Käärmeitä paratiisissa ja ihmeellisen kokoisia oluita

Fremantle ja Gold Coast: Australian kierroksemme jatkuu lännen satamakaupungista ja päättyy itärannikon lomaparatiisiin. Paratiisissa voi kuitenkin piillä käärme tai kaksikin ja oluiden annoskoot sekoittavat matkailijan pään.

Satamakaupunki Fremantle Länsi-Australiassa on erittäin sympaattinen ja kuvauksellinen Perthin esikaupunki.
Itärannikon lomaparatiisi Gold Coast puolestaan on tunnettu ennemmin pitkistä hiekkarannoistaan.

Päästyämme pois Perthin kauhujen hostellista, otamme lähijunan esikaupunki Fremantleen. Puolen tunnin matka myötäilee etäältä Swan-joen juoksua ja päätyy lopulta sen suulle.
Tänne perustivat ensimmäiset alueelle asettuneet eurooppalaiset 1800-luvun alussa yhdyskunnan, joka sai nimensä tylsästi mutta tyypillisesti brittiläiseltä laivastoupseerilta. Alkuperäisasukkaita täälläkin oli tietysti asunut jo tuhansia vuosia.

Fremantlen asukasluku alkoi nousta vasta vuosisadan puolivälissä Britanniasta rahdattujen vankien ja kultakuumeen ansiosta. Fremantlesta tuli myös sen isoksi kasvaneen käenpojan, Perthin, satama. 1800-luvun katukuva on säilynyt hyvin ja antaa kaupungille sen omintakeisen ilmeen, joka houkuttelee matkailijoiden lisäksi kulttuuriväkeä asettumaan asumaan.

Satamakaupunki Fremantle on myös miellyttävä matkailukaupunki

Tähän maisemaan on hyvä saapua viettämään 50-vuotispäivääni helmikuussa 2017. Astumme junasta ja lähdemme kävelemään kohti keskustaa. Matka ei ole pitkä, juna-asema on aivan sen liepeillä.

Meillä on aikaa Fremantlelle vain tämä iltapäivä. Keskiyön aikoihin lähtee lentomme itärannikolle, Goald Coastiin.

Keskustan vanhojen talojen keskellä on tunnelmallista tallustaa ja kävelykatujakin löytyy.
Piipahdamme paikallisia käsitöitä myyvässä liikkeessä, vaikka pikku reppuihimme ei tuliaisia mahdukaan. Muitakin turisteja on liikkeellä, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti.

Söimme jo edellisenä iltana Perthissä erinomaisen illallisen, sillä tänään sellaiseen ei ole aikaa. Koska on kuitenkin syntymäpäiväni, Tanja tarjoaa kakkukahvit. Kadun varrella on houkuttelevan näköinen kahvilan terassi ja juustokakun siivut vitriinissä näyttävät herkullisilta. Ja ovat myös. Palvelu tiskin takana on kuitenkin oudon epäkohteliasta, australialaiseksi jopa poikkeuksellisen tylyä. Emme anna sen kuitenkaan pilata hauskaa kahvihetkeä.

Jatkamme matkaa merenrantapuistoon. Tanja huomaa Fremantlen kaupungin tervehtivän päivänsankaria nimeltä ja ottaa kuvan. Ymmärtäähän sen tervehdyksen, ei tänne joka päivä saavu suomalaisturisteja viettämään 50-vuotispäiväänsä.

Pieni opas Australian olutkokoihin

Vaellamme takaisin kaupunkiin päin ja vastaan tulee pienpanimo-oluita mainostava pubi. Länsi-Australiassa on ehkä mantereen paras pienpanimovalikoima, joten istahdamme hetkeksi terassille ja tilaamme juomat. Tanja ottaa paikallisen punaviinin, minä valitsen listalta mieluisan oluen ja tilaan schoonerin. Jaa siis minkä?

Australialaiset tunnetusti pitävät oluesta, jota myydään baareissa useina eri kokoisina annoksina. Australiaa kiertävä turisti, oli sitten ulkomaalainen tai aussi, joutuu kuitenkin usein arvailemaan, minkä kokoisen lasillisen saa.

Eri osavaltioissa on nimittäin omia nimityksiä eri kokoisille olutmäärille.
Schooner eli 425 millilitraa on kuitenkin Schooner koko maassa, paitsi Etelä-Australiassa, jossa vastaava koko on nimeltään Pint. Muualla Pint on suunnilleen brittiläistä pinttiä vastaava 570 ml, paitsi EA:ssa tämä koko on Imperial Pint.

Länsi-Australiassa ja Uudessa Etelä-Walesissa 285 milllitran lasillