Saint Lucian Marigot Bay

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkin

Karibian kauneimmaksi lahdeksi väitetty Saint Lucian Marigot Bay on toiminut 1960-luvulla kuvauspaikkana Hugh Loftingin kirjan pohjalta tehdyssä elokuvassa Tohtori Dolittle.

Poukama on myös aina ollut, ja on edelleen, tärkeä turvapaikka veneilijöille Karibian hurrikaaneilta suojautumiseen. Onpa se myös mainio rantalomakohde.

Alue on historiallisestikin merkittävä. On hiukan epäselvää kuka eurooppalaisista löytöretkeilijöistä Saint Lucian saaren oikeastaan löysi ja tarkalleen ottaen milloin. Oletettavasti kuitenkin 1400-1500 -lukujen vaihteessa.

Euroopan suurvaltojen kolonialismin esikarsinnat käytiin Karibialla. Saint Luciankin herruudesta kisanneiden Ranskan ja Britannian laivastot kävivät lukuisia taisteluita Marigot Bayn alueella 1700-luvulla.
Ranskalaiset piiloutuivat briteiltä purjehtimalla lahden perukoille hiekkasärkän taakse, laskien purjeensa ja kiinnittämällä mastoihinsa palmunlehviä maastoutuakseen.

Pitkä viikonloppu Marigot Bayssa

Pari vuotta sitten muutaman viikon Guadeloupen työmatkani päätteeksi Ismo liittyi seuraani ja lensimme älä tee mitään -minilomalle Saint Lucialle.

Saarten välillä olisi voinut matkata suhteellisen kohtuuhintaisesti myös laivalla.
Muutaman kerran viikossa kulkevien alusten aikataulut eivät kuitenkaan sopineet yhteen Euroopan paluulentojemme kanssa. Valitsimme lentää Guadeloupelta Saint Lucialle yhden yön pysähdyksen taktiikalla Martiniquen kautta.

Matka Castriesin lentokentältä hotellille oli mieleenpainuva.
Noin kymmenen kilometrin matka taitettiin taksilla.
Perille saapuessamme alkoi jo tulla pimeää.
Taksi pysähtyi ja kuski osoitti sormella eteensä, tuolla on hotellinne.
Edessä oli ranta ja venelaituri.

Hiukan hämmentyneitä kapusimme autosta ja menimme kysymään laiturilla seisovalta mieheltä mahtaisiko hän tietää hotellimme tarkempaa sijaintia. Hän kysyi onko meillä varaus. Olihan meillä.

Sitten vain odotatte tässä, hän vastasi hymyillen.
Pian laituriin kiinnittyi pieni ponttoonilautta.

Ennalta olimmekin vähän kummastelleet hotellin vaatimaa tarkan saapumisajankohdan ilmoittamista.
Hotellimme sijaitsi lahden toisella puolella, meren ja vuoren välissä, tietä sinne ei ollut.
Niinpä hotellin asukkaat, kuin kaikki hotellilla tarvittava tavarakin kuljetettiin perille meriteitse.
Olo lahden halki veneellä viilettäessä oli kuin olisi ollut elokuvassa.

Marigot Beach Club & Dive Resort

Karibialla hotelleissa yöpyminen on yllättävän hintavaa. *Marigot Beach Club & Dive Resort -hotellimme noin kahdeksankymmenen euron hinta yöltä oli jopa maltillinen laatuunsa ja sijaintiinsa nähden.
Ihan saamiaan neljää tähteä se ei mielestäni vastannut, enkä maksaisi muualla maailmasta vähän nuhraantuneen oloisesta hotellista näin kovaa taksaa.

Ensin saamamme huoneen oven lukko ei toiminut, mutta saimme nopeasti uuden reklamoituamme asiasta respalle.
Uusi huone oli ensimmäistä vähän tilavampikin, vaikka riittävästi oli neliöitä alkuperäisessäkin.
Huoneet omine (tai naapurin kanssa jaettavine) rinteellä roikkuvine terasseineen olivat kuitenkin ihan asialliset ja näkymät trooppisen kasvillisuuden ympäröivälle merenlahdelle upeat sekä omilta terasseilta että hotellin aivan rannassa olevalta ravintola-alueelta.

