Wai-O-Tapu ja Waimangu ovat kaksi niistä kohteista, joissa Uuden-Seelannin pohjoisosissa matkaavan kannattaa käydä.
Molempiin ehtii hyvin samanakin päivänä, varsinkin jos pitää tukikohtaansa Rotoruassa.
Kumpikin on vulkaanisia luontokohteita, mutta keskenään hyvin erilaisia.
Wai-O-Tapu on enemmän nähtävyys, jossa ei tarvitse pitkiä matkoja kävellä, kun taas Waimangussa voi tehdä mukavan pikku patikoinnin.
Me varasimme bussikuljetuksen Rotoruan keskustasta. Se on ehdottomasti helpoin tapa päästä kohteisiin ilman omaa autoa. Toisin kuin vulkaanisuus, Uuden-Seelannin joukkoliikenne ei ole ihan aktiivisimmasta päästä.
Kävimme ensin Wai-O-Tapussa, joten Waimangun patikointiin jäi aikaa vielä iltapäivä.
Suurin osa matkailijoista käy ainoastaan Wai-O-Tapussa ja se onkin kohtuullisen ruuhkainen, mutta silti käymisen arvoinen. Waimangussa taas pääsee kokemaan luonnonrauhaa.
Meidän retkiporukasta suurin osa palasi Rotoruaan heti Wai-O-Tapun jälkeen ja bussi tiputti meistä vain kourallisen patikointireitin alkuun.
Wai-O-Tapun eri värikkäät kuumat lähteet ovat näyttäviä ja kuvauksellisia, mutta me pidimme Waimangusta jopa enemmän. Erityisesti patikointia rakastavien ja luontoelämyksiä etsivien kannattaakin suunnata jälkimmäiseen, mutta jos kävely ei innosta, ensimmäinen on parempi kohde. Meidän suositus on käydä molemmissa.
Wai-O-Tapu ja Waimangu ovat ehkä parhaimmillaan kesäaikaan – Uusi-Seelanti kun on varsin kylmä maa ja sää oikukas.
Mekin matkasimme täällä helmikuussa eli keskellä kauneinta kesää.
Koska näihin paikkoihin mennään niiden kauneuden vuoksi, esittelen tällä kerralla kohteet kuvapainotteisesti.
Waiotapu Thermal Wonderland
Kuten nimestä voi päätellä, Wai-O-Tapu on valjastettu turismin tarpeisiin ja se on pääsymaksullinen vierailukohde. Retken ostavalle liput kuuluvat hintaan, omin päin paikan päälle ajeleva voi ostaa lipun portilta tai ennalta netistä. Tätä kirjoittaessani pelkän pääsylipun hinta on aikuiselta 32,50 $ (19,33 €). Maksuvälineenä käy ainoastaan luottokortti.
Rotoruasta Wai-O-Tapuun on noin puolen tunnin ajomatka.
Kuten moni on ehkä havainnut, rakastan kuumia lähteitä. Täällä niissä ei kuitenkaan voi kylpeä. Jostakin syystä täällä, samoin kuin esimerkiksi Japanin Beppussa, suosituin nähtävyys on geysir.
Itse en noista vesipatsaista innostu ollenkaan yhtä paljon kuin eri väreissä hehkuvista kuumista lähteistä. Hauskuutin itseäni myös rikkihöyryjen seassa vaeltavia ihmisiä kuvaamalla, enkä antanut väenpaljouden häiritä.
Waimangun vulkaaninen laakso
Värikäs on Waimangukin. Myös täällä on kuumia lähteitä, mutta myös vesiputouksia, järviä ja marmoriterassi, sekä upeita vuoristomaisemia.
Mistään erityisen vaativasta patikoinnista ei täälläkään ole kyse. Noin neljän kilometrin matkan taittaa parissa tunnissa.
Kyse on silti vuoristomaastosta, joten ihan huonojalkaisen ei kannata reitille lähteä ja kunnon kengät on syytä varata matkaan.
Parasta Uudessa-Seelannissa on patikointi, joten ei tänne kannata ilman vaelluskenkiä muutenkaan lähteä, muuten parhaat palat maasta jää kokematta!
Koska Uudessa-Seelannissa osataan rahastaa, tämäkään patikointi ei suinkaan ole maksuton. Halvimmillaan liput maksavat 44 $ (26,18 €), tällä maksulla saa omatoimisen vaelluksen.
Tarjolla on myös kalliimpia paketteja veneretkineen.
Toivoakseni pääsymaksuja käytetään ylläpitämään näiden luonnonpuistojen monimuotoisuutta.
Mainittakoon tässä vielä, että Uudessa-Seelannissa on kyllä paljon maksuttomiakin reittejä, kunhan pysyy kaukana näistä suosituimmista kohteista. Yksi meidän suosikeistamme on Arthur’s Pass Eteläsaarella, eivätkä sen maisemat kalpene yhtään näiden maksullisten kohteiden rinnalla.
