Ympäri mennään, yhteen tullaan eli hassuja yhteentörmäyksiä. Vaalit, proteiininnälkää, apurahojen hakua ja saamisia (Tansaniaan).
Japanin onseneissa lillumista laina-avaimilla, matkavarauksia sinne sun tänne, ainakin Tallinnaan, Pariisiin ja Pristinaan.
Vedä nyt sitten nämä yhteen otsikkoon. Eli en.
Siitä sitten vain lukemaan, kaikenlaisia muistoja lokakuun nejänneksi viimeiseltä päivältä, ole hyvä!
Sijainteina Japanin Nara ja Yamanouchi, Belgrad, Tampere, Helsinki ja Oslo.
Kuvissa myös Bilbao, Hakone ja Chefchaouen.
28.10. apurahoja, proteiinia ja matkavarauksia
Matkavarauksia
2008 Helsinki?
varasi myös Pariisin lennot ja iloitsee, että Ismo lentää perässä
(“myös” viittaa eilisen muistojen Malesian lentojen varaamiseen.)
2010 Helsinki -> Tampere
is pushing through storm and heading to Tampere
*
riemuitsee isosta apurahasta. Afrikka kutsuu!
Kommenteissa tarkennusta:
Kaveri: onneks olkoon! minnepäin afrikkaa aattelit tällä kertaa?
Minä: Tansaniaan lähdetään:) kordelinin jako oli nyt ja tärppäs:) helpottavaa kun tietää että kulut saa katettua tuolla. kiitoksia vain onnitteluista!
*
jääkin koti-Tampereelle yöksi.olisi jäänyt mielellään myös Klubille mistä kuului Purple coveria mutta ei auta,töihin käy elävän mieli aamulla.
2011 Helsinki
Silloin kun olin: 23
Lempi TV-sarja: en tykännyt katsella telkkaria
Harrastin: moottoripyöräilyä, lukemista ja sisustamista
Paras kaverini: Tiina
Koulu: Tampereen yliopisto, valokuvaajan töiden ohella (hmm…vain siis yliopisto on vaihtunut Helsinkiin, mutta edelleen samassa tilanteessa eli töiden ohella opiskelua)
Pituus: 164, toivottavasti edelleenkin
Tykkää niin annan iän.
*
parin tunnin päästä taas katsomaan komisariota, tällä kertaa Palmua.
(2025: Viittaus viime päivien muistoihin, kun kävin tapaamassa ihan elävää komisariota.)
*
elokuvailta alkakoon!
*
Ismon päivitys ytimekkäästi:
Ismo Lehtonen oli henkilön Tanja Mikkola kanssa paikassa Tilausteatteri Bio Rex.
28. lokakuu 2011 ·Helsinki, Uudenmaan maakunta ·
*
komisario palmu teki oman erehdyksensä, meidän erehdys oli olla varaamatta pöytää pikkujoulu/halloweenviikonloppuna. mutta vakipaikka nonna pelasti jälleen. siellä meidän pihvejä jo keittiössä kivasti hakataan.
*
Samasta aiheesta myös Ismon tiivis päivitys:
Ismo Lehtonen oli henkilön Tanja Mikkola kanssa paikassa Ristorante Nonna Adelina.
Kommentit:
Kaveri: Asiallinen valinta
Ismo: Kyllä vain:)
Minä: nonna on ihan paras arkimesta! valitettavasti nyt piti sijaita siellä viikonlopun illallissysteemitkin…
(2025: Tuolla tuli syötyä usein Helsingissä ihan kulman takana asuessa. Harmillisesti paikka lopetti jo vuosia sitten, joten ei kannata etsiskellä.)
2012 Helsinki
Oliskohan vaikka joku älykäs kännikuski taas ollut liikenteessä…
(Tämä vaikuttaa taas päivitykseltä, josta on kadonnut jokin uutislinkki.)
*
Vaalit
Tampere 32. Enkä puhu nyt lämpötilasta:)
Kommentit:
Kaveri: Ok…I give up. What are you talking about then?
Kaveri 2: Onko se juna?
Minä: Pieni mainos ennen vaalirauhaa:) Russ: we have election for municipality councils today:) Luckyly week before you’re voting for president:)
Kaveri 1: yep….ours is coming. This is going to be an exciting one.
*
Finland is voting today!
