Journalismin kissa pöydällä eli kollegiaalista keskustelua alan kehityksestä. Matkailun näkökulmasta kiinnostavin muisto on Air Serbian ensimmäinen suora lento Belgradista Helsinkiin. Ja tietenkin tervetulosuihku!
Facebook-muistot kesäkuun ensimmäiseltä päivältä, alkaen 2010. Ja jostakin syystä päättyen jo 2019 eli kuuteen vuoteen en ole tehnyt päivitystä, siis tällä päivämäärällä. En myöskään tänään 1.6.2025. Mutta tämän sarjan ideanahan onkin päästä vähitellen eroon Facebookista.
Mutta tässä ne tähänastiset muistot, ole hyvä!
Sijainteina ainoastaan kotikaupungit Tampere, Belgrad ja Helsinki.
1.6. journalismin kissa pöydällä
2010 Valkeakoski?
ja hikinen päivä paperitehtaalla. mutta ihanaa että on lämmin!
2011 Helsinki
jospa pikkuhiljaa alkais pistää pillit pussiin kun huomenna on keikka Tampereella klo 03 asti ja siitä vielä Hesaan aamuksi…ei riitä kellon ympäri, tulee melkein täysi vrk. huh.
*
kustannussopimus saatu, jes!!!
Mainoslinkki: Kirja oli tämä
*
nyt jo väsyttää sikana ja aamuseiskaan asti pitäis jaksaa valvoa.eikä vain valvoa vaan tehdä duunia.apua.
Kommentit selittävät:
Kaveri: Mitä sä oikein puuhailet?
Minä: yx ilta/yötapahtuma kuvattavana. kestää aamuyöhön ja siitä sit samoilla silmillä hesaan jatkaan muita töitä…
2012 Helsinki
Torstai todella on toivoa täynnä; pitkään jumissa ollut olkapääkin alkoi yhtäkkiä toimia. Pian alkaa siis olla salikuntoinen! Nukkumaan, niin pian näkee tuoko kesäkuinen perjantai vielä parempaa:)
*
Hyvää kesäkuuta kaikille toivottaa kesänlapsi! Kesä on taas täällä (vaikkei tää keli suorastaan niin kesäinen olekaan)!
*
Ihmetteli hetken miksi sai trafilta laskun näköisen kirjeen vaikka ei o omistanu autoa vuoteen. Mutta ne kertoikin palauttavansa liikaa maksamani autoveron. Aina vain paranee:)
*
Täytyy kyllä sanoa vrk:n radion omistaneena (eka kerran kuuteen vuoteen), että sen verran hyvää ohjelmaa tulee, että mulle saa lähettää ylemaksulapun vaikka heti. Osoite löytyy verottajalta. Ostan kyllä vihdoin radion toiseenkin kämppään. Ja kun oikein innostun, niin tv:nkin 🙂
Kommentteja:
Minä: En mie vaan tiiä. Jotain ylen kanavaa. Tauotta tulee hyviä puheihjelmia. Nyt Ville Niinistön haastis:)
Ismo: Veikkaisin, että on Yle Puhe. Puheesta päätellen:)
Kaveri 2: Voi se olla Ylen ykkönenkin. Yle Suomi taas soittaa humppaa joka muutaman minuutin välein, vaikka sieltäkin muuten tulee toisinaan hyviä ohjelmia.
Minä: Kyl se YLE puhe oli. Tarpeeksi monta tuntia kun kuunteli, niin tuli sekin mainituksi. Tosi mielenkiintoista asiaohjelmaa! Asiaa!
Minä: Vaikka täytyy kyllä sanoa, että radiota olen kaivannut joka päivä tän kuuden vuoden ajan. Tv:tä noin kaksi kertaa. Ja Tampereella mulla on laatustereot, mutta antennivian takia ei o voinut kuunnella, mutta sekin vika korjaantuu tänä kesänä:) Hesaan ostin eilen tivoliaudion kopion Claes ohlsonilta kympillä, good enough for me and my bobby mcgee:) musiikkiahan voi kuunnella maciltä mut noita asiapuheohjelmia olin kaivannut kun ei ehdi edes lukea uutisia tarpeeksi nykyään.
