Seitsemänvuotiaan Tausin perhe asuu Kisekessä, pienessä tansanialaisessa kylässä lähellä Mwanzan kaupunkia. Tausi sai nimensä riikinkukolta, jollaisen hänen äitinsä näki raskaana ollessaan. Tytöllä on unelma; hän haluaa isona opettajaksi. Hän käy ahkerasti koulua ja auttaa kotona päivittäisissä kodin askareissa. Leikillekin jää aikaa.
Pääsin seuraamaan Stamilin perheen elämää työparini, toimittaja-kirjailija Terhi Frimanin kanssa. Tuolta matkalta syntyi kirja nimeltä Riikinkukkotyttö.
Tämän jutun kautta pääset pitkästä aikaa mukaan työmatkoilleni. Tule seuraamaan pienen tytön elämää tansanialaisessa kylässä!
*Juttu sisältää AdLibriksen affiliatelinkkejä

Lainaan tähän artikkeliin Terhin kirjoittamia pätkiä Riikinkukkotyttö-kirjasta (kursiivilla kirjoitetut osat), sekä siihen kuvaamiani kuvia. Kirja on lapsille suunnattu tietokirja, mutta siitä ovat innostuneet kaikenikäiset lukijat. Tausin tarinan voi lukea kokonaan *edelleen myynnissä olevasta kirjastamme, jossa on myös tässä julkaisemattomia kuvia.
Riikinkukkotyttö-kirjan esisanat
Pääsimme keväällä 2011 Tansaniaan katsomaan, millaista elämänmeno siellä on ja kuulemaan, millaisia ihmisten ajatukset ja unelmat ovat. Pääsimme seuraamaan läheltä Tausi-tytön ja hänen perheensä elämää, mikä oli meille suuri ja ainutlaatuinen kokemus.
Haluammekin lausua kauniit kiitokset Tausin perheelle ja hänen hyville opettajilleen. Kiitos kaikesta avusta ja ystävällisyydestä! Kiitokset myös Oscar Kapingalle ja koko hänen perheelleen. Saimme elää heidän perheessään ja kokea uskomattoman lämmintä vieraanvaraisuutta. Erityiskiitos Oscarille siitä, että hän poimi satojen kyläkoulun oppilaiden joukosta meille juuri Tausin.
Kiitokset myös Alfred Kordelinin säätiölle, jonka apuraha mahdollisti tämän matkan.
Tansaniasta jäi lämmin olo. Maan kauneus palaa usein mieleen, samoin ihanat ystävät, jotka matkan aikana saimme. Erityisesti ajatuksiin tulee pieni Riikinkukkotyttö, Tausi, jonka toivomme pian taas tapaavamme. Toivomme, että voimme kirjan avulla kertoa suomalaisille jotakin uutta tansanialaislapsen elämästä.
Toivomme niin ikään, että voisimme tukea kirjan avulla Tausin koulunkäyntiä.
Tampereella syyskuussa 2011
Terhi Friman ja Tanja Mikkola
Kuka on Tausi?
Tausi Stamil on seitsemänvuotias tyttö. Tausilla on iloiset ruskeat silmät. Tausi on siro ja notkea, ja hän on luonteeltaan kiltti ja rauhallinen. Hän on usein vähän vakava, mutta kun hän hymyilee, hänen poskeensa ilmestyy iso soma hymykuoppa ja hänen ruskeisiin silmiinsä syttyy pieni tähti.
Tausi asuu Afrikassa, maassa, jonka nimi on Tansania. Hän elää Mwanzan kaupungissa pienessä kylässä. Kylän nimi on Kiseke, ja siellä asuu noin kaksi tuhatta ihmistä.


Tansanialaisessa kylässä eletään auringon tahtiin



Stamilin perhe ruokailee ulkona, suuren mangopuun alla. Jokainen ateria syödään yhdessä tiettynä aikana. Kiseken kylässä kaikki perheet syövät samaan aikaan.
Päivällisaika on iltakahdeksan maissa. Silloin on jo pimeää. Afrikassa aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta päivän pitkän, mutta kun pimeys laskeutuu, se humahtaa kuin musta säkki kaiken ylle. Stamilin perhekin on tottunut pimeään. Heidän ruokailuaan ei haittaa, vaikka ympärillä on pilkkopimeää. Kun ilta pimenee kohti synkintä sysimustuutta, isä kaivaa esiin öljylamput.
Tausi ei tykkää pimeästä. Se vähän pelottaa häntä.







