päivä. Harvinaisen vähän reissujakin:
Sijainteina Tampere, Helsinki ja Belgrad, tietty, sekä Bukarest ja Sanur.
Eräänä vuonna päivittämätön sijaintimme oli jossain Uuden-Kaledonian Noumean ja Fidzin Lautokan (ja Viti Levun) välillä.
Mukana myös kuva Ehetuwewasta. Jaa mistäkö? Sri Lankasta, josta olin palannut muutama päivä sitten. Sillä reissulla se laukkukin jäi maata kiertävälle radalle. Käytännössä kirjaimellisesti.
4.2. ruumalaukku kateissa ja muuta paineensietokyvyn testausta
2011
Helsinki?
ja paperityöperjantai. erinäköisiä raportteja ja parin putiikin tilinpäätösvalmisteluja ja silleen.
*
kas noin, yhdistyksen tilit kunnossa. sit vielä oman firman asiat kuntoon. pitkäpaperiperjantai
*
nyt tää saa jo riittää. eli kokonaan vapaan viikonlopun viettoon:)
*
on pepe willbergin keikalla:)
2026: En kyllä yhtään muista missä, mutta varmaankin sitten Helsingissä. Pitäiskö googlata missä Pepe Willberg on ollut keikalla 4.2.2011. En muuten muista olleeni hänen keikallaankaan, että on näistä Facebook-muistoista jotain hyötyä vaikka tällaisena julkisenakin nomadin päiväkirjana. Voi muistella tällain vanhana mitä on tullut tehtyä, vaikken keinutuolia omistakaan.
2012
Helsinki
ei ole tauti kuolemaksi kun sauna auttoi,muita suomalaisia konsteja ei tarvinut edes kokeilla.nyt kala uunissa ja kukkakaali kattilassa:)
Ruumalaukku kateissa osa X
2013
Helsinki
(ja se Ehetuwewa-kuva)
Tietääkö joku mitä EU-lainsäädäntö sanoo korvauksista koskien myöhästyneitä matkatavaroita? (En ehdi nyt googlata). Korvauksia voi hakea lennon myöhästyessä, mutta miten on kun työkamat lojuvat päiväkausia kentällä? Tulee vähän kalliiksi tämä odottelu kun ei pääse töihin ellei osta uusia välineitä…
Kommentit:
Kaveri: en tiedä, mutta Air New Zelandista saatiin lupa ostaa 100 NZ$ /nenä tarvikkeita, jos laukut ei tule 24 h kuluttua… Ja me saatiin rahat kuitteja vastaan maastalähtiessä. Kait nyt joku korvaa jotain jostain?
Minä: “EU:n lentoyhtiöillä on korvausvastuu kadonneista tai vahingoittuneista matkatavaroista kaikkialla maailmassa. Ilmoita katoamisesta tai vahingoittumisesta lentoyhtiölle tai sen edustajalle heti saavuttuasi määränpäähän. Viivästymistapauksissa korvausvelvollisuus riippuu viivästyksen pituudesta. Jos matkatavarat katoavat tai tuhoutuvat täysin, vahingonkorvausvastuu on korkeintaan 1200 euroa.” Kamojen hinta on yli tuon, mutta lasku lähtee jos ei ala näkyä pian täällä.
Kaveri: ilman muuta!
Kaveri 2: En tiiä, mutta tsemppausviesti. Onpa kyllä varsinainen shöy toi sun matkatavaroiden ohjautuminen kotiin asti.
Minä: “Jos matkatavarasi katoavat, vahingoittuvat tai viivästyvät, sinulla on oikeus enintään noin 1 220 euron suuruiseen korvaukseen.
Lentoyhtiöitä ei kuitenkaan voida asettaa vastuuseen, jos ne ovat ryhtyneet kaikkiin kohtuullisiin toimiin vahinkojen välttämiseksi tai jos tällaisia toimia ei ollut mahdollista toteuttaa.
