Royal Caribbeanin Etelämeren risteily ei kuulunut alkuperäiseen reissusuunnitelmaamme puolen vuoden mittaiseksi aiotulla matkallamme.
Sitten tajusimme sen olevan budjettiystävällisin tapa valloittaa muutama Tyynenmeren saari ja saarivaltio.
Lue tästä risteilykokemuksiamme Royal Caribbeanin Voyager of the Seas -alukselta, 12 yön Etelämeren risteilyltä.
Etelämeren saaret tavoittaa parhaiten seilaten
Puolen vuoden reissumme alkuperäisenä ideana on harrastaa saarihyppelyä Ranskan merentakaisilla alueilla. Ajatuksenamme on ollut aloittaa reissumme Reunionilta.
Toistaiseksi emme ole ehtineet hypähtää yhdellekään.
Haaveenamme on käydä edes joillakin Tyynenmeren saarilla.
Josko sentään Uuteen-Kaledoniaan pääsisimme?
Kenties muillekin saarille ja toisiin saarivaltioihin?
Olemme päätyneet Balilta talonvahteiksi Australiaan ja tutkimme vaihtoehtoja.
Mihin seuraavaksi matkaisimme?
Aika nopeasti selviää, että lentoliput maksavat maltaita ja lentoja saarivaltioihin, kuten Papua-Uusi-Guineaan, saattaa olla vain kerran viikossa.
Löytyisikö mitään köyhän miehen ja naisen versiota, pähkäilemme.
Risteily, totta kai!
Risteilyt eivät ole niin kovin ekologinen tapa matkustaa, mutta eivät lukuisat lennotkaan sitä ole.
Perehdymme tähän mahdollisuuteen.
Kuinka paljon maksaa 12 yön Etelämeren risteily?
Selailen eri laivayhtiöiden sivustoja. Ausseista risteilyjä tuntuu lähtevän laivakaupalla ja vähän yllättäen usein myös varsin kohtuullisella hinnalla.
Löydän Royal Caribbeanin sivuilta kiinnostavan paketin: Kahdentoista yön risteily Tyynenmeren saarille maksaisi vain noin tuhat Australian dollaria, 750 euroa per nuppi.
Innostumme ja päätämme varata tämän. Hintahan on huomattavasti edullisempi kuin varata lennot ja majoitukset erikseen eri saarille.
Sitten seuraa yllätys: Täyttäessäni varauskaavakkeelle osoitetietojamme, hinta yllättäen tuplaantuu.
2000 AUD eli noin 1500 €. Mitä ihmettä?
Kokeilen uudelleen rustaillen lomakkeelle Castlemainen osoitteemme.
Hinta tipahtaa takaisin alkuperäiseen.
Varaan risteilymme nykyisellä asuinpaikkatiedollamme.
Mikä nomadien oikea osoite edes on?
Käytin alunperin Suomen kotimme tietoja, vaikkemme siellä enää asu.
En koe suureksi vääryydeksi täyttää lomakkeeseen Castlemainen osoitettamme, vaikka se onkin vain tilapäinen. Siellä me kuitenkin oleskelemme.
Mihin tuo hintaero perustuu? Sitä on vaikea sanoa.
Matkatoimiston palkkiot kävisivät järkeen, mutta suoraan Royal Caribbeanin omalta sivulta tilattuna tässä ei ole mitään järkeä.
Kansallisuus takaa vaurauden?
Hyttiluokka
Halvin hyttiluokka on luonnollisesti ikkunaton sisähytti. Ikkunasta pitää tietysti maksaa lisähintaa ja parvekkeellisen hytin hinta on helposti tuplat karvalakkimalliin verrattuna. Puhumattakaan luksusluokista.
Meidän hyttiluokkamme oli ”Virtual window”, ei siis se ihan kämäisin, vaan seuraava siitä.
Virtuaali-ikkuna tarkoittaa käytännössä sisähyttiä, jossa voi ihailla merimaisemaa livenä screeniltä.
On tuo umpikoppia parempi, mutta jos olisimme olleet yhtään varoissamme, olisimme ehdottomasti ottaneet parvekkeellisen hytin.
Aikoinaan olemme risteilleet sellaisessa Välimerellä ja pelkästään hyttiin tuotujen aamiaisten nauttiminen omalla parvekkeella on niin ihanaa rentoilua, että lompakon kestäessä sijoittaisin siihen kokemukseen taatusti uudelleenkin.