*
Lähdettiin taas kirjamessuille, mutta muutettiin matkalla mieltä ettei sinne kannata mennä puoleksi tuntia, joten mentiin Kirjatorille ja löydettiin keittokirjoja ja sanakirjoja. Nyt pizzat nassuun Kampin pippurissa ennen vaalivalvojaisia. Voisko olla jotkut yleisvalvojaiset kun haluttais samaan paikkaan, vaikka äänestetäänkin eri puoluetta.
*
Ihan hyvältä näyttää, katsotaan nyt vielä tän päivän äänet rauhassa. Kampissa nähtiinkin juuri ääniä noutava auto. Nyt jännätään kotona mitä niihin oli raapustettu.
*
No nyt näyttää erikoiselta, mutta pieniä kuntiahan siellä ensin lasketaan.
*
Heinäluomalle neljänneksi eniten ääniä, mikä ihmeen konservatiivien hyökkäys nyt on meneillään??
*
Tampereella kympin kärjessä 8 naista! Mahtavaa Tampere!! Vaikka itse en tätä joukkoa tukenutkaan kun äänestin päteväksi tietämääni miestä. (Tsemppiä vaalipäivän laskentaan Aleksi!)
*
58,2??? eikä edes satanu räntää. kamaan, pikkuisen aktiivisuutta kehiin. eikä sitten yhtään natinaa päätöksistä jos ei vaivautunut edes raahaamaan persettään koppiin
*
Mistä saa Tampereen tulokset!? Kertokaa heti! (Ei anna aamulehti eikä vaalit.fi)
Matkavarauksia
2013 Oslo
Pristinan lennot varattu, lähtö kahden viikon kuluttua. Käyn silti Suomessa välissä. Ai niin ja Virossa.
*
No nyt on postitkin hoidettu, viikko purkissa! Uni!
*
Oslon aamu valkenee tänään sateettomana. Erinomainen toteutus säätilaukselleni. Tänään kun on ravaamista ympäri kaupunkia ja ulkokuvauksiakin. Ja kurkku kipeä eilisessä sateessa kastumisesta.
*
Tällä kertaa Oslon oopperatalon katto ei ollut jäässä. Mahtavan upea se on edelleen! Aloitin sieltä päivän kuvaukset, jotka sain juuri purkkiin. Nyt vähän Kosovon keikan järkkäilyjä ja sitten illalliselle.
2014 Helsinki?
Jes, joulumatka Tallinnaan varattu! Päästään taas japanilaiseen kylpyyn, vaikkei tänä vuonna olekaan varaa lentää Japaniin asti 🙂
Apurahoja
2015 Nara
Uusi apurahahakemus vetämässä, josko nyt!
Tosin tarvii vielä keksiä missä käyn sen tulostamassa, allekirjoittamassa ja skannaamassa lähetystä varten, mutta itse hakemus tehty ja sähköisenä lähetetty. Kiitos M kun vinkkasit ulkomaiden postituksen osalta!
Kommentit:
Kaveri: Pidetään peukut pystyssä, että tärppää.
Minä: Kiitos! Helmikuussa tulee tieto 
Kaveri 2: Kaikki peukut pystyssä!
Kaveri 3: Mitä sä työstät?
Minä: Kirjaa.
Kaveri 4: Varsinkin joskus parikymmentä+ vuotta sitten matkoilla saattoi törmätä suomalaisiin, jotka eivät osanneet kuin suomea, mutta saivat selvitetyksi ja selville mitä kummallisimpia ja asioita. Olen aina ihaillut näitä elekielen spesialisteja! Ja onnea hakemukselle!
Kaveri 5: No nyt tulee onneks vähän sisäpiirin apurahaa 
tulee meinaan täälläkin tarpeeseen
Minä: Sepä
Minä: Sanoinkin tuolle lahjoittajalle, että täällä sitä hakemuksia rustaillaan, että ilolla ja nöyränä vastaanotetaan. Suru vain se toinen uutinen, joskin odotettavissa. Sanoinkin M:lle Töysään lähtiessä, että nähdäänköhän viimeisen kerran, Tää on taas tälläinen vuosi 
Kaveri 5: Hetkeks jo järkytyin, et mikä suru taas, mut toi olikin ilmeisesti se, mistä kuulin jo aiemmin. Joo, odotettavissa oli ja siks harmittikin kovasti, etten saanu kunnolla hyvästeltyä, kun lähin, mut onneks siin aiemmin kovasti rapsuttelin.. 
jep, ite kans just eilen laskeskelin, et pahasti miinuksella ollaan vuosibudjetissa, nyt pääsin ees hetkeks plussalle, mut saa nähä si kuinka paljon kuluja tulee siit Damist + Suomeskin on pakko keväällä käydä, mut joka tapaukses pelastus oli.
