23.11. reissumuistiinpanoja ja muita hajatelmia Facebook-muistojen syövereistä.
Tampere, Helsinki, Lissabon, Hakone, Nara, Ubud, Belgrad…
Ja pari sanaa keskustelukulttuurista ja N-sanasta.
2010
Tampere, Finland +
Muistatteko tuon ajan Face-päivitykset, joiden alussa luki vakiona tyyliin “Tanja is…” ja siihen piti yrittää muokata järjellinen jatko, vaikkei se oikein suomeen istunutkaan?
Tässä mallia vuodelta 2010:
*
n pitäisi vihdoin käydä vaihtamassa talvirenkaat, mutta millä mä sen auton vien sinne pajalle kun ei tuossa kelissä voi ajaa kesärenkailla. Ja seuraavan kerran tampereelle tullessa on jo talvirengaspakko…
*
Lempäälä ->Tampere ->Helsinki ->Tampere -> Lontoo -> Cork -> Youghal.
Eiköhän se riitäkin tälle viikolle.
*
istuu Semassa Suomen visiitillä olevan systerin kans ennen Hesan matkaa
*
ja sitten kohti helsinkiä maasta poistuvan siskon kanssa
(Rinde hoi, jos satut lukemaan tätä, niin missäs maassa asuitkaan tuolloin?)
2011
Helsinki, Finland
kävi uudistamassa organisaatiota, mutta jatkaa nyt omia töitä perinteisin menetelmin eli paljon ja pitkään.
*
luki viinikirjaa ja totesi ettei ole yksin mielipiteensä kanssa kun haukkui Avecran joka vaihtoi kelvollisen aussiviininsä maailman kamalimpaan punkkuun eli J.P. Chenetiin.
Viinikirja antoi sille oikeutetusti huonoimman mahdollisen arvosanan.
En ollut koskaan luottanut aiemmin arvosteluihin vaan uskonut oman maun olevan tärkein.
Ja niinhän se tietty onkin mutta näemmä toimii hyvänä apuna ainakin täysin tuntemattoman alueen viiniä hankkiessa.
*
on sikamaisen väsynyt. Jos sitä menis unille niin jaksais taas jatkaa töitä ennen kokousta. Illalla ei ehdi kun kokouksen jälkeen on joulupäivällinen ja seur aamuna herätys klo 4 –> Osloon.
2013
Helsinki, Finland
Matkalla tupareihin #Roihuvuori #Helsinki
Lähdettiin tupareista aivan liian aikaisin, juuri kun jengi vasta alkoi kokoontua. Mutta saatiin vastatapaamiltamme ihmisiltä hieno kumipuu ja kyyti keskustaan. Ja sovittiin jo uudesta tapaamisesta japanilaisteemalla.
Silloin oon kyllä Suomessa ja täysissä ruumiinvoimissa!
(Suom. huom. vuonna 2023: ei olla vielä ehditty Suomeen, mutta kumipuu on edelleen hengissä ja perheen hyvässä hoidossa.)
2014
Lisbon, Portugal
Portugalissa tein paitsi lehtijuttuja, kävin siellä silloisen työparini ja yhtiökumppanini Terhin kanssa v. 2014 katsastamassa maahantuotavia tuotteita.
Valitettavasti jouduimme laittamaan TeeTee Gourmetin pillit pussiin ennen viinin maahantuontilupien hankkimista.
Paljon hyviä muistoja silti jäi. Ja ystäviä.
Lisboa é Lisbom!
*
Tivemos uma noite muito divertida, muito obrigada Maria Emília & amigos!
Até breve a primavera!
We had such a great evening, good food at our friend’s home, and excellent wine we cannot wait to start importing!
Desk today #Lisbon
Harrastan omaa kahvimukikuvaustani Lissabonissa. Ei kannata haastaa mua kotona ollessa, koska kovin montaa päivää putkeen ei viitsi kuvata mustia Teema-mukeja 🙂
2015
Hakone, Japan
Note to self: if your pension is located at an altitude of approx 800 m do not choose the first station to get off the train but the UPPER station even though they both are located only a couple of kilometers away.
Especially if you are carrying a ricebag etc together with your work equipment.
And been on a flat surface of about 0 m from the sea level for the last 1,5 months.
Just saying.
Niin että Hakonessa ollaan ja majataloon kavuttu.
Huoneeni on miesten talossa, jonka vuoksi suihkussa pitää käydä naapuritalossa, onsen on suljettu ja keittiö on yhtäkuin mikroaaltouuni.
Eli tulen viettämään aikani pääasiassa vuorilla ja käyn vain nukkumassa täällä.
Tasaisesta maasta tulevan vain on syytä oppia että kahdesta yhtä lähellä hostellia olevasta asemasta valitaan ylempi, ei ensimmäistä.
Ellei välttämättä halua kiivetä niine riisisäkkeineen ja vessapaperipaaleineen noin 800 metrin korkeuteen.
Niin joo, eikä se vuorille pääsykään ole vielä täysin varmaa kun tarvii selvitellä onko yksikään reitti auki tulivuorenpurkausuhan vuoksi. Näillä korkeuksilla päästään kans jo pakkaselle, joten pitkät housut olis näppärät.
Home for the next six nights
Hello Earth, spoiled brat calling!
Now it’s your time to give me help with cooking. So is there anyone who has been cooking with a microwave oven, please give me some tips what to eat.
I do have rice and pasta, but how on earth I can cook them with a microwave??
And there isn’t any kitchenware. So I’ll need to buy some paper plates.
Tips please! I do also have that grill in the photo, but I will not touch it and wouldn’t even imagine putting my food in it!
Eli onko kavereissani mikroaaltouunikokkaajia. Heittäkääs vuorostanne hyviä vinkkejä mitä syödä!
Talon keittiö kun osoittautui mikroksi ja kuvan leipägrilliksi, johon en koske pitkällä tikullakaan.
Pastaa ja riisiä multa löytyy, mutta vinkatkaas miten niistä saa edes jotenkin syömiskelpoisia mikrolla. Niin joo ja niitä eilisiä kasviksiakin on vielä.
Toilet is in the corridor. I don’t know what this is on the wall, and I don’t want to know.
There is a sign on the reception asking to wash hands to prevent norovirus.
Could they wash the building sometimes…
I thought of canceling my next week’s more expensive hotel and stay here for longer time.
So happy I didn’t. Never seen such a dirty place in Japan.
I so miss my Kyoto hostel and home in Nara!
Starting to even miss my tent even it will be go below zero next weekend.
Hello darkness my old friend!
Onsen seems to be open now, but I don’t feel like going into. I am afraid of accidentally swallowing that noro water.
I think I still need to add hot water to my noodle cup because I have been hungry for approx 12 hours. Wish me luck.
2016
Bali, Indonesia
Vettä tulee kuin esterin peeceestä. What a great day for climbing.
Ei olis kannattanu pelätä sateita, sitä saa mitä tilaa.
- How is rainy season in Bali?
(YouTube video)
2017
Nara, Japan
Jokunen päivä sitten ihmettelin kaverin päivitystä yskän rikkomista kylkiluista.
Nyt sitten olen tuskaillut infernaalista selkä- ja kylkikipua parin päivän ajan.
Nukuttua ei saa jne.
Yskä on ollut Venäjältä asti, pari kuukautta ja kun olen aikoinaan luitani murtanut, tiedän että se tuntuu about tältä.
How great.
Dedikset pukkaa pahasti päälle, joten ei auta kuin kääntää tahkoa.
Onneksi työpari ojentaa työvälineitä lattialta kun en itse pysty kumartelemaan. Se kun on myös partner in life.
Olis varmaan pitänyt hakea se antibioottikuuri joskus seitsemän viikkoa sitten, mutta jäärä mikä jäärä.
2018
Belgrad, Serbia
Aperitivo
2021
Koko maailma
Eihän tämä nyt voi näin mennä.
Sananen keskustelukulttuurista.
En ole viitsinyt ottaa tähän kantaa aiemmin, koska en ehdi roikkua täällä somessa, ja se ei erityisesti edistäisi sanomaani, jos toteaisin, että tässä on mielipiteeni ja tästä ei nyt sitten keskustella.
Eli keskustelkaa jos haluatte, osallistun itse ehkä vähän viipeellä. Mutta pliis, keskustelkaa rakentavasti.
Mitä siis tapahtui rakentavalle keskustelukulttuurille?
Mistä syntyy ajatus, että vain tiettyihin ihmisryhmiin kuuluvilla on oikeus mielipiteeseen ja toiset pitää vaientaa?
Tyypillisesti tähän kuuluu loukkaantuminen omasta tai muiden puolesta. Samaan aikaan vastapuolen argumentit voidaan dumata sillä perusteella, että tämä kuuluu itse määriteltyyn, halveksittuun ihmisryhmään.
Varsin usein tämä vaiennettava on keski-ikäinen, valkoinen, lihaa syövä heteromies. (Tällä viikolla tosin ilmeisesti jo seitsemänkymppinen.)
On hyvin yksioikoista, ja suorastaan typerää väittää, että jokainen tähän määriteltyyn ryhmään kuuluva edustaisi samanlaisia arvoja ja ideologioita.
Kyllä sen vaientajakin varmasti tietää.
On vain varsin helppoa dumata toisen mielipide alentamalla keskustelukumppani kuuluvaksi johonkin itse halveksumaansa ryhmään.
Se lienee usein itse tarkoitus.
Eräs vallankäytön muoto tämäkin.
Mikä tekee tästä oikeutetumpaa vaientamista, kuin vähemmistöjen äänen kuulumattomuus?
Niin, ei mikään.