Nyt mentiin kuitenkin halvimmalla mahdollisella tavalla, puolen vuoden reissussa velkaisina ja tulottomina kun olimme.
Tarkalleen ottaen Ismo sai vielä tuossa vaiheessa vuorotteluvapaakorvausta, mutta pelkät asuntolainojemme kuukausierät olivat sitä suuremmat.
Säästetylle unelmalomalle lähteville suosittelisin kuitenkin ehdottomasti sitä parvekehyttiä, millä tahansa risteilyllä. Tai noh, ainakin lämpimille vesille suuntautuvilla sellaisilla.
Jos parvekehyttiin ei ole varaa, ei sekään reissua pilaa.
Harvemmin hytissä tulee aikaa vietettyä, nukkumista ja kenties sitä aamiaista lukuunottamatta.
Umpiosta kannattaa paeta aamusuihkun jälkeen buffaan ja sen jälkeen aurinkokannelle. Tai mihin tahansa muihin aktiviteetteihin.
Satamapäivinä maihinnousukin on yleensä suhteellisen aikaisin, suunnilleen kasin maissa.
Onko laivalla tylsää eli mitä risteilyllä voi tehdä meripäivinä
Moni sanoo, ettei voisi ikinä mennä viikoksi risteilylle, koska kuolisi tylsyyteen.
En tiedä mitä kaikkea ihmiset viikon aikana yleensä harrastavat, mutta itse en ole ehtinyt tehdä läheskään kaikkea haluamaani viikon mittaisilla risteilyillä, en edes tämän lähes kahden viikon ajelehtimisen aikana.
Olenkin haikaillut osallistuvani risteilylle, jonka kaikki kohteet olisivat niin tuttuja, ettei maihin tarvitsisi mennä ollenkaan, vaan voisi jäädä laivalle loikoilemaan autioituneelle uima-altaalle.
Käydä joogassa, kuntosalilla, saunassa, syödä lounasta, lueskella ja lekotella.
Yhdelläkään risteilyllä en ole ehtinyt tehdä kaikkea sitä, mistä olen haaveillut.
Voyager of the Seas tarjoaa kiipeilyseinän, surffisimulaattorin, kuntosalin, saunan, joogatunteja ja paljon muuta.
Ehdimme hädin tuskin käydä ihmettelemässä näitä liikuntapaikkoja, osallistuminen jää vähäisemmäksi.
Uuden ystävämme Zitan tytär surffaa, joten käymme ihailemassa hänen taidonnäytteitään simulaattorin laidalta.
Sauna
Suomalaisina meidän pitää tietenkin testata laivan sauna. Miesten puolella oli kuulemma varsin mukavaa, naistenkin osastolla suunnilleen.
Mennessäni saunaan olen ainoa lauteilla. Lämpöä on kohtuullisesti, ainakin enemmän kuin ulkona.
Tämä ei ole mitenkään itsestäänselvää etenkään naisten saunaosastoilla maailmalla.
(Olen joskus paennut saunasta ulos asti lämmittelemään, näin mm. Kuala Lumpurin Shangri-La -hotellissa.)
Suomalaisena painelen saunaan nakuna. – Ja hei, monissa saunoissa maailmallakin on kielto mennä uikkareissa!
Istuttuani ylälauteilla jokusen aikaa Etelämerta ikkunasta tuijotellen, saunaan saapuu nainen uikkareissa. Tunnen lievää häpeää. Kyhjötän ylälauteella polvet koukussa, kunnes vieras nainen poistuu.
Hiipiessäni peseytymään totean suihkuosaston lattian lainehtivan Tyyntä valtamerta aallokkoisemmin.
En jaksa olla se kaikesta huolehtiva, rasittava matkustaja, joka valittaa jopa nilkkoihin asti yltävästä vedestäkin.
Risteilyllähän tässä ollaan, vesi on peruselementti.
Kai täälläkin joskus joku henkilökunnan edustajakin käy siivoamassa ja tsekkaamassa kaivojen vetävyyden, mietin ja kahlaan suihkuun.
Heitän hellemekon päälleni ja pakenen kannelle aurinkoon ottamaan Ismon kanssa saunakuoharit.
Uima-altaat
Suomessa rakennettu Voyager of the Seas oli valmistuessaan maailman suurin risteilyalus.
Siksikin tulee pienenä yllätyksenä, että uima-altaita on käytännössä vain kaksi.