Minä: Ai se ei ollutkaan ihan tuore uutinen, mä sain tosiaan viime yönä vasta viestin. Mut joo, laskeskelin kans että tuon avulla pitäisi saada tän vuoden ihan pakolliset laskutt maksettua, huh.
Kaveri 6: Tästä en tiedä enempää, mutta jos proggikseksi luetaan taiteeksi, niin myös Taike jakaa apurahaa ja ottaa parhaillaan hakemuksia.
Minä: Ooh, tarviipa perehtyä tuohonkin! Mulla tässä työpöydällä on vino pino muistilappuja, joissa yhdessä lukee “Apurahat”, jotta muistaisin tsekata dedikset, mutta onpa sitten ollut vähän muutakin tekemistä kuin googlata. Eli seurantaan tuokin!
Sä oot M kyllä loistava muistipankki! Et oo aatellu alkaa alan agentiksi tai multitask-sihteeriksi??
K6: Voisin hyvin ryhtyä, mutta epäilen mahtaisiko tuosta tulla elantoa Mun agentoitavat ei ole järin rahoissaan 
…tosin ehkä ne sitten olis…
Minä: Siinähän se koko pointti: järkkäät kaikille massia siihen malliin, että päädyt ite miljonääriksi provikoilla!
K6: Hehheh! Apurahaprovikoilla eläjä!
Minä: Ei kun sun duuni on järkätä niitä paljon isompia mesenaatteja!
K6: Hahhhahaa! Mä en ole ikinä ollut hyvä kaverustumaan rikkaiden kaa. Oon enemmän panostanu kivoihin mut köyhiin.
Minä: Sä oot nyt ihan liikaa meidän asiakkaiden puolella tässä!
K6: Juu, näin on. Mun täytyy kovettua. Eiku kylmettyä. Eiku terästäytyä. Tulihan se sieltä.
*
Väkerrettyäni apurahahakemuksen lähdin sitten etsimään paikkaa missä printata se allekirjoitettavaksi ja skannattavaksi uudelleen Suomeen lähetystä varten.
Menin kyselemään aseman turisti-infosta missä olis joku nettikahvila, niin on niilläkin jotain tekemistä. Sitten kun olin saanut selvitettyä, että en tarvitse karttaa, vaan vain purinto suru ichi peji minä haluta, ja olivat kertoneet, etteivät voi valitettavasti printata, niin saatiin jo neljäskin virkailija paikalle, joka puhui vähän englantia, niin sain sanottua että ymmärrän kyllä, mutta sitä vaan tässä että doko intanetto cafe.
Sain neuvot, joskaan ne ei pitäneet ihan paikkaansa, mutta löysinpä kuitenkin yhden nettikahvilan.
Jossa sitten taas kärsivällisesti toistan etten tarvi intanettoa, vaan purinto suru pelkästään.
Lopulta oli kuitenkin printattava meilistä kun ei ulkoista kovalevyä saanut kytkettyä, mutta onneksi olin tallentanut hakemuksen myös meiliin.
Olishan sen sieltä voinut alunperinkin printata, mutta luulin etten muista salasanaa kun oma kone muistaa sen automat.
Sen saman sivun uudelleen skannausta en sitten enää jaksanut alkaa edes yrittää selittää kun olin jo tarpeeksi outo ulkkari ja päätin skannata sen kameralla kotona.
Ja kun nyt olin jo tuhlannut 295 jeniä sen yhden lomakkeen printtaamiseen, päätin pistää sitten elämän risaiseksi ja kävellä lihakauppaan reilut 4 km ja hakea pihvin, jota oon käynyt jo jokusen kerran sieltä lasin takaa kuolaamassa.
En tietenkään muistanut että kello on jo paljon, eikä se kauppa sitten enää auki ollut.
Kompuroin pimeässä takaisin kotiin ja hain matkalla 7/11:stä kananpalan.
Se on ihan kelvollista, kerran olen kokeillut. Niin että tuli sit apurahaa tai ei, niin mä ainakin juhlin sitä kohta kanan rintaleikkeellä. Tai jollain kananlihasta puristetulla palalla. Sama se, lihaa se kuitenkin on!
Niin ja se hakemuskin on nyt sit kokonaan lähetetty. Tai oikeastaan lähetetty Ismolle, että se saa printata sen vielä kerran ja viedä postiin. Sille ei onneksi tarvinut selittää asiaa monimutkaisesti. Se on jo tottunut hoitamaan mun omituisia asioita maailmalta. Yrittäjien puolisot 
Pitäisköhän tuota japania jo alkaa opetella, vai jatkaisko vain tällä elekielitasolla.
Oma kommenttini:
p.s. ja sitkun alkaa paistaa sitä kanaa, kannattaa laittaa hella päälle, siis virran lisäksi myös lämpö, kypsyy meinaan jokseenkin paljon nopeammin.
*
Proteiinia
Lisää havaintoja arjesta:
oon miettinyt tuota sokerinsyöntiä, joka nyt on niin pinnalla. Tai ei se syönti, mutta sen epäterveellisyys.
Aina sanotaan, että naiset hinkuvat makeaa ja oon ihmetellyt miksi itse en halua syödä makeaa. En tunne makeanhimoa (paitsi marras-joulukuisin iskee suklaanhimo, mutta lasketaanko tummaa suklaata edes makeaksi) vaan olen proteiinilla käyvä. Tunnen suoranaista vastenmielisyyttä makeaa kohtaan.
Nyt kun on pienen budjetin vuoksi jatkuva nälkä ja joudun täyttämään mahani hiilareilla, huomaan alkavani himoita makeaa. Ostin tänään jo kolmannen kerran Japanissa ollessani donitsipaketin (siis 1,5 kk aikana!).
Aloin pohtia, että jospa makeanhimo onkin niillä naisilla, jotka ns. tarkkailevat syömisiään.
Mähän en laihduta edes ylimääräisiä kiloja, kun tiedän että ne tasaantuvat ja häipyvät kun liikkuu enemmän ym, joten syön mitä mieli tekee. Proteiininpuutteen taas huomaan kropassani heti voimattomuutena. Kuten nyt. Vähän syöminen ei ole ongelma tälläkään hetkellä, vaan huonosti syöminen. Se etten saa tuoreita kasviksia ja proteiinia.
Empiirisellä tutkimustuloksella voisi siis päätyä tulokseen, että jatkuvalla laihiksella olevat naiset, joilla on myös jatkuva nälkä, mutta tuloksia ei synny, syövät yksinkertaisesti liian vähän ja paikkaavat sitten jollakin tolkuttoman kaloripitoisella makealla mössöllä, joka ei vie nälkää. Kai tän pitäisi olla itsestäänselvyyskin, mutta funtsin vain tuota nimenomaan naisiin liitettyä makeanhimoa, että jos se onkin vain yksinkertaisesti siitä johtuvaa, että naiset yrittävät syödä vähän, ja kierre on valmis.
Vai onko muka makeanhimo sukupuolinen ominaisuus? Jos on, niin sitten olen mies, mutta olen nyt tän 3 kk nainen. Ja samalla voisi sitten testata syntyykö miehelle makeanhimo jos syö pitkään liian vähän.
Paljon pohdintaa kommenteissa:
Kaveri: Ei kai sulla ole tekemisen puutetta kun tuollaisia pohdit?
Minä: Tekemisestä ei ole pulaa, mutta nälkä on jatkuva vieras. Sen kanssa tarvii keskustella
Kaveri: Hyvin vastattu.
Minä: Mä en jää koskaan sanattomaksi, puoliksi tamperelainen ja puoliksi pohjallinen, vai mikä pohojalaanen se ny oli, vaikka kuinka maailman merissä keitettäisiiin.
Kaveri: No siitä voisikin huolestua jos sanattomaksi jäisit. Taidat puhua unissasikin..hih.
Minä: Toki, jopa kuulemma portugalia, jota en teoriassa osaa
Kaveri 2: minulla ei myöskään ole minkäänlaista makeanhimoa, tummaa suklaata silloin tällöin.. mun moottori käy suolalla, ei sokerilla
Kaveri 3: musta se on lähinnä opittu himo.. jos on tottunut syömään makeaa ja siitä pitää, niin kyllä sitä sitten himoaakin, kun sitä ei saa.. itte taas jos oot tottunu syömään protskupitosta ni himoot sitten sitä ku se puuttuu..
itellä oon huomannu, et ei sitä makeeta enää himoitse, jos on vähän aikaa syömättä sitä eikä ajattele sitä koko ajan.. sit ku sitä taas syö ja ajattelee, niin hamuaakin enemmän. poissa mielestä/ruokavaliosta = poissa himoista..