Sinun on tehtävä vahingoittuneista matkatavaroista korvaushakemus lentoyhtiölle seitsemän päivän kuluessa matkatavaroiden saamisen jälkeen.
Matkatavaroiden viivästyneen saamisen osalta jakso on enintään 21 päivää.” Tuskin saa korvauksia, aina niillä on joku seliseli, että tekivät parhaansa.
Kaveri 3: multa meni varmaan jotain ohi aiemmin, mutta olivatko sun työkamat jossain muualla kuin käsimatkatavaroissa?
Minä: Kiitos T, niinpä, tää on uskomaton farssi. Lupaavat aina soittaa pian mutta ikinä ei kuulu mitään. Eilen jo kerroin että työkamoilla olis vähän kiire niin lupasivat soittaa takas puolen tunnin sisään ja kiirehtiä laukun tuontia. Ei kuulu vieläkään, joten jonotan taas asiakaspalveluun.
Kaveri 2: “Pian” on suhteellinen käsite..
Minä: Joo P, ei saa kaikkia käsimatkatavaroihin ja nykyään joka laite pommitarkastetaan, niin ei ehdi jatkolennolle jos vie kaikki käsimatkaroinissa. Kaikki laturit on jossain maata kiertävällä radalla. Kuin myös kulukuitit ja muuta mukavaa.
Minä: Eilen ne sanoivat “pian”-määreelle kuitenkin sen “puolen tunnin sisään”. Pitkät ovat puolituntiset…
Kaveri 3: joo, ihan afrikkalaisia aikamääreitä heillä. Toivottavasti saat pian takaisin.
Minä: Vastahan se perjantaiaamuna katosi…on se kyllä jo perjantai-illasta asti lojunut Helsingissä, mitä nyt kävi jostain syystä lauantaina Pirkkalan kentällä mutta palasi sieltä Helsinkiin. Mutta ei vieläkään mulle asti…
Kaveri 2: Uhkaa, että tuun sinne lentokentälle itse penkomaan laukkuja! 
Minä: Olisin mielelläni mennyt jos olisin tiennyt tän vievän näin kauan “ammattilaisilta”, mutta kun lupaavat jatkuvasti että tulossa on seuraavalla kuljetuksella. Grr!
Kaveri 3: ei se tietenkään nyt paljoa lohduta, että on kuitenkin tieto siitä, että laukku on JOSSAIN. Mulle sanottiin viimeksi Finskin paluupalvelussa, että (myöhässä olevaa )laukkua ei ole olemassa, vaikka mulla oli lähtöselvityksen antama lappu kaikkine numeroineen.. (no sekin onneksi löytyi ja oli kuitenkin tullut samalla koneella kanssani Helsinkiin ja vasta sitten kentällä joutunut karkuteille )
Minä: Niinpä. Soitin just ties monennenko kerran ja vastasivat vaan että kyllä he sitten sen laukun lähettävät kun selvittävät missä on. Sanoin että se on nyt selvitetty jo moneen kertaan ja luvattu aina lähettää nopeasti mut ei vain kuulu. Lupasi edelleen selvittää asiaa. Voi pyhä sylvi!
Ja oli jo kuulemma lähetetty la Helsinkiin, tiesi kertoa työpari, jolle laukusta oli soitettu…
Kaveri 2: Mutta se voi olla tehnyt välilaskun Hämeenlinnaan! (Sori.. )
Minä: Tai lähetetty takaisin Pariisiin. Tai Colomboon. Tai ihan mihin tahansa. Olis pitänyt lähettää suoraan Balille niin ois voinu ehtiä sinne samaan aikaan kuin mäkin muutaman viikon päästä.
Minä: En joutunut vielä perumaan,huomiseen aikaa sen suhteen, mut yhtä isoa keikkaa en uskaltanu ottaa vastaan huomiselle. Plus että tarvis päästä purkamaan reissun kuvia, mut siitä selviää kun ostaa läppäriin uuden piuhan.
Minä: Maksimikorvaus kamojen menetyksestä 1200€. Siis jos katoaa kokonaan, joten tuskin maksavat mut piruuttani yritän silti.