Kaveri 3: Mä olen radion superkuluttaja. Enimmäkseen päällä Ylenaikainen/Radio Suomi. Siitä hilppaisen välillä kaupallisille kanaville. Yle Puhetta en kuuntele. Meillä on perheen sisäinen vitsi että haluan kuunnella pientä mustaa radiota mieluummin kuin stereota. Kuljettelen pikkumustaa mukanani huoneesta toiseen ja lomamökillekin otan sen mukaan 
Minä: Onhan siinä jotain nostalgista kuljetella pientä paristoradiota kainalossa:) tosin ekologisista syistä tarkistin että myös verkkopiuha on mukana.
Minä: Ja mietin kans pikkumustan ja pikkuvalkoisen välillä ja päädyin valkoiseen kun kerran samana päivänä ostettu iphonekin oli valkoinen. Syy sekin:) no, olisin miettiny väriä taas tunnin, mutta ipuhelinta oli tasan yksi jäljellä dna:lla, niin en joutunut pohtimaan:)
*
Odotettu uusi viinibaari vin vin osoittautui vieläkin paremmaksi kuin odotettiin, suosittelemme! Hyvät viinit, kohtuuhinnat, ei kaljaörvellystä, viininjuoja kiittää 🙂
2013 Tampere
Päivän keikka tehty. Jos ottais päikkärit ennenkuin alkaa kuvankäsittelyurakkaan, oonhan mä kumminkin kesälomalla.
*
Iik, huuliharppukostajakeinut ovat palanneet pihaan!
2014 Helsinki?
Nyt se on, kesä, ainakin melkein yhtä lämminkin, joku kesänkaltainen valmiste siis. Mutta varmuudella kesäkuu, hyvää sellaista kaikille!
Journalismin kissa pöydällä
*
Ajattelin tehdä hetken jotain mikä ei varmasti stressaa pätkääkään, joten valitsin kahvin ja sen seuraksi sisustuslehden. Pieleen meni. Kun lukee asukkaan itsensä kirjoittamaa editoimatta julkaistua juttua, tulee väkisinkin työt mieleen. Ja kysymys siitä kauanko lukijat ovat valmiita maksamaan amatöörien tuottamasta sonnasta, vaikka nyt tuntuisikin kivalta säästää meidän ammattilaisten palkkioista.
Kollegat kommentoivat (kaikki kommentoivat ovat siis media-alalla, tai ainakin olivat tuolloin):
Journalismin laadusta
Kollega 1: Siihen asti säästävät käyttämättä ammattilaisia kunnes lukijat häviävät.
Minä: Se totisesti tuntuu olevan tarkoitus, karkoittaa lukijat. Se vasta halpaa on kun ei tarvi tehdä lehtiä ollenkaan, vai miten se nyt meni…
Kollega 2: Huomaavatkohan tavalliset lukijat eron? En ole aina vakuuttunut, että ihan heti hoksaavat. Toivottavasti olen täysin väärässä.
Minä: Luultavasti vain ne, jotka ovat käyneet suomalaisen peruskoulun… Sanottakoon siis, että olen aika skeptinen. Ja kuulen aika usein tavallisten lukijoiden valittavan journalismin heikentynyttä tasoa, sekä kielellisesti että sisällöllisesti.
Kollega 3: Kuluttaja päättää. Some ei ole koko maailma mutta kyllähän täällä ainakin lähinnä me alan tekijät kaipaamme vanhoja “hyviä” aikoja. Sisustuslehdistä en sano mitään, aina vihannut.
Kollega 1: Mielestäni,ihminen ostaa jonkun lehden mm sen takia että saa jonkinlaisen elämyksen. Ammattikuvaaja ei ole se joka tekee vain terävät ja hyvin valoitetut kuvat. Mitä on tehty teknisen toteutuksen lisäksi onkin mistä lukjia on valmis maksamaan. Kun tarpeeksi paljon on “ei minkänlaista” materiaalija, lukija tekee päätöksen olla jatkaamatta tilausta. Saada hänet takaisin ostajaksi on paljon vaikeampi homma kun tehdä vaan hyvää työtä.
