Fuji-san, monessako maassa ja kaupungissa olen ja olet ollut? Sekalaisia päivityksiä, mutta paljon inhimillisyyden kaipuuta.
Olen pohtinut paluuta kirkon jäseneksi. Kyllä, olen ollut jopa isonen ja sittemmin eronnut kirkosta. Hyvin kauan sitten. Vaikuttimena ovat olleet maailmanpolitiikankin suuntaukset. Päätöstä en ole tehnyt vieläkään; minulle on helpompaa vaihtaa asuinmaata kuin hiippakuntaa. Siis kirjaimellisesti.
Päivän sijainteina jotakin harvinaisempaa: Irlannin Youghal (missä muuten kummittelee) ja tutumpia mestoja eli Tampere, Helsinki, Belgrad ja mitä näitä kotikaupunkeja nyt olikaan. Ainakin Ubud, josta tosin en ole maininnut tänään mitään, chillaillut vain menemään. Pirkkala saattaa kyllä olla ekaa kertaa näissä koosteissa. Rakkaan Japanin paikoista taas on mukana Osaka ja Hakone. Kuvissa myös Romanian koiratarhat.
Nomadin päiväkirja jälleen editoimatta ja sensuroimatta, ole hyvä!
29.11. Fuji-san, pitäisikö liittyä kirkkoon?
2010 Youghal
ihmettelee etelä-irlannin lunta ja toivoo että corkin kentalle saadaan meltiumia siipiensulatukseen keskiviikkoaamuksi.
2025: Hassu sattumus: Juuri äsken käänsin ja julkaisin Youghaliin liittyvän kummitustalotarinan englanniksi. Olen kyllä kirjoittanut sen suomeksi jo aiemmin, joten tarina ei ole uusi. En muuten myöskään muistanut lentäneeni Corkin kentältä. Tarviipa merkata sekin ylös, ajatuksenani kun on jossakin vaiheessa listata kaikki käymäni lentokentät tänne – satamia ja rautatieasemia en edes yritä.
2011 Helsinki -> Tampere
Kävely
2025: Tää on varmaan jotain silloisen HeiaHeia-sovelluksen automaattijakoja Faceen. Ei tässä tietenkään mitään informatiivista sisältöä enää mukana ole, edes kilometrejä.
*
vasta neljä tuntia töitä takana ja nyt jo väsyttää sikana. ja iltaan asti pitäisi jaksaa.jos sitä nukkuis tunnin ennenkuin kokoustaa itsensä.
*
ei meinannut saada millään taksia ja myöhästyy junasta ellei tapahdu jotakin ihmettä.ei auta kuin mennä tunti myöhässä tre ja toivoa et joku on vielä paikalla…
*
ehti juosta junan ovelle asti mutta ei saanut ovea enää auki kun se lähti jo liikkeelle. 10 sekuntia lisää olis riittäny.odottelen siis seuraavaa…
Kommenteista:
Kaveri: hehe, mulla kävi sama, luojan kiitos! oli nimittäin turun juna se, mihin yritin 
Minä: ha,onnex et siihen ehtiny,olis tullu vähän mutkikas matka:)mua kyl ketuttaa aika reippaasti kun meni niin tipalle ja sen takia otin taksin et ehtisin ja sit sitä piti odottaa yli vartti.ja junakin oli 2min myöhäs mut ei siis riittävästi.toivottavasti ihmiset sit kans odottaa mua viel ja saan vielä jotain ruokaakin kun en o syöny kuin yhden leivän tänään. no,tampereelle kuitenkin.joksikin aikaa..
*
ehti edes vilaukselta nähdä kv-projektien yhteistyökumppanit.on sekin jotakin.ja jää nyt sit tre kun kerran työkamatkin raahas mukana.
Kommentit:
Ismo: Tykkäys sille näkemiselle:)
Siskoni: ois voinu eilen nähä jossain. ny varmaan oot hki..?
Minä: Tre:)aattelin välillä ihan asua kotona:)
*
väsyttää taas järjettömästi. joten en tee enää töitä. mutta on myös nälkä, eikä sattuneesta syystä kukaan ole hankkinut ruokaa tampereen kotiin, joten ilmeisesti on pakko vielä jaksaa ulkoistaa itsensä lähimpään ravitsemusliikkeeseen
*
toteaa että järkevä ihminen ehtisi junaan ja sitä myöten ilmaiselle illalliselle syömään kunnolla.mutta koska ei,niin lähtee metsästämään kera brodskyn kun ei uskalla ottaa lainakirjaa ulkoilemaan kaveriksi.
*
onko kotitampereestakin tullu helsinki kun tuopin keittiö oli jo kiinni.se on sit raahauduttava tuulensuuhun asti.toivottavasti se edes on auki.sitäpaitsi täällä sataa grrr!