Kaveri 4: Laitan sulle Tanja priva-meiliä 
2026: Mainittakoon tässä, että kuvauskalustot onneksi kevenivät jo muutaman vuoden päästä, jolloin pääsin palaamaan käsimatkatavaroilla matkustamiseen. Suosittelen kaikille reissaajille jotakin maltillisemman kokoista kameraa kuin täysveristä järkkäriä. Tokikaan useimmilla matkailijoilla ei ole tarvetta valaisukaluston kuljettamiseen, eikä kyllä mullakaan enää nykyään.
Jos taas pähkäilet lentojen viivästymisen korvauksia – siis laukun viivästymisen sijaan sitä, ettet päässyt itse perille ajoissa – lue tämä postaus.
*
Saisko seuraavan työreissuun jonnekin mihin pääsee rahtilaivalla, kiitos!
*
Ei kellään olis lainata mulle nikonin D3:n laturia huomenna hesassa? Sen verran että saisin yhden akun ladattua. Nimim. ei ehdi enää odotella omaa kentältä eikä voi perua kaikkia duuneja.
Lisää kollegiaalista keskustelua aiheesta:
Kollega: Mulle jäi hieman epäselväksi… siis oletko sä kuljettanut työvälineitä lentokoneen ruumassa? Mä en edes ajattelis moista, ellen olis Lehtikuvassa töissä kk-palkalla… 
Minä: Jep. ei saa millään meneen kaikkea kalustoa nykyään käsimatkatavaroissa. Ennen vein, mutta kyllästyin odottelemaan pommintarkastushuoneessa kun ne sutii yksitellen joka vehkeen. Pääsee vähemmällä kun kuskaa käsimatkaroinana vain rungon ja linssit. Laturit ruumaan kun ne on halvimmat ostaa uusiksi.
Minä: Thank juu kollegat lainatarjouksista, palaan niihin mikäli laukku ei vieläkään tule. Tai kamat on hajalla.
Kollega: Siis reisussahan tulee olla ainakin 3 laturia. 1 niistä roudariteipillä keskivartaloon kiinnitettynä koko matkan ajan. Kuvaamisesta ei tule mitään jos akkuja ei voi ladata. Tai jos niitä ladatessa pitää herätä 3 tunnin välein yöllä. Been there done that too many times..
Minä: Nikonin akku kyllä kestää täyden työpäivän, riittää kun lataa illalla. Ja on mulla aina pari täyteen ladattua akkua varalla mukana, mutta eipä ole ikinä tarvinut. Toi keskivartaloon teippaaminen olis kyl hyväö testata jossain lentokentällä, voi olla että pääsis kotiin samaan aikaan kuin laukku, eli hyvin hyvin monta päivää myöhemmin 😀
Kollega: Siis laturi – ei akku 😀
Kollega: Ai niin mutta sä kuvaatkin valokuvia? EOS1 akku kestää valokuvia kuvatessa viikon mutta sitä mä en enää kanna mukana ellei asiakas palkkaa kantajaa erikseen ..
Mutta pääasiahan on se että reissun kuvat on tallella. Nimim keskeisen videohastattelun viime syksynä reissussa 3 vkoa 4 tunnin yöunilla säätäessä hukannut… 
Minä: auts! joo mä otan aina varmuuskopiot heti ja varjelen muistikortteja kuin timanttilouhosta:)
Kollega: Mulla on reissussa kolme (3) identtistä backup kovista. Kaikki eri paikoissa. Yks kameralaukussa. Yks hotellihuoneen safety Boxissa. Yks respassa. Yhtenä iltana n:o 1 tipahti kameralaukusta kivilattialle. Tarkistin randomina no 2 kopiota tehdessä toimiiko mutta just tää alkup videoklippi oli sit vaurioitunut. Jatkossa n:o 1 on SSD -levy. Oppia ikä kaikki. Huokaus ..
Ja videota kun kuvaa about 80kbs niin kortit täyttyy hetkessä..