Minä: Niin mäkin oon kuvitellu, mutta miten sit selittää tämän, että kun ei ole varaa syödä tarpeeksi, ja on jatkuva nälkä, niin alkaa tehdä nimenomaan sitä makeaa mieli, vaikkei ole siitä tykännyt 41 vuoteen?
K3: no etkös just niitä hiilareita oo siä syöny koko aika? keho tottunut niihin ja haluaa sitten niitä nyt
Minä: Ennemminkin ajattelen niin, että jatkuva nälkä tekee sen, kroppa haluaa energiaa. Edelleen mä mieluiten söisin sitä lihaa ja kasviksia jos olisi varaa. Riisi tulee korvista ulos. Kävin just ulkona syömässä minimaalisen annoksen lihaa ravintolassa. Oli vain pakko. Ajattelin, että syön sitten kotona lisäksi leipää tai riisiä, mutta hullua kyllä, siitä ehkä 80 gramman liha-annoksesta lähti nälkä. Ja on taas hyvä olo.
Kaveri 4: Veikkaan, että vastaus piilee molemmissa. Kroppa kaipaa mitä vaan energiaa, mutta myös toi, että on totuttanu sen nopeisiin hiilareihin, niin niitä se sit huutaa…vaikkei nyt tosiaan mieli sitä samaa teekään, mitä koko ajan syöny. Ja totta kai protsku täyttää erilailla, ku noi nopeesti imeytyvät hiilarit. Kylhän se kai on ihan tutkittu, että jos on aina mussuttanu makeeta, ni sit jos pakottaa ittensä pitään muutaman päivän tauon, ni aluks tuskaa, mut sit se himo unohtuu. Mut sit varmana noinkin, että nälkäsenä alkaa himoita nopeeta energiaa, vaikkei muuten välittäiskään. Itellä ainki noin, et tekee mieli ties mitä, mut sit syö jonku salaatin, eikä enää himotakaan ollenkaan mikään muu.
K3: Joo totta tuokin! Ite kyl huomasin tossa karkittomalla kaudella, et ein sitä kyl tee mieli ku on vähä aikaa ollu syömättä, eikä muisyta ees koko karkkia ku on vaan tehny sen päätöksen, et sitä ei syö. Sitku taas syö sitä, ni sitä haluaakin ja kaupas kiekkaa karkkihyllyn kautta, koska voi.
Minä: On siinä varmasti tuo synnynnäinenkin pointti. Mullehan karkit ovat olleet vastenmielisiä aina. Kuulemma jos sain lapsena karkkipussin kylässä, kiersin tarjoamassa niitä muille, mutta en ottanut itse.
K3: Varmasti sekin tuo osansa asiaan,mutta väittäisin silti, et suurin tekijä ihmisillä on tottuminen ja omat tavat. Suurin osa haluaa syödä sitä mihin on tottunut, mikä on tuttua ja turvallista. Jos esimerkiks on tottunut syömään lounasta joka päivä kello 11, niin kyllä keho sitten ilmoittaa itsestään ja ruuanhimostaan, ellei jonain päivänä lounasta siihen aikaan naiutikaan. Tottuminen on sekä psykologista että fysiologista.
K4: Samahan mulla, mut sit taas pienenä vihasin jätskiä ja nykyään taas himoitten sitä, vaikken muuten makeesta edelleenkään välitä. Tiä mikä siinä si. Kai se oli se jätskimyyjänura, joka mut sille tielle ajo
Ja meinasin kans mainita aiemmin tosta, ettei kumpikaan oo tykätty makeesta pienenäkään, ja aattelin, et se vois olla tottumuskysymyskin, jos meille ei vaan paljoo tarjottu makeeta pienenä, mutta se taas ei selitä sitä, et E on aina ollu makeen perään.
Minä: Joo ei kun kuulemma mulle ainakin oli mummo (isän äiti) oikein tuputtanut makeaa, mutten ollut huolinut. Mutta joo, ehkä E sit on syönyt meidänkin edestä
K3: Joo siis tottakai on yksilöllisiä eroja ja jotkut vaan ei tykkää makeesta ja toiset sitä rakastaa, mut noin niinku jos massoista puhutaan, pidän sitä epätodennäkösenä, et kaikilla näitä mieltymyksiä ohjais geneettiset syyt. Enemmänkin ympäristötekijät. Esim. salmiakista ei todellakaan tykkää varmaan kukaan ku sitä eka maistaa, mut ahkeralla totuttelulla ja ku aikuisetki syö niin lapset oppiimsiitä tykkään (ja jotkut ulkomaalaisetlkin). Sama kahvin kans. Joku ravintotieteilijä muistaakseni sano, et uuteen makuun kestää tottua joku kuutisen viikkoo..
Ps. En ole saanut lukihäröä, opettelen edelleen tabletin käyttöä ja nakkisormet painelee näköjään kahta kirjainta aika usein..
Minä: Joo älä välitä, mun läppäri auto correctaa enkuksi, joten suomea se vasta muuttaakin siansaksaksi. Tässä jo aatellu että jengi luulee mun olevan jatkuvasti kännissä täällä
K3: Ei se väärin olis!
Minä: Vois se vähän haitata proggista
K3: Tai parantaa.. Et tiä jos et kokeile! 
Minä: Okei, oon muutaman päivän kokonaan syömättä ja ostan pullon viskiä! Jos tulis luova känni tai luova darra!
K3: Kannatan!
Huh, ota väliin proteiinia… ja jatketaan!
Kaveri 5: Jos on oikeasti nälkä, niin makeaa himoaa siksi, että se on nopeaa energiaa.
Ja toisaalta: jos syö riittävästi proteiinia ja rasvaa, ei tule makeanhimo, ellei sotke systeemiä liioilla hiilareilla.
Minä: Just tuota ajoin takaa T!
Kroppa haluaa nopeasti korjata vajeen. Eli osaltaan siksi syömisiään vahtivat naiset himoitsevat makeaa, että kroppa huutaa energiaa. Toki osa varmasti on tottumiskysymystä ja sokeriaddiktiota, mutta koska ite koen makean nälkää nyt eka kerran, tulkitsen sen vain kropan hätähuutona ravinnolle. Ts. syöttäisin sille edelleen protskuja kunnes se hiljenisi, jos olisi varaa.
Ylipäänsäkin oon oppinut syömään aina mitä mieli tekee, koska tulkitsen sen kehon hätähuudoksi, anna mulle appelsiineja koska tarvin c-vitamiinia -tyyliin. Mutta jos alkaa kituuttaa liian pienellä energiamäärällä, mieliteot muuttuu ja alkaa kaivata vain pikaista korjausliikettä. Sitä tarkoitin sillä että moni syö liian vähän, sitten ne vetäisee jonkun näennäisesti pienen määrän “ruokaa”, joka on kuitenkin tolkuton sokeri/kaloripommi ja ihmettelee miksi ei laihdu, vaikka näkee nälkää. Eli edelleen: ravitse oikein, niin kohtuullinen määrä riittää, eikä myöskään tarvi nähdä nälkää.
Kaveri 6: Syynä on evoluutio. Siksi laihduttaminen – tai oikeastaan ihannepainon ylläpitäminen – on hankalaa, koska kun kiloja lähtee, kropan hälytyskellot alkaa soida. Ja tämän takia yksikään ravitsemusterapeutti jne ei suosittele laihduttamista kenellekään, vaan elämäntapamuutosta.
Kaveri 7: Mä en tiedä, mutta ainakin eräs mun läheiseni syö kauheesti makeeta, koska se tykkää makeesta ilman, että se ois laihiksella tai sillä ois nälkä. On syönyt lapsesta saakka. Ja tulee mulle kyllä mieleen muitakin naisia, joiden oon havainnut syövän usein makeaa ilman, että syynä ois nälkä tai laihis. Vaan vaan se, että tekee mieli makeaa. Mä en oikeen ehkä usko, että jos on laihiksella, niin silloin sitten nälkäänsä söis makeeta. Ehkä silloin antaa helpommin periks jollekin muulle syötävälle kuin makeelle, luulis, että laihiksella makean syömiseen ois kynnys korkeempi.
Minä: Mutta jos syö tarpeeksi kunnon ruokaa, niin voiko sitä makeeta edelleen tehdä mieli? Jos on maha täynnä kunnon illallisesta, niin voiko edelleen haluta makeaa? Moni sanoo, että kyllä sille makealle edelleen on oma kolo, mutta oon aina ajatellut, että ne ihmiset vain syö varsinaista ruokaa sen verran vähän, että saa sitten ahmia vielä makeaa.