*
toteaa että tuulensuuhun voi aina luottaa, keittiö auki puolilleöin ja ruoka ihan muuta kuin mitä muualta voi tähän aikaan toivoa. kiitos tampere ja gastropubin lammaspullat, kyllä nyt uni maittaa!
2013 Tampere & Pirkkala
Illallispuuro syöty, työt saa luvan olla tehty. Kömmin petiin ottamaan vastaan perjantain. Pian on taas (melkein) vapaa viikonloppu!
*
Kaverin postaus:
(Olin tosiaan jo Suomessa, mutta aiemmin syksyllä työkeikalla Romaniassa, josta julkaistua juttuamme kaveri hehkutti. Suurin osa seuraavista kuvista on hänen, ei mun kuvaamia. Mun on lähinnä ne, joissa Riikka itse esiintyy.)
Lehtivinkki! Uusimpaan Apu-lehteen on toimittaja Annika Eronen kirjoittanut ja Tanja Mikkola kuvannut reportaasin kodittomien koirien tilanteesta Romaniassa. Olin mukana reissussa ja vierailimme luotettavien romanialaisten eläinsuojelijoiden tarhoilla ja auttamiskohteissa. Toivon, että artikkelin lukisi ja se koskettaisi sellaisiakin ihmisiä joilla ei ole vielä mitään tietoa romanialaisten kodittomien koirien surkeaakin surkeammasta kohtalosta korruptoituneen vallan pelinappulana. Ja toivon niin, että Alinan tarhalta yhdessä kuvassa kanssani olevan ison hopopentusen Scoobyn rikki mennyt jalka saataisiin kuntoon koska koiruudella aivan mahtava luonne ja Scoobya kohtaisi lottovoittoakin isompi onni romanialaiselle koiralle: löytyisi se Oma Koti ja Rakastava Oma Ihminen… <3
*
#pirkkala n uusi #kirkko #photographer
*
ajoin viestiä kirjoittaessani bussilla pysäkin ohi ja olin silti vartin etuajassa keikalla. Ehdin ottaa virtaa kännyyn yliopiston seinästä, mutta en tarpeeksi. Nyt pöllin sitä aseman seinästä. Talvi on tullut kun sekä puhelin että salamoiden akut hyytyy hetkessä ulkona.
Kaveri: selkäreppuagrekaatti?
Minä: joo lisää painoa tässä reppuun toivoiskin!
Kaveri: …etureppu?ni on tasapainossa
*
Still many places to visit even in Europe!
2025: Tässä oli joku jo kadonnut testi missä paikoissa olet käynyt Euroopassa.
Kommenteissa lisää:
Kaveri: No ihmettelin tätä kans! Tuli tosi huono tulos tässä, ööh, “Euroopan maat”, mutta päättelin sit että tässä on laskettu autonomiset alueet ja saaret ja veroparatiisit ja mitä niitä nyt on, että saadaan vaikeampi testi. Mikä sinänsä on hauskaa ja antaa lisähaastetta 
Minä: On on! Musta on aina hauska saada näissä “huono tulos”, saa taas hyvän syyn matkustaa “enhän mä vielä oo nähny mitään”. Mennään muuten jouluksi sun lapsuuden kotimaahan. Tosin vain muutamaksi päiväksi. Mulla on kyllä suunnitteilla sinne pidempikin projekti (eli rahapula odotuttaa), ootko itse koska käynyt viimeksi?
Ismo: 32, pannahinen.
Minä: Mulla lukee tuossa jaossa että 53 olis ollut saatavissa. Mihinkäs sitä ensin lähtis…
Kaveri 2: Lisää haasteita: www.mosttraveledpeople.com ja thebesttravelled.com
Minä: No nyt päästiin asiaan! Siellä on muuten suomalainen sijalla 7! Itse vois säkällä päästä johonkin sijalle kymmenen miljoonaa. Pääsisköhän tuon testaan. Ehkä avaan koneen ja kokeilen
K2: Noi on ihan hauskoja, tuolta MTP:stä tulee jopa kuukausittainen raportti omasta sijoituksesta.
Minä: Liityn kohta! Oon kuullut tosta, mutta en oo koskaan käynyt tsekkaamassa kun oon luullu et siihen pitää olla joku tosi heavy traveller, että saa liittyä.
Kaveri 3: Mä oon kuulunut MTP:hen jo monta vuotta ja tein jutun pari vuotta sitten ihmisistä joille se oma MTP-sijoitus on suunnilleen pakkomielle. 
Niiden laskupolitiikka on kyllä vähän kummoinen… esim. Sveitsin kantoneista taitaa saada jokaisesta pisteen, kun taas Suomessa koko maa on yksi piste (plus Ahvenanmaa on toinen ja Märketin saari kolmas). Hmm..
Minä: Aloin kans täyttää sitä ja kohteiden valintakriteerit on kieltämättä omituisia ja epäloogisia. Ja sitten tuorein kohteeni Kosovo kuuluu tuon mukaan edelleen Serbiaan… Mutta luulen että alan kans pakkomielteisesti puolustaa sijaani heti kun saan sen selville 
Niin joo ja sit ne jotkut ITU:n HQ Genevessä ja Militar Order of Malta Roomassa ym. Molempien ohi oon kävelly, mutta en käyny sisällä. Kuka on? Ja miksi? Sit vastaavasti Vatikaani puuttuu.
Ei kun onpas Vatikaani, mitä mä höpisen!
#3450, mä oon jäljessä teitä M ja M!
K3: No, perästä sit kuuluu. Mä haastattelin Veikko Huhtalaa ja Oili Liutua siihen juttuun, mielenkiintoisia reissuvalintoja heillä kun ovat juosseet pisteiden perässä.
Minä: No kas, nimet näkyivät olevan edelleen ykkös- ja kakkossijoilla. En mä kyllä ihan tohonkaan lähtis, että valitsisin kohteet sijoituksen takia. Jotkuthan valkkaa maitakin sillä perusteella, että kun menee johonkin isoon maahan, saa paljon pinta-alaa täytettyä kartalta. Mua kyllä kiinnostaa enemmän itse maahan ja kulttuuriin tutustuminen. Nyt kun maita on kertynyt, niin on hauska nähdä millä sijalla on ja myös laskea maita (monta vuotta muut oli enemmn kiinnostuneita siitä kuin itse ja siksi aloin joku aika sitten laskea), mutta ei sillä perusteella voi kohteita valita. Vaikka toki jos joku maa on ihan naapurissa ja on näkemättä ja ehtii käydä, niin toki
*
Äkkiä loput 13!
2025: Tässäkin oli kyse jostakin käydyistä maista/paikoista, muttei tietenkään enää näy alkuperäistä kyselyä.
*
No oonpas mä pikkupaikkoja kolunnut, kun Euroopan miljoonakaupungeista on puolet näkemättä! (Vielä)
2025: Jälleen sama aihe, mutta jokin toinen tai siis kolmas testi. Harmillisesti kysely ja sen tulokset puuttuvat tästäkin historiallisesti merkittävästä postauksesta. Kommenteista päätellen nyt kyseessä ovat suomalaiset kaupungit, vaikka voipi olla kavereiden huumoriakin:
Kommentit:
Kaveri: 15
Ismo: 14.
Minä: Jaha, alenevassa järjestyksessä, kellä on se 13, kuka tunnustaa? Löytyykö bingoa keltään? Kahvipakettia olisi tarjolla!
Kaveri 2: Porissa ei oo tullu käytyä, Forssassa kyllä useinkin.
Kaveri 3: 18.
Ismo: Herra siellä perällä alkaa nokittaa.
*
Ja sama aihe jatkuu, ilman parempaa tietoa, jotta voisit myös osallistua. Ilmeisesti kaukomatkailua tällä kertaa:
Tämän huono tulos oli arvattavissa kun oon etsiytynyt mieluummin vähemmän tunnettuihin paikkoihin.
Kommentit:
Kaveri: En ole käynyt kuin 19:ssä näistä kaupungeissa. Harrastan aika vähän kaukomatkailua, suurin osa pointseista Euroopasta.
Ismo: 25.
Minä: No yksi lisää tulee jo ensi kuussa. Ja sulla, M, taitaa olla kahdessa niistä huomattavasti pidempi aika kuin 3 v? Ei kun hetkinen, nyt sekoitinkin, tällä listalla ei tainnutkaan olla Helsinki vaan Wien?
Kaveri: 36
*
Koska olen vastarannankiiski, menen ostamaan uuden tietokoneen juuri älä osta mitään -päivänä, vaikka mulla vuoden muut päivät on sellaisia.
2025: Kas, täällä nämä himoshoppailuni on kirjattuna. Ostin just vuosi sitten uuden läppärin eli edellinen reissasi kanssani 11 vuotta. Saattaa se reissata jatkossakin; tuo vanha MacAir on edelleen ehjä, mutta muisti ei riitä pidempiin YouTube-videoihin, joten siksi uusi.
2014 Helsinki
Eilen sushia ja shamppanjaa (no kuoharia, mutta sointui paremmin), sekä kirjajulkkarit. Taas oma kaasuhella käytössä, illalla saunavuoro ja välissä naapurikrouvin pikkujoulut. Ehkä tänne voi taas kotiutua.
