Nyepi – Balin hiljaisuuden päivä

Vietimme Balilla myös yhden maaliskuun ja hoksasimme, että pääsemme samalla viettämään balilaista uutta vuotta.
Olimme kuulleet tästä maailman mittakaavassakin erikoisesta juhlasta paljon ja innokkaita näkemään ja kokemaan balilaisten suurimman juhlan itse.

Merkittävä osa uudenvuoden viettoa on Nyepi, Balin hiljaisuuden päivä.
Nyepiä vietetään maaliskuun ensimmäisen uuden kuun aikana. Se on hyvin yhteisöllinen juhla ja balilaiset valmistelevat sitä jo hyvän aikaa etukäteen.
Me valmistaudumme hamstraamalla ruokaa Ubudin homestaymme keittiöön, tiedossa kun on pari iltaa kotiruokinnassa ja yksi päivä tiukasti majapaikassa pysytellen.

Pahat henget pidetään loitolla

Nyepin aikana pahojen henkien uskotaan yrittävän lähestyä Balia mereltä. Niinpä saarella ei saa koko uudenvuodenpäivänä sytyttää valoja tai meluta, etteivät henget löytäisi sitä. Ihmisten pitää pysytellä kotona ja kaduilla kulkee ainoastaan partioita, jotka valvovat, että kieltoa noudatetaan.
Nyt on lisäksi päätetty katkaista myös internet-yhteydet päivän ajaksi.

Jotkut matkalaiset ovat näistä asioista tietoisia ja Facebook-ryhmissä kysellään, mihin länsimaalaiset aikovat Nyepiä paeta.
Me olemme pöyristyneitä: aivanko oikeasti ihmiset, jotka väittävät tulleensa saarelle rentoutumaan ja rauhoittumaan, eivät pystyisi olemaan päivää ilman nettiyhteyttä ja omissa oloissaan? Me odotamme päin vastoin mahtavaa tilaisuutta vain olla, syödä, levätä ja lueskella, kun mitään muutakaan ei voi.

Valmisteluihin kuuluu muun muassa Melasti, rituaali, jossa temppeleiden pyhät esineet kannetaan meren tai järven rantaan rituaalisesti puhdistettavaksi. Nyepin aattona valmistelut ovat valmiit ja juhla saattaa alkaa.

Aamupäivällä isäntäväkemme kiertää tonttiaan kalistellen puukalikoita pahojen henkien karkottamiseksi, myös meidän terassimme edustalta.
Samalla poltetaan suitsukkeita ja tietysti annetaan jokapäiväiset uhrilahjat perheen ja talon omille hengille.

Kulkue lyö ällikällä

Pimeän laskeutuessa ihmiset alkavat keräytyä pääkatujen varsille odottamaan kulkuetta. Me emme ole aivan varmoja, mitä tuleman pitäisi, mutta hetken päästä eteemme avautuva näky olisi ylittänyt kaikki odotukset.

Katua pitkin alkaa lähestyä patsaita. Paperimassasta ja puusta tehtyjä patsaita, ogoh ogoh, jotka esittävät henkiä ja jumalia.
Niiden tarkoitus on sama, kuin keppien kalistelun, eli karkoittaa pahat henget kerta kaikkiaan.

Eivätkä patsaat ole pieniä. Niitä on rakennettu pitkään ja hartaudella kylänväkien, työporukoiden, koulujen ja ties minkä yhteisöjen voimin.
Tekijät työntävät monta metriä korkeita, pyörillä kulkevia teelmyksiä. Korkeimpien kohdalla edellä kulkee airuita, joiden tehtävä on puisten keppien avulla nostaa kadun yli kulkevat sähköjohdot patsaan tieltä sivuun.
Hurjimman näköisissä patsaissa on sisällä lamppuja, jotka saavat niiden silmät loimuamaan ja kidat hehkumaan.

Kansaa on kadun varret mustanaan ja parhaat paikat varattu hyvissä ajoin.
Paikalla ovat myös kaikki Ubudin ulkomaalaiset, mutta balilainen uusivuosi ei ole turistinäytös, vaan balilaisten tärkein tapahtuma.

Ravintolatkin jo juhlatunnelmissa

Balilaiset jatkavat kulkuettaan eteenpäin ja komeat jumalankuvat päätyvät sen päätteeksi poltettaviksi. Roihujen valossa syödään, juodaan ja pidetään hauskaa. Me lähdemme katselemaan, josko jostain löytyisi auki oleva baari, jossa ottaa parit juomat uudenvuodenaaton kunniaksi.

Etsiminen ei tunnu tuottavan tulosta, sillä vaikka ilta on vielä melko nuori, ovat useimmat ravintoloitsijat henkilökuntineen joko itsekin juhlimassa tai muuten vain laskeutuneet jo kohti odottavaa hiljaisuutta.

Meillä ei ole ruuan puolesta hätää, sitä löytyy kotoa yllin kyllin. Sääliksi sen sijaan käy saarelle vasta saapuneita turisteja, jotka hämillisinä tarpovat pitkin katuja lentolaukkuja perässään vetäen, yrittäen tähyillä auki olevaa ruokapaikkaa ja ihmettelevät, mitä täällä oikein tapahtuu.

Lopulta yksi ravintola löytyy ja yritämme ovelta katsoa, näkyisikö kadulla enää yhtään niistä nälkäisinä vaellelleista turistiparoista, täältä kun saisi nyt syötävääkin. Ei tärppää, joten menemme itse ottamaan parit viinit ja Bali Hait.

Nyepi – Balin hiljaisuuden päivä

Balilainen uusivuosi ei poikkea suomalaisesta sikäli, että täälläkin uudenvuodenaaton juhlinnan jälkeen uudenvuodenpäivänä on hiljaista.
Täällä se ei kuitenkaan siis johdu krapulasta, vaan Hiljaisuuden päivästä.

Olemme miettineet, mahdetaanko huoneen hintaan kuuluvaa aamiaista tarjota tällaisena päivänä.
Kyllä vain, isäntä käy tuomassa ruuat ja kahvit terassimme pöytään.
Samalla hän ilmoittaa, että lounas tarjoillaan kahden maissa ja illallinen viiden maissa!
Talo siis tarjoaa yhden sijasta kolme ateriaa, sillä eihän vieraita nyt nälässä voi pitää.
Samalla isäntä mainitsee, että hän on koulutukseltaan kokki. Helppo kyllä uskoa ihan ruokien maunkin perusteella.

Isäntä myös lupaa, että saamme pitää huoneessamme valon päällä pimeyden saavuttua, se kun ei näy kadulle.
Terassin valoa sen sijaan emme saa sytyttää, mikä ei haittaa.

Vastapäiseen huoneeseen vastikään muuttaneet venäläisnaiset kysyvät isännältä, voivatko he vuokrata auton ja lähteä katselemaan maisemia.
Ei onnistu, pahoittelee isäntä. Ei se mitään, sanovat naiset, voimmehan me ihan vain kävellä katselemassa kaupunkia.
No tuota, miten tämän nyt sanoisi…

Naiset ovat hieman tyrmistyneitä, mutta tyytyvät mukisematta kohtaloonsa. Meillä on tiukasti kirjat kädessä.
Netti on tosiaan suljettu, joten töitä ei juuri voisi tehdä kirjoittamista lukuun ottamatta.
Olemmekin päättäneet pyhittää pyhän päivän pyhäpäiväksi.

Tähtitaivas näkyy täydellisesti

Lähes täydellinen hiljaisuus on erikoinen tunne.
Vaikka homestaymme on erittäin keskeisestä sijainnistaan huolimatta normaalistikin hiljainen, nyt ei kuulu edes liikenteen humua.
Mikä erikoisinta, myös saaren lentokenttä on suljettu.

Olemme reilu vuosi aikaisemmin joulukuun lopussa katselleet Sanurin rannalla kolmen minuutin välein laskeutuvia koneita, jotka toivat australialaisia länsimäisen uuden vuoden viettoon. Nyt koneita ei tule eikä mene.

Päivä menee lukiessa, päivätorkuilla ja syödessä.
Sitten koittaa ilta, lasketuu pimeys ja nousevat tähdet.
Ja silloin näemme edessämme käsittämättömän huikean näyn. Satoja, tuhansia, miljoonia tähtiä, sanalla sanoen koko eteläisen pallonpuoliskon tähtitaivas on edessämme ilman, että pieninkään valosaaste haittaisi sen näkemistä.

Tuijotamme taivasta lumoutuneina ja naapurin venäläiset liittyvät ällistyneinä seuraamme.
Otamme terassin tuolit keskelle pihaa ja istumme niissä yrittäen tunnistaa tähtikuvioita, turhaan tosin.
Etelän ristin sentään tiedämme, katselimme sen nousemista taivaalle ensimmäistä kertaa Australiassa vuotta aiemmin.

Hiljaisuus loppuu aikanaan

Hiljaisuuden päivän jälkeen seuraa vielä yksi juhlapäivä, Ngembak Geni, jonka aikana pyydetään ja annetaan menneen vuoden syntejä anteeksi.
Erityisesti nuoriso juhlii tänään. Vaikka Hiljaisuuden päivä on ollut vapaapäivä vuodesta 1983, Ngembak Geni ei sellainen ole ja elämä alkaa palata takaisin normaaleihin uomiinsa.
Netti toimii taas, skootterit pärisevät ja savuttavat ja ihmiset ovat jälleen arkisissa toimissaan.

Jos matkustaa Balille vain kahden viikon lomamatkalle, voi retriittipäivä keskellä sitä tuntua oudolta ajatukselta.
Suosittelen kuitenkin lämpimästi kokeilemaan, jos vain mahdollista.
Jo uudenvuodenaaton kulkue on elämys sinänsä, mutta Hiljaisuuden päivääkään ei suotta kannata paeta naapurisaarille, vaan ottaa siitä kaikki irti. 

Uudenvuoden päivän ajankohta vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna 2021 sitä vietettiin tänään 14.3.

Tilaa tästä artikkelit sähköpostiisi:

Osallistuimme ennen Nyepiä myös toiseen kulkueeseen, balilaisen kuninkaallisen hautajaisiin.
Tanja kirjoitti minimalismiblogissaan millaisia tilanteita pienen repun varassa eläville tulee vastaan, kun pitäisi yhtäkkiä tempaista jostakin kelvollinen hautajaisasu.

Bali on myös paikka, josta nomadielämämme alkoi.