Serbian fantastiset viinit

Tiesitkö Serbiassa tuotettavan loistavia viinejä?
Ei ole yllätys, jos et tiennyt. Serbialaisia viinejä voisi kutsua mainettaan paremmiksi, paitsi ettei niillä ole oikeastaan minkäänlaista mainetta.

Pientilojen laatutuotteet eivät päädy kansainvälisille markkinoille, – niitä pitää maistella Serbiassa.

Harva suomalainen tuntee täkäläisiä laatuviinejä, koska Alkon valikoimissa ei ole ainuttakaan.
Ainakaan vielä.

Valitettavasti monet baarit tyytyvät myymään täälläkin edullista montenegrolaista bulkkiviiniä.

Etsivä löytää, ja hyvissä viinibaareissa ja -kaupoissa laatu on täysin vertailukelpoista kansainväliselläkin mittarilla.

Kuohuvia täällä ei harrasteta, joten baarien valikoimissa on lähinnä vaatimatonta proseccoa ja EU:iin verrattuna törkeän kallista Moët & Chandonia.

Sen sijaan puna- ja valkoviineissä löytyy mielettömiä vaihtoehtoja valittavaksi ja hinnat ovat hyvin maltillisia.
Kympin hintainen viini täällä vastaa laadultaan karkeasti parinkympin pulloa Alkossa.
Se ei ole paljon se, varsinkin kun Alkossa laatuviinit ovat – ehkä joillekin yllättäen – jopa edullisempia kuin niiden tuotantomaissa, johtuen Alkon isosta ostovolyymista.

Balkanin fantastinen kadarka

Viime syksynä maistelimme juustomessuilla muutamia punaviinejä ja löysimme uudet suosikimme, Tonkovićin tilan Rapsodijan ja Fantazijan.
Mukaan lähti heti muutama pullo.

Tonkovićin tila sijaitsee Pohjois-Serbiassa, aivan Unkarin rajalla.
Molemmat viinit ovat 100% kadarkaa, eli alueelle ominaisesta rypäleestä valmistettuja.
Serbian lisäksi kadarkaa viljellään erityisesti Unkarissa, Romaniassa ja Bulgariassa.

Rypäleen alkuperä on aavistuksen epäselvä: Joidenkin lähteiden mukaan sitä on viljelty alunperin Unkarissa, toisten väittävät alkuperän olevan Albaniassa.

Niin tai näin, meille siitä on muodostunut uusi suosikki, joka kilpailee jopa parhaimpien espanjalaislajikkeiden kanssa.
– Kyllä, olen tuhtien punaviinien ystävä.

Myöhemmin kadutti, ettei tullut ostettua enemmän.
Varsinkin kun kevään juustomessut peruttiin koronan vuoksi.
Mistä me nyt saisimme lisää uusia suosikkejamme?

Törmäsimme Rapsodijaan uudelleen Beogradski marketin illanvietossa myöhemmin talvella.
Edes ravintolassa tämän viinin hinta ei noussut kuin hiukan reiluun pariinkymppiin, joka on jopa Belgradissa varsin maltillinen pyyntö ravintolassa juodulle pullolle.

Epäonnesta koitui onnemme

Koronarajoitusten päätyttyä lähdimme kesäkuussa pitkästä aikaa yhteen lempiravintoloistamme, Jedno Mestoon.
Olimme juoneet siellä viimeisen vuoden aikana edullista ja kohtuullista talonviiniä.

Tällä kertaa se maistui hyvin happamalta.
Kysyimme suomalaisittain kainosti, voisiko viinin kenties vaihtaa.
Tottakai, sanoi aina ystävällinen tarjoilija ja pahoitteli kovasti asiaa.

Kenties koko korona-ajan avattuna seissyt viinilähde saattoi olla kokonaan pilaantunut, joten tutkailimme listaa ja huomasimme iloksemme lempiviinimme päässeen myös heidän listoilleen.
Sitäpä siis, kiitos!

Mutta mistäpä saisi laatuviiniä kotikokkaajien iloksi?

Autottomina tilavierailut maaseudulla eivät ole ihan helppoja toteuttaa.

Kuvioihin astui paikallinen viinibloggaaja ja sommelier Tomislav Ivanović.
Sunnuntaina huomaan hänen Facebook-postauksensa viinitastingista, jossa olivat mukana myös Tonkovićin viinit.

Kommentoin Tomislaville kysyen mistä kyseisiä viinejä voisi ostaa Belgradista.
Hän vinkkaa viinikaupan, mutta pian kommenttiketjuun ilmestyy Tonkovićin tilan tehokas myyntitykki Mladen Ćirić kertomaan, että hän voi tuoda tilan viinejä suoraan kotiovelle!

Maanantaina iltapäivällä ovisummeri pirahti ja portilla odotti herra Mladen Ćirić kahden viinilaatikon kanssa.
Kaksitoista pulloa, kuusi Fantazijaa, kuusi Rapsodijaa, kymmenentuhatta dinaaria (85 €), kiitos.
Kyyti oli ilmainen.

Alkossa näitä viinejä ei valitettavasti tulla näkemään niiden pienien tuotantomäärien takia.
Rapsodijaa valmistuu vain muutama tuhat pulloa vuodessa, Fantazijaa sentään kolmisenkymmentä tuhatta.

Viinimatka Serbiaan on siis varsin oiva ratkaisu pulmaan!