Paljonko maksaa ilmainen?

Olemme tyytyväisiä Qatar Airwaysin kantiksia, mutta vasta tällä reissulla pääsimme testaamaan yhtiön tarjoaman ilmaisen majoituksen Dohassa.

Lensimme Singaporesta Helsinkiin yhden pysähdyksen taktiikalla, viettäen yhden yön Dohassa.
Kaupunkiin emme ehtineet tällä pikaisella pitstopilla tutustua, vaan testasimme Qatar Airwaysin ilmaisen majoituksen Dohassa.

Mutta paljonko maksaa ilmainen kokonaisuudessaan?

Qatar Airwaysin hinnoittelu

Lentoyhtiö mainostaa sivuillaan Discover Qatar -yhteistyötarjoustaan tarjoten pitkillä välilaskuilla oleville asiakkailleen ilmaisen majoituksen neljän tai viiden tähden omavalintaisessa hotellissa, sekä erilaisia maltillisesti hinnoiteltuja retkiä kaupunkikierroksesta aavikkosafariin.
Ajan salliessa olisimme varmaankin ostaneet jälkimmäisen.

Myös menopaluukuljetuksen kentältä hotellille voi ostaa 25 euron hintaan.
Me käytimme tavallista taksia, jonka hinta oli samaa luokkaa.

Hotellivarauksen voi tehdä Qatar Airwaysin omilla kotisivuilla lentojen varaamisen jälkeen.
Sivujen mukaan promo on voimassa noin kaksi kuukautta, mutta tietääkseni tämä on ollut yhtäjaksoisesti voimassa ainakin lokakuulta 2016, jolloin lensimme yhtiön vasta-avatulla Helsinki-Doha -reitillä.
Tarjous saattaa olla ollut voimassa jo pidempäänkin, mutta aiemmin olin ostanut lennot eri kohteisiin Skyscannerin kautta, enkä ollut tietoinen tarjouksesta.

Dohan hotellin valinta

Hotellin voi valita noin kymmenestä eri vaihtoehdosta. Valitsin sen enempiä vertailematta Marriott Marquis Dohan.
Viime syksynä jälleen kerran uuteen Airbnb-asuntoon muuttaessamme kolmen kuukauden Japanin kiertueellamme olin väsyneenä huokaissut Nagoyan aseman läpi raahautuessamme, että vielä jonakin päivänä menen johonkin Marriottiin ja nukun x-asennossa.
Täytyihän se sitten valita nimenomaan viiden tähden Marriott.

Olen ollut Qatar Airwaysin tyytyväinen asiakas jo vuosia; palvelu on aina ollut hyvää, ruoka maukasta lennoilla ja hinta-laatusuhde mainio.
Erityisesti naapurimaiden pakotteiden vuoksi ja markkina-asemaa vallatessaan yhtiöllä on ollut todella hyviä lentodiilejä.

Vuonna 2017 lensimme maailman pisimmän reitin Uuden-Seelannin Aucklandista Dohaan ja jatkoimme siitä Marokon Casablancan kautta Marrakeshiin hintaan 350 euroa per nuppi.
Tällä kerralla maksoimme noin kuukautta ennen ostetuista Singapore-Helsinki -lipuista 430 euroa henkeä kohden.
Meno-paluulippuja saa yleensä edullisemmin kuin yhdensuuntaisia, mutta me pystymme hyödyntämään nomadielämässämme sellaisia aika harvoin.

Laskeutuminen Dohaan & kenttäsäätämiset

Sutjakkaasti sujuneen lennon jälkeen laskeuduimme vuosien myötä tutuksi tulleelle Dohan kentälle.

Kenttä on mielestäni varsin toimiva ja nopea jatkolennoille siirtymiseen, joten tuli melkoisena yllätyksenä kuinka kauan itse maahanpääsy vei.
Massiiviset jonot ei-kansalaisten passintarkastukseen olisi voinut ohittaa joko qatarilaisella passilla tai oleskeluluvalla, tai maksamalla noin viidenkymmenen euron hintainen ohitusmaksu.
Me valitsimme seistä siirtotyöläisten joukossa matelevassa jonossa lähes kaksi tuntia.

Passi/viisumijonotus

Passintarkastajan kohdalle päästessäni en enää ihmetellyt jonon hitautta.
Virkailija otti rauhallisesti kulauksia kahvistaan ja näpytteli kännykkäänsä haukotellen, ennen kuin suvaitsi ottaa passini tarkasteluun.
Ennen sen leimaamista oli kuitenkin aika juoda vielä vähän lisää kahvia ja selailla sosiaalista mediaa.

Missään muualla ei sietäisi asiakaspalvelijalta moista käytöstä, mutta rajavartijan kohdalla on aika paha äänestää jaloillaan, eikä tilannetta kannata alkaa käsitellä millään muulla tavoin kuin lehmänhermoin varustautuneena.

Matkatavarat

Seuraavana on vuorossa matkalaukkujen odotus, mutta sen operaation kestosta en uskalla sanoa mitään, koska me matkaamme pelkillä käsimatkatavaroilla.
Arvelisin laukkujen kuitenkin jo odottavan hihnalla siinä vaiheessa kun maahantulokoreografiat on saatu pyöriteltyä.
Mikäli matkalaukkuaan ei tarvitse yhden yön pysähdyksellään, voi sen vaihtoehtoisesti reitittää perille lopulliseen määränpäähän asti jo lähtökentällä.

Ulos Dohan kentältä eli miten pääsee hotellille

Ulostuloaulassa odottaa taksikuskien rivistö tarjoamassa kyytejään.
Keskustaan pääsee bussillakin eurolla tai parilla, mutta meidän Marriottimme ei sijaitse bussireitin varrella, joten taksi on ainoa järkevä vaihtoehto.
Iltapäivä on jo pitkällä, joten meillä alkaa olla kiire nauttimaan luksushotellistamme.
Vaihtoehtona olisi ollut myös lentää lyhyen pysähdyksen taktiikalla suoraan Helsinkiin.

Epäviralliset taksit tarjoavat kyytiä noin kuudenkymmenen rialin hintaan, eli noin viidellätoista eurolla.
Hinta on jokseenkin sama kuin mittarillakin, joten astelemme ulos aulan vasemmasta laidasta virallisten taksien jonoon.
Takseja oli jonossa kymmeniä, muita matkaajia ei ole näköpiirissä.
Pääsemme karauttamaan nopeasti hotelliimme. Virallisen kuitinkin mittarikyydistä saa.

MAINOS

Marriott Marquis Doha ja vähän tympeä vastaanotto

Taksi ehtii hädin tuskin pysähtyä kun Marriottin bellboy on jo kiinni ovenkahvassa.
– Tervetuloa rouva ja herra, tervehtii hän samalla reppujamme takakontista kaivaessaan.

Metallinilmaisimen läpi upeaan aulaan.
Nyt alkaa vaikuttaa siltä miltä pitääkin!
Kohta varmastikin pääsemme istumaan jollekin tyylikkäälle sohvalle tervetulodrinkkejä siemaillen, samalla kun ojennamme passimme ja täytämme rekisteröintikortit.

Mutta aulassapa ei olekaan minkäänlaisia istuimia. Majoittujat ohjataan pankin tiskiä (jos joku vielä muistaa pankkien palvelupisteet) muistuttavalle seisomatiskille.

Vesipullot ja lämpimät pyyhkeet tuodaan, kuten viiden tähden hotellissa pitääkin.
Niiden vastaanottaminen vaatii hiukan akrobatiaa, kun samaan aikaan yrittää täyttää vaadittua lomaketta ja roikottaa käsilaukkuaan ranteessa passia respalle esiin kaivaen.
– Ensimmäisen maailman ongelmia, mutta ensimmäisen maailman tason hotelleissa käy vain ensimmäisen maailman ihmisiä palveltavana. Ellei satu olemaan töissä siellä.

Majoitus-voucherin näyttäminen kännykästä ei riitä. Se pitää lähettää respalle sähköpostitse.
No problem, saisinko wifi-koodin? Siitä alkaa juosta kolmen tunnin maksuton nettiaika, minkä olisin mieluummin käyttänyt vasta myöhemmin.

Liityn Marriottin ja Ritz-Carltonin kanta-asiakasjärjestelmään, mikä takaa jatkossa maksuttoman wifin koko oleskelun ajan. Jos nyt ketjun hotelleihin tulee koskaan palattua.

Tympeä oli myös huoneemme haju

Kipitämme bellboyn perässä huoneeseemme.

