Marrakeshin medina on käärmeenlumoajien paratiisi

Päivitetty 7.6.22
*Artikkeli sisältää kumppanilinkkejä

Tuoreen leivän tuoksu leijuu leipomoista keskiaikaisen kadun ylle yhdessä hiilivalkeiden savujen kanssa.
Burnuuseihin pukeutuneet miehet tungeksivat juuri ovensa aukaisseisiin pikku kahviloihin.
Hevoset, aasit, mopot ja polkupyörät kilpailevat jalankulkijoiden kanssa elintilasta kadulla.
Kauppiaat roiskivat vettä puotiensa eteen pölyämistä estääkseen.
Marrakeshin medina heräilee aamuun.

If you prefer to read this article in English click here: Marrakech Medina – snake enchanters & bustling bazaars.

Vuonna 1062 perustettu, yli 900 000 asukkaan Marrakesh on Marokon neljänneksi suurin kaupunki ja tunnetuin turistikohde.
Jo nimi antaa lupauksen käärmeenlumoojista, kuhisevista basaareista ja moskeijoiden rukouskutsuista.
Matkustavaisia se on houkutellut iät ja ajat ja houkuttelee yhä.

Vaikka turismi on muokannut kaupunkia vääjäämättömästi, se elää yhä omaa elämäänsä vuosisataisten perinteiden mukaan, vierailijoista riippumatta.

Marrakeshin medina on luonnollisesti turistien suosikkikohde. Sen kaksitoista kilometriä pitkien, 1100-luvulla rakennettujen punertavien muurien sisään kätkeytyy lukuisten basaarialueiden eli soukien, aukioiden, katujen ja kujien labyrintti, johon vierailijan on helppo eksyä.
Kadunkulmissa notkuu kyllä miehiä, jotka ovat valmiita opastamaan turistin mihin tahansa tämä haluaa – maksua vastaan, luonnollisesti.

Päämäärätön vaeltaminen on kuitenkin osa Marrakeshin ja medinan viehätystä. Mene minne nenä näyttää ja katso, mitä seuraavan nurkan takaa löytyy. Tärkeimmät kohteet tulevat kyllä vastaan ennemmin tai myöhemmin ja on niihin kaduilla opasteitakin. Ja juuri kun väentungos ja melu alkavat tuntua liian ahdistavilta, aukeaa kulman takaa katu, jossa ei näy ristinsielua.

Marrakeshin medina on ääniä ja hajuja

Medinassa asutaan ja käydään kauppaa ja etenkin jälkimmäinen on se, joka näkyy, kuuluu ja tuoksuu.
Marrakesh onkin nimenomaan ääniä ja hajuja. Mausteiden, yrttien, luonnonmukaisten hajusteiden ja saippuoiden, arganöljyn, nahan, villan ja minttuteen tuoksut sekoittuvat hevosten ja aasien hajuun, niiden jätösten löyhkään, sekä mopojen pakokaasujen käryyn.

Kauppiaat huutelevat, sisäänheittäjät houkuttelevat ravintoloihin, mopot pärisevät ja ihmiset pulisevat. Välillä kajahtaa moskeijan rukouskutsu.
Silti ostosten teko medinassa on melko siedettävää.

Käärmeenlumoajien Jemaa el-Fna

Tarinankertojien aukio, Jemaa el-Fnaa, on maineeltaan legendaarinen.
Valtava aukio on ollut etelästä tulevien karavaanien päätepiste ja sen löysivät jo varhain myös kauempaa Afrikasta tulevat muusikot, kaupustelijat ja tempuntekijät, joista se on tunnettu.

Marrakeshin medina – ja el-Fna, voi olla käärmeenlumoajien paratiisi, mutta kenties turistien parasiitti.
Edelleen siellä kuulee monenlaista musiikkia ja todella näkee käärmeenlumoajia, mutta paikassa alkaa väistämättä olla turistirysän makua.

Jos haluaa fiilistellä aukiolla iltaisin ja ostaa ruokaa sen laitamilla olevilta kujilta, kannattaa pitää kukkarostaan kiinni. Kukkaron voi kuitenkin hetkeksi ottaa esiin ja avata viereisillä kaduilla, sillä niiltä löytää hyvin pankkiautomaatteja.

Ostokset

Jos kauppiaalla on sisätila, hän pyytää sinne ja tarjoaa lasillisen minttuteetä – ja valitettavan usein myös vitsin siitä, että nyt hän tarjoaa berberiviskiä. Sen ääressä voi rupatella ja miettiä, haluaako ostaa jotain vai ei. Ostopakkoa ei ole.

(Tanjan huomautus: Tosin jos et ole aikeissa ostaa mitään, niin älä käy tinkimään. Tee vastatarjous vasta jos olet oikeasti ostoksilla.)

