Serbian oma rypäle Prokupac juhlii lokakuussa

*Pressimatka, sisältää myös affiliatelinkkejä majoituksiin

Kun aikoinaan kerroin sommelier ja viinibloggaaja Tomalle nauttivani kovasti kadarka-rypäleestä valmistetuista punaviineistä, heitti ystävämme haasteen. 
– Lähtekääpä Prokupac-karavaanin matkaan ja katsotaan sitten kumpi rypäle on enemmän makuunne. 

Tämä Serbian oma alkuperäislajike on saanut päivänsä kansainväliseen viinikalenteriin ja juhlistaa olemassaoloaan lokakuun neljäntenätoista päivänä. 
Lokakuu onkin mainio aika matkustaa Serbiaan. 
Syksyt täällä ovat pitkiä, kuivia ja lämpimiä. Erinomainen ominaisuus viininviljelyn kannalta, mutta hellii myös matkailijaa. 

Prokupac – yksi Serbian alkuperäisistä rypäleistä

Serbialla on omat alkuperäisrypäleensä, joista on valmistettu viiniä jo tuhansia vuosia, vanhalla kreikkalaisten ja entisen Rooman valtakunnan maaperällähän tässä ollaan. Serbia on itseasiassa yksi maailman vanhimmista viininviljelyalueista. 

Prokupac on yksi näistä alkuperäislajikkeista. Serbian ilmasto on eteläeurooppalainen ja siis varsin ihanteellinen viininviljelyyn. 
Keväisin saadaan sadetta, kesät ovat kuumia ja lämpöä riittää pitkälle syksyyn. Syksyt ovat myös kuivia, joten viinisato ei pääse kärsimään liiasta kosteudesta. Kylmät talvet antavat viiniköynnöksille riittävän ajan lepoon. 

Toisaalta Serbian maaperä on moninainen. Pohjoisessa Vojvodinan alueella maisemat ovat laakeita kuin Pohjanmaalla, kun taas idässä ja lännessä voi ihailla jylhiä vuoristoja. Keski- ja Etelä-Serbian maasto on vaihtelevaa. Tuo metsäinen ja kukkulainen Šumadijan alue tuo mieleen Italian Piemonten ja Toscanan viinialueet. Siellä kasvaa Italian laatuviineistä tunnettu nebbiolo, mutta ennen kaikkea Serbian oma lajike prokupac. 

Viininviljelyssä maaperä ei saa olla liian ravinteikas, jottei kasvi villiinny kasvattamaan liikaa lehtiä ja tuottamaan liikaa satoa, jolloin rypäleiden laatu heikkenee. Hiukan karumpi maaperä saa viinin kasvattamaan juuret syvemmälle ja sitä kautta kasvi vankistuu ja kykenee vastustamaan sairauksia paremmin. 

Matalia lämpötiloja hyvin sietävä prokupac pärjääkin hyvin Serbian kallioisilla vuortenrinteillä, joissa maakerros on ohut ja vähäravinteinen.
Helppohoitoinen köynnös tuottaa hilseileväkuorisia, vähän utuisen näköisiä rypäleitä. 

Paitsi alkuperäislajikkeita, Serbiassa suositaan myös mahdollisimman alkuperäisiä valmistustapoja. Luomu, biodynaamisuus ja naturalviinit ovat suosiossa, kuin myös oranssit viinit, suodattamattomuus ja amforoissa kypsyttäminen.

Rakkaan lapsen monta nimeä

Kutsu sitä prokupaciksi, tutustu siihen monella muullakin nimellä.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: 
Crnka, Darčin, Kameničarka, Kamenilarka, Kamenitscharka, Majski Cornii, Negotinsko Crno, Nichevka, Nikodimka, Niševka, Procoupatz, Procupac, Prokoupatz, Prokupats, Prokupatz, Prokupec, Prokupka, Rekavac, Rekovačka Crnka, Rskavac, Rskavats, Rskavaty, Scopsko Cherno, Skopsko Crno, Skopsko Tsrno, Tsrnina, Začinok, Zaichin, Zarchin, Zarcin, Zartchin, Zartchine…

Esimerkiksi kameničarkan uskotaan viittaavan siihen, että rypäle kasvaa kivestä eli pärjää kallioisessa maastossa. Tai sitten se saa yksinkertaisesti nimensä alueella sijaitsevan Kamenican kylän mukaan. 