Toisekseen.
Mikä oikeus näillä ns. hyväntekijöillä on nostaa itsensä ylemmäksi, olemaan (usein ainoita) oikeutettuja puhumaan vähemmistöjen tai sorsittujen puolesta?
Tämä on silkkaa ylemmyydentunnetta.
Henkilökohtaisesti, näin mamuna, loukkaantuisin, jos minua tultaisiin pyytämättä neuvomaan ja auttamaan, koska kuulun vähemmistöön.
Otan mielelläni apua vastaan, jos sitä satun tarvitsemaan, mutta arjessa haluan olla aivan samalla viivalla kuin muutkin.
En saada erityishuomiota joltakin, joka kuvittelee minun olevan ehkä vähän typerä ja asioista tietämätön, koska en ole kotoisin asuinmaastani.
Ja tämä ei nyt tarkoita, että vertaisin itseäni eri syistä kotimaistaan paenneisiin ihmisiin, joten sitä kommenttia ei kannata yrittää.
Annan ainoastaan helposti ymmärrettävän esimerkin siitä, miltä tuntuu, kun joku hyväntahtoisuuksissaan syyllistyy paremmuuteen ns. auttamishalussaan.
Siitä N-sanasta.
Eräs henkilö kirjoitti oman sukunsa olevan niin fiksun, ettei sanaa ole käytetty koskaan viimeisen sadan vuoden aikana. Silloin luultavasti hänen sukunsa ei ole käynyt sen enempää perus- kuin kansakouluja, koska tuo sana esiintyi oppikirjoissa 80-luvulle asti. Silloin opimme, että sanan käyttäminen on väärin ja loukkaavaa. Nuoremmat valistivat isovanhempiaan, ettei niin sovi sanoa.
Yhdet oppivat, toiset eivät koskaan.
Siltikin on käsittämätön harhaluulo, että oikeassa ovat vain ne, jotka nostavat jatkuvasti esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Ei sillä, että tuossa mitään väärää olisi, päinvastoin.
Ongelma on siinä, että he sortuvat kuvittelemaan, että he, jotka eivät arjessaan asioita tapetille nosta, olisivat eri mieltä.
Totuus piilee siinä, että se tavallinen jamppa kadulla kävellessään ei vain kiinnitä sen kummemmin huomiota vastaantulevan ihmisen viitekehykseen. Ihminen ei edusta hänelle jotakin ryhmää, vaan on ihminen, yksilö.
Tätä taitoa sopisi harjoittaa niidenkin, jotka tykkäävät kovasti niputtaa kanssaeläjiään eri viitekehyksiin.
Yhteiskunnallisista epäkohdista pitää toki keskustella ja pohtia miten rakenteita on muutettava, jotta kaikilla olisi hyvä olla.
Mutta se tarkoittaa nimenomaan kaikilla.
Radikalisoituminen alkaa siitä, että kokee, ettei tule kuulluksi, eikä saa esittää mielipidettään.
Tämä nykyinen “keskustelukulttuuri” johtaa politiikan ääri-ilmiöihin ja se tuskin lienee näiden ”oikeassa olevien” tarkoitus.
Sillon kun tämä (minä) valkoinen, keski-ikäinen, lihansyöjätäti kävi peruskoulua, ei hiihdetty kouluun kesät talvet.
Sen sijaan opeteltiin väittelemistä.
Kyllä, väittelemistä, joka ei tarkoita riitelyä tai keskustelukumppanin mielipiteiden lyttäämistä.
Se tarkoittaa toisen mielipiteiden ja perusteltujen argumenttien kuuntelemista, omien arvojen puolustamista.
Myös sitä, että jos toisen viesti jää itselle avautumatta, esitetään jatkokysymys.
Siis kysytään “Tarkoitatko, että..?”, eikä sanota “turpa kiinni, olet väärässä” tai laiteta sanoja suuhun: “sinä sanoit että… tarkoitit että”.
Sananvapaus on erittäin tärkeä perusarvo. Sitä pitää vaalia.
Se tulee olla jokaisella.
Se pitää sisällään myös vastuun.
Kaikilta osapuolilta, mielipiteistä riippumatta.
Tässähän olikin ihan hyvää pohdintaa. Hakone on muuten itseltäni vielä kokematta. Se kiinnostaisi periaatteessa paljonkin, mutta luulen silti, että seuraava Japaniin suuntautuva matkamme tulee kohdistumaan Hokkaidoon, joka kiinnostaisi vielä enemmän.
Kiitos Mikko! Mullakin on edelleen Hokkaido kokematta ja juuri sen puutteen vuoksi pieneksi ikuisuusprojektiksi venähtänyt Japani-kirjanikin on tauolla. Pitäisi varamstikin aloittaa seuraava Japanin reissu Hokkaidolta ja valua sitten etelään päin, jottei tule taas jäätyä jumittamaan Naraan 😀