Marokkolaiset tohvelit eli babouchet, mausteet, luonnonkosmetiikka, koristekeramiikka, matot, nahkatuotteet ja vaikkapa lamput ovat hyviä tuliaisia, jos sellaisia halajaa.
Medinan soukeissa tekevät ostoksia myös paikalliset, joten ne eivät suinkaan ole pelkkiä turistirysiä.

(Tanja huutelee taas sivusta: Mitä syvemmälle soukiin katoat, sitä varmemmin löydät jotakin aitoa ja asiallisesti hinnoiteltua. Soukien etuosissa ja etenkin tarinankertojien torin lähettyvillä tuotteet ovat ylihinnoiteltuja ja tavaroiden laatu ei välttämättä ole kaikkein parasta. Käy siis eksymässä syvemmällä, kyllä sieltä ennemmin tai myöhemmin poiskin löytää.)

Nahkaparkitsemo

Kiinnostava kohde on lähellä berberimarkkinoita sijaitseva nahkaparkitsemo, johon alkuperäiskansa berberit tuovat kaupunkiin näkyviltä Atlas-vuorilta lampaidensa vuotia parkittaviksi.

Parkitsemo sijaitsee rakennuksen katolla, jossa parkitsemisaltaista leviävä löyhkä polttaisi nenän limakalvot, jos vieraalle ei annettaisi kimppua mintunlehtiä nenän alla pidettäviksi ”berberikaasunaamariksi”.
Tämä vitsi ei välttämättä naurata historiaa tuntevia, koska Rifin sodassa berbereillä olisi ollut käyttöä oikeillekin kaasunaamareille.

Opas odottaa saavansa kierroksesta pienen tipin.

Parkitsemon lopputuotteita kaupataan vastapäätä sijaitsevassa, berberien omistamassa nahkakaupassa, jonka laukkuvalikoima on kiinnostava.

Bab Doukkala

Ostoksia voi tehdä myös muuallakin kuin medinan isoissa soukeissa. Medinan länsipuolella, Bab Doukkalan alueella, on paikallisasutuksen keskellä sisäpihoja, joiden ympärillä on käsityöläisten ja kauppiaiden puoteja.
Me ostimme teehen tai vaikka kuumaan veteen liuotettavia eukalyptuskiteitä ja mustakuminaa tulevien flunssien helpottamiseen.

Bab Doukkalassa kannattaa katsastaa myös antiikkimyymälöitä.
Arset Aouzel -kadulla sijaitseva Mustapha Blaouin valtava sisustustavaratalo puolestaan hakee vertaistaan.
Vaatimattoman näköisessä varastorakennuksessa on kerros-ja salikaupalla mattoja, lamppuja, sohvia, tuoleja, pöytiä, keittiöitä ja mitä muuta ihminen nyt kotinsa sisustamiseen tarvitsee.
Kuljetus Eurooppaan järjestyy.

Pari ovea eteenpäin suunnittelija V. Barkowskin liikkeessä taas myydään minimalistisempaan makuun sopivia sisustustekstiilejä ja laukkuja.

Rentoudu riadissa

Medinassa voivat paikallisten lisäksi asua myös turistit ja vieläpä mukavasti. Riadit ovat vanhoja asuintaloja, jotka on muutettu hotellikäyttöön. Yksin Marrakeshissa niitä on satamäärin.

Riadit ovat hotelleiksi pieniä, niissä on usein vain muutama huone.
Marrakeshissa ne ovat kahdessa kerroksessa sisäpihan ympärillä. Pihalla tarjoillaan usein myös hintaan kuuluva aamiainen ja tietysti huoneeseen kirjautuessa tarjottava minttutee.

Miten löytää perille riadiin

Saapuessamme lähes vuorokauden mittaiselta lentorupeamalta Uudesta-Seelannista Marrakeshiin, otimme taksin lentokentältä medinan porteille, Tarinankertojien torille.
Sieltä etsiydyimme etukäteen varaamaamme *Riad Dabachiin.
Majapaikka sijaitsee sopivan lähellä tuota kuulua aukiota, eli oli Marrakeshin mittakaavassa helpohko löytää.

Erehdyimme tosin antamaan paikallisen miehen opastaa meitä loppumatkan ja tietysti jouduimme maksamaan siitä. Tämä vähän ärsytti, mutta riadissamme meille selitettiin, että miehellä oli ollut pahoja vastoinkäymisiä ja hän oli lähes pennitön, joten maksun antaminen hänelle oli käytännössä almu, eli erittäin hyvä asia.

Tämä kertoi meille paljon medinan kortteliluonteesta: oman kulmakunnan ihmiset tunnetaan ja heistä pidetään tarvittaessa huolta.