K7: Kyllä mun havaintojen mukaan just näin se menee, että makeeta tekee edelleen mieli. Ei tietenkään silloin, jos on ähkyynsä ittensä syönyt. Mutta niin ei kai tapahdu usein tai ei ainakaan aina. (mutta parempi kai muutenkin uskoa, mitä ihmiset sanoo omista kokemuksistaan, kun ajatella niiden puolesta, että mitä ne oikeesti kokee) Tosin varmastihan makeilla sitten korvataan esimerkiksi välipaloja, syödään mieluummin leivos kuin joku suolainen juttu. Mutta en mä nyt tiedä, onko se niin kauheeta. Jos kerran tekee enemmän mieli sitä leivosta kuin jotain suolaista juttua, niin mikäs siinä sitten. Lasten kohdalla on tietysti eri, ne kai pitäis ekaks opettaa terveellisille elämän tavoille ja muuttakoot sitten myöhemmin tapojaan muuksi, kun jo kantavat vastuuta omista valinnoistaan.
Minä: Sokerinsyöminen vain ei ole terveellistä aikuisillekaan. Ja varsinkin jos sillä makealla korvataan niitä “oikeita” ruokia ja vielä enemmän kun ihmetellään, kuinka lihotaan, vaikkei syödä “paljon mitään”.
Kaveri 8: Jos syön paljon hiilihydraatteja, varsinkin viljatuotteita, makeanhimo yltyy. Proteiini- ja kasvispainotteisella ruokavaliolla sokerinhimo laantuu. Ihan selvä yhteys.
K7: Juu, ei se terveellistä oo. Mutta jos sokerin syöminen tuo jollekin hyvää mieltä ja sen syömättä jättäminen toisi pahaa mieltä, niin kaipa on sit kuitenkin parempi valita se hyvä mieli, kun ei kuitenkaan mistään itsetuhoisista valinnoista suorastaan oo kyse. Ehkä se sokerinsyöminen sit tukee heidän kohdallaan heidän hyvinvointiaan. Vaikka tietystihän sokerin syöjät on tietoisia sen epäterveellisyydestä ja välillä yrittävät rajoittaa sen tähden makean syömistään, että sillä tavalla makean syöminen välillä ei tuo hyvää mieltä, jos siitä on huono omatunto. Kun hehän syövät kaikkien normien mukaan “väärin”. Mutta toivottavasti suurin osa leivoksia rakastavista voi niitä syödä iloisin mielin ja nauttien.
Minä: Jännä juttu kyllä. Eli makeanhimoni puute voikin olla muuta kuin synnynnäistä, koska olen aina syönyt mieluiten proteiinipitoista. Liha ja kasvikset on normaali pääruokavalioni. Toki tietenkin synnynnäisyys varmasti vaikuttaa siihen, että on alunperin ohajutunut syömään kuten syö.
Kaveri 9: Samaa huomannut, mitä Katariina. Mullakin oli aina tilaa makealle, vaikka kuinka pötsi on täynnä. Ja usein juuri hiilaripitoisen ruuan päälle tekee mieli jotain. En ole tämän vuoden aikana syönyt mitään karkkia/suklaata, enkä lisää sokeria mihinkään, niin olen huomannut, että makean himoni on laantunut. Joskus se kuitenkin yllättää ja silloin korvaan sen esim. mandariinilla.
Kaveri 10: Mä syön makeaa, en ole laihiksella ja olen reilusti ylipainoinen (noin 50 kg läskiä)
Syön kyllä suolaistakin.
Ennen sairastumista painoin 52-57 kg..
Minä: Tässä muuten yksi juttu näihin extreme-dieetteihin liittyen:
http://www.menaiset.fi/…/superruoka_oli_vieda_terveyteni#
*
Matkavarauksia?
Työparini Guadeloupe Guiden Mirvan jako:
Flying with Finnair in November? You’ll see tons of my articles in the in-flight magazine again! The biggest is a two-page spread I wrote about the world’s best airline lounges (photo by my colleague Tanja Mikkola). We even made the cover, woohoo!
Together with Tanja we also worked on the third Airbus A350 report, which you’ll see in this issue. And then there are my regular pages with travel events and travel news. Enjoy!
Those not flying with Finnair can read the articles through this link, by scrolling to pages 10, 20, 51-52 and 109:
http://issuu.com/headofficefi…/docs/blue_wings_09_2015_issuu
(Tein yhteen aikaan paljon keikkaa Finskin Blue Wingsille, joka muuten oli yksi maailman vanhimmista inflight-lehdistä. Harmi, että sekin lakkautettiin.)
2017 Shibu Onsen
Uusi taifuuni näyttäisi muuttaneen suuntaa sen verran, että pyyhkäisee tällä kertaa ohi itärannikkoa pitkin ja meillä pitäisi olla rauha maassa.
