27.12. on näemmä keskusteltu parinakin vuonna minimalismista: aiheina reissushoppailua ja kevyttä pakkaamista eli minimalistista matkailua.
Sijainteina Helsinki, Tampere, Kaohsiung, Tallinna, Takayama, Hämeenlinna, Tuulos, Madrid, Amsterdam ja Venetsia.
Facebook-muistot jälleen henkilökohtaiselta tilitäni, 27.12. eri vuosilta, editoimatta ja sensuroimatta, olkaa hyvät!
Mukana myös parit keskustelut kommenteista, aiheena minimalistista matkailua siis.
27.12. minimalistista matkailua
2008 Tampere & Helsinki & Penang
lähtee Hesan kautta Malesiaan, back 13.1.
2010 Tampere & Hämeenlinna & Tuulos & Helsinki
ja sitten hämslinnan kautta tuulokseen
*
matkasi tuuloksen kanttorin kyydillä hämeenlinnaan jossa vaihtoi lähijunaan kohti helsinkiä.
*
lopettelee toisiksi viimeistä työpäivää ennen lomaa.
2011 Helsinki
isänmaan toivot, hihhihhih, tuollaisia me oltiin, ja ollaan, toivo vain on mennyt 😀
*
aika ihana tällainen kotivapaapäivä. leffoja,skumppaa ja ruokaa sohvalla löhöten 🙂
2012 Helsinki
Paluu arkeen.
*
Miksi mulla ei edelleen näy Mitään Muut viestit -kansiota?? Missä se on? “Facebook aloitti torstaina kokeilun, jossa se mahdollistaa yksityisviestien lähettämisen ystäväpiiriin kuulumattomille käyttäjille maksusta. Kokeilu on käynnissä vain Yhdysvalloissa. Viestin hinta on yksi dollari eli noin 0,76 euroa. Facebook tiedotti asiasta Newsroom-sivullaan.
Maksulliset viestit ohjataan käyttäjien ”saapuneet” -kansioon, kun ne aiemmin ohjattiin ”muut viestit” -osioon.
”Muut viestit” -kansion viestejä pidetään yleisesti pelkkänä spämminä. Kansio tuli käyttöön vuonna 2010.”
*
havainnoi, että kahdessa päivässä on mahdoton tehdä viikon työt. Puolet kaksipäiväisestä työviikosta takana, mutta ei töistä. Lopetan silti tältä illalta. Alunperin oli tarkoitus pitää kokonaan vapaa viikko.
*
Ihan kiva tulkinta 12-vuotiaalta…
(2024: Tämä oli jonkun isän jakama video tyttärensä laulusta. Videon voinee edelleen katsoa tästä.)
2013 Kaohsiung (Taiwan)
(2024: Miksei näitä Bitstripsejä enää ole, nämä oli hauskoja!)
*
Minimalistista matkailua: keskustelua reissushoppailusta
Yksi jos toinen näyttää käyneen jo alennusmyynneissäkin heti joulun perään. Täällä harkitaan kolmen tunnin kylvyn päälle, josko huomenna käytäis ostamassa itsellemme jotkut joululahjat.
Kommenteista:
Kaveri: Ei kande.
Minä: Villatakkia vois harkita, sellaiselle olis tarve muutenkin, mutta nyt kun on fiksuna liikkeellä hellevaatteilla kun piti olla +27 ja onkin alle +20, niin alkaa houkutella erityisesti.
Kaveri: No sitten yes. Mulla on periaate että jos(kun) ostan jotain, heitän jotain vanhaa pois. Otan siis aina mukaan runsaasti kalsareita, joita voin sitten viskellä roskiin.
Minä: Joo sama, yleensä kaksi pois yhden uuden tilalta. Mä vaan oon huomattavasti tehokkaampi heittämään pois kuin ostamaan, niin se aiheuttaa välillä ongelmia. Suunnittelin tänäänkin heittäväni pois saappaani kentälle lähtiessä, mutta tuli sit mieleen, että ehkä en voi tulla kotiin paljain jaloin.
Ja yleensä tosiaan reissuun kaikki hajoamispisteessä olevat vaatteet, niin ei tarvi kantaa takas. Mutta nykyään kun Suomessa on energiajaekeräys, niin olis paras laittaa sinne, eikä hylätä näihin maihin missä ei lajitella jätteitä.
Lue myös: Tapanina Taiwanilla – Kaohsiung ja eriskummallinen motelli
2014 Tallinna & Helsinki
*
I’m a crusader, I’m a crusader!
Kotiin Tallinnan laivalta, ens viikolla Stokikseen. YMCA soi, kestänkö? Keinuttaa, keinuttaa! Rauhallinen joulu, juu oli, ja sit kaveri Häkli houkutteli karaokeen. Aamiainen jäi syömättä. Laivaan ehdittiin. Kiitos ja anteeksi. Ei oteta ihan heti uusiksi, vaikka hauskaa olikin.
*
Hyvät matkustajat, uloskäynti ainoastaan vitoskannen keulaportin kautta. No juu, kunhan jotain kautta pääsis ulos! Nimim. puoli tuntia vasta odotettu.
*
(2024: Kuva siksi kun kaveri aina sanoi mua Ansa Ikosen näköiseksi.)
2015 Madrid & Amsterdam & Helsinki
Kai se on pakko lähteä pariksi päiväksi Suomeen välillä. Mieluummin olisi jäänyt tänne ullakkoasuntoon asuskelemaan. Onneksi sentään tuttu taksi hakee meidät yöllä kentältä.
minimalistista matkailua: pakkauspuhetta
Ensin keskustelemme reissutahdistani…
Kaveri 1: Pariksi päiväksi?
Siskoni: Nii, sieltä ois ollu lyhempi matka tänne ku Suomeen… Turhaa ramppausta
Minä: Niinpä. Tekis mieli jäädä Damiin ja ottaa juna sieltä, eikä lennellä edestakas ja etenkin matkata kentältä kotiin ja taas takas.
…sitten siirrymme jälleen minimalistiseen pakkaamistyylini:
Kaveri 2: hiukan asian vierestä, ja olet ehkä blogissasi tätäkin avannut, mutta mä vaan ihmettelen miten sä Tanja pystyt reissaamaan vain käsimatkatavaroilla? Mulla pelkästään esim. yksi runko ja objektiivi, salama, laturit, läppäri painavat laukun kanssa sen verran, että kilorajoitukset paukkuvat… ja pidemmillä reissuilla on mukana toinen runko ja kaksi lisäobjektiivia.Lyhyen viikonloppureissun henk koht tavarat mahtuisivat käsimatkatavaroihin, mutta kun kaikki mun matkat on työmatkoja.
Minä: Työvälineet on aina oikeus ottaa käsimatkatavaroihin, joten niitä ei punnita. Tosin mulla on niitäkin minimaalisesti, paino noin 8 kg. Omat tavarat sitten noin 2 kg.
Kaveri 2: no niin teoriassa, mutta ei niitä nyt oikein käsissäkään voi kantaa ja kahdesta laukusta tulee helposti sanomista.
ja toki riippuu kentistäkin, Euroopassa kokemukseni mukaan usein hiukan väljempää, joskus Arabimaissa ja etenkin Intiassa hurjaa nipotusta käsimatkatavaroista ja ihan turha selittää mitään työvälineistä…
Minä: Mulla on siis kaikki siinä samassa laukussa kun omaa tavaraa ei pahemmin tarvi.
Kaveri 2: niin tuosta minimalismista tavaroiden suhteen suuresti ihailen tyyliäsi!
Minä: 🙂 Periaatteessa ei ole väliä onko vklp vai kuukausia, käytännössä sama määrä tavaraa. Ja esim nyt mulla oli Madridissa lyhyellä reissulla vaihtokengät kun ei ollut työkamoja ja 3kk Japanissa oli mukana vain lenkkarit, joskin ostin (ne nyt mukana olevat) korkkarit ihan reissun lopussa.
Kai tää on jonkinlainen taiteenlaji, että kaikki omistamani vaatteetkin sopii reissaamiseen eli on kevyitä ja rypistämättömiä.
Kaveri 2: kaipa sitä ihminen pärjää vähällä.. mutta minusta ei ole tuon lajin taiteilijaksi 🙂
Minä: Se on luultavasti aika synnynnäistä. Ei kumpikaan väärin ole. Mä vaan en halua raahata tavaraa. Ja esim nyt kun kulki kentältä kämpälle kolmella metrolla ja kapusi seitsemänteen kerrokseen ullakkoasuntoon oli taas tyytyväinen että oli kevyt laukku.
