3+1 makupalaa Tamperradaa

Varmistimme heti Tamperradan starttipäivänä, ettei Pohjois-Euroopan paras pintxofestari jää kokematta tänäkin vuonna. 
Lähdimme liikkeelle myöhään, emmekä ehtineetkään kovin monille pintxoille. 
Kolmessa varsinaisessa pintxo-kisaan osallistuvassa paikassa kuitenkin käytiin ja bonuksena vielä yhdessä meille uudessa viinibaarissa.

Suomen reissumme ovat aina melkoista juoksua. Ihmisiä olisi tavattavaksi enemmän kuin lyhyellä visiitillä mitenkään ehtii. 
Kulinaristeina meille on myös tärkeää päästä tarkistamaan Tampereen ravintolamaailman uutuudet ja käydä moikkaamassa tuttuja ravintoloitsijoita. 

Tamperrada on tähän mainio ratkaisu: pintxoillen ehtii käydä huomattavasti useammassa paikassa kuin varsinaisia annoksia syöden ja lompakkokin kiittää, kun yhteen ravintolaan menee vain kymppi tai pari. 
Pintxoille on määrätty kiinteä kappalehinta 3 e, mutta monilla ravintoloilla on settejä, joihin kuuluu esimerkiksi lasillinen viiniä ja muutama pintxo.

Aloitus oli kova: Heti ensimmäinen paikka räjäytti totaalisesti pankin ja sen jälkeen olimme ”very hard to please”.

Tamperrada päivä 1

Tampinkoski Bar & Kitchen

Kisapintxo:
Peuracarpaccio tapenadella. 

Hinta: 
Pintxo + 8 cl viini 5 e
3 x pintxo + 8 cl viini 10 e

Tänä vuonna perustetun ravintolan keittiö aukeaa virallisesti torstaina 2.9., mutta pintxoja on tarjolla jo Tamperradan ensimmäisestä päivästä alkaen. 

Tampinkoski Bar & Kitchen sijaitsee vanhassa funkkisrakennuksessa Vuolteenkatu ykkösessä. 
Iloitsen siitä, että purkutuomion sijaan yksi lempirakennuksistani kunnostettiin ja se sai arvoisensa ravintolan tiloihinsa. 

Tampinkoski tarjoaa lähiruokaa ja myös hyödyntää raaka-aineet kokonaisuudessaan. Liha ostetaan kokonaisina ruhoina ja koko eläin hyödynnetään keittiössä. 
Hereford-naudat tulevat Urjalasta ja kisa-pintxossa käytetty peura on yrittäjän itsensä kaatama. 

Tajunnan räjäyttävä mausteisen harmoninen makuyhdistelmä olisi houkutellut tilaamaan saman tien kymmenen lisää, mutta oli hillittävä itsensä ja jatkettava matkaa muiden ravintoloiden kisa-antimien äärelle.
Plussaa myös siitä, että tämä oli aito, Baskimaan pintxo-perinteitä kunnioittava makupalanen. Ei siis mikä tahansa pikkuannos tai liikaa viritystä, vaan leipäpalanen ja harkittua makujen sinfoniaa. 

Settiin kuuluva viinikin oli varsin kelvollinen ja superystävällinen henkilökunta kertoi avoimen innostuneesti konseptistaan meille kyselijöille. 

Tänne on palattava!

Ravintola Piemonte

Kisapintxo:
Pizzetta di Lago 

Hinta: 
2 x pintxo + 6 cl viini 10 e

Piemontella on maine laadukkaana italialaisravintolana ja sellaisena mekin sen muistamme. Edellisestä käynnistämme on jo vuosia, joten odotukset olivat korkealla kun lähdimme maistelemaan millaisia pintxoja täällä on saatu aikaiseksi. 

Valitettavasti jouduimme pettymään. Onko taso heikentynyt vai olivatko odotuksemme liian korkealla? Joka tapauksessa muikku pizzan ja focaccian välimuodon päällä oli kunnianhimoton. 

Tamperradan mainoskuvassa Piemonten pintxo vei ajatukseni Biskajanlahdelle, Donostian (San Sebastianin) anjovis-pintxojen äärelle. Tämä oli kuvista ainoa, jossa näkyi tämä perinne leipäpalasesta ja kokonaisesta kalasesta. 
Pettymystä kovensi se, ettei maku vastannutkaan mielikuvaani. Pizzapalanen ja kuiva kala, makuna lähinnä voimakas paistettu kirsikkatomaatin aromi. 

Olimme päättäneet syödä täällä kahden pintxon setin. 
Ismolla oli toisena Nduja-Mozzarella. Saman olisin ottanut minäkin, mutta elämänmatkakumppanini nappasi viimeisen, joten maistelin raitajuuri-ricottan. 
Nämäkään eivät sen kummemmin säväyttäneet. Ismo totesi pintxossaan maistuvan lähinnä tulisen salamin. Omastani mieleen jäi lähinnä vahva juustonmaku. Toki juustosta pidän, mutta olisin kaivannut tähänkin enemmän balanssia, enkä yhden raaka-aineen päällekäyvyyttä. 

Miinusta myös erittäin vaatimattomasta viinistä. Tarkempia tietoja tuotteesta ei ole, tiskillä esitettiin vain kysymys ”Valkoista vai punaista?”. Palvelu oli kyllä muuten oikein ystävällistä ja se valitettavasti jäikin ainoaksi plussaksi. 

Steam

Kisapintxo:
Ylikypsä poron entrecote myskikurpitsa-creme fraichella

Hinta: 
Pintxot 3 e/kpl
Viini 4 e

Rautatienkadun Holiday Innin alakerrassa sijaitsevan ravintola Steamin kisa-pintxo oli tasaista keskitason laatua. Ei moittimista, mutta ei säväyttänytkään. 

Toisena söimme lohirullat punajuurella ja suklaalla. Tässä oli nyt sitä henkeä, jota alussa moitin eli liikaa yritystä. Sinänsä kiva, että kokeillaan rohkeasti uudenlaisia makuyhdistelmiä, mutta täytyisi niiden jotenkin toimiakin. 
Suoraan sanottuna en edes tajunnut ensin mikä se outo maku suussani oli. 
Syön mielelläni palan tummaa suklaata, mutta lohi ja suklaa, tämä yhdistelmä oli itselleni lähes puistattava. Olisi kiva kuulla toimiko kombo jollekin muulle, makuasioistahan tässä on kyse. 

Ismo nappasi vielä kolmanneksi Saksanpähkinä-kanan. Itse skippasin sen, joten arvioin ainoastaan ulkonäköä. Pieni kupillinen toimisi tapaksena, mutta puritaanisena pintxon purijana en laskisi tätä tikkuruoka-pintxoksi. Ismo kuitenkin kiitteli makua parhaaksi Steamin kolmesta suolaisesta pintxosta. 

Punaviininä oli keskitasoinen Pinotage ja palvelu oli tyypillisen tamperelaisen ystävällistä täälläkin.

Sitten kello olikin jo yhdeksän ja pintxobaarien aika sulkea ovensa ensimmäiseltä päivältä. Aukiolorajoitukset kuitenkin sallivat tarjoilun kello 22 asti, joten päätimme kipaista vielä viinilasillisille. 

Villi kortti bonarina

Villit ja viinit

Villit ja viinit on Rautatienkatu 12:ssa sijaitseva pieni viinibaari, joka toimii myös Ravintola Kajon koekeittiönä. 
”Tervetuloa, peremmälle vaan! Saisiko olla juotavaa vai syötävää?” kajahtaa iloisesti tiskin takaa ulko-ovelle asti.
Suomessa kun olemme, suuntaamme askeleemme takaraivomuistilla suoraan tiskille ja tokaisemme vastaukseksi, että lasilliset viiniä maistuisi, kiitos. 
Mutta baarimikko, yksi omistajista, kehottaakin meitä valitsemaan istumapaikat, täällä on pöytiintarjoilu. 

Päätämme istahtaa ikkunan ääreen katselemaan kadunvilinää eli autiota Rautatienkatua. Toiveenamme on vähän tuhdimpi punkku, joten pian meille kiikutetaan maistettavaksi venetolaista Barbarossaa. Pohjoisen viini on kivan pippurinen ja varsin hapokas punkuksi. 

Vierelläni on jääkaappi läpinäkyvällä lasiovella. Mitäs tuolla onkaan… jotain kinkkua ja juustoa?

Black Angus tartar, perunakaalipaistos… Black Angus tartar, Black Angus tartar… muut menevät ohi isäntämme luetellessa. Ei hitsi, en jaksaisi enää syödä mitään. Ismo pohtii, että vähän kyllä hiukoisi. Kehotan häntä tilaamaan jotakin, mä voin vaikka maistaa pari haarukallista… tartar…

Ei teillä olisi mitään sellaista tapas-kokoista annosta? 
Tamperradaan Villit ja viinit ei osallistu, mutta tartar luvataan tehdä minulle puolikkaana. Tämä on juuri sopiva suupala, ja karhunlaukalla ja karviaisilla kyyditettynä myöskin varsin mainio maultaan. Ismo nautiskelee ne perunat Hollandaise-kastikkeella ja näyttää varsin muikealta.

Emme ole edes kysyneet hintatasoa. Kajossakin mennään lähiruokateemalla ja kun laatua pukkaa, arvelen, ettei tästä ihan halvalla selvittäisi. Viis siitä, rahalla pääsee ulos, funtsin Ismolle. 

Kello on kolmea vaille kymmenen, kun mietiskelen ääneen, että pitäisikö tässä kokeilla vielä jotakin toistakin viiniä. Samassa pyörähdän vauhdilla ympäri kohti baaritiskiä. Ne rajoitukset! Viime tipassa ehdimme tilata toiset juomat ennen pilkkua ja niitä sitten nautiskelemmekin lähes tunnin. 
– Saisimmeko laskun, kiitos. 
63,70 euroa näkevät vanhat silmäni maksupäätteen näytöllä. Eipä tarvi jäädä tiskaamaan. 
On aika hypätä onnikkaan (se ei ole nysse!) ja asettua yöpuulle isäni asunnolle.