*
Ihme on tapahtunut: Finskiltä soitettiin että laukkuni saapuu tänään klo 20.30-23.30. We’ll see…
Huvittavinta oli, että virkailija iloisena sanoi että laukku on juuri saatu Tampereelta ja lähetetään HETI teille. Tiedän että laukku saapui jo lauantaina harharetkeltään Helsinkiin, koska siitä soitettiin työparilleni ihmetellen mihin se pitäisi viedä. Ihan vielä en ala kiljua riemusta. Vasta kun näen että laukku todella tulee nyt (on luvattu jo useampaan kuljetukseen) ja kamaton ehjiä ja tallessa.
Kommentit:
Kaveri: Pidetään peukkuja, että saat vihdoin ja viimein laukkusi.
Kaveri 2: Uskaltaakohan tästä tykätä…
Kaveri 3: Eivät sitten tarkemmin sanoneet, että MIHIN kapsäkki mahdollisesti tekee sen landingin…?
Minä: Haha, pelkäsinkin et se on jo palautettu CDG:lle. No se oli jo la palautunut Vantaalle, mutta vasta nyt löysi tiensä naapurikaupunkiin. Meinasin kuitata airpron tyypille vastaanottaes et saisko jo lähettää samantien Balille että olis siel sit perillä kun mäkin 2,5 vkon päästä:)
Kaveri 4: Toivottavasti sulla ei ole mitään pilaantuvaa laukussa. Mulla oli kerran laukku viikon kateissa ranskalaiset juustot sisuksissaan. Kuski toi sen ovelle pyykkipoika nenässään.
Oisit ottanut vastaan vaan. Ties vaikka olisi ollut herkkujuustoja kyydissä.
Minä: Voisin lyödä vetoa, etä se laukku oli edelleen jonkun meidän lennolla tulleen…
Kaveri 4: Eli siellä ei olisi ollut herkkujuustoja. -huoh- harmi.
Minä: Meinaatko ettei Pariisista saa sellaisia?
*
on paikassa Ehetuwewa, Sri Lankan luoteisprovinssi, Sri Lanka. (2026: En ollut, olin ollut jo muutaman päivän kotona.)
Töissä. Photo by Leila Itkonen
Kommentit:
Kollega: Kadehdittavan ruskettuneita noi jokkut….
Minä: Nii’in, ne kun saa olla tuolla aina eikä vain käväistä muutamaa viikkoa
Kollega 2 (asiakas): Ykkösluokan repparia pukkaa?
Minä: kyl kyl, aina!
Kollega 3: Sulla on ainoona koko tumma asu, kameraa myöten.
Minä: Buddhalaiset ei käytä mustaa, mun piti laittaa farkut etten ihan viikatenaiselta vaikuttais:)
Ja noiden paikallisten valkoiset on juhla-asuja. Valkoiseen pukeudutaan mm temppeliin mennessä. Tässä ne on suomalaisille avustustyöntekijöille ja lahjoittajille tehtyä tervetuliaisseremoniaa varten. Muuten arkiasut ovat siellä joko perinteisiä värikkäitä sareja tai (lähinnä kaupungeissa) ihan länkkäriä, tyyliin mustat suorat housut ja kauluspaita.
Kollega 4: Ai näitä te siellä puuhitte siis, mikäs yhteisö siellä hommat hoitaa? PO Kangaskin taitaa vaikuttaa siellä, turkulainen friikkuystäväni kävikin.
Minä: Tässä WV. Se oli yksi osa. Plan toisena järjestönä, muut jutut lähinnä työelämää.
*
Laukku tuli laukku tuli laukku tuli jeeee!!! Loppu hyvin, kaikki hyvin, kaikki kamat tallessa ja ehjänä, eikä mennyt kuin kolme ja puoli vuorokautta:)
Kommentit:
Kaveri: No nyt uskaltaa jo tykätäkin
Kaveri 2: No niin, kaikki on siis ihan hyvin, mistä siis kaikki tämä mekastus, vai mitä!?
