Kerran elämässä ympäri Suomen

Avaan kirjan sattumanvaraisesta kohdasta. Siinä seisoo Bengtskärin majakka.
Sinne, Saaristomeren eteläisimmälle luodolle, olen aina haaveillut matkaavani.
Unelmani on vielä toteutumatta. Kenties kerran elämässä.

Kokeillaan uudelleen.
Sivulle aukeaa näkymä Rajaportin saunaan. Saman näkymän saisin painamalla nenäni kiinni koti-ikkunaani, ellei muutama talo ja puut olisi esteenä. Kenties samat ukotkin istuvat jäähdyttelemässä pihamaalla.
Elleivät ole reissussa.

Suomen eksoottisilta laidoilta rakkaisiin lähikohteisiin, juuri sitä kirja on.

Selailen postin juuri tuomaa uunituoretta opusta. *Suomen 500 parasta kohdetta -kirja on Kerran elämässä -blogin Antti Helinin ja Ville Palosen yhdessä kokoama järkäle, joka nimensä mukaisesti esittelee Suomen merkittävimmät matkakohteet.

Kerran elämässä – vai sittenkin kahdesti?

Kiersin aikoinaan Suomea ahkerasti, kuluneen fraasin mukaisesti Hangosta Ivaloon. Kolusin lähes kaikki kolkat, mutten juurikaan varsinaisia nähtävyyksiä.

Vuosien maailmalla resuamisen jälkeen meillä on taas koti Suomessa ja tahto kierrellä tuttuja nurkkia. Kuinka paljon paikat ovat muuttuneet?
Mitäpä jos katselisi viimein ne kotiseutumuseotkin, jotka eivät saaneet alle kolmekymppistä jarruttamaan kohdalla.
Mutta mitäs niitä käymisen arvoisia paikkoja olikaan…

*Suomen 500 parasta kohdetta -kirja julkaistaan kannaltamme kreivin aikaan.
Siinä niitä on, tasan 500 kohdetta mistä valita. Pitäisikö käydä kaikissa?
Melkein niin tekivät Ville ja Antti.

Muutama kohde jäi miehiltä käymättä aikataulusyistä, lähinnä paikkojen harvojen aukiolojen vuoksi. Armas Suomi tuli kuitenkin koluttua nurkasta toiseen jos kolmanteenkin.

Eivät nämä kokeneet matkailutoimittajat muutenkaan ensimmäistä kertaa pappia kyydissä ole. Molemmat ovat kiertäneet Suomen lisäksi ahkerasti maailmaa ja julkaisseet useita kirjoja.
Antti muisteli tämän olleen hänen kymmenes tai yhdestoista kirjansa ja Suomen 500 parasta kohdetta on Kerran elämässä -sarjan kolmas opas.

Jos teos kuulostaa tutulta, olet oikeilla jäljillä: Kerran elämässä Suomi – 321 kohdetta ilmestyi muutama vuosi sitten ja uutuuskirja on eräänlainen päivitetty versio – lisättynä 179 uudella kohteella.

Suo siellä vetelä täällä, mutta kirjasta on löysät pois

Jatkan selailua. Paljon on tuttuja paikkoja, mutta hetkinen, mikäs tämä on?
Eräs kuva pysäyttää; onko tämä todella Suomesta? Kyllä se on, vieläpä minulle erittäin tutulta Etelä-Pohjanmaalta.

Kohde numero 374 on Kauhajoen Ruuhinevalla sijaitseva Kammi-kylä.
Täällä voi pulahtaa suonsilmäkkeeseen, siis ihan tarkoituksella!
Vesi on kuulemma kirkasta ja alla kova hiekkapohja, ei siis tarvitse pelätä suohon vajoamista.

Pidän soista, mutta se ei ollut ainoa syyni pysähtyä kuvan kohdalla. Suossa seisoo nainen ja suon takana seisoo rakennus, joka tuo mieleeni ennemminkin Vietnamin kuin Etelä-Pohjanmaan lakeudet.
Kirjan tekijät taas kuvaavat joutopuusta rakennettujen majojen näyttävän maahisten asumuksilta ja muistuttavan yhteydestä alkuperäiseen suomalaisuuteen. Syy on ymmärrettävä; majoissa on tilaussaunoja. Tänne on päästävä!

Soita olisi läheisessä Kauhanevan kansallispuistossakin, peräti 45 kappaletta, kertoo tämä kotimaan matkailun raamattu. Kulmilla on myös se suo, jonne ei soisi kenenkään enää hautautuvan. Hautamuistomerkkiä voi kuitenkin käväistä katsomassa, murhaajakin lienee jo manan majoilla.

Suomen 500 parasta kohdetta -opus on järkevästi koottu. Kohteet on jaoteltu alueittain, mikä helpottaa yksittäisen matkan suunnittelua.
Otsikointina toimivat juoksevat numerot. Valinta näyttää taitollisesti tyylikkäältä, mutta selausta olisi helpottanut kohteiden nimet otsikoissa. Lihavoidut paikannimet tosin löytyvät tekstin joukosta nopealla silmäilyllä ja suurimmassa osassa ne ovat heti alussa.

Yksittäisistä kohteista lukisi mielellään syvällisemminkin, mutta ymmärrettävästi pidemmät tekstit olisivat mahdottomuus. Kirja on melkoinen järkäle näinkin.

Maailmanmatkaajien rakkaus kotimaahan ehtii kuitenkin käydä selväksi ja huumorinkukkakin työntyy suopursujen lomasta. Luettelomaisesta nimestä ja ulkoasusta huolimatta itse sisältö on kaikkea muuta kuin puisevaa luettelointia. Tämä matkaopas on mainiota luettavaa.

Sara Hildénin taidemuseon nimeäminen Suomen pelottavimmaksi museoksi saa tamperelaisen hörähtämään ääneen ja Toivakan entisen kirkkoherran pojan luomisvoima hihityttää sekin. Tätä kirjaa ei voi virnistelemättä selailla. Lue itse niin tiedät!

Patikkamatkalle en tätä tiiliskiveä raahaisi, mutta autoilijan kannattaa sujauttaa teos hansikaslokeroon.
Karttakirja tai Google Maps kaveriksi ja menoksi!

Kummallisen kuvauksellinen Suomi

Parasta kirjassa on suomalaiseen luontoon ja kulttuurihistoriaan keskittyminen.

Opuksessa ei listata huvipuistoja ja muita kaupallisia kohteita, muutamia perusteltuja poikkeuksia lukuunottamatta. Töysäläisen perillisenä olen sitä mieltä, että Keskisen Kyläkauppaa ei voi ohittaa.
Eikä moni voikaan, koska se on Suomen vierailluin matkakohde peräti kuudella miljoonalla vuosittaisella kävijällään.
Tämä matkaopas ei anna myöskään ravintola- ja hotellivinkkejä, joten teos kestää aikaa.

Liekö syy ammatissani, mutta kuulun niihin ihmisiin, jotka valitsevat matkakohteitaan ennemmin kuvien kuin tekstin perusteella.
Kummin tai kammin, ilman kuvaa Kammi-kylän suo tuskin olisi minua aivan ensimmäisenä kohteena houkutellut, etenkään pulahdukselle.

Villen kuvat ansaitsevatkin erillisen maininnan. Ne pysäyttävät ja herättävät uteliaisuuden lukemaan lisää kohteista ja ennen kaikkea matkustamaan niihin itse.
Kuvien pariin palaa varmasti mielellään lukuisia kertoja myöhemminkin, ennen ja jälkeen reissujen.
Kirjan teksti ja kuvat ovat muutenkin tasapainossa ja täydentävät toisiaan.

Suosittelen ostamaan teoksen omaksi, vaikkapa *täältä. – Ainakin minä aion tehdä omaan opukseeni muistiinpanoja. Vähintään ruksin käydyt paikat, kenties sujauttelen väliin muistilappusia ja päiväkirjamaisia merkintöjä omista kokemuksistani. Jospa kaikkiin ehtisi, edes kerran elämässä.

Vaikka et aikoisi koko Suomea kiertääkään, mielestäni Suomen 500 parasta kohdetta on kirja, joka kannattaisi hankkia jokaiseen kotiin ihan jo yleissivistyksen vuoksi. Tämän verran pitäisi jokaisen suomalaisen kotimaataan tuntea.

Kiitos Antti ja Ville, melkoisen urakan puskitte läpi tuulen ja tuiskun, sekä jokusenkin suon ja kivipellon, niin kuvaannollisesti kuin kirjaimellisesti!

Tilaa tästä: Suomen 500 parasta kohdetta

Kerran elämässä Suomen 500 parasta kohdetta -kirjan on kirjoittanut Antti Helin ja Ville Palonen.
Kuvat: Ville Palonen, ulkoasu ja taitto: Anne Laios, kansi: Marko Tapani, kustantaja: ReadMe.fi