Lisää prokupacin nimien etymologiasta voit lukea vaikkapa Toman blogista. Myös toinen viinibloggaajaystävämme Daniel on kirjoittanut prokupacista postauksessaan What is Prokupac?.

Käytin muuten tässä listauksessa ihan puhtaasti laiskuuttani serbiankielisiä kirjoitusasuja eli rypäleet on nimetty isolla alkukirjaimella suomenkielen kielioppisääntöjen vastaisesti. 

Serbian lisäksi prokupacia viljellään Kosovossa ja Pohjois-Makedoniassa, mutta ei juurikaan muualla. 

Ei prokupac kuitenkaan ole mennyt talven lumien mukana, eikä siitä tuoteta vain alkukantaisia viinejä. Päinvastoin; prokupac on rypäle, jolla tehdään paljonkin kiinnostavia kokeiluja. Rypäleen suosio on kasvamassa uusia elämyksiä etsivien viiniharrastajien keskuudessa. 

Prokupac-karavaani kulkee 6 viinitilan kautta

Lokakuisena aamuna nappaamme kotitolpaltamme taksin *Belgradin Radisson-hotellille, lähelle Belgradin messukeskusta.
Olemme paikalla hyvissä ajoin ja ensimmäisinä, tältä matkalta emme halua myöhästyä!

Vähitellen paikalle alkaa valua muutakin viiniväkeä ja matkamme Župan viinialueelle starttaa. Kaartelemme tilausbussillamme aamusumussa Belgradista etelään. 
Kun saavumme Vrnjačke Banjan kylpyläkaupungissa sijaitsevaan *Fontana-hotelliimme, huoneemme eivät ole vielä valmiina.
Osa porukasta jättää laukkunsa hotelliin, meidän minimalistiset kantamuksemme kulkevat mukanamme, kun hyppäämme jälleen bussin kyytiin ja jatkamme kohti ensimmäistä viinitilaa. 

Maistelemme paitsi prokupacia, myös muita viinejä. Luetteloin tilojen perässä niillä maistamamme viinit, mutta en lähde pisteyttämään niitä. Vaikka laatuviineillä on tietyt kriteerit, tällä kierroksella puhutaan joka tapauksessa noin 90 pisteen viineistä, jolloin niiden järjestykseen laittaminen olisi turhaa. Kyse on lopultakin vain makuasioista. Itse olen tuhtien ja melko tanniinisten punaviinien ystävä, joten jos sinä pidät vaikkapa hapokkaista valkoviineistä, rankkaisit viinit joka tapauksessa eri järjestykseen.

Grabak

Poimin prokupac-tertun suoraan köynnöksestä. Rypäleet maistuvat hämmästyttävän makeilta ottaen huomioon, että tästä lajikkeesta valmistetaan kuivaa punaviiniä, usein myös roséita. 

Grabakin tilalla on paitsi mainio ravintola, niin myös mahdollisuus majoittumiseen, sekä uima-allas ja tenniskenttä. Viininmaistelukierroksen voisi siis aloittaa tältä tilalta myös majoittuen paikan päällä. 

Ruokaa tulemme nauttimaan jokaisella tilalla ja aloitamme maistelun jo heti ensimmäisellä. Grabakin tilalla pöytään kannetaan alueen juustoja ja lihavalmisteita. Ihan vain sellaisena pienenä välipalana viininmaistelun lomassa. 
Jos tunnet entuudestaan serbialaiset annoskoot, saatat aistia edellisessä lauseessa pikantin vivahduksen sarkasmia.

Kuten muillakin viinialueilla Serbiassa, erityisesti Šumadijassa viini ja ruoka linkittyvät yhteen. 
Täällä vannotaan perinteiseen tapaan samassa maaperässä kasvaneiden ainesosien liittoon. 
Jopa siinä määrin, että alueen viinit eivät välttämättä päädy koskaan edes pääkaupunki Belgradin ravintoloihin asti, vaan ne nautitaan siellä missä ne on kasvatettu ja valmistettu, paikallisten ruokien kera. 
Saman maaperän mineraalit tuottavat yhteensopivia elämyksiä. 