Kaveri 2: ja arabimaissa tai Intiassa niitä laukkuja harvemmin pitää edes itse kantaa ;-); Helsingissä tuskailen aina typeryyttäni asua hissittömässä talossa…
Minä: Mietin kans että moni kaveri kulkee kentälle/-ltä taksilla, niin sama kai siinä on vaikka tavaraa olisi 20 kg.
Jaksaako jatkuvaa reissaamista?
Kaveri 1: Mä vaan ihmettelen kuin sä jaksat reissata ja tota lentokone/kenttäelämää. No oothän sä varmaan 15 v mua nuorempi, mutta silti uuvuttaa ajatuskin . Toisaalta sitten on kyllä pakko ‘travel light’.
Minä: Enhän mä jaksakaan, sitä just tarkoitin sillä että oon väsynyt lentämiseen, mutta kun ei muutakaan vaihtoehtoa nyt tässä elämänvaiheessa ole, kuin sahata sinne Helsinkiin aina välissä. Terkkuja vain välilaskulta Amsterdamista 🙂
*
Edelleen Madridissa…
(Nämä saman päivän muistot menevät näemmä edelleen vähän random-järjestyksessä.)
Nyt heti kun kaikki espanjalaiset on saatu istumaan jo kiitoradan päässä, voimme ilmeisesti lennähtää Amsterdamiin.
*
Nyt jo Schipholilla…
One more flight and then two days rest (working). I am soooo exhausted!
*
Pääsemme ilmeisesti pian ilmaan Damistakin. Ainakin Genevestä saapunut perämiehemme jo löytyi ja painui ohjaamoon heti vartti aikataulun mukaisen lähtöajan jälkeen.
2017 Takayama (Japani)
Getting bit more snow.
Back to work.
What a weather to hit the road.
*
Yesterday here was a mountain. So close that could almost reach it by hand from our terrace.
Now there is just snow, lot of snow.
Actually a snowstorm and a freezing temperature, but we need to hit the road, oh boy.
*
Piti pitää kolme vapaapäivää vuorilla joulunpyhät.
Patikoida, matkata köysiradalla, löhöillä, lukea ja syödä suklaata.
Aika menikin sitten vähän työelämäkeikan haastiksia järkätessä, mutta ehdittiin silti pulahdella privaonseniimme ja syödä vuoristohotellin hyviä aamiaisia ja illallisia. Köysirata oli jokatapauksessa suljettu kelin takia.
Tänään matkattiin vuorilta suoraan keikalle. Seistiin reilu tunti jäätävässä lumimyrskyssä pysäkillä odottamassa bussia. Ei ehditty heittää kamoja uuteen hostelliin, mutta myöhästyttiin töistä vain 7 min ja saatiin ihan huippuhyvää matskua kasaan.
Sitten palkittiin itsemme hidapihviaterialla 7/11:n perusvaihtoehtojen sijaan.
Ei vain jaksanut kokata.
Nara ja Takayama, kaksi lempipaikkaamme Japanissa.
Älyttömän ystävällistä väkeä.
Näihin palataan aina uudelleen.
Just kun olin sanonut, että täällä julkinen liikenne kulkee aina aikataulussa, niin rajansa kaikella.
Oheisesta kuvasta näkee millainen näkyvyys oli tänään bussin ikkunasta parhaimmillaan vuoristoteillä.(Edit: tämä on siis kuvattu etupenkistä kohti kulkusuuntaa, heikomman näkyvyyden kohdista ei olisi ollut mitään järkeä kuvata pelkkää harmaata)
Kiitän japanilaisten ihmisiä kunnioittavaa asennetta, mieluummin rauhallisesti kuin sata lasissa tällä kelillä. Ehjänä siis perillä.
Kuusi yötä Takayaman kylän alueella, kaverikin tulee uudeksi vuodeksi seuraksi.
Sitten Tokioon vetämään jutut kasaan ja poistuminen siihen asti kunnes viisumi suo palata.
Lue tästä lisää Takayaman joulunvietosta
*
2019 Venetsia
(Tämä oli ystävän päivitys seinälläni, mutta poimin siitä vain kuvat, joissa esiinnymme.)