Minä: Kuluttaja päättää, mutta mun mielestä on surkeaa, että kustantaja testaa kuluttajan rajoja laadun heikentämisellä. Aina pitäisi pyrkiä parhaaseen laatuun. Eikä journalismi kykene kilpailemaan minkään someviestinnän kanssa, jos sisältöön ei voi luottaa ja laatumielikuvaa heikentää vielä huonosti kirjoitettu teksti tai “lukijan kuvat”.
Huomaavatko lukijat?
Kollega 4: Itsekin jonkin verran editoin muiden juttuja. Olisi siis minullekin eduksi, että editoijilla riittäisi hommia. Ja ammattikirjoittajan silmin kyllä huomaa, jos siitä työvaiheesta on tingitty.
Tuota sisustuslehteä en ole nähnyt, vaan yleisellä tasolla sanon: Rehellisyyden nimissä en pidä ihan kiistattomana faktana sitä, että peruslukija aina huomaisi eroa editoimattoman ja editoidun tekstin välillä, jos toimittajalla itsellään on kieliopin ja jututeon perusteet edes tyydyttävästi hanskassa, mikä on toimittajaltakin suotavaa.
Lukijat kyllä moittivat jatkuvasti lehtien heikentynyttä tasoa, mutta harvoin näkee vakuuttavia perusteita sille mielipiteelle. Ihmisillä vain on tapana väittää, että kaikki on nykyään huonommin kuin ennen. Ehkä mediakritiikissä on kyse vähän siitäkin, että omaa sofistikoitunutta makua halutaan korostaa kertomalla, että nykymeno ei miellytä. Minusta esim. Kuukausiliitteessä, Imagessa, Long Playssa, Voimassa, Suomen Kuvalehdessä ym. tehdään edelleen huisin ammattitaitoista journalismia. Sen rinnalla on paljon nopeaa viihdehöttöä, mutta niin on ollut ennenkin.
Mutta ilman muuta editoinnin pitäisi aina olla työvaihe. Jotta tuote voi olla ensiluokkainen, sen jokaisen yksityiskohdan pitää olla A-luokkaa.
Mikä on hyvä lehti?
Kollega 5: MIkä on kyseisen sisustuslehden nimi? Se ansaitsee tulla mainituksi 🙂
Kollega 1: “Minusta esim. Kuukausiliitteessä, Imagessa, Long Playssa, Voimassa, Suomen Kuvalehdessä ym. tehdään edelleen huisin ammattitaitoista journalismia. ” No, sitten kaikki on hyvin.
Minä: J, tässä lähinnä olikin ongelma, että kirjoittaja ei ollut ammattitoimittaja, joten ei osannut hioa tekstiä itse valmiiksi. T, lehden nimellä ei ole tässä merkitystä. Se oli sattumanvaraisen esimerkki päivittäisestä ärsyynnyksestä. En halua nostaa yhtä lehteä esimerkiksi kun samaan törmää melkein missä tahansa kotimaisessa julkaisussa nykyään.
Minä: Sattumanvarainen, terveisin editori 😀
Kollega 3: Mä en näe tässä sinällään mitään paheksuttavaa pointtia, kustantaja tekee liiketoimintaa ja julkaisee harrastelijamaista materiaalia. Ei mitään väärää.
Kollega 4: en sanonut että kaikki on hyvin.
Minä: K, mikäs siinä jos se on kannattavaa liiketoimintaa. Itse olen jo suunnittelemassa uusia bisneskuvioita, kun tämä koulutuksen mukainen työ ei enää kauheasti kannata, kun om järkevämpää teettää se amatööreillä. Onneksi ei tarvitse jäädä katkerana valittamaan. Käsittääkseni sullakin sama tilanne 🙂
Kollega 1: “järkevämpää teettää se amatööreillä.”
Järkevämpää? Siis jos pitäisi kerätä mahdollisimman paljon rahaa nyt, välittämättä mitä myöhemmin tapahtuu, niin kyllä, on siinä paljon järkeä. Vuosia kunnollla tehty työ takaa sen että lukijat eivät lopettavat tilauksia ihan heti. Jos jossain hyvän maineen saaneen leipomossa päätetään laittaa sahapuruja taikinaan, liiketoiminnan parantamiseksi, niin joku aika sen tuotteet vielä ostavat.