(T: Osa “oppaista” on kuitenkin vain toiveikkaita onnenonkijoita odottamassa vauraita turisteja. Heitä lantti opastuksesta, jos se säästää sinulta aikaa ja vaivaa, mutta jos tiedät mihin olet menossa, niin sitkeimpien tarjouksista voi myös vain kieltäytyä kohteliaan jämäkästi.)

Oli sen verran aikaista, että huoneemme ei ollut valmis. Eipä hätää: meidät istutettiin mukavaan sisäpihan loosiin pienen uima-altaan äärelle ja eteen tuotiin iso aamiainen. Eikä huoneen saantiinkaan kauan mennyt.

Meidät vastaanottanut ystävällinen henkilö puhui arabian lisäksi ainoastaan ranskaa, joka on kakkoskieli Marokossa pohjoisinta osaa lukuunottamatta. Hyvä sentään, että sitä, arabiantaitomme kun ei monta sanaa kata. Englantia toki puhutaan palveluammateissa Marrakeshissakin usein.

Kielet ja osoitejärjestelmät ovat hiukan monimutkaisia

Riadien osoitejärjestelmä on hieman monimutkainen. Joskus ne sijaitsevat kadun varrella (kuten Dabachi) ja ovat näin helposti saavutettavissa, eikä osoitekaan tuota suurta päänvaivaa. Usein ne kuitenkin lymyilevät keskellä isoa ja sokkeloista korttelia, derbia.

Tällöin korttelin osoite on kirjoitettu sen sisäosiin johtavan kujan suulle ja riad löytyy korttelin sisäosista. Esimerkiksi käymistämme riadeista suosikiksemme noussut Ta’achchaqa oli yhtä työläs löytää kuin sen nimi on lausua, mutta kun rohkeasti eteni 1700-luvulta olevan korttelin ytimeen, löytyi eräästä ovesta oikea numero. Nimeä siinä ei lukenut.

Riad Ta’achchaqa sijaitsee osoitteessa 19 Derb Ouayhyah, Sidi Abdelaziz.

Hyvä puoli tällaisessa sijainnissa on, että riadissa on silloin tavallistakin rauhallisempaa. Paksut ulkomuurit pitävät muutenkin kadun hälinän loitolla.
Tavallinen tapa päästä riadiin on kolkuttaa ovelle, joissain on jopa soittokello. Henkilökunta näkee näin tulijat jo ovella ja riadin muurien sisäpuolella olevat tiedetään. Niinpä Ta’achchaqassa huoneiden ovissa ei edes ollut lukkoja, ainoastaan salvat.

Huoneet ovat tavallisesti tilavia ja yksinkertaisesti, mutta mukavasti, jopa ylellisesti sisustettuja. Oma kylpyhuone on lähes itsestäänselvyys. Hyvästäkin riadista voi huoneen saada sesongin ulkopuolella alle neljälläkympillä yö.

Riadeissa voi myös ruokailla

Joissain riadeissa on oma ravintola, mutta parasta ruokaa saa sellaisista, joissa ruokatilaus tehdään aamupäivällä, ainekset käydään ostamassa iltapäivällä ja niistä tehty ruoka tarjoillaan ajan kanssa valmistettuna illallisella.

Ta’achchaqa oli tästä oiva esimerkki. Kolmen ruokalajin hyvä illallinen maksoi noin kaksikymmentä euroa hengeltä, pullo viiniä saman verran. Ateria tarjoiltiin tunnelmallisesti kattoterassilla, jossa syötiin myös aamiainen.

Haaveilemme menevämme joku päivä takaisin sinne ja pitävämme kirjoitusretriitin sen rikkumattomassa rauhassa, sujahtaen välillä kylpyyn tummasävyisessä kylpyhuoneessa ja jutellen atriumpihan valtiaan, harmaan arapapukaijan kanssa.

Halusimme kokeilla eri riadeja, mutta tänne olisimme mielellämme jääneet pitemmäksikin aikaa. Valitettavasti majatalossa ei ollut sijaa, joten jouduimme ennen kaupungista lähtöämme etsimään vielä muutamankin muun majapaikan.
Yksi valinnoista kohdistui *Rose Meryamiin medinan laitamilla.
Tämä riad sijaitsee päättyvän kadun sivukujalla ja ympärillä on paikallisasutusta ja palveluja.

Paikka oli kodinomainen, palvelu ystävällistä ja söimme erinomaisen vanhanemännän kokkaaman illallisen.
Viihdyimme niin hyvin, että otimme vielä yhden ylimääräisen yönkin. Rose Meryamista oli sitä paitsi kohtuullisen lyhyt matka tutkimaan Hivernagea.