Iso allas on aina niin täynnä, ettemme alun yrityksen jälkeen viitsi sinne edes tungeksia.
Samalla kannella sijaitsevassa pienessä, aikuisille varatussa altaassa käymme viilentymässä pari kertaa.
Henkilökunta kehuu kovasti laivaa kansallisuutemme kuultuaan. Tämä toistuu kaikkialla maailmassa. Suomalaisia laivoja pidetään vakaina ja miehistö kiittelee kuinka töitä on helppo tehdä myrskyisemmilläkin keleillä. Ei tarvi horjua, pelätä ja oksennella.
Myrsky osuu tälläkin matkalle, mutta me emme onneksemme ole taipuvaisia matkapahoinvointiin.
Mikähän idea tässä muuten on, kun tuolissa lojuen homma sujuu paremmin?
Murhamysteeriteatteri
Vielä on tyyntä myrskyn edellä. Varaamme liput teatteriin, murhamysteeri-sellaiseen.
Täällä on pukupakko ja alkujuomaksi on luvattu samppanjaa. Pistämme siis ykköset päälle ja lähdemme ratkaisemaan kuka on murhaaja.
Salissa selviää, että muut vieraat ovat pukeutuneet varsin rennosti.
Paitsi eräs aussipariskunta, joka kipaisee meidän seuraamme. Pete huokaisee helpotuksesta. – Joku muukin on smokissa.
Istumme vieri viereen odottamaan luvattua samppanjaamme, joka tokikin osoittautuu australialaiseksi kuohariksi.
Seuraamme näytelmää jännittyneinä.
Olen varma kuka on murhaaja.
Yleisön tehtävänä onkin ratkaista murhamysteeri. Kirjoitamme ratkaisumme ylös paperilapuille ja siirrymme ravintolaan odottamaan tuloksia.
Olen oikeassa!
Mutta niin on eräs toinenkin risteilyvieras.
Palkintokuohari arvotaan ja häviän arvonnan. Pöh!
Meillä on oikein hauska ilta. Rupattelemme muiden teatterivieraiden kanssa ja tutustumme paremmin Peteen ja hänen vaimoonsa.
Vaimo ei ole kovin sosiaalinen ja hän häipyy muinakin iltoina jo varhain omaan hyttiinsä.
Pete viettää jatkossa entistä enemmän aikaa kanssamme.
Selviää, että hän on viiniammattilainen ja tekee työkseen viinien markkinointia Blue Mountainsin alueella sijaitsevalle tilalle.
Tästä keskustelemme luonnollisesti viinilasillisten ääressä, mutta eräänä iltana innostumme juomaan hänen seurassaan useammatkin Margaritat.
Minähän en ole cocktailien ystävä ollenkaan, mutta yllättäen tämä drinksu toimi tilanteessa varsin hyvin. Kai se oli samalla viini-ihmisten lepoa viinien maistelusta.
Mutta kyllä me vielä niitä viinejäkin maistelimme.
Viinitasting
Meitä ehkä eniten kiinnostava ohjelmanumero on viinitasting.
Mitä tästä opimme?
Aussiristeily ei ole ehkä ihan paras paikka viinitastingille.
Meno vaikuttaa menneiden vuosikymmenien keihäsmatkoilta.
Maisteluryhmässämme on ausseja ja brittejä. Yritämme kuunnella sommelierin opastusta, mutta pari aussia huutaa kovaan ääneen juomien kaatamisen hitaudesta.
Onko sillä sommelierin kuulemisellakaan lopulta niin isoa merkitystä, pohdimme, kun hän laukoo sanat: ”Ette te mitään eroja maussa huomaa”, täsmentäen, ettei uuden ja vanhan maailman viineissä ole mitään eroja, eivätkä vuosikertaviinit sen kummemmilta maistu kuin tämän vuotisetkaan.
Juuh. Tokihan valkkarit ovat parhaimmillaan tuoreina, mutta…
Herran lempijuomat ovat kuulemma Budweiser ja cokis. En kysy tarkoittaako hän niitä yhdessä vai erikseen.
Mies on laivan pääsommelier.
Ehkä parasta tässä maistelussa on viinien ja juustojen paritus.
Saan houkuteltua Ismonkin syömään palan sinihomejuustoa, kun kerron sen maistuvan hyvällä tavalla yllättävältä valkkarin kanssa. En valehtele.