• Prva Lasta 2018 rosé (Prokupac)
• Grabak Prokupac 2017 (Prokupac)
• Vivak Prokupac 2017 (Prokupac, kuten arvella saattaa)

Budimir

Bussi jättää meidät tienvarteen ja kävelemme viimeiset metrit Budimirin tilalle. Nuori tilallinen ottaa meidät vastaan, mutta vanha isäntä saapuu pian tervehtimään vierailijoita. 
Hattu päässään ja maski naamallaan mies muistuttaa ulkoisesti meksikolaista pikajunan ryöstäjää tai afrikantähden rosvoa. Vanha herra on kuitenkin erittäin mukava ja sympaattinen. 

Hänen tilallaan ikävuosia on kuitenkin huomattavasti isäntäänsäkin enemmän. Erään dokumetin mukaan itse kuningas Milan Obrenović myönsi Budimirin tilalle viinintuotantoluvan 1800-luvulla ja nyt perhe valmistaa viinejä jo neljännessä sukupolvessa. 

Budimirin tilan slogan kuuluukin: ”My land, my family, my wine…” 
Maani, perheeni, viinini.

Täällä syömme aivan huikean lounaan, joka koostuu paikallisista aineksista, totta kai. 
Pöydässä on tarjolla monenmoista apetta kaalikääryleistä liharuokiin. Jälkiruokiin en edes pysty enää koskemaan. 

Isäntä naurattaa meitä tarinoillaan. Župalaiset kuulemma tunnetaan vähän kiukkupäisinä. Kun alueen viininviljelijät kokoontuvat yhteen maistelemaan toistensa viinejä, paras kehu on “Ei paha”. Suomalaisena tämä tuntuu varsin kotoisalta. Me tosin kohtasimme ainoastaan lämmintä vieraanvaraisuutta.

Ennen lounasta ehdimme tutustua myös viinikellariin. Suuret amforat todistavat alkuperäisten viininvalmistustapojen trendiä. 
Suodattamattomat naturalviinit ja vanhat metodit trendaavat täälläkin.
Vaikka viiniä kulutetaan täällä edelleen eurooppalaisessa mittakaavassa varsin vähän, noin viitisentoista litraa henkilöä kohden vuodessa, viiniharrastajat arvostavat nimenomaan pientuotantoa ja käsityöläisviinejä.

Talon viineistä erityisen mielenkiintoinen on Projekat X, jonka vuoden 2009 vuosikerta on pullotettu vuonna 2014 ja jatkaa kypsymistään pulloissa kahdeksan vuoden ajan. Tämä Prokupac, Merlot, Cabernet Sauvignon ja Pinot Noir -blendi tulee siis markkinoille ensi vuonna.

Missaamme vanhaan kellariin tutustumisen, kun jäämme ostoksille, kaappaamme mukaamme laatikollisen prokupacia ja lähdemme kiipeämään kohti tilan viljelykukkuloita. 
Sielu lepäisi maisemissa pidempäänkin, mutta ryhmäkuvien ottamisen jälkeen kiertueemme jatkuu. 

• Triada rose 2017 (Prokupac, Cabernet Sauvignon)
• Margus Margi 2011 (Rhine Riesling)
• Tamjanika Budimir 2017 (Tamjanika)
• Sub Rosa 2009 (Prokupac, Cabernet Sauvignon)
• Prokupac Boje Lila 2011, 2012, 2013, 2017 (Prokupac) (Tällä hetkellä myynnissä oleva vuosikerta on 2011, mutta me saimme maistella tankeista työn alla olevia vuosikertojakin.)

Ivanović

Tilan omistaja Gaga Ivanović ottaa meidät portillaan vastaan hymysuin.
Tämä mies on erittäin arvostettu Serbian viiniammatilaisten keskuudessa. 
Häntä pidetään hahmona, joka on ollut nostamassa prokupacia sen ansaitsemaan asemaan ja kohottanut serbialaisten viinien arvostusta jopa maailmanlaajuisesti.