Mutta pari pasteis de nataa on kyllä haettava Ricardolta hallista.
*
Mitä maailmalle on tapahtunut, kaksi päivää pelkästään hyviä uutisia?!
Kommentit:
Kaveri: Mitä tänään?
Kaveri 2: Seuraat outoja medioita.
Minä: niin seuraan, facea R, seinä on täynnä pelkkiä ilouutisia kavereilta, vauvoja, pitkiä parisuhdejuhlistuksia ja muuta riemukasta
K2: No sitten.
Kaveri 3: Life is 
*
Pitäiskö liittyä takaisin kirkkoon?
Kommentit eli vastaukset:
(Omaa kantaani pohdin edelleen, viime aikoina taas erityisen paljon.)
Kaveri: Joo, vaikka ei hengaiskaan Jessen kaa niin mikään ei ole niin helppo ja humaani tapa tehdä hyväntekeväisyyttä ja hyvää.
…kuin maksaa kirkollisveroa.
Kaveri 2: Mä mietin samaa … Mutta ..
Kaveri 3: Siis niin huono message, kun jengiä eroaa nyt tuhatmäärin.. Väärä signaali kirkon liberaali siivelle…
Minä: Just näin K, siksi mietinkin, että pitäiskö liittyä takaisin. Mutta odotan nyt ensin kirkon päätöksiä. Eilinen äänestystulos kun ei vielä ratkaise kirkon kantoja.
O, just näin, kirkko on suuri hyväntekijä.
Vielä pitäisi ratkaista henkilökohtainen dilemma siitä, kuinka paljon uskonnon varjolla tehdään pahaa. Toisaalta jäsenenä olisi äänioikeutettu ja pääsisi äänestämään hyviä ihmisiä. Sellaisia kuin yksi tästäkin päivityksestäni tykännyt ihminen on.
Kaveri 4: Kirkosta eroaminen ei sitä pahantekemistä lopeta. Eikä edes vähennä. Minä olen kirkon jäsen – ollut ilot ja surut. Ajattelen ennemmin sitä hyvää. Vaikken mikään kiihkouskovainen olekaan.
Minä: Ei lopeta, mutta signaali sekin on, jos ihmiset ilmaisevat, etteivät halua kuulua johonkin yhteisöön. Jos arvot tai toimintatavat eivät kohtaa omien kanssa, eikä niitä saa muutettua, vaihtoehdoksi jää erota.
K4: Toisaalta teit niin tai näin, aina on niitä jotka ei tykkää – ja eroaa syystä tai toisesta. Mie en halua olla tuuliviiri – joko olen tai en ole. Kirkonkin on pakko muuttua jossain vaiheessa ja tuoda ajatuksensa ja oppinsa tähän päivään.
Minä: Itse kyllästyin odottamaan sitä tätä päivää jo vuosikymmen sitten. Yhden asian vuoksi en päätöstä tehnyt, enkä tee sitä liittymisessäkään.
Enkä usko että tilastoissa nämä eroamis- ja liittymispiikit olisivat samoja ihmisiä. Useimmat eroavat vain kerran. Ja se nimenomaan on kirkon kannalta huono asia. Jos kirkko ei nykyaikaistu, sille jää vain kourallinen sellaisia jäseniä, jotka oikeasti kuuluisivat johonkin äärikonservatiivilahkoon. Toisaalta en kyllä haluaisi enää mitään valtion kirkon 98% jäsenlukuja, joka kertoo enemmän tavasta kuin oikeasta uskosta.
K4: Minulla se on ehkä enemmänkin tapa kuin uskonto. Vaikka olen luterilainen, en ole mikään kirkkouskovainen. Ja voihan sitä rahojaan huonomminkin käyttää. Kyllä minusta kirkko hyviäkin asioita tekee – paljon.
Minä: En väittänytkään ettei tekisi, päinvastoin, mutta jos kirkon julkisesti edustamissa arvoissa on korjaamista, niin eroaminen voi joskus olla ainoa keino edistää muutosta.
K4: Ideologiat ovat hienoja asioita, mutta vuosien varrella olen oppinut sen, että ne voivat olla kehityksen tiellä nimenomaan kielteisessä merkityksessä. Mutta jokainen elää omien valintojensa kanssa ja se on minusta ihan ok. En myönnä enkä kiellä kirkosta eroamisen vaikutuksia. Itse en ole siihen ryhtynyt – enkä varmaan ryhdykään.
Kaveri 5: Hetkinen: eikös kirkosta marssi nyt ulos nimenomaan ne äärikonservatistit, jotka eivät hyväksy maailman muuttumista? Eikös se auta kirkkoa “päivittämään” kantansa? Mitä (toivottavasti) uudistuva kirkko tekee “suvaitsemattomilla”? “Hyvää” ja “pahaa” tekee jokainen joka päivä, sitä kutsutaan inhimillisyydeksi. Ja paha pitää kyllä huolen itsestään, hyvän eteen pitää nähdä vaivaa…
Minä: Kyllä, juuri niin, mutta vastapainoksi aiemmin kirkon suvaitsemattomuuden vuoksi eronneet voisivat nyt liittyä takaisin kirkon liberaalimpien kannanottojen vuoksi.
K5: Noin juuri ymmärsin alkuperäisen lähestymiskulmasi asiaan, Tanja.
Kaveri 6: sama pohdinta käväisi mielessä – mutta meni ohi, ainakin tällä erää!
K4: Juuri näin se on. Mutta kuten Tanja aiemmin sanoi, jotkut eroavat vain kerran.
Kaveri 5: Ei.
Fuji-san
2015 Hakone
800 m –> 1400 m –> 787 m eli muutto vuoren toiselle puolelle. Huoneeni on isompi kuin koti Suomessa ja on näkymät Fujille!
Ja on ihan ikioma vessakin. Ja sohva. Ja kaksi sänkyä. Voi nukkua vuorotellen kummassakin.
Matkalla kuvasin upeita harmaita puita ja ihmettelin miten ne voikin olla tuollaisia. Ihan kuin joku olis ripotellut niiden päälle kalkkia tai tuhkaa.
Sitten alkoi raksuttaa, tuhkaa…
Vasta sitten huomasin kyltit, joissa varoitettiin pysähtymästä siihen autolla kaasupurkausten vuoksi. Mutta enhän mä autolla ollutkaan, haha.
Suoja-alue on nyt pienennetty noin neliökilometriin ja muualla saa patikoida. Harmillisesti jää vain upea kraaterialue näkemättä. Köysiratakin avattiin tällä viikolla, mutta se kulkee vain noin kilometriin tällä hetkellä, joten olin kävellen jo huomattavasti korkeammalla. Minkä tajusin tarkistaa vasta kun aloin ihmetellä miksi on niin järkyttävän kylmä, kun piti kuitenkin olla lämmin +8 -päivä. Onhan se toki merenpinnan tasossa
*
I have walked more than two marathons’ kilometers this week and slept approx 3 hours a night. No wonder why I feel a bit overextertioned.
So I just sat here and stared at Fuji. Quite a hotel room with a view!
Now I’ll take a little walk to keep me awake until dinnertime. Was going to onsen, but would’ve fallen asleep.
2025: Ihmettelin ensin mikä tuo kuvan yläpalkki on, mutta tosiaan, tämä on näkymä hotellihuoneestani! Eli siis joku verhonreuna se.
2016 Ubud
Japanipäivitysten väliin kuuluisi Bali, mutta otin siellä ilon irti chillaamisesta, enkä hillunut päivittäin Facebookissa. Joten ei julkisia muistoja tältä päivältä, merkittäköön vain sijainti talteen.
2017 Osaka
Kaverin päivitys seinälläni:
Maailmanmatkaajat, journalistit Tanja Mikkola ja Ismo Lehtonen tervehtivät juuri sinua!
Kommenttini: Ihan huippua olla mukana Laiva-kirjassa niin kovan porukan seurana, kiitos Timppa! Ilmestymistä odotellessa! Jes!
*
2025: Päiityksen kuva on kuvattu Kiotossa himppua aiemmin.
Kirjoitin pätkän bloggaamisesta yrittäjänäkökulmasta:
Kannattaako bloggaaminen? Mitä yrittäjä voi saavuttaa bloggaamalla?
Tietyissä porukoissa pyöriessä tuntuu, että joka toinen on nykyään matka- tai muotibloggaaja, joka yrittää repiä elantonsa sisältömarkkinoinnista.
Kannattaako bloggaajaksi enää ryhtyä?
Mielestäni kannattaa.
Usein bloggaamisen taloudellisten hyötyjen uskotaan tulevan ainoastaan mainosbannereista tai kumppanuusmarkkinoinnista.
Yrittäjä voi kuitenkin hyötyä bloggaamisesta yhtenä markkinointikeinona muiden joukossa.
En tarkoita tällä sitä, että lähettäisit tuotteitasi nimekkäille bloggaajille siinä toivossa, että he kirjoittaisivat pari riviä yrityksestäsi, vaan sitä, että sinä yrittäjänä kirjoittaisit blogia, mikä voi ratkaista potentiaalisten asiakkaidesi ongelmia.