Tansaniassa eletään auringon mukaan. Nukkumaan mennään illallisen jälkeen, aamulla herätään yhtä aikaa auringon kanssa. Samaan tahtiin oli meidän suomalaistenkin siellä elettävä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se on juuri oikea tapa elää. Ei yritetä tehdä koko maailmaa valmiiksi tänään (keinovalossa), huomenna on taas uusi päivä.
Kirjoitin muuten joskus Minimaattori-blogiin aiheesta ainakin jutussa Eloa valon mukaan.
Tausin perheessä on tapana herätä viimeistään kuuden maissa aamulla. Ennen keskipäivän paahdetta jaksaa tehdä paremmin kotitöitäkin. Tausi syö myös aamiaisen ennen kouluun menoa. Hän on onnellisessa asemassa; moni muu perhe joutuu lähettämään lapsensa kouluun nälkäisinä. Tausin perhe ei ole rikas, muttei köyhäkään. Tausi omistaa koulupuvun lisäksi kaksi omaa mekkoa, mikä ei ole tavallista köyhässä maassa.
Tansanialaisen ekaluokkalaisen koulupäivä
Itsestään selvää ei ole koulunkäyntikään, varsinkaan tyttölapselle. Monelle noin kolmenkymmenen dollarin hintainen koulupuku ja koulutarvikkeet ovat liian kalliita ja koulun aloittaneetkin joutuvat usein lopettamaan rahapulassa muutaman vuoden jälkeen.
Tausin vanhemmat onneksi ymmärtävät koulunkäynnin merkityksen ja kannustavat tytärtään opiskelemaan. Ylimääräisiin vihkoihin ei heilläkään ole varaa ja Tausi harjoitteleekin matematiikan läksyjään liidulla kotitalon ulkoseinään.
Tavatessamme Tausin ensimmäisen kerran, hän on aloittanut koulunkäynnin kuukautta aiemmin. Hän on siis ensimmäisellä luokalla. Englanninopetus on jo alkanut ja Tausi osaa useita fraaseja englanniksi. Kieli on Tausille jo kolmas; kotikieli on sukuma ja Tansanian virallinen kieli on swahili on sekin opittu jo kotona.
Lukuisten kielten osaaminen on tavallista monien heimojen monikielisissä maissa.
Luokkakoot ovat isoja, mutta silti koulua käydään kahdessa vuorossa. Ekaluokkalainen Tausi käy aamuvuorossa 70 luokkakaverin kanssa ja koulupäivä kestää kahdeksasta aamulla yhteen iltapäivällä. Alun ujostuksesta päästyään Tausista kehkeytyy reipas oppilas, joka menee mielellään liitutaululle, erityisesti laskemaan matematiikan tehtäviä. Muihin lapsiin tutustuminen vie alkuun aikaa, mutta ilmapiiri on kannustava; oikein tehdylle tehtävälle taputetaan ja lausutaan loruja. Asioita toistetaan niin moneen kertaan, että jokainen varmasti oppii ja oivaltaa. Vihko, kynä ja liitutaulu riittävät opetusvälineiksi. Tietokoneita tai älypuhelimia ei ole, ei ole kylässä sähköäkään.
Opettajat saattavat pienet oppilaat koteihin koulupäivän päätyttyä. Tausin opettaja käy myös päivittäin oppilaiden kodeissa puhumassa koulunkäynnin tärkeydestä ja sen merkityksestä elämässä pärjäämiseen. Tausin vanhemmat arvostavat opettajan vierailuita kovasti.
Valitettavasti emme voineet itse olla paikalla Tansaniassa luovuttamassa Riikinkukkotyttö-kirjaa Stamilin perheelle. Esipuheessa mainittu Oscar hoiti tehtävän puolestamme. Hän välitti Tausin isän reaktiot meille; isä oli itkenyt ja nauranut yhtä aikaa ja ihmetellyt “Elämäni ensimmäinen omistamani kirja ja se kertoo minun tyttärestäni!”. Tuo kertoo siitä kuinka paljon itse kouluja käymätön isä arvostaa kirjallista sivistystä.

















Paljon töitä, mutta hidasta elämää
“Vaikka Stamilin perheen lapset saavat leikkiä paljon, kuuluu heidän osallistua myös kotitöihin. Isommat lapset hoitavat pienempiä, kuokkivat kasvimaata, tiskaavat, ripustavat pyykkiä, siivoavat ja osallistuvat ruuanlaittoon. “Nenda”, mene, kuuluu usein komento lapsille, ja lapset menevät kipin kapin. Kukaan ei kitise velvoitteista, vaan vastuu kotitöiden jakamisesta on itsestään selvää.
Tausin äiti nauttii kun lapset oppivat jatkuvasti uusia asioita, mutta eniten hän iloitsee kuitenkin lasten leikkien katselemisesta. Siitä kun lapset nauravat sydämensä kyllyydestä ja elävät onnellista lapsuutta.
Nyrkkipyykkäystä, pitkiä polttopuunhakureissuja, jatkuvaa kokkausta ja tiskaamista suomalaisen näkökulmasta varsin vaatimattomissa oloissa. Isommilla lapsilla lisäksi koulunkäynti ja vanhemmilla kodin ulkopuoliset työt. Päivät ovat työntäyteisiä, mutta omalla tavallaan kiireettömän stressittömiä.
Stamilin perheessä kenelläkään ei ole koskaan kiire mihinkään. Asioita hoidetaan leppoisan verkkaisesti, eikä oman talon pihalla tiedetä muun maailman murheista. On tämä hetki ja tämä perhe. Ja alati paistava aurinko.





































Osta Riikinkukkotyttö-kirja lahjaksi vaikka lapsenlapselle tai vaarille – tai lue itse lisää elämästä tansanialaisessa kylässä!
Voit tilata kirjan helposti alla olevan painikkeen kautta. Linkki on affiliatelinkkini eli tilaamalla sen kautta voin saada pienen komission.
Kaikki tekijäpalkkiot lahjoitimme aikoinaan Tausin ja muiden Kiseken kylän koululaisten opiskelutarvikkeisiin.
Onpa hienoja kuvia!
Me olemme olleet pariin kertaan Tansaniassa, mutta olemme aina keskittyneet maan safarikohteisiin. Tällainen olisi taatusti todella ainutlaatuinen kokemus! Kivasti kuvasit Tausin (ja laajemminkin) elämää.
Kiitos Mikko! Lehtijutuissa pääsee usein vain raapaisemaan pintaa, joten tehtiin tuo kirja sillä, että päästiin kertomaan paremmin tansanialaisesta elämästä. “Tavallisen” matkailijan on usein vaikea päästä tutustumaan paikallisten arkeen, varsinkin tällaisissa kohteissa, joten oli kiva päästä tekemään tämä projekti. Tosin ei mekään oltu Tansaniassa kuin kuukauden verran. Kirja kyllä otettiin aikoinaan kivasti vastaan ja kuvia olisi useampaankin kirjaan, niin ajattelin tuoda osan vihdoin tänne blogiinkin.