“Onneksi ei tarvitse jäädä katkerana valittamaan.” Minä nyt mietin mitä pitäisi tehdä. Sen lisäksi ilmeistyvät nuo moraalittomat lehtisopimukset. Miten minä voin pettää ihmisien luottamus jos tiedän että niidet kasvot voivat ilmestyä missä vaan? En voi luvata että Moron galluppikuvan vaari ei ilmeistyy jossan rikollisjutussa tai ummetuslääkkeen pakkauksessa.
Kollega 6: jaan kauhean pettymyksen – intohimoisena lehtien lukijana turhaantuu nykyään aina!
Vaihdammeko alaa?
Minä: E, oon täsmälleen samaa mieltä kanssasi, mutta turhautunut näihin selityksiin. Meni sarkasmin puolelle, mutta oon myös jo tehnyt ratkaisuni siinä, en jää Virpi Salmen nimeämäksi ruikuttajaksi. Jos toimeksiantajansa mielestä pitäisi myydä oikeudet halvalla tai antaa ne ilmaiseksi, niin pitäköön tunkkinsa. Löydän paikkani muualta. Kuulun kans sarjaan sydämeltäni journalisti, mutta en niin idiootti, että viitsisin tehdä tällä kokemuksella ja koulutuksella töitä ilmaiseksi.
Kollega 6: Minähän en enää tee töitä tiedotusvälineille ( tälle bisnekselle) vaan ainoastaan taidetta ja mielipidelehtiä jne. ja huokaisin helpptuksesta kun viime SJL:n valtuustossa muutettiin jäsenkriteereitä – muutenhan ne olisi kohta erottaneet minut liitosta! Koska siis koen yhä olevni journalisti, ei se ole mun vika ettei journalismia enää haluta…
Minä: Enkä muuten ole suostunut allekirjoittamaan näitä sopimuksia, juuri siksi, että pidän lupaukseni kuvattaville. Näkyy tuloissa. Siksi vaihdan mieluummin alaa. Ennemmin tulottomaksi kuin luopuisin periaatteestani.
Kollega 6: just, mun maksetut työt loppui 2011 kun en suostunut allekirjoittamaan.
vaihdoin alaa – pikkasen.
Kollega 3: Joo Tanja , pitkälti oikeassa olet. Aina vähän kaikkea kyllä tehnyt mutta jos nyt otetaan mua jopa journalismia enemmän kiinnostava aihe verrokiksi niin en mä jaksa lähteä siitä että hitto kun on pikaryikaravintoloita – tai että kun on ravintolapäivä jossa amatöörit kokkaa (ja vielä kiertää verot) – joten myös median suhteen annan kaikkien kukkia ja ihmettelen vaan ulkopuolelta.
Minä: Hyvä pointti, mut mä aattelen et ravintolapäivä ja pikaruokamestat tekee ruokaa kiinnostavaksi, mutta paska journalismi ei sitä tee. Ja mullahan on kans uudet bisnekset ruokapuolella 
Kollega 3: Ei kai esim. pikaruon tehtävä ole tehdä ruokaa kiinnostavaksi vaan tarjota nopeesti ja usein edullisesti ruokaa. Silti on olemassa kotiruokaa ja fine diningia. Jos taas ravintolapäivä toteutettaisiin melkein millä tahansa muulla alalla parku olisi kamala.
Mukaanlukien SJL.
Minä: Hmm… hampurilainen täyttää tietyn tarpeen, mutta minkä tarpeen täyttää paska journalismi?
Yrittäjyys, tuo ilmainen harrastus
Kollega 3: Mut ei vittuiluna, hienoa että uusia kuvioita ja vielä ruoka. Mä meen vanhoilla jutuilla, mutta uusilla säädöillä toistaiseksi. Pian 1000 tuntia ilmaista ravintolatyötä kasassa ilman opintotukea joten alkaa free-liksatkin taas maistumaan.