Perinteistä tuotemainontaa tehokkaampaa on kertoa osaamisestaan tarinoiden muodossa, houkuttaa ja koukuttaa tunteisiin vetoavilla teksteillä.
Yrityksen kotisivuilla ei viihdytä pitkään, jos siellä ei ole kiinnostavaa sisältöä.
Facebook-sivut eivät saa peukutuksia, jos siellä yritetään selkeästi ainoastaan myydä tuotetta tai palvelua.
Tarjoa mieluummin jotakin ilmaiseksi, jaa makupaloja erikoisosaamisestasi.
Tämän voit tehdä blogin avulla. Yrityksen hyvä näkyvyys toteutuu nykyään paremmin blogin avulla, kuin viime vuosituhannen vaihteen tyylisillä kotisivuilla.
Moni yrittäjä ajattelee, että ilmaisia vinkkejä tarjoamalla menettää maksavia asiakkaita.
Eivät tee-se-itse -asiakkaat tulekaan ostamaan tuotettasi, mutta jos vaikkapa kampaaja antaa blogissaan vinkkejä arkisiin ponnarikampauksiin, blogin avulla yrityksen löytänyt lukija tulee helposti ostamaan pikkujoulukampauksen tai peruskampaamopalvelut parin kuukauden välein.
Blogien seuraajat myös jakavat kiinnostavia juttuja eteenpäin somessa ja levittävät sitä kautta tietoa yrityksestä, ihan ilmaiseksi.
Vaikka muotiblogeja tuntuisikin olevan kolmetoista tusinassa, erikoisalojen blogeja on hämmästyttävän vähän. En ole esimerkiksi nähnyt montaakaan blogia hampaiden hoidosta (itseasiassa en ainuttakaan, mikä ei tarkoita etteikö sellaisia voisi olla, saanet kuitenkin kiinni pointistani).
Kiitollinen asiakas haluaa palkita ostamalla.
Tämä on usein suurin hyöty, mitä yrittäjä voi saavuttaa bloggaamalla.
Kotisivuilla kaikki lupaavat olla ketteriä ja palvella paremmin kuin muut, mutta asiakas kaipaa konkretiaa, tietoa siitä mitä hän oikeasti saisi ostamalla tämän lupauksen perusteella.
Blogi avaa yrittäjän ammattitaitoa ja tekee yrittäjästä persoonan, erottaa muista ja herättää luottamusta.
Tässäkin on riskinsä. Jos kirjoittaminen ei suju, blogi voi antaa yrittäjästä ammattitaidottoman mielikuvan.
Jos sinulla ei riitä aikaa tai taitoa tuottaa sisältöä, sitäkin voi ostaa ja ulkoistaa: vaikka koko blogin ylläpidon, tekstin ja kuvien tuotannon, sekä markkinoinnin.
#bloggaus #bloggaaminen #ammattibloggaaja #bloggaajakoulutus #sisällöntuotanto #yritysvalmennus #creastock
2018 Belgrad
2019 Belgrad
Ihana Dobrila saapui kaupunkiin <3
2021 Belgrad
Kuva on Instagram-muisto Bratislavasta, mutta käsittääkseni olen sijainnut itse kotona Belgradissa.
*
Ja sitten varmuudella Belgradiin:
Juttu ei siis ole omani, olen vain jakanut suomalaisen kollegan artikkelin.
“BALKANILLA kytee muitakin kriisejä.
Serbia ja siitä 2008 irtautunut Kosovo olivat lähellä aseellista yhteenottoa syyskuussa. Riita syntyi autojen rekisterikilvistä.
Pohjois-Makedonia sai sovittua nimikiistansa Kreikan kanssa, mutta sitten Bulgaria tukki maan pääsyn EU-neuvotteluihin. Bulgaria ei tunnusta makedonian kieltä vaan pitää sitä bulgarian murteena.
EU:n ja kansainvälisen yhteisön ponnettomuus on avannut Balkanille valtatyhjiön, jota ovat Venäjän lisäksi kilvan täyttäneet myös Turkki, Kiina ja Saudi-Arabia.
EU:n laajeneminen on ollut käytännössä jäissä lokakuusta 2019, jolloin Ranska löi jarrut päälle. Serbian ja Montenegron piti päästä unioniin jo 2025. Pohjois-Makedonia, Albania, Kosovo ja Bosnia-Hertsegovina eivät ole vielä edes neuvottelupöydässä.
Myös Unkarin itsevaltainen pääministeri Viktor Orbán pelaa Balkanilla omaa peliään. Orbán rakentaa EU:hun uutta epäliberaalia oikeistoryhmää ja tarvitsee siihen uusia jäseniä. Orbán ja Serbian presidentin Aleksandar Vučić ovat hengenheimolaisia ja läheisiä liittolaisia. Vučić tukee Dodikin irtautumispyrkimystä Bosniasta.