Suosittelen kokeilemaan!
Myöhemmin saamme hyttiimme kirjeen, jossa kysellään kiinnostustamme parempilaatuiseen viininmaisteluun. Harkitsemme asiaa, mutta jätämme lopulta väliin.
Ehkä sommelierin ammattitaito olisi parantunut tähän tilaisuuteen ja ensimmäisellä kerralla heitetyt Budweiser-jutut olivat vain kevennystä aiheeseen vasta tutustuville.
Emme sitten kuitenkaan ota riskiä kokeilla, kun kyse on kuitenkin meidän budjettiimme varsin hintavasta tapahtumasta, muistaakseni 90 AUD per nuppi.
Risteilyn hintaan kuuluvat ruokailut
Aiemmin olemme risteilleet Ismon kanssa yhdessä italialaisen (Carnivalin nykyään omistaman) Costa Cruisesin paatilla, jonka ruuat olivat ehtaa italialaista laatua.
Viiden ruokalajin illalliset onnistuivat kerryttämään viikossa enemmän kiloja kuin kuvittelisi olevan edes mahdollista.
Royal Caribbeanin Etelämeren risteilyllä voisi periaatteessa kerätä kiloja vieläkin enemmän, mutta näin ei tapahdu.
Ruuasta ei totisesti ole pulaa, mutta laatu ei vastaa Costan kokemuksia.
Ainakaan maun vuoksi sapuskaa ei tule vedettyä kaksin käsin.
Buffet-tiskit ovat usein sotkuisia ja ruoka keskinkertaista.
Epäsiisteys ärsyttää erityisesti sen vuoksi, että salin ovella seisoo jokaisena iltana mies, joka ei suinkaan toivota hyvää iltaa, vaan huutaa kovaan ääneen: ”Washing washing!” ja kaataa käsidesiä jokaisen kouriin.
Eräänä iltana hän vieläpä kipittää uudelleen peräämme kehottaen desinfioimaan kädet.
Hän on annostellut sitä meille kouralliset puoli minuuttia aiemmin.
Ja tämähän siis oli paljon ennen koronaa, tammikuussa 2017.
Hienoa, että hygieniasta pidetään huolta, kuten laivoilla pitääkin.
Olisimme silti arvostaneet enemmän pyyhittyjä pöytiä ja linjastoja, sekä ottimia, joita ei tarvitse kaivaa kastikkeen joukosta.
Illallisten pukukoodi
Monelle lienee tuttua, että risteilyillä on ”formal night” -illallisia, joille risteilyvieraiden odotetaan pukeutuvan juhlavasti.
Nomadielämässä meidän pienten reppujen sisältöön ei luonnollisesti tällaisia kamppeita kuulunut.
Niinpä ostin vielä maissa ollessamme Bendigosta pitkähkön mustan trikoomekon, jolle olisi käyttöä arkisemmissakin tarpeissa. Hankin jopa korkkarit ja päätän tämän yhdistelmän saavan riittää juhlavammaksi asuksi.
Niin se riittääkin.
Aussit ovat tunnettuja rennosta pukeutumisestaan ja aika nopeasti käy selväksi, että laivallakin se formaalimpi asu tarkoittaa lähinnä sitä, ettei ravintolaan saa painella shorteissa ja avojaloin.
Ei siis totisesti mitään jenkkityylistä iltapukuloistoa.
Korkkarinikin tuntuvat olevan vähän liikaa.
Cairnista asti kipeä kinttunikaan ei korkeita korkoja arvosta ja puenkin ne alkuun vasta ravintolan ovella. Myöhemmin jätän ne kokonaan hyttiin.
Eräänä iltana jutustelemme matkustustyylistämme kovasti kiinnostuneen britin kanssa.
Kun hänelle selviää, että matkustamme pienten koulureppujen varassa, hän huudahtaa ystävilleen: ”Katsokaa nyt näitä, koko omaisuus repussa ja näyttävät siltä kuin tulisivat suoraan Westendin yökerhoista!”
Ismolla ei ole yllään edes smokkia, jollaisen hän on varannut muodollisempia tilaisuuksia varten.
Royal Caribbeanin pukuvuokraamosta saa vuokrata smokkeja. Niitä on luvattu olevan jopa monissa eri väreissä.
Ismon virallisempi pukeutuminen päätettiin hoitaa tällä tavoin, sekä Sydneystä ostetuilla kovilla kengillä.
