Melilla on pala Espanjaa Pohjois-Afrikassa

* Sisältää Booking.comin affiliatelinkin hotelliimme

Lähdettyämme Marrakeshista piipahdimme EU:n puolella ensimmäistä kertaa yli neljään kuukauteen. Otimme junan Marokon pohjoisrannikolla sijaitsevaan Melillaan.

Melilla on pala Espanjaa Pohjois-Afrikassa. Tänne pääsee junalla Marokosta tai laivalla Manner-Espanjasta.

Melillan historia on eurooppalainen, muttei vapaaehtoisesti

Kastilia-Aragonian kuningaskunta aloitti 1400-luvun lopulla hallitsijoidensa Isabellan ja Ferdinandin johdolla reconquistan eli nykyisen Espanjan alueen valloittamisen arabeilta eli maureilta.

Valtaajien mukana levisi hyvin ahdasmielinen katolilaisuus espanjalaisella inkivisitiolla ryyditettynä, joten muun muassa juutalaiset pakenivat suurin joukoin muslimialueille Istanbuliin ja muualle ottomaanivaltakuntaan, sekä Pohjois-Afrikkaan, mutta se on toinen tarina.

Granadan antauduttua 1492 työ oli käytännössä tehty, mutta espanjalaiset eivät suinkaan jättäneet asiaa siihen, vaan hyökkäsivät myös Afrikan mantereelle valloittamaan.

Vuonna 1497 he ilmestyivät mahtavan linnoituksen suojaaman Melillan rannikkokaupungin edustalle, joka kuului nykyisen Marokon alueella sijainneeseen Fesin kuningaskuntaan. Hyvistä puolustusasemista huolimatta kaupunki antautui käytännössä taistelutta ja on siitä lähtien ollut Espanjan enklaavi.

Vaikka viisisataa vuotta sitten Melillassa ei taisteltukaan, sen jälkeen on sodittu senkin edestä. Vielä 1920-luvulla Rifin sodassa Pohjois-Marokkoa miehittäneitä espanjalaisia vastustaneet berberit jättivät kaupungin valtaamatta tiettävästi vain siviiliväestöä säästääkseen.

Pala Espanjaa Marokon rannikolla

Tänä päivänä Melilla ja toinen Espanjan Afrikan-enklaavi, Ceuta, ovat verovapaita, itsehallinnollisia espanjalaisia saarekkeita marokkolaisessa ympäristössä.
Molemmista on lauttayhteyksiä emämaahan ja siirryimmekin Euroopan puolelle myöhemmin Ceutasta, josta lauttamatka Manner-Espanjan Algecirasiin kestää tunnin.
Näiden lisäksi Espanjaan kuuluu kolme pienempää aluetta Afrikassa tai sen rannikon edustalla.

Melillassa vajaat 90 000 asukasta on ahtautunut noin kolmentoista neliökilometrin alueelle. Suurin osa asukkaista on katolilaisia espanjalaisia, mutta alueella on myös berberi-, juutalais-ja hinduvähemmistöt.

Marokon valtionrautatiet eivät tietenkään aja Melillaan asti, varsinkaan, kun Marokko virallisesti vaatii alueen luovuttamista sille.

Raja on helppo ylittää kun omaa oikean värisen naaman, eikä väärää ammattia

Sekä Melilla että Ceuta ovat haluttuja kohteita Afrikasta Eurooppaan siirtolaisiksi pyrkiville: niihin päästessään tulija on jo EU:n alueella.
Niinpä rajakontrolli on tiukka ja rajoja suojaavat korkeat aidat, jotka eivät kylläkään ole pysäyttäneet itsepintaisimpia pyrkijöitä.
Junalla alueelle ei siis todellakaan puksutella.

Lähin juna-asema on Beni Ansar, josta on parin kilometrin patikointi Melillan rajalle.
Voit ottaa myös taksin.
EU-passin kanssa Espanjan rajan ylittäminen sujuu heittämällä, mutta sitä ennen pitää päästä pois Marokon puolelta.

Yleensä tässä ei ole ongelmaa, mutta meidät otettiin kuulusteluun ammattiemme takia.
Kolme miestä kyseli tekemisistämme Marokossa ja kuulustelu jatkui puolen tunnin ajan. Vakuutimme olevamme turistimatkalla, vaikka journalisteja olemmekin.

Lopulta joukon johtaja meni arkistokaapille ja etsi vetolaatikoista jotain.
Ei suinkaan kidutusvälineitä, vaan maahantulokaavakkeita.
Hän ojensi niitä meille nivaskan ja sanoi aavistuksen hymyillen: ”Ovat sitten teillä jo valmiina, kun tulette takaisin.”

Vanhassakaupungissa käydään museoissa

EU:n rajan ylittäminen ja ison EU-kyltin näkeminen tuntui kotiinpaluulta, vaikkakin väliaikaiselta.
Rajalta on keskustaan vielä matkaa, joten aloimme laittaa vaelluskenkää toisen eteen.
Hämmästyimme sitä, kuinka oikeastaan heti rajan jälkeen ilmassa alkoi tuoksua Espanja.

Suuntasimme kaupunkia tuntematta kallioisella kukkulalla sijaitsevan linnoituksen alueelle vanhaankaupunkiin, Melilla la viejaan, toivoen löytävämme kivan aamiaiskahvilan.