Tukholmassa toimiva kansainvälinen demokratiainstituutti Idea toteaa tuoreessa raportissaan, ettei Serbia ole enää demokratia.
Orbán vieraili Bosnia-Hertsegovinassa 6. marraskuuta. Hän ja matkakumppanina ollut ulkoministeri Péter Szíjjártó tapasivat Milorad Dodikin ja muita serbijohtajia. Julkisuuteen kerrottiin vain, että Dodik esitteli unkarilaisvierailleen viinatehdastaan ja tapaaminen oli ”hedelmällinen”.
”Orbán on etnonationalisti ja selvästi muslimivastainen. Lisäksi hän on Putinin liittolainen”, Kurt Bassuener sanoo.
”Dodik taas on Putinille arvokkain häiriöiden aiheuttaja Balkanilla.””
Jos upotus ei näy, voit lukea artikkelin tästä.
2022 Belgrad
Taas Instagram-muisto, tällä kertaa Siperiasta, Olhonin saarelta syksyltä 2017. Marraskuussa 2022 olimme uskoakseni kotona Belgradissa.
Mutta upeahan tuo Olhon on, surettaa, jos emme sinne enää pääse, mutta minkäs maailmanpolitiikalle voi. Reissataan aina minne kulloinkin voidaan.
Onneksi elämä kestää (useimmiten) vuosikymmeniä, siinä ehtii valta vaihtua moneen suuntaan. Ainakin melkein joka maassa.
Neukkuaikana syntyneelle Venäjän nykytilanne on yksi k…luikaus ja kohta ollaan taas Siperian junassa. Siis sellaisessa vapaaehtoisessa.
2023 Belgrad
Jälleen Instamuisto, mutta nyt sijaintikin on oikea. Samalla viimeistä kertaa rakas, monivuotinen kotikaupunkimme Belgrad. Kuva on parisataa metriä kotoamme, katu nimeltään Svetogorska. Kuvauspuolella katua oli vakkariruokakauppamme. Ja on tietty edelleen, vaikkemme me siellä enää olekaan.
2024 Tampere
Instagram-muistoja jälleen. Tämä chili sin carne on varmaankin ollut Maustan Instagram-tilillä. Hyvää se aina on, viimeksi tehtiin muutama päivä sitten. Kysy resepti jos tarvit, en ole kirjoittanut tätä kai mihinkään.
*
Tämä Black Friday ei totisesti ole älä osta mitään -päivä, kuten mulla perinteisesti. Sen lisäksi että ostin kempparituotteita, lähden tästä ostamaan läppäriä.
Kovalevy on kyllä osoittanut jo pitkään kuoleman merkkejä, mutta tarkoituksella olen jättänyt Black Fridayhin kun tiesin säästäväni jokusen satalappusen. Totta puhuen jäi väliin muutamakin Black Friday. Velaksi on silti ostettava.
Edellinen kone on vm. 2012 ja kohtuullisesti maailmaa kiertänyt, että onhan noilla hyvä hinta-laatusuhde. Ja kyllähän se tätä harrastustoimintaa auttaa jos pystyy editoimaan videonsa ja saa päivitettyä softat selaimesta alkaen.
Kommenttini:
Läppärin hinnasta lähti muuten noin 700 ekua, joten kannatti ajoittaa tähän.
*
Ismon päivitys:
Ismo Lehtonen on henkilön Tanja Mikkola kanssa paikassa Salhojankadun Pub.
Eka kerta täällä meillä molemmilla!
Kommentit:
Kaveri: Minä olen kerran käynyt.
Kaveri 2: Isi vei mut sinne kerran kun olin jotain alle kouluikäinen Nykyään lasu puutuisi nopeasti tuollaiseen.
Siskoni: tuli kanssa faijan kanssa hengailtua lapsena baarissa ja tykkäsin kovasti. Pelattiin dartsia ja sain sipsejä ja limsaa, ja ihmiset oli aina mukavia 
Kaveri 3: Mun vakkaripaikkoja 80-luvulla, kun opiskelin Tampereella.
Kaveri 4: Asuin naapurissa, niin oli jossain vaiheessa 90-luvun vaihteessa kantis.
Ismo: Oli kyllä oikein mukava mesta
2025: Mitä? Anteeksi nyt vaan pikkusisko, mutta sä oot hengannut faijan kanssa baarissa? Mä oon hengannut vain Autokuljetuksen ajovälityksen kahvilassa!