Minä: Joo ihan turhaa riehua, ei tarvinu edes kuvata tänään, eikä edes huomenna kun kamoja puuttui. Helpot koneella istumispäivät:)
K2: Kato kyllä lentoyhtiöt tietävät meidän puolesta!
Minä: Tästäkö nyt tulee tykätyin päivitykseni evör? Pitääkö mun alkaa hukata laukkuani useammin?? Tai muistaa kirjoittaa aina kun niin käy (alle vrk viivästyksiä ei lasketa)
2014
Bukarest
#bucharest #romania #photographer #photojournalist
*
Taas yksi mielenkiintoinen päivä vanhaa työtä takana ja mukana palanen uutta. EIT:n päätös Smash Asem -kuvaamisesta ei lisää uskoa tähän työhön. Bukarest vaikenee. Toistaiseksi tältä illalta. Aamulla romanikylään kuvaamaan. Ehkä vielä jokusen tarinan kuvillani kerron.
Kommentit:
Kollega: Kyllä sä kerrot kuvillasi varmasti vielä paljon tarinoita, mutta ehkä “muoto” muuttuu…
Minä: Muoto voi muuttua kovinkin paljon, kuvista voi hyvinkin tulla sivujuttu. Työtään ei kannata rakastaa niin paljon, että sitä tekisi tuloitta.
Kollega 2: Voi Tanja, sanos muuta…
2017
Eteläinen Tyyni valtameri
Tältä päivältä ei ole päivityksiä ja se johtuu siitä, että meillä oli meripäivä eteläisen Tyynenmeren risteilyllä. Sijaintimme oli jossain Uuden-Kaledonian Noumean ja Fidzin Lautokan (ja Viti Levun) välillä.
Reissulta on kirjoitettuna pari blogijuttua: Royal Caribbean – kokemuksia Etelämeren risteilyltä ja 12 yön risteily Sydneystä Fidzille.
2018
Sanur
Täällähän tapaa tuttuja -kuva versio Sanur 2.
(Kuvassa kanssamme valitettavasti jo edesmennyt japanilainen kauhukirjailija ja ohjaaja Junichi Tomonari.)
Kommentit:
Kaveri: Cheers from -14 C!!!
Kaveri 2: Minkäslainen mesta Sanur on?
Ismo: Rantapaikka, sellaisena ihan ok. Rutosti ravintoloita ja baareja pääkadulla ka tietysti rannassa. Hyvin erilainen kuin Ubud, vähemmän kaupunkimainen, vähemmän kulttuuria. Vähän kalliimpi myös, mutta halvempi kuin esim. Gilit.
K2: Oon käsittänyt, että olisi melko hyvä rantamesta, ei ole niin turistisoitunut kuin Kuta mut kaikki palvelut löytyy.
Minä: Joo näin on. Ei nuoria ausseja ämpäriviinoineen.
Junichi:
Minä: So much fun, arigato gozaimasita Junichi-san!
Junichi: kochirakoso, arigatou! Iyaa, so much fun
Let’s see again.
You can go anytime where we visited. The bar stuffs already know you. You are very much welcome!!
Minä: We’ll be back!! 
2019
Belgrad
Tämä on (myös edesmenneen, huh) kaverin päivitys seinälläni, mutta jaan tämänkin, koska joku muukin saattaa pohtia samaa:
Missä Belgradissa saa vaihdettua rahaa, briteistä jäi puntia.
Mennessäni sinne viime vuonna joltain reissulta jääneiden setelien kanssa kuulin että ovat jo vanhaa mallia. Onneksi kuulin sen postin yhteydessä olevassa kahvilassa. Henkilö vaihtoi ne uudenmallisiksi oma-aloitteisesti.
Joskus on US dollareita vanhentunut
Vastaukseni: Valuutanvaihtopisteitä on vähän joka kulmalla. Tunnistaa kyltistä ”menjačnica”.
Lue myös: Pikaopas Belgradiin
2020
Belgrad
Kahden tunnin unilla kolmen ja puolen tunnin luennolle.