Oven avautuessa vastassa on tympeä tupakanhaju.
Mitäpä siitä, täällä päin maailmaa on normaalia, että sisällä saa tupakoida.
Kunnes huomaan pöydällä kieltokyltin, joka uhkaa huoneessa tupakoinnista langetettavan ison sakkomaksun, jolla katetaan huoneen siivous.
Edelliseltä on tainnut jäädä maksu suorittamatta.

Näkymä koko seinän mittaisesta ikkunasta on mahtava, mutta huone itsessään vaisu, kuin mistä tahansa 90-luvun perus-cumuluksesta.

Vauhdilla altaalle

Nyt on kiire altaalle, kello on jo yli viisi iltapäivällä. Biksut ja uimahousut päälle, kylpytakit niskaan, ja menoksi!
Paitsi että kaapista löytyy vain yksi kylpytakki.

Tässä vaiheessa alkaa väkisinkin hiipiä mieleen tunne, että ilmaiseksi saa vain surkeita jämähuoneita.
Huonoa markkinointia siinä mielessä, että jos on tarkoitus tehdä uusasasiakashankintaa promon avulla, niin tällaisella kokemuksella aika harva on valmis palaamaan omalla rahalla.
Viisi tähteä velvoittaa ja parilla sadalla eurolla pitää voida vaatia parempaa.

Asiakas ei tiedä, onko hotellissa mahdollisesti parempiakin huoneita, kokemus on vain yhdestä.
Toisaalta ajatus siitä, että on itse saanut talon surkeimman, ei sekään saa tuntemaan itseään tervetulleeksi.

Mietin mielessäin haluaako hyvän palvelun Qatar Airways oikeasti asiakkaidensa saavan tälläisen kokemuksen heidän kampanjansa kautta.
Vai onko niin, että vähätellään asiakkaita uskoen tällaiseen tarjoukseen tarttuvan vain niiden matkaavaisten, jotka eivät ole koskaan aiemmin loistohotelleissa yöpyneet?

Vaihdamme nopeasti uima-asut yllemme ja kipaisimme hotellimme kaksoistornien välisen seitsemännen kerroksen kattoterassilla olevalle altaalle.
Allasalue ei ole erityisen hieno, mutta allas on suuri ja näkymä sieltä muille pilvenpiirtäjille näyttävä.
Istahdan aurinkotuoliin todetakseni, että aavikon yökylmyys alkaa jo hiipiä ja aurinko hiipua, joten en tarkene mennä enää uimaan.

Ismo oli antanut ritarillisesti ainoan kylpytakin käyttööni. Hytisen hetken se päälläni ja ehdotan, että mitäpä jos vain kävisimme vaihtamassa vaatteet takaisin päällemme ja menisimme uimisen sijaan kerrosta ylempänä sijaitsevalle terassille ihailemaan maisemia viinilasillisten ääressä.

Aperitiiviviini näyttää hintatason

Ilmainen majoittuminen on oikeasti ilmainen, eikä hotelli edellytä sieltä ostettavan mitään.
Olisimme siis voineet uida maksutta ja mennä sen jälkeen illastamaan johonkin edulliseen paikalliseen ravintolaan kaupungille.
Olimme kuitenkin päättäneet testata kuinka paljon ilmainen yöpyminen tulisi maksamaan pelkästään hotellin palveluita käyttäen.

Pukeuduttuamme uudelleen kipaisemme terassille.
Lasillinen viiniä auringonlaskua katsellen tuli maksamaan noin viisitoista euroa plus tippi.
Palvelu on loistavaa. Syötyämme nälkiimme ison lautasellisen suolapähkinöitä tarjoilija kipaisee vauhdilla hakemaan meille uuden täyden kulhon.
Tietenkin. Potkuthan siitä seuraisi, jos makoileva länkkäri jäisi minuutiksi pähkinöitä vaille.

Kerron tarjoilijalle hänen vaikuttavan tutulta, koska hän muistuttaa ulkoisesti kovin paljon kuwaitilaista ystäväämme.
Hän kertoo olevansa kotoisin Bangladeshista ja ilahtuu kovasti siitä, että halusimme jutella hänen kanssaan.
Laskua maksaessamme kehaisemme hänen ammattitaitoaan ja hän kysyiyujosti voisimmeko täyttää asiakaspalautelomakkeen ja mainita hänet siinä nimeltä.