Minä: Joo, kaikki uus on ilmaista, revinhän mä tässä itekin kasaan rahaa markkinointiin, nettisivuihin, tuotetilauksiin, omaan liksaan… Kun on ennestään yrittäjä, ei tarvi pahemmin kysellä tukien perään, mutta eipä kannata jäädä vanhaan tuleenkaan makaamaan jos ei saa kaavittua rahaa edes kaluston uudistamiseen.
Kollega 3: Paskaa ruokaa niin kuin paskaa journalismiakaan ei määrittele lopulta tekijä. Kuvaajalle maailma on kuvia, journalistille jotain ja putkimiehelle varmaan LVI-verkko.
Totta. Silti keittiöduunien peruspalkka alkaa ykkösellä ennen veroja…
Ruokapalkalla vai ruokaa palkalla
Minä: No, on kuitenkin palkka. Eikä tää tän kevään trendi “ei me makseta, saathan sä syödä ne kuvausruuat”. Pointti on siinä että ammattilaiselle pitää maksaa työstä. Jos ei makseta, niin siinähän etsivät niitä ilmaisia duunareita. Tienasin tällä duunilla 20 v. Jos nyt ei enää olla valmiita maksamaan, niin teettäköön duunit muilla, ei mulla ole velvoitetta suostua kyykytykseen. Olen ensisijaisesti yrittäjä ja osaan matikkani. Jokainen tehköön omat päätöksensä, mut tää nyt vain on mun valinta.
Kollega 1: Eikö tuo on laitonta – maksaa duunin ruualla? Mielestäni jos lukijan kuvasta annetaan pari elokuvalippua niin lukija on velvollinen tehdä siitä veroilmoituksen. Täyttää kaavakkeet, jonottaa verotoimistolla tai palkata kirjanpitäjän.
Minä: Onhan se, jos veroja ei makseta. Mutta toimeksiantaja pääsee kuin koira veräjästä, vastuu jää “palkkion” saajalle. Joka luultavasti ei ymmärrä tätä jos on suostunut keikan tekemään noilla ehdoilla.
Kollega 1: Verottajalle on helppo seurata tätä. Palkkion saajan nimi on lehdessä. Muutama sakko ja vain harva antaa tienata muille omalla kuvalla. Sääli että valtio seuraa sivusta miten ala tuhoutuu.
Minä: Yrittäjällä ei ole minimipalkkaa, ei kollektiivista neuvotteluoikeutta ja meidän alalla ostajan markkinat. Asiakas voi aivan hyvin tarjota vaikka yhden euron päivän töistä ja aina löytyy joku joka sen on valmis tekemään.
Vaikka pikaruokalat ovat ravintola-alan pohjasakkaa, käsittääkseni hampurilaisetkin on mahdollista hinnoitella niin, että niiden myynnistä jää kulujen jälkeen vielä jotain käteenkin. Johtuisko siitä, ettei alalle ole ollut niin paljon liikatarjontaa, että ihmiset suostuisivat töihin palkatta saadakseen nimensä esiin toisin kuin journalismissa. Tosin aika harva nuori tekee enää journalismia ainoana työnä, vaan tämä työ rahoitetaan toisella työllä. Itse silti ajattelen niin, että jos teen tätä talkoilla, pidän mieluummin vaikka blogia, jossa nostan mielestäni tärkeitä asioita esiin, kuin annan mediatalojen tehdä bisnestä työlläni korvaamatta sitä. Työsuhteinen toimittaja kinusi juuri yhdeltä kuvaajalta kuvia ilmaiseksi juttuunsa. Ei tainnut itse kuitenkaan kirjoittaa juttua alle tes-palkan?
Sisäpiiri pyörii
Kollega 7: Hyvät keskustelut sai Tanja aikaiseksi, monien kanssa samaa miesltä, mutta perusasiaan: tympii hirveästi, kun tietyissä lehdissä jutut ja kuvat kertovat toinen toisensa jälkeen lehden oman väen sisustusratkaisuista, omista ruokkekkereistä jne. No, hyvä puoli siinä on, että sekin sisäpiiri on nopeasti kaluttu näillä irtisanomivauhdeilla ja on pakko etsiä uusia, ulkopuolisia kohteita – mikäli lehti vielä ilmestyy.