Tarvittavat ohjelmat ja alustat latasin kesken luennon kolmelle laitteelle, kun nyt kuulin mitä tarvitaan.
Tämä siis se kurssi, minkä alkamisesta en ollut saanut tietoa ja hyppäsin kesken mukaan.
Kaiken säätämisen keskellä kouluttaja huuteli mulle liveen, että sä oot sit team leader.
Proggis saatiin kasaan etäohjauksella ja tuli jopa kehut. 
Sain tehokkaan tiimin.
Pomppisin riemusta, jos en ois näin väsynyt.
Ehkä mä selviän tästä hengissä.
Jos vaikka kahvia väliin ja jossain vaiheessa päikkärit.
Ensin vähän lisää opintoja.
Kommentit:
Kollega: Ihailen kyllä tuota sun kykyä kyetä luennolle 2 tunnin unilla, mulla ei liiku päässä yhtään järjellistä ajatusta 2 tunnin unien jälkeen.
Minä: P, ei mullakaan liikkunut ja aattelin keskittyä hereillä pysymiseen ja sluibata hiljaa videon takana kun suurin osa muista opiskelijoista oli luentosalissa. Mutta en sitten voinut kieltäytyä kun kesken remmiin hypänneenä nakitettiin tuo tiiminjohtajan tehtävä. Kouluttaja tiesi, että olin saanut matskut käsiini vasta illalla ja ladannut ekan alustan yöllä, niin päättelin, että se haluaa vaan testata ilmailualalla niin tarpeellista paineensietokykyä ja hyppäsin puikkoihin. Ei ollut enää varaa mokata, kun missasin jo ekan viikon pakolliset läsnäolot ja sain uuden mahdollisuuden.
Nyt alkaa olla aivotoiminta jo niin nollissa, että teen ennen unia vain hyvin vähän ajatusta vaativaa duunia.
*
Pöh, hylsy tuli viimeiseenkin apurahahakuun. Nyt en jaksa, enkä ehdi, hetkeen kirjoittaa uusia, mutta myöhemmin sitten taas sisulla yrittämään!
Onnea voittajille!
Kommentit:
Kollega: Ei tippunut mullekaan.
Kollega 2: Peukku sisulle!
Kollega 3: Sori tästä, kirpaisee aina, vaikka tietäisikin että yksi sai ja viisisataa jäi rannalle. Joskus huumori auttaa, vähän.
Minä: hahaha, just eilen kirjoitin yhden kaverin seinälle, että mitä jos niitä ei oikeasti saakaan kukaan, kun kaikille tutuillekin tuli hylsyjä.
Minä myöhemmin: Oho, ei se eilinen päätös ollutkaan viimeinen. 1/8 on vielä päättämättä, maaliskuuta odotellessa…
Minä vieläkin myöhemmin: Ai niin, hylsy tuli sieltäkin. Päättivät jo helmikuun lopulla.
2021-2023
Belgrad
Hissukseen ollaan taas oltu, käsittääkseni kotona Belgradissa.
2024
Belgrad
Ruokakuluissa säästämisen tarina jatkuu, yleisön pyynnöstä.
Please be seated for takeoff
Pastaa, pastaa ja paljon paahtoleipää. Jos julkaisen tämän postauksen, on maineeni ruokakirjoittajana iäksi mennyt.
Ja julkaisenhan minä.
Hommahan lähti liikkeelle siitä, että pohdiskelin Minimaattori-blogissani ruokakuluissa säästämishaastetta ja tein itselleni löyhän tavoitteen käyttää maksimissaan tonnin kuussa.
Ei ruokaan, vaan kaikkiaan.
Sitten säästämishaasteesta tulikin laiskuushaaste. Mikä kyllä helpotti myös säästämistä.
Kävi niin, että siippa lähti Suomeen töihin…
2025-2026
Tampere
Ei 4.2.-päivityksiä näiltäkään vuosilta, mutta paikka, jota kodiksi kutsutaan on muuttanut Tampereelle.