Maahan pienipalkkaistenkin töiden perässä muuttavat siirtotyöläiset korvataan herkästi uusilla pienestäkin virheestä, tai ihan muuten vain.
Toki halusimme antaa palautetta, joka saattaisi auttaa tätä mainiota nuorta miestä säilyttämään työpaikkansa edes paria viikkoa pidemmälle.
Ja asiallinen tippi auttaa häntä elättämään itsensä kotimaataan kalliimmassa maassa.

Buffet-illallinen hotellin ravintolassa

Aperitiivin jälkeen on aika valita illallisravintola hotellin useista vaihtoehdoista.
Teemme kierroksen ravintoloiden ovilla lukemassa ruokalistat.
Tarjolla on niin pubiruokaa kuin pihviä. Valitsimme brasilialaisen churrascarian eli grillattua lihaa tarjoavan ravintolan.

Meno on kuin Rio de Janeirossa konsanaan: bändi soittaa nupit kaakossa ja meininki on muutenkin rempsakkaan iloista.

Yleensä käännyn ovelta, jos ruokaravintola on meluisa, mutta haluan testata tämän brassipaikan aitouden, joten tanssahtelemme sisään tunnelmaan ja päätämme keskittyä ruuan ja keskustelun sijaan pelkkään syömiseen.

Niin aito paikka olikin, että ruokaa kannettiin pöytiin sitä tahtia, ettei jutustelulle olisi aikaa löytynytkään, paitsi jos olisi puhunut pihvi suussa.

Ilta brasilialaisessa churrascariassa

Ravintola Ipanema on perinteinen rodizio, seisovapöytä, missä tarjoilijat kiertävät pöydistä toiseen isojen lihavartaiden kanssa ja leikkaavat niistä isolla veitsellä vastagrillattuja paloja ruokailijan lautaselle.

Mikäli ei pysy tahdissa, tarjoilukierroksen voi skipata kääntämällä pöydässä olevan lasinaluslapun ympäri, vihreästä punaiseksi.
Muut appeet kannetaan itse notkuvista buffetpöydistä.

Ennen ruokien valintaa meidät kutsutaan tutustumaan keittiöön.
Eikä tämä johdu ammatistamme: emme olleet kertoneet mitä teemme työksemme, emmekä siitä, että aiomme kirjoittaa kokemuksistamme.
Keittiövierailulle pääsee siis kuka tahansa asiakas.

Palanpainikkeena nautimme brassien suosimasta carmenère-rypäleestä valmistettua chileläistä viiniä. Hinta noin 70 euroa/pullo.

Viinivinkki: Carmenère on alunperin ranskalainen rypäle, mutta nykyisellään se on säilynyt ainoastaan Chilessä.

Rodizion hinta -kannattiko?

Buffetin hinta oli noin 54 euroa henkilöltä ja siihen sisältyi neljäntoista erilaisen lihan lisäksi myös sushia, mereneläviä, runsas salaattibuffet ja valtava valikoima jälkiruokia.

Suomalaiselle tutuin vastaava kokemus on tietysti ruotsinlaivalta, mutta Marriottin laatu päihitti mennen tullen Siljan mainion buffan ja jopa maineikkaan riolais-rodizion, jollaisessa kävin kuvaamassa Brasilian työkeikallani.
Täällä tunsi lopultakin olevansa aidosti viiden tähden hotellissa.

Harmittelimme ainoastaan sitä, ettemme olleet tulleet paikalle heti alkuillasta.
Napa ei kyennyt vetämään parissa tunnissa niin paljon ruokaa, että olisimme voineet nauttia kaikista pöydän antimista. Salaattipöydän herkkuja olisi mielellään syönyt useammankin lautasellisen.
Lihoista maistoimme vain muutamaa ja jälkiruokia sain mahdutettua mahaani enää pari haarukallista.

Illallisen jälkeen päätämme käydä vielä alkuillan terassilla nauttimassa lasilliset viiniä ja ihastelemassa öisen kaupungin valoja, sekä sulattelemassa mainioita sapuskoita.

Sitten onkin jo aika siirtyä unille. Olimme saaneet toiveistamme huolimatta twin-huoneen kahdella erillisellä vuoteella, mutta mahduimmepa nukkumaan haaveidemme mukaisesti x-asennossa kahdessa leveässä ja superpehmeässä sängyssä.

Aikainen lähtö kentälle

Kello herättää aamulennolle jo neljältä. Aikaisen lähdön vuoksi aamiainen jää testaamatta.
Hintaan se ei ilmaisessa majoituksessa olisi kuulunutkaan, mutta mikäli olisimme lähteneet myöhemmin, olisimme varmasti ostaneet sellaisen.

Reput selkään ja kassan kautta taksille. Portieeri pahoittelee, ettei hotellin edessä ole yhtään taksia odottamassa, vaikka niitä oli kerrottu olevan paikalla aina kaikkina vuorokaudenaikoina, ilman etukäteistilausta.
Hotellin kohdalla kadun varressa on kuitenkin kaksi Uber-kuskia odottamassa kyydittäviä.

Heistä toinen kävelee luoksemme ja tarjoaa kohteliaasti tervehtien kuljetusta kentälle hintaan 60 rialia.
Hyväksymme tarjouksen ja kävelemme auton luokse.

…ja kinaamista taksikuskien kanssa

Takana odottavan auton kuljettaja oli kuitenkin sitä mieltä, että hän on odottanut pidempään ja on sen vuoksi edellä jonossa.
Kerromme hyväksyneemme toisen tekemänsä tarjouksen ja näin ollen ottavamme kyydin häneltä.

Sinnikäs kilpailija ei luovuta näin vähällä, vaan estää autoon pääsymme, sen oven edessä seisten. Käsirysyhän siitä syntyy kuskien välillä. Valitsemamme kuljettaja koittaa väistellä toisen häntä töniessä.

Kerron kilpailijalle, että asiakas päättää kenen palveluita käyttää ja hänellä olisi ollut aivan sama mahdollisuus tulla tarjoamaan kyytiä meille. Me emme tulisi huonosti käyttäytyvän miehen kyytiin edes ilmaiseksi. Hän ei kuitenkaan luovuta, joten palaamme hotellin eteen odottamaan virallista taksia valitsemallemme kuskille tilannetta pahoitellen.

Sinne jäivät molemmat ilman kyytiä odottelemaan, kun hyppäsimme hetken odotuksen jälkeen mittaritaksin kyytiin. Hintakin oli tällä kerralla vain 40 rialia, noin kymmenen euroa.

Passintarkastus- ja turvatarkastusjonot kentällä olivat jälleen pitkät ja lennolle tuli kiire, vaikka olimme varanneet reilusti aikaa. Eipä tarvinut turhia odotella, kun pääsimme boordaamaan Helsingin lennolle heti portille saapuessamme.

Qatar Airways tarjosi kuitenkin jälleen maittavan aamiaisen.
Matka kohti kotia seitsemän kuukauden Aasian kierroksen jälkeen oli alkanut.

Hintayhteenveto eli paljonko maksaa ilmainen

• (Maaliskuun 2018 valuuttakurssilla laskettuna)
• Lento Singapore-Helsinki n. 430 e/hlö (vaihtelee luonnollisesti lento- ja varausajankohdan mukaan)
• Lentokenttätaksi Dohassa 60 + 40 QAR = yht. n. 25 e
• Lasi viiniä hotellissa n. 15 e
• Pullo viiniä n. 70 e
• Buffetillallinen n. 54 e/hlö
• Vesipullo n. 4 e (huoneessa on kaksi pientä maksutonta vesipulloa)
• + tipit

MAINOS

Edit. 25.4.2018

Lukijoiden fiksujen kysymysten vuoksi lisään tähän vielä linkit maksuttoman yöpymisen sääntöihin (englanniksi), joissa todetaan mm. oikeuden promon käyttöön olevan kaikilla yli 12 tunnin välilaskuilla (luonnollisesti molempien lentojen tulee olla varattu QA:ltä), sekä +Qatarin varaussivulle, mistä voit varata hotellin lentojen ostamisen jälkeen.
Varaus on tehtävä viimeistään 96 tuntia ennen check-iniä. Tällä hetkellä tarjouksen viimeiseksi varauspäiväksi on ilmoitettu 28.12.2018.

Edit. 18.08.2023
Qatar Airways jatkoi kampanjaansa pitkään, mutta käsittääkseni tätä täysin ilmaista majoittumismahdollisuutta ei enää ole tarjolla. Joka tapauksessa kokemuksemme ovat keväältä 2018, joten hotellienkin palvelut saattavat olla nykyään aivan toista luokkaa. Suuntaan tai toiseen.