Pysyttelemme kuitenkin sunnuntain sisällä, koska töitä on riittämiin.
Tänään oltiin vapaalla ja käytiin neljässä onsenissa laina-avaimella.
Kommentit:
Kaveri: Mikä on onsen?
Minä: Kuuma lähde, missä kylvetään. Hyvin mineraalipitoisia.
Kaveri 2: Tanja Mikkola wau saatko kuvaa kuumalähde kylpypaikasta , utelias 
Minä: tuolla mun Japani -kuvakansiossa on pari kuvaa hotellin onsenista.
Niitä on paljon erilaisia, sisällä ja ulkona, eri materiaaleista ym.
Teen jossain vaiheessa blogiin vinkkejä kun saadaan edistettyä muita töitä ensin.
(Onseneista löytyy tietoa esim. postauksesta Jouluja Japanissa ja Shibu Onsenin kylästä taas lehtijutustamme. Lisää onsenin käyttöohjeita löydät toisesta lehtiartikkelistamme.
2018 Tampere
Broidi vähän jännittää videoimista, mutta sieltä se tuli: Laiva-kirjan runo meistä. Tää on tärkeä.
(Video on perjantain matskua)
*
Instagram-muisto Tampereelta, jopa ihan ajantasainen. Kyseessä on eräs mainio kasvisravintola, mutta koska en enää muista kumpi niistä kahdesta silloin käymästämme, en laita nimeä, heh.
2019 Belgrad
Tästä lähtien kaikki matkabloggauksemme ilmestyvät www.pleasebeseatedfortakeoff.com -blogini alla.
Chaouenin sininen helmi alkaa loistaa, ainakin Instagramissa.
Moni kukkamekkoinen matkabloggaaja on jo käynyt istahtamassa samoilla portailla kuvauttamassa itseään.
Tämä pieni kaupunki on kuitenkin edelleen täynnä kiehtovia kujia, joista monille ei jokainen bloggaaja, – saati muut matkaajat -, eksy ottamaan selfieitään.
Puolisoni Ismo teki debyyttinsä blogiini juuri tästä kohteesta, kiehtovasta marokkolaisesta pikkukaupungista, missä kävimme nomadielämämme alkumetreillä ja isomman elämänmuutoksemme keskellä.
Jatkossa kirjoitamme molemmat www.pleasebeseatedfortakeoff.com -blogiini reissuistamme eri maissa ja mantereilla.
*
Instagram-muisto Chefchaoenista. Jaettu jälkikäteen tuon em. jutun julkaisemisen vuoksi.
*
Suomessa asuva serbiarkkitehti Bratislav Toškovic avasi Paralelna mesta -näyttelynsä Studenski kulturni centarissa Belgradissa.
(Paikallinen Yo-talo.)
Hämmästyin kun kuvissa oli rakennuksia, joita olen kuvannut Suomessa tietämättä kuka ne on suunnitellut.
Menin kertomaan tämän itselleen arkkitehdille ja kun olin aikeissa esittäytyä, niin Bratislav huudahti, että mä olin sun näyttelyn avajaisissa Helsingissä!
No niin, tämä pieni maailma.
Näyttelyn ideakin oli kovin samanlainen kuin Marijan ja mun Belgrade-Helsinki -kaksoisnäyttely.
Kuvassa myös (oikealla) mainion puheen pitänyt Suomen suurlähetystön kakkos-boss Päivi Alatalo.
2020 Belgrad
Ismon postaus:
Kun tiesimme T.T.:n kävelytempauksien mieheksi, aloimme hänen ja Tanjan kanssa pari vuotta sitten ideoida tällaista. Nyt sen toteutuminen alkaa häämöttää.
2021 Belgrad
Instagram-muisto tämäkin. Juttu löytyy täältä Minimaattori-blogista. Viisi vuotta nomadina tuli kyllä täyteen vasta lokakuun viimeisenä päivänä, mutta vuosi on oikea.
2023 Belgrad
Lisää Instagram-muistoja. Ensimmäinen Japanin Hakonesta (2015).
*
Ja tämän alempi kuva Bilbaosta (2018). Mainitun käännösjutun voit lukea englanniksi täältä ja alkuperäisen suomeksi täältä.
2024 Tampere
Instagram-muistoissa seuraa Oriflamen MAINOS.
Ostin muuten juuri viime viikolla lisää tätä superhyvää avokadokäsivoidetta.
Jos olet myös kuivanäppinen, suosittelen tilaamaan. Se onnistuu tästä partnerilinkkini kautta.