Siihen vanhakaupunki ei kuitenkaan ollut kovin hyvä vaihtoehto.
Se on ehdottomasti käymisen arvoinen, kaupungin ykkösnähtävyys, sillä komealta linnoitukselta on hienot näköalat ja vanhakaupunki on täynnä museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy.

Historiallinen museo kertoo monipuolisesti alueen historiasta ja linnoituksessa sijaitseva armeijamuseo kertoo ylpeästi vuonna 1497 perustetun Melillan merijalkaväkikomppanian vaiheista.
Kahvilat olivat kuitenkin harvassa.

Armeijamuseon edustalla on myös kyltti, jossa muistellaan lämmöllä vuoden 1936 fasistikapinaa. Melilla oli tuolloin sisällissodan alkaessa ensimmäinen paikka Espanjassa, jossa armeija nousi laillista hallitusta vastaan.

Kaupungissa on myös yksi Espanjan viimeisistä, ellei viimeisin julkisella paikalla sijaitseva diktaattori Francon patsas.

Nykypäivän Melilla on toisaalta Ceutan ohella myös ensimmäinen paikka Espanjassa, joka teki muslimien Eid al-Adha -juhlasta virallisen juhlapäivän. Kaupunkia on muutenkin kiitelty monikulttuurisuuden huomioimisesta.

Tapaksia art nouveau -maisemissa

Vanhastakaupungista laskeuduimme nyt jo myöhäisen aamiaisen hakuun uuteen keskustaan, joka sekään ei ole aivan uusi.
Itse asiassa se on enimmäkseen art nouveauta, suuntauksen barcelonalaiseen tyyliin.

Keskusta on pieni ja helposti käveltävissä ympäri.
Pienen kierroksen jälkeen istuuduimme kahvilan terassille kahville ja aamiaisleiville.

Tarkoituksemme oli viivähtää kaupungissa vain päiväseltään, mutta tutkittuamme netistä paluuyhteyksiä totesimme, että meidän on yövyttävä yön yli.

Ylitimme kadun ja istahdimme lähimpään baariin, EntreVinosiin, ottamaan punaviinit, Espanjassa kun oltiin, sekä varaamaan netistä majapaikkaa.
Verovapaus näkyi laskussa ja kahden euron lasillinen riojaa sai meidät lähes ekstaasiin, myös maun puolesta.

Hotelliksi valikoitui keskustassa sijaitseva hieman jo kulunut, mutta siisti ja sisustukseltaan 60-lukua henkivä *Hotel Anfora, jonka kuudenkympin huonehintaan sisältyivät hienot näköalat linnakkeelle ja aamiainen.

Palasimme illalla samaan baariin tapaksille.
Tarjoilija muisti meidät ja myös päivällä tilaamamme viinit ja toi samanlaiset. Yhdet tapakset tulivat niiden kanssa pöytään jo ennen kuin olimme edes päättäneet, mitä tilaisimme.
Laskusta huomasimme, että näitä ensimmäisiä viinejä ja tapaksia ei veloitettu.

Poliisi on ystävä

Lopulta vietimme kaupungissa pari päivää. Ilmapiiri oli miellyttävä ja suoraan sanoen oli rentouttavaa ja kotoisaa olla pitkästä aikaa eurooppalaisella alueella.

Edessä oli vielä paluu Marokkoon tutkimaan maan pohjoisosien ihmeitä. Rajanylitys sujui tällä kertaa suhteellisen kitkatta.
Katsoimme kartasta, että aivan Melillan vieressäkin olisi rautatieasema, joten emme ehkä joutuisikaan kävelemään takaisin Beni Ansariin.
Lähdimme hyvissä ajoin sitä etsimään, mutta aikamme hortoiltuamme tajusimme, että kyseessä oli tavara-asema, joka oli lisäksi ympäröity aidoilla kuin Melilla konsanaan. Emme aikoneet rynniä niiden yli.

Meille alkoi tulla jo kiire, joten aloimme kuikuilla taksia.
Yhtään ei ollut tietysti näköpiirissä, mutta kadulla seisoi poliisi.
Hän kysyi, onko matkalaisilla jokin hätä.
Kerroimme, että junalle olisi vähän hoppu, jolloin poliisi muitta mutkitta pysäytti ohi ajavan pakettiauton ja käski kuskin heittää meidät asemalle.

Kuski ei onneksi pahastunut määräyksestä, vaan teki hyvillä mielin työtä käskettyä. Tarjosimme luonnollisesti maksua, josta mies kieltäytyi.
Junalle ehdimme loistavasti ja matka kohti Fèsiä alkoi.

Pari vinkkiä Mellillan matkalle

Melillaan pääsee paitsi maitse Marokosta, myös matkustajalautoilla ja lentäen useista Manner-Espanjan kaupungeista, kuten Malagasta.
Englantia ei ravintoloissa ja kahviloissa juurikaan puhuta, joten muutama espanjan sana on hyvä opetella ennen matkaa.

Lue lisää Marokosta

• Chefchaouen – Marokon mystinen sininen helmi
• Fès on häivähdys tuhannen ja yhden yön saduista
• Marrakesh on eksotiikkaa, tuhatvuotista kulttuuria ja nykyaikaa.