Vaaleasävyiset huoneet valkoisine kalusteineen miellyttivät omaa melkoisen minimalistista silmääni, mutta Karibian räiskyviä värejä kaipaava saattaisi sisustukseen pettyä. Itselleni ne olivat kuitenkin muutaman viikon värikkäiden kuvauskohteiden jälkeen lepoa silmille.

Hämärässä ei huonetta lukuunottamatta nähnyt millaiseen paikkaan olimme oikeastaan saapuneet.
Hotellilla syödyn illallisen jälkeen menimmekin unille ja tutustuimme alueeseen paremmin vasta seuraavana aamuna. Huoneen oven avaaminen sai aikaan ihastuneen henkäyksen.
Marigot Bay todella on kaunis!

Vesileikkejä ja rantaelämää

Huoneen hintaan kuuluva aamiainen nautittiin hotellin terassilla meren äärellä. Saimme terassin kaiteella keikistelleet pikkulinnut syömään leivänmurusia kädestämme.

Aamiaisen jälkeen oli kiire päästää irti kiireestä, eli rannalle löhöilemään ja pulikoimaan.
Yleensä uin mieluummin uima-altaassa kuin meressä, enkä ole mikään innokas rannalla makoilija.
Täällä vesi oli kuitenkin niin lämmintä, että suolavedessä olisi voinut kellua loputtomiin. Merimaisemien ääreltä ei malttanut siirtyä altaalle kuin pieneksi hetkeksi.

Rannalla loikoilun lisäksi hypimme liaanista mereen ja kävimme pienellä yksityisellä purjehduskurssilla ”omalla” lahdella. Soutuveneiden, yhteyslauttojen, suppaajien, pikaveneiden ja risteilymatkustajia rantaan tuovien pelastusveneiden (yleinen liikenneväline isoilta risteilyaluksilta pieniin satamiin) keskellä luoviminen oli alkeistason purjehtijalle aika jännää jopa pienellä ponttooniveneellä.
Tämänkin kokemuksen sai ostaa muutaman askelen päästä omalta rannaltamme, juuri siltä hiekkasärkältä, minkä takana Ranskan laivasto aikoinaan piilotteli.

Kaupankäyntiä omalla rannalla

Saint Lucian Marigot Bay ei ole mikään unelmakohde. Me emme sellaista edes kaipaa, mutta päädyimme ostamaan pari banaania.
Hotellin omalle pienelle rannalle ei ole ulkopuolisilla asiaa, mutta paikalliset keksivät keinonsa päästä kaupustelemaan tuotteitaan matkaajille.

Meressä kelluessamme paikalle suppaili banaaneja myyvä joulupukki.
Hedelmiä olisimmekin voineet ostaa, mutta älysimme, ettei meillä ollut vielä käteistä.
Olimme ennalta tarkistaneet, että hotellihuoneen ja alueen ravintolapalvelut voisi maksaa luottokortilla.

Mahtaisikohan täällä olla pankkiautomaattia..?
Kyllä vain, lahden toisella puolella.
Harkitsin uisinko sinne.
Ihan vain sellaisena hauskana kerran elämässä -kokemuksena, jotta voisi muistella käyneensä uiden pankkiautomaatilla.

Matka on lyhyt ja säät olivat suotuisat, mutta hurrikaanilahden veneliikenne oli vilkasta.
Ilman poijua tai muuta näkyvää huomiomerkkiä en uskaltanut lähteä uimaan lahden yli.
Tyydyimme tylsästi lauttaan.

Legendaarisen DOOlittle’sin keittiö on testattava

Samaiseen lauttaan turvauduimme myös illalla ja lähdimme tutustumaan paikalliseen iltaelämään.
Toisin sanoen valitsemaan muutamasta lauttasataman kupeessa olevasta ravintolasta yhden illallispaikaksemme.

Kunnon turisteina päädyimme legendaariseen DOOlittle’siin, mikä oli kyllä oikeasti kiinnostavimman näköinenkin tarjolla olevista ravitsemusliikkeistä.
Paikan karibialaistyylisessä ruuassa ja palvelussa ei ollut mitään moittimista.
Mikään ruokamatkailijan unelmakohde poukama ei kyllä ole.