Lopulta pukuja on tarjolla tasan yhdenlaisia, sellainenkin löytyy vain kaksi numeroa liian suurena. Vuokra on noin sata euroa.
Pidämme summaa suhteellisen suolaisena, mutta koska näitä pukuillallisia on luvattu peräti neljä, emme halua jättää tilaisuuksia väliinkään.
Seitsemänteen iltaan mennessä pukutilaisuuksia on järjestetty tasan yksi, joten alkaa käydä selväksi, ettei niitä tulisi olemaan luvattua neljää.
Palaute vei a la carte -illalliselle
Tuolloin seitsemäntenä iltana hyttiimme jaetaan kyselylomake, jossa pyydetään arvioimaan laivan palveluja, ohjelmaa, henkilökuntaa ja muuta risteilyyn kuuluvaa.
Kerron rehellisen mielipiteemme buffet-ravintolan siisteydestä ja valittelen muodollisempien illallisten puuttumista, sekä hieman epäonnistunutta pukuvuokrausta.
Pyydän myös pohtimaan henkilökunnan ohjeistusta siitä, että asiakkaita voisi vaikka tervehtiä ovella, mutta kehun samaan hengenvetoon nimeltä kaikki ne ihanat asiakaspalvelijat, joihin olemme tutustuneet risteilyn aikana.
Henkilökunta kun on pääsääntöisesti yhtä mahtavaa kuin laivoilla yleensäkin.
Yhtiö vastaa palautteeseen upeasti. Saamme lahjakortin laivan a la carte -ravintolaan ja tiedustelun milloin haluaisimme tulla illalliselle.
Emme edes kaivanneet minkäänlaista hyvitystä, kunhan vain halusimme kertoa mikä oli hyvää ja mikä parantamista kaipaavaa, jotta yhtiö tietäisi missä on kehittämisen paikkoja.
Royal Caribbean haluaa selvästi pitää kiinni maineestaan.
Valittuna ajankohtana painelemme ravintolaan. Henkilökunnalle on selvästi kerrottu vierailumme syy.
Ravintolan päällikkö tulee keskustelemaan kanssamme ja kyselee huolestuneena siisteysongelmista. Hän on jostakin syystä siinä uskossa, että ongelmat koskevat hänen ravintolaansa.
Vakuutamme, että kysessä todellakin oli buffet-ravintola, eivätkä ongelmat sielläkään olleet mitenkään merkittäviä.
Illalliset
Normaalisti illalliset nautitaan pöytiin tarjoiltuna vakipöydässä, samassa seurueessa.
Näistäkin on risteilymatkaajilla varmaan monenlaisia kokemuksia, mutta me olemme aina onnistuneet ystävystymään oman pöytäseurueemme kanssa, niin myös täällä.
Teini-ikäisen tytön ja pojan äidistä Zitasta tulee niin hyvä ystävämme, että käymme välillä yhdessä myös jälkiruokajuomilla jossakin laivan baareista.
Teinit viipottavat omia menojaan, mutta meidät nähdessään hekin liittyvät seuraamme.
Tosin useimmiten silloin kun heidän äitinsä ei ole maisemissa.
Tytär on saanur kaksi ihailijaa, joista toinen voittaa hänen sydämensä.
Kakkokseksi jäänyt kilpakosija tilittää meille kohtaloaan.
Lopulta tyttö päättää jättää homman vain lomaromanssiksi, eikä halua jatkaa suhdetta toisenkaan kanssa.
Sitten toinenkin ystävyksistä suree kohtaloaan meille.
Aamiaiset ja lounaat
Aamiaiset nautitaan tutussa illallisravintolassa, samoissa pöydissä kuin illallisetkin. Pöytiin tarjoilun sijaan ruuat noudetaan seisovasta pöydästä.
Aamiainen on perussettiä paahtoleipineen, hedelmineen, munineen ja pekoneineen.
Ei mitään erikoista, eikä mitään moittimista.
Hintaan kuuluu tietysti myös lounaat, joita niitäkin tarjoillaan seisovasta pöydästä. Me syömme lounaita varsin harvoin, joten käymme välillä lähinnä nappaamassa jotakin pientä, kuten salaattia.
Juomat
Laivojen ruokailuihin ei sisälly juomia, edes vesiä. Näitä varten on erilaisia juomapaketteja, jotka sisältävät joko pelkästään alkoholittomia tai lisäksi ruokailujen yhteydessä nautittavia viinejä ja halutessa myös muita baarijuomia.
Yksitellenkin juomia voi ostaa, maksukorttina toimii hyttiavain, jonka takuuna on oma luottokortti. Juomapaketit tulevat kuitenkin edullisemmaksi, etenkin jos haluaa nauttia illallisviinejä.
Laivalla on tietysti monta baaria, joten erityisesti iltaelämästä nauttivan kannattaa hankkia juomapaketti. Toki myös hänen, joka haluaa drinksun aurinkotuolinsa viereen altaalla lojuessaan.
Antoisinta risteilyillä ovat uudet ystävät
Paitsi Zitaan teineineen ja Peteen vaimoineen, tutustumme moniin muihinkin risteilyvieraisiin.
Viinitastingissa ärsyttävästi huutanut aussinainen osoittautuu matkatoimistovirkailija Aliceksi.
Hänen kanssaan keskustelemme sittemmin pitkät pätkät muun muassa matkailualan kehittämisestä ja matkailusta ylipäänsä.
Viininmaistelussa tapaamme myös brittiporukan.
He tiedustelevat luonnollisesti mikä on se oikea futisjoukkue. Ismo vastaa olleensa aina vähän kallellaan Manchester Unitedin suuntaan, jolloin seurueen skotti parahtaa: ”Älä pilaa syntymäpäivääni!”
Eräänä iltana uima-altaat on suljettu verkoilla ja kannella tuulee siihen malliin, ettei siellä pitkään viihdy.
Olemme saaneet tahtomattamme yhden ylimääräisen meripäivän, kun laiva ei pääse myrskyn vuoksi rantautumaan yhteen Uuden-Kaledonian satamista.
Päätämme hyödyntää tilaisuuden tutustua laivan yökerhoon.
Tanssimme siellä Abbaa kiinalaisten matkailjoiden kanssa. Yhteistä kieltä ei ole, mutta ei sitä tanssiessa tarvitakaan!
Kummallista laivoilla on se, ettei tuhansista vieraista kaikkia tapaa koskaan, mutta toisten kanssa kulkureitit tuntuvat osuvan aina yhteen.
Aiemmin mainittu Pete on yökukkuja ja hänen vaimonsa taas haluaa nukkumaan suoraan illallisen jälkeen. Niinpä Pete etsiytyykin seuraamme usein ja istumme pitkiä iltoja jutellen ja myös juomia nautiskellen.
Toisinaan hän innostuisi venyttämään iltoja vähän liiankin pitkään.
Eräänä iltana varsin myöhään kävelen yksin kohti hyttiämme, kun Pete ilmestyy käytävän päähän huutaen minua nimeltä ja kädet tuulimyllyn lapoina pyörien. Hän on pukeutunut pelkkiin uimahousuihin.
Oletettavasti mies on vailla baariseuraa, mutta en jää ottamaan siitä selvää.
Heittäydyn nopeasti hyttimme ovesta sisään ja käyn Ismon kanssa unille.
Aamulla on taas uusi kohde tutustuttavaksi.
Huom. Olimme tällä risteilyllä tammikuussa 2017. Voyager of the Seas on sittemmin siirretty operoimaan Eurooppaan ja Amerikkoihin.
Lue tästä risteilymme kohteista:
Paluuviite: Sateenkaari kaataa viiniä, yhdet kuntoilevat, toiset kontuilevat - Please be seated for Takeoff
Saarien kiertelyyn mekin olemme muutaman risteilyn kelpuuttaneet, vaikka etenkin meripäivät ovat kaikesta tarjolla olevasta “keinotekoisesta” viihdykkeestä huolimatta mielestämme kyllä aika tylsiä.
Taitaa olla risteilyt vapautuneet tuon pukukoodin osalta sittemmin, sillä Karibialla ja Intian valtamerelle tekemillämme risteilyillä ei pukeutumisesta nyt isompaa ongelmaa tullut vaikkei juhlavaatteita varsinaisesti matkassa ollutkaan. Pahimmillaan/parhaimmillaan joku, jenkki tietysti, tuli periaatteessa pukukoodi-illalliselle ruudullisessa shortseissa!
Tuo oli ihan uutta, että risteilynkin hinta muuttuu sen mukaan “mistä” sen varaat!