Medinan ulkopuolellakin on elämää

Marrakeshin medinan ulkopuolella tärkein nähtävyys on heti sen ulkopuolella sijaitseva Koutoubian moskeija
1100-luvulla rakennetun Koutoubian torni kohoaa 77 metrin korkeuteen ja näkyy kauas Marrakeshin hyvin tasaisessa maastossa ja matalassa kaupunkikuvassa. Itse moskeijaan ei ei-muslimeilla ole pääsyä.

Me vietimme Marrakeshissa toista viikkoa maaliskuussa 2017, mutta kaupunki sopii myös viikonloppumatkailijalle.
Jälkimmäisessä tapauksessa kannattaa keskittyä koluamaan medinaa ja käydä sen ulkopuolella ehkä Jardin Majorellessa, 9000 neliömetrin laajuisessa puutarhassa, jonka perusti vuonna 1922 nimeään kantavan sinisen sävyn kehittänyt taidemaalari Jacques Majorelle.

Puutarhan keskellä sijaitsevan majorellensinisen huvilan vieläkin tunnetumpi asukas oli kuitenkin muodinluoja Yves Saint Laurent, jonka tuhkatkin on siroteltu puutarhan kasvisten keskelle.
Puutarhaan on 70 dirhamin eli noin 6,50 euron pääsymaksu.

Gueliz

Vähänkään pidemmällä reissulla on syytä tutustua myös uusiin kaupunginosiin, kuten Gueliziin ja Hivernageen.
Guelizissa on Jardin Majorellen lisäksi kauppoja ja ravintoloita, joista tunnetuin on jo klassikoksi noussut Grand Café de la Poste.

Sen terassi on marokkolaiseen tapaan suojattu katseilta tiheällä aidalla, joten drinkkejä tai vaikka paikallista pinot grisiä voi nauttia rauhassa. Marokkolaiset viinit ovat yleensäkin kokeilemisen arvoisia, sillä maa on takavuosien bulkkiviinien tuottamisen sijaan alkanut keskittyä laatuun.

Kello 18-20 drinkkien seuraksi voi sisältä hakea seisovasta pöydästä ilmaisia tapaksia ja illallinen tyylikkäässä art deco -henkisessä salissa on mitä suositeltavinta, niin laadun kuin hinnan puolesta.
Me söimme siellä ankkaa.

Hivernage

Hivernagessa sijaitsevat kuuluisimmat loistohotellit ja siellä on myös paljon klubeja, yökerhoja ja ravintoloita. Osa on hotellien yhteydessä, mutta muitakin paikkoja on, usein katseilta piilossa kattoterasseilla. Itsenäisten klubien asiakkaista suurin osa tuntui olevan paikallisia.

Molemmat kaupunginosat ovat muuten aika tylsiä ja käveleminen niissä on hieman puuduttavaa, kun varsinaista nähtävää ei ole. Hivernage tosin oli melko vehreää seutua.

Taksi on hyvä ja edullinen vaihtoehto medinan ulkopuolisten pitkien ja pölyisten katujen talsimiselle, mutta hinta kannattaa sopia etukäteen, jos (ja aika usein kun) mittaria ei ole. Sopiminen tarkoittaa usein sitä, että taksikuskin tarjoama ensimmäinen hinta on posketon ja tingit sen maltillisemmaksi. Joskus toki ensimmäinenkin tarjous on aivan järkevä.

Miten Marrakeshiin pääsee

Ennen Marrakeshiin saavuttiin kamelikaravaanin kyydissä, ja kaupungin kattoterasseilta näkyvien Atlas-vuorten juurelle voi edelleen lähteä varta vasten ratsastamaan erämaan laivoilla.
Nykyään kaupunkiin saavutaan muualta maailmasta useimmiten lentäen.
Helsingistä Marrakeshiin pääsee esimerkiksi Lufthansalla, KLM:lla, Air Francella tai Turkish Airlinesilla.
*Meno-paluuhinnat alkaen noin 200 euroa.

Me tulimme kaupunkiin lentäen Uuden-Seelannin Aucklandista Dohan ja Casablancan kautta.
Marrakeshista lähdimme puolestaan junalla ja matkustimme sillä EU:n alueelle ensimmäistä kertaa yli neljään kuukauteen, Espanjalle kuuluvaan Melillaan.
Sen jälkeen liikuimmekin maa- ja vesiteitse kaksi kuukautta vanhoilla arabien, berberien ja maurien mailla muualla Marokossa ja Espanjassa (esim. Granadassa).

Chefchaouen – Marokon mystinen sininen helmi

Päivitetty 3.4.2021 mm. lentoyhteydet Helsingistä Marrakeshiin.