Tosin pajatsoa oli tosi kiva pelata siellä. (Enkä tiedä miksi en oo huomannut vastata sun kommenttiin alunperin, sis 😀 )
2025 Tampere
Ai niin, pitäähän tuoreinkin jakaa. Tätä päivitystä kirjoittaessani taas unohdin autuaasti, että olen luvannut jakaa kaikki tänne editoimatta ja sensuroimatta, joten taas mennään.
Eipä sillä, ei mulla ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa huudella mielipiteitäni julkisesti, mutta olen tehnyt tietynlaisen neutraaliuden valinnan täällä blogissa. Ei päde tässä Nomadin päiväkirja -sarjassa. Joten taas mennään, tämän päivän päivitys ole hyvä:
Kaikissa maissa on rasismia jaadajaadajaa, mutta nyt on pakko taas vähän avautua.
Joku ulkkari kyseli Facen Tampere-ryhmässä, että onko hällä mitään keinoa maistella mustaamakkaraa, vaikka hän on muslimi.
Mitäpä kommenteissa seisoo. Ainakin järki.
Vastaukset on tyyliä mee vittuun täältä, käänny kristityksi, mitä uskot satusetään jne.
Kerroin, että Kattopuutarha-raflasta saa vegaanista mustaa, mutten tiä onko se aidon makuista, koska en oo vielä ehtinyt maistaa. Mutta siinä nyt kumminkin jonkinlainen ratkaisu kysymykseen.
Aattelin etten viitsi taas ulista tästä, kun tuun taas väärinymmärretyksi ja vihaan Suomea, enkä näe miten kaikkialla muuallakin on rasismia ja joo. Mut sit tilitin tätä vähän siipalle ja testasin ajatuksiani.
Että oli esim. Serbiassakin näitä mamut menkää pois tai ehkä ennemmin Kosovo on Serbia -tyyppejä, MUTTA, jos joku kysyi somessa mistä saa parhaat pljeskavicat pelkällä naudanlihalla, koska ei syö muslimina sianlihaa, niin KUKAAN ei tullut huutamaan, että mee kotiin, vaihda uskontoas tai muuta hevonpaskaa, VAAN neuvoi mestat, koska oli iloisia, että jotain kiinnosti maistaa paikallista ruokaa = kiinnostunut paikallista kulttuurista.
Sitä paitsi, mun Tampere on sellainen, mihin on aina tullut jengiä sieltä sun täältä. Paljasjalkaisena tulen pitämään huolen, että näin on tapahtuman jatkossakin. Tosin sillä sivukaneetilla, että otan käyttöön tietyn ryhmän kovasti viljelevän ”maassa maan tavalla” tyylillä ”kaupungissa kaupungin tavalla” eli jos on junantuomana vaikea sopeutua siihen, että täällä katellaan monenlaisia naamoja ja jos on isokin ongelma, ettei ole ainoa uustamperelainen, niin sitten vain paluulippua ostamaan.
Kommenttini:
Ja siis täsmennyksenä: esim. Serbiassa tämä äärilaita toimi ikään kuin ryhmänä ryhmää vastaan, mutta yksilötasolla ei faitattu. Eli mihinkään aiheeseen liittymättömään somepostaukseen ei menty huutelemaan yksittäiselle tyypille, että mee kotiin.
Serbian tavoitteet Kosovon suhteen voidaan jättää muihin postauksiin. Siis jos niitä tarvii valaista edellisten 8 v postausten lisäksi.
Pointti nyt vain vertailla tätä suomalaista somekäyttäymistä muihin ja siinä sattuneesta syystä Serbia nousee itellä esimerkiksi.
Eli jos haluatte keskustella asiasta, niin keskustellaan nyt suomalaisesta somenöyhtästä.
Toki saa esittää kysymyksiä Serbiaan liittyen, kokoan niihin vastaukset sit jossain vaiheessa ihan toisaalla (edelleen se kirjaproggiskin).
2025: Hassua laittaa tämä vuosiluku tähän eteen, mutta tavallaan merkiksi siitä, ettei ole alkuperäinen Facebookin postaus, vaan jälleen täsmennys. Eli tämänpäiväiseen liittyen; koska postaus on tuore, siinä ei ole vielä montaakaan kommenttia, mutten aio niitä tänne lisätäkään. Se ei ollut alunperin tarkoituksenani tässä sarjassa, mutta tietyllä tavalla haluan suojata “omaa yhteisöäni” kaikenlaiselta loanheitolta, siltä mitä some nykyään on.
Koko tämän Nomadin päiväkirja -sarjan ideana on koota talteen itselle tärkeät muistot ja hävitä sitten Facebookista.
P.S. Yyh, jo kaksi peräkkäistä vuotta Tamperetta. Tästähän on tulossa uusi Belgrad! Nyt äkkiä vanhojen aikojen malliin eli varaamaan matkalippuja ja sassiin!