Näin se taitaa olla, että pukukoodit ovat löyhentymässä, mutta niinhän ne ovat muutenkin kuin risteilyillä. Sinänsä kyllä hyvä, ettei tarvitse ainakaan ostaa jotakin muualla tarpeetonta pelkän reissun takia.
Itse en taas näe laivojen tarjontaa niinkään keinotekoisena, koska niin monenlaista on saatavilla. Kyllähän ihmiset kotioloissakin harrastavat monenmoista. Samoin laivalla voi jatkaa vaikkapa sitten jooga- tai teatteriharrastustaan.
Itselleni tosin tuollainen helppo matkustustyyli on tavalliseen tapaamme verrattuna niin luksusta, että nauttisin ihan vain siitäkin, että on aikaa lueskella ja oleskella, kun ei tarvitse pohtia missä nukkuu seuraavana yönä ja miten sinne pääsee.
Tuo oli meillekin iso yllätys, että hintaero on noin suuri. Onneksi tuli huomattua ennen varaamista. En oikein ymmärrä mikä siinä on perusteena.
Meillä on useamman risteilyn perusteella vähän sama kokemus, että laivalla ei kyllä ehdi tylsää hetkeä tulemaan. Tuo teidän reitti on kyllä tosi kiintoisa ja hyvä tietää, että hinnat Sydneystä ovat noi edullisia, jos hyvin käy.
Tuosta ruokailusta on sen sijaan ihan päinvastainen kokemus, sillä Costan tarjoilut eivät osuneet sitten yhtään makuhermoon ja kasvisruokailijalle oli lähes mahdotonta saada mitään muuta kuin tomaattikastiketta pastan kera. Royal Caribbeanilla oli ihan erikseen todella hyvä vegaanilista. Nyt viimeisimmillä risteilyillämme ruuat on tarjoiltu buffetissakin suoraan lautaselle, joten saapa nähdä jääkö tämä käytäntö voimaan. Saattaa vähentää häkikkiäkin, mene ja tiedä.
Niin just, laivalla riittäisi tekemistä vaikka kuinka pitkään! Voin kyllä kuvitella, ettei italialaisella laivalla ole kovin helppoa vegenä/vegaanina. Ja onhan nuo ruuat muutenkin pitkälti makuasia. Tosin meillä Costalla oli ruokien yleinenkin laatu paljon parempi kuin RC:lla.
Yleisesti voisi tosiaan kuvitella, että valmiit annokset vähentäisivät hävikkiä, ainakin jos annostelu on maltillista. Monet tuntuvat kasaavan lautasilleen jättimäisiä annoksia, joista iso osa jää syömättä. Itse tosin annostelen mieluiten itse, kun olen niin pieniruokainen, että muiden annostelemana jää helpommin jotakin syömättä. Suomessa asuessa käytiin usein Tallinnassa tai Tukholmassa Tallink-Siljalla ja syötiin aina buffassa. Aika usein söin pelkät alkupalat ja olin oikein tyytyväinen.
Pitkillä risteilyillä tulee kyllä syötyä kokonaisuutena ihan liikaa.
Mutta jep, oli kyllä tosi edullinen hinta näinkin pitkästä risteilystä!
Aika jännä tuo hintaero! :O Kuulostaa tosiaan kaikkine puutteineenkin ihan mahtavalta paketilta eikä tuo hinta todellakaan ole paha! Täytyy kuitenkin todeta, että varsin “mielenkiintoinen” tuo viinitasting, ehkä hintalaatusuhde ei siinä ihan kohdannut.
Oli kyllä tosi edullinen, mutta ihmetytti tosissaan miten hinta voi olla tuplat muualla asuville. En sitä alkanut enempää selvitellä, mieluummin vain mentiin vähin äänin ”ausseina”. Jännä tosin sekin, että varatessa täytetään passitiedot, joten kansallisuus ei vaikuta.
Haha, juuh, viinitasting ei ollut ihan odotusten mukainen. Muutenkin nämä Australian risteilyt tuntuu olevan vähän vähemmän fiinejä kuin monet muut. Ei sillä, että ite mitään luksusta kaipaisinkaan, saati että olisin halunnut joutua hankkimaan iltapukua. Vähän enemmän panostusta laatuun olisin kyllä odottanut, mutta kiva reissu silti ja olipa välillä myös oma hytti hostellidormien sijaan.
Paluuviite: 12 yön risteily Sydneystä Fidžille - Please Be Seated for Takeoff