Minä: Ja kun tää ei rajoitu vain sisustuslehtiin. Tuota mun pitikin lukea vain viihteenä, mutta kun siitä on tullut yleisestikin muoti-ilmiö kirjoittaa kolumneja omasta pienestä elämästä. Ennen kolumneja kirjoitti intellektuellit, nyt kuka tahansa joka on joskus syönyt jäätelön tai kusettanut koiraa.
Kollega 3: Mä olen samaa mieltä monesta yllä. Media on kääntyyt ihan sisään päin. Hesari on karmea esimerkki siitä miten kolumnistit kertovat omasta pienestä elämästään mutta vetävät sitten suuria linjoja siitä, kertovat meille muille miten pitäisi elää. Ja alallamme on tosiaan ostajan markkinat, syynä ylitarjonta. Ostajille riittävää laatua on tarjolla (puoli)ilmaiseksi.
Kollega 1: Niin. Nimenomaan ostajalle riittävä laatu. Ei lukijalle. Muuten minua ihmetytti miten ahketasti pli koulutettu alalle hitveä määrä ihmisiä. Mutta en todella olisi uskonut että pyydetään kuvia ja palkaksi “teidän nimi mainitaan”. Joskus kun törmää positiivisen “kyllä alalle mahtuu” en edes tiedä miten reagoida.
*
Takapiha-aiheiset positiivisuudet: 1) kuolleeksi pelkäämäni villiviini on herännyt henkiin ja rehottaa reteästi 2) hevoskastanja kukkii 3) patiolla vuosia lojuneet naapurin mielestä hienoina koristeina toimivat muovikukka ja sen telineenä ollut vanne on viety roskiin ja ruukkuun on jätetty vain koivuntaimi. Haasteen saa tänään: (alkuperäisessä 3 kaveria tägättynä.)
2015 Tampere -> Helsinki
Päätin lähteä vaihteeksi junalla, koska pitää pysähtyä matkalla Toijalassa nappaamassa kyytiin raparperia ja koska ajattelin syödä junassa, kun en taas ole syönyt.
Hyvin alkoi kun kuusi minuuttia aikataulun mukaisen lähtöajan jälkeen ei tapahdu mitään. Eikä tässä junassa ole ravintolaa.
Kommenttini: Raparperien vastaanotto sujui Toijalassa, ja nälkäinen sai yllärinä vielä nää ihanat ruisleivät! Kiitos S!!! <3
2016 Helsinki
Our couchsurfers were of course tasting salmiakki and hapankorppu and they actually liked them! Rodd was making hapankorppu sandwiches
Was so fun having them here! Talked for very late and after a very short sleep they already flew to Copenhagen. Hope to see you guys again!
Lue täältä lisää couchsurfing-kokemuksiamme
*
Synttärisankari mehulla
Ismon näkemys samasta tilanteesta:
2017 Helsinki -> Tampere
VR = Vanhat Riemukkaat
Täällähän tapaa tuttuja osa xxx! Ihan huippua!
Eli hei hei Helsinki, terve taas Tampere!
Kollegan kommentti:
No nyt on luottamustointa pöydässä.
2019 Belgrad -> Helsinki -> Tampere
Kun nyt jo väsyttää, niin miten jaksaa huomisen samoilla silmillä. Huh. Mutta kai se tarvis pakata ja mennä suihkuun.
Eka lento melkein puoleen vuoteen! Ja eka Air Serbian lento välillä Belgrad-Helsinki! Siis kaikkiaan, ei vain meillä.
Suora lento kyllä helpottaa kummasti siellä käymistä.
*
Suoraan Suomeen!
*
Ekakertalaisten tervetulosuihku, wohoo!
(2025: Oho, en ole näemmä muistanut ikinä jakaa tätä tätä videota YouTubeen. Facebookistahan en jaa videoita tänne niiden huonon toimivuuden ja tilantarpeen vuoksi. Tässä nyt sitten TikTokista upotettuna. Jos ei näy, muistuta, niin lataan tämän joskus myös sinne YouTubeen.)