Katsastamme ensin teräksiset kypsytystankit ja sen jälkeen istahdamme pihamaalle pöytiin odottaen lähes malttamattomina tilan viinien maistelua. Tämä on The prokupac-tila!

Pian pöydät jo notkuvat paikallisia antimia, jälleen niitä juustoja ja kinkkuja, kasviksiakin, ja isäntä itse kaatelee tottuneesti viinejä laseihin jutustelun lomassa. 
Ilmapiiri on rento, tänne voisi jäädä viettämään iltaa pidemmäksikin aikaa.

• Ivanović Prokupac 2017 (Tämä 100% prokupac tulee myyntiin syyskuussa 2021.)
• No. 1/2 2016 (Prokupac, Merlot, Cabernet Sauvignon) (Nimi tulee siitä, että prokupacia on 50 % ja kaksi muuta rypälettä jakavat toisen puolikkaan pullon sisällöstä.)
• Ivanović Prokupac 2017 (Prokupac, Merlot, Cabernet Sauvignon) (Tämä samalla nimellä kulkeva kuin ensimmäisenä maistamamme on tällä hetkellä hyllyissä oleva tuote.)
• Ivanović Merlot-Prokupac 2017 (Tämä on Amaronen tyylisesti kuivista rypäleistä valmistettu punaviini.)

On kuitenkin aika siirtyä kylän viralliseen prokupac-illanviettoon, Aleksandrovaćin kaupungin museolle. 
Me päätämme, että Ivanovićin tilalle on palattava. Maistelemaan ja jutustelemaan serbialaisen viinituotannon tulevaisuudesta. 
Pohtimaan miten tästä alueesta saisi kehitettyä laajemminkin viinimatkailukohteen.
Alueen viiniturismin potentiaalista kirjoitin enemmän postauksessani Šumadija Wines Going Sideways.

Kävelymatka kylän läpi on lyhyt, mutta ehdimme jutustella mukavan isännän kanssa niitä näitä, kaikenlaista viininviljelystä muihin aiheisiin.
Saapuessamme juhlapaikan pihamaalle, Gaga koukkaa siellä sijaitsevien viinitarhojen puskiin ja kipaisee muutamia viinirypäleitä maisteltaviksi. 

Astumme festarialueelle ja pohdiskelemme mitä kaikista tarjolla olevista viineistä maistelisimme. Gaga Ivanović katoaa väkijoukkoon, emmekä enää tapaa häntä. 
Pari kuukautta myöhemmin meidät tavoittaa suruviesti. Gaga on menehtynyt äkillisesti saamaansa sairauskohtaukseen. 

Tästä vielä tietämättöminä kiertelemme festarialuetta juttelemassa muiden tuottajien kanssa. 
Festit kenties jatkuisivat pikkutunneille, mutta koko päivän tiloja kiertäneet viininmaistelijat alkavat uuvahtaa. 
Bussin ensimmäisenä lähtöajankohtana olemmekin jo koko porukka koolla ja valmiina siirtymään hotellillemme. 

Tukikohtana Vrnjačka Banjan kylpyläkaupunki

Kirjautuessamme *Fontana-hotelliin tajuamme, että olemme unohtaneet passimme kotiin. 

Eihän tässä millään ulkomaanmatkalla olla, mutta Serbiassa vaaditaan passi hotelliin rekisteröitymiseen. Ja mistäpä nämä tietäisivät, että olemme maassa oleskeluluvalla, paitsi sen passin avulla.
Onneksi kännykässäni on kuvakaappaukset passeistamme ja ne riittävät. 

Huoneen saatuamme ehdimme hotellin aulabaariin muun joukon jatkoksi juuri kun se suljetaan. Uusi brittikaverimme Ian ehdottaa pientä iltakävelyä. Päädymme ostamaan tölkilliset olutta ja palaamme niiden kanssa jutustelemaan vielä hetkeksi hotellihuoneeseemme. 