Marigot Bayssa kaikki tarvittavat palvelut ovat kirjaimellisesti kivenheiton päässä, joten kohde sopii täydellisesti minilomaan. Aktiviteetteja on tarjolla sen verran, ettei muutamassa päivässä ehdi tylsistyä.

Lähtöpäivän pakollinen turistikierros

Viimeiseksi päiväksi ennen paluulentoa Guadeloupelle varasimme vielä pienen veneretken.
Hotellia voi pyytää varaamaan venekuljetuksen lentokentälle ja se tuntui taksia hauskemmalta vaihtoehdolta.

Tilasimme kuljetuksen sen verran aikaisin, että ehtisimme katsomaan saaren must-nähtävyyttä: kuuluisia Pitoneita eli kahta vulkaanista huippua.
Nämä Unescon maailmanperintökohteeksi valitut luonnonihmeet sijaitsevat Soufrièren kaupungin lähellä ja niiden luokse pääsee myös bussilla.
Rohkeimmat valloittavat ne kiipeämällä.
Me tyydyimme ihailemaan niitä ainoastaan mereltä.

Venekuskimme olivat hiukan huolissaan ilmaantuneista myrskynmerkeistä ja lennolle ehtimisestämme.
Niinpä he tietenkin ajoivat kaasu pohjassa vaahtopäiden yli. Samalla kuvasimme pakolliset selfiet.
Välillä oli hiukan ikävä pelastusliivejä.

Ehjänä ja hyvissä ajoissa kuitenkin saavuimme Castriesiin. Ehdimme tehdä vielä torikierroksen ennen kuin otimme venekuskien tilaaman taksin lentokentälle.

Castriesin kenttä on erittäin pieni. Totesimme sinne saavuttuamme, että meillä olisi vielä reilusti aikaa. Lähdimme kiipeämään läheiselle kukkulalle bongaamaan laskeutuvia lentokoneita ja istuskelimme hetken läheisellä rannalla.
Lopuksi söimme vielä illallistakin kentän pienessä ravintolassa.

Marigot Bayssa voisi poiketa uudelleenkin.
Lahden sijainti on hyvä myös saaren muihin kohteisiin tutustumiseen.
Ehkä ensi kerralla vietämme siellä aikaa vähän pidempään ja ehdimme tutustua saareen paremmin.
Nyt paikka täytti täysin toiveemme muutaman päivän lekottelusta.

Vinkki Karibian sisäisten lentojen varaamiseen

Karibian saarten välisiä lentoja operoi usein Air Antilles.
Samat lennot voi kuitenkin varata monesti myös Air Francen tunnuksilla, jolloin skyteamilaiset saavat niistä pisteitä.
Hinta kannattaa silti tarkistaa, sillä joskus AF-tunnukset maksavat kymmeniä euroja enemmän.

Tätä kirjoittaessani lento Point-A-Pitrestä Castriesiin maksaisi tämän vuoden elokuulle 118 euroa Air Antillesin tunnuksilla ja 176 euroa Air Francen koodilla Skyscannerin kautta varattuna.
Me maksoimme menopaluulennosta vain muutaman euron ekstraa, mikä kannatti silver-korttilaisena tason säilymistä vahtiessa.

Meille tästä koitui vielä hauska bonus: Paluulentomme Saint Lucialta Martiniquelle reilusti myöhässä.
Vaikutti pahasti siltä, ettemme ehtisi jatkolennollemme Guadeloupen Point-A-Pitreen.

Laskeutuessamme Martiniquelle meitä ja yhtä muuta AF-tunnuksilla lentänyttä matkustajaa oli kuitenkin koneen ovella vastassa Air Francen virkailija. Hän saattoi omansa ohituskaistoja ja henkilökunnan käytäviä pitkin suoraan lähtöportille.
Tosin ehtivät ne muutkin ensimmäisen lennot matkustajat lopulta jatkolennolle, senkin ollessa reilusti myöhässä.

Tilaa tästä tuoreimmat artikkelit suoraan sähköpostiisi:

Oletko uusi lukija? Tutustu blogiimme ja meihin tästä.