Tuonne vanhempi poika kovasti halajaa. Pitää laittaa hälle tämä postaus luettavaksi.
Kiva kuulla, kiitos! Suosittelen kyllä lämpimästi, Uusi-Seelanti on ihana! Vaikka aikaa kyllä kannattaa varata vähintään muutama viikko kun tuonne asti lähtee.
Onpa upeita kohteita – eivät kyllä tosiaan ihan ilmaisia. Pienen pääsymaksun maksaisi kyllä ihan mieluusti luontokohteisiin, jos se edesauttaisi kohteen säimilymistä hyvässä kunnossa.
Jep, ei kohde ole mikään viikonlopun lomakohde 🙂
HIh, juu ei, paitsi just ja just Australiasta matkatessa 😀
Kielsin itseltäni kaikki Uusi-Seelanti ja Australia-aiheiset postaukset, etten kasvattaisi matkakuumetta enempää 😀 Mutta kun näin ton sun otsikon ja artikkelikuvan, niin se oli menoa taas..! Mielettömän näköistä, ja ihan todella mielenkiintoinen kohde! Kiitos, että kerroit tästä 🙂
Hihihi, olen pahoillani! Nyt sun tarvii vaan alkaa tosissaan suunnitella Uuden-Seelannin reissua 🙌
On tämä paikka ihmeellinen! Luonto saa aikaiseksi sellaisia ihmeitä, joihin ihminen harvoin pystyy. Wai-O-Tapu on paikka, jossa itsekin vierailisin jos sattuisin niihin maisemiin.
On se tietty näin, että perhelippu näihin kohteisiin tulee maksamaan maltaita. Mekin varmaan aloittaisimme maksuttomista maisemista. Se tuntuu jotenkin älyttömältä, että satasen pitää pulittaa pelkästä omatoimisesta patikoinnista.
Se on kyllä totta, ihminen ei kykene samaan, vaikka kuinka jäljittelisi!
Juu, ei ihan halpaa lystiä ja just tuo luontokohteilla rahastaminen on vähän niin ja näin. Toisaalta ymmärrän, että matkailu kuormittaa kohteita, mutta onko sekään sitten hyvä, että ne joilla on rahaa, voivat kuormittaa ja toiset eivät näe kohteita ollenkaan. Vaikka toisaalta sama pätee kaikkeen matkustamiseen. Tuolla oli muuten aika usein perhelippuja ja lapsilta hinta on muutenkin edullisempi, että ihan hirveästi kalliimmaksi kohteet eivät tule lapsen kanssa kuin mitä kaksi aikuista pulittaa.
Komean näköisiä paikkoja, tuliperäinen maa antaa väriä ja näköä maaperään. Tuollaisissa paikoissa viihtyisin itse takuulla valokuvaukseen keskittyen.
Kiinnostavia kohteita, kiitos jakamisesta. Vulkaanisella alueella ja rikinhöyryissä olen käynyt Japanissa ja minua taisi jännittää kokoajan kyseinen alue. Olin varma että se räjähtää milloin tahansa 😀
Rahastus on joissakin maissa ihan taitolaji ja elinkeinon ehto ja se tosiaan osataan hyvödyntää. Sitten vastapainoksi törmää tilanteisiin joissa itse miettii että miksi ihmeessä tätä ei ole hyödynnetty. Yksi tällainen tapahtuma oli ihan mieletön ulkoilmakonsertti Dolomiiteilla. Kuumana kesäpäivänä ei ollut edes veden myyjää paikalla. Varmasti olisi tehnyt kauppansa 🙂
Jos monipuolista matkakohdetta etsii, niin Uusi-Seelanti lienee liioittelematta sellainen. Mikä luonto. Hymähdin / hymyilin “Uudessa-Seelannissa osataan rahastaa”, koska moni asia oli taivutettu matkailijoille. Pienistä kylistä pieninkin oli täynnä aktiviteetteja ja kiiltäviä esitteitä (minun käynnistäni on jo aikaa, joten liekö kaikki nyt netissä) mutta silloin matkailualalla toimineena muistan ajatelleeni, että näinhän tämä on tehtävä. Koin asian niin, että turistille moni asia oli tehty helpoksi. Toki rahaa vastaan. 😉
Wai-O-Tapu tosiaan on hieno paikka. Yleensä en väenpaljoudesta oikein innostu, mutta tuolla se ei itseänikään liiemmin häirinnyt. Waimangussa ei itse tullutkaan käytyä, pitää seuraavalla kerralla ottaa sekin ohjelmaan. Näyttää oikein hienolta sekin.
Eikö! Jotenkin tuolla ei tosiaan haitannut väenpaljous, ehkä sekin vaikutti kun ihmiset kulkivat samaan suuntaan ja kaikki olivat paikalla samasta syystä. Mutta siltikin tuon jälkeen Waimangu oli jotenkin ihanan rauhoittava luontokokemus.