Hotellissa olisi ollut tarjolla myös houkuttelevan näköinen kylpyläosasto, mutta sitä emme ehtineet vielä tällä visiitillä testaamaan. 

Prokupac-kiertueen toinen maistelupäivä

Temet

Prokupac-karavaanin toinen päivä starttaa ajomatkalla Temetin tilalle. 
Aavojen viinipeltojen keskellä tönöttää kaikkea muuta kuin mitätön tönö. Arkkitehtonisesti upea, moderni pytinki muistuttaa yhtä lempirakennustani, Ludwig Mies van der Rohen Barcelona-paviljonkia.

Vaikka viinit täällä olisivat karmeita, olisin valmis jäämään asumaan tänne ensisilmäyksellä. 
Tilannetta ei auta se, että ne viinit ovat kaikkea muuta kuin karmeita. 
Temet tuottaa laatuviinejä. Ennen kuin pääsemme maistelemaan niitå, on meillä aikaa ihailla avaraa maisemaa rakennuksen lattiasta kattoon ulottuvista ikkunoista ja kadehtia pihan turkoosina siintävää uima-allasta. 

Kierrämme tuotannon kuin laaduntarkastajat konsanaan. Hyvältä näyttää ja rypäleitä käsin tsekkaavat miehetkin näyttävät tietävän mitä tekevät. 
Rypäleitä on koppakaupalla, teräksisiä tankkeja rivi toisensa perään ja kellari valtaisa ja upea.

Yhdessä kellarin sivuhuoneista on nojatuoli viinihyllyjen välissä. Jos se ei olisi sijoitettu kaltereiden taakse, olisin taatusti istunut fiilistelemään ja leikkimään tilan valtijatarta.

Onneksi pääsemme pian pöytään itse asian äärelle. Temetillä viinit on paritettu huolellisesti ruokien kanssa. Täällä pöytään ei kanneta maistelutarjottimia, vaan jokaisen viinin kaverina tarjotaan pieni lasikupillinen maistiaisia. 

Lopuksi meiltä kysytään mikä paritus toimi parhaiten. Yhdistelmät ovat täydellisiä, mutta lopulta raatimme on hämmästyttävän yksimielinen. 
Pähkinäinen kananmaksa paritettuna 2017 Tri Morave -valkkarin kanssa oli selkeä voittaja.

• 2019 Prokupac (tämä Beli Kamenin alueelta tuleva amforassa kypsytetty, vielä nimetön punaviini oli edelleen kypsytysvaiheessa ja tulee myyntiin parin vuoden sisään.)
• 2019 Prokupac (sama viini kuin edellinen, mutta kypsytetty tammitynnyrissä.)
• 2019 Prokupac (edelleen sama, mutta terästankista. Omistaja halusi maistattaa nämä viinit meillä kuullakseen mielipiteemme mikä kypsytys olisi tälle pinotnoirmaisia piirteitä omaavalle viinille sopivin.)
• Ergo rose 2018 (Syrah, Pinot noir) Tämä väriltään vaalea rosé yllättää; maku on ulkonäköä kompleksisempi. Ergo rose on siis luonteeltaan gastroviini, eikä mikään kevyt rantarosé.
• Tri Morave White 2017 (Tamjanika, Morava, Smederevka)
• Tri Morave Red 2017 (Prokupac)

Virtus

Käppäilemme tiluksilla katsellen viinirivistöjen päissä kasvavia ruusuja. Kukat eivät suinkaan ole koristeina, vaan niiden avulla voidaan tarkkailla viiniköynnösten mahdollisia sairauksia. 
Lakastuvat ruusut vihjaavat hyvissä ajoin riskeistä. 

Kierrettyämme kellarit ja kavuttuamme katselemaan maisemia konttorin kattoterassilta laskeudumme takaisin maistelutilaan. 
Pöytään kannetaan jälleen paikallisia kinkkuja ja juustoja. Porukkamme imaisee lautaset tyhjiksi kerta toisensa jälkeen ja viinit jäävät täällä ehkä vähän toisarvoiseen asemaan. 

Tiloja on toki takana jo monta ja maisteluväsymys alkaa iskeä. 

Yllättäen yksi tilan työntekijöistä tunnistaa meidät joukon keskeltä suomalaisiksi. Hän on Suomessa aiemmin asunut serbi. Juttelen hänen kanssaan vähän pidempäänkin ja missaan osan viiniluennosta.
Lähtiessämme mukaamme annetaan valkoviinipullot. 
Ei tokikaan vain meille suomalaisille, vaan koko prokupac-karavaaniporukalle. 

• Virtus Rose 2019 (Prokupac, Cabernet Sauvignon)
• Virtus Prokupac (Prokupac)
• Virtus Marselan (Cabernet Sauvignon, Grenache)
• Virtus Credo Red (Prokupac, Marselan, Cabernet Sauvignon, Pinot Noir)

Despotika

Pari päivää jatkuneen kierroksen jälkeen alamme olla jo varsin uuvahtaneita, mutta vielä on yksi tila testattavaksi ja illallinen nautittavaksi. 

Saavumme Despotikan tilalle ja olemme jo varsin lähellä Belgradia. Laseihimme kaadetaan valkoviiniä ja tilan museota esitellään. 
Muinaismuistot ovat kiinnostavia, mutta keskittymiskyky ei ole enää huipussaan. 
Pian pääsemme onneksi illallispöytään. 

Alkuun maistelemme jälleen paikallisia kinkkkuja ja juustoja, mutta pian koemme autenttisen serbialaisen possujuhlan. 
Viini virtaa maisteluannoksia vuolaammin ja sivupöydälle saapuu kaksi kokonaista grillattua possua.
Monilla suomalaisilla on kokemuksia vuosikymmenten takaisista possujuhlista Espanjassa, meille ensimmäiset koittivat Serbiassa. 

• Morava (Morava)
• Beskraj (Sauvignon blanc)
• Nemir 2016, 2017 (Prokupac, Cabernet Sauvignon)
• Zmavejiti Prokupac 2016, 2017 (Prokupac)
• Trag 2017 (Merlot)

Navat täynnä ryömimme takaisin bussiin.
Paluumatka on hiljainen. 
Puheensorina on sammunut, lähestulkoon prokupac-karavaanin jengikin. 
Belgradissa jaamme vielä taksin kotiin Ianin kanssa, vannoen tapaavamme viinilasilisten äärellä. 
Serbialaisten sellaisten. 

Prokupac vai Kadarka?

Niin, se Toman heittämä haaste: Mitäkö tykkäsin prokupacista?
Tyypillisen kirsikkaiset maut eivät ole aivan ykkössuosikkejani, mutta yrttisyys taittaa rypäleelle ominaista hedelmäisyyttä. Aiemmin usein muiden rypäleiden kanssa blendattu prokupac toimii yksinäänkin.

Kadarka vai Prokupac?
En laittaisi järjestykseen.
Riippuu puhtaasti viinistä itsestään, sekä siitä, missä yhteydessä tuota jaloa juomaa nautitaan.
Erityisesti Ivanovićin prokupacia on löytynyt sittemmin ostoskoristamme ja ravintoloissa nauttimamme ruuan parina, mutta edelleen myös Vinarija Tonkovićin Mladen saa kantaa säännöllisesti viinilaatikoita kotiimme tilaltaan.

Lähteet

Vinopedia: Prokupac
Wine-searcher: Prokupac
Vino.rs: Prokupac
Winesofa: What is Prokupac?

*Prokupac Day -organisaatio tarjosi meille tämän viiniammattilaisille ja viinistä kirjoittaville järjestetyn matkan.
Tilausbussi, hotelliyöpyminen, viinimaistajaiset ja ruokailut olivat organisaation kustantamia. Mielipiteet ovat omiani. 
Juttujen kirjoittaminen ei ollut vaatimuksena osallistumiselle, eivätkä tilojen omistajat tienneet meidän olevan journalisteja/bloggaajia, saati maksa artikkeleistani.
Hotelli taas on mainittuna affiliatekumppanini linkillä, joten mikäli varaat majoituksen linkin kautta, saatan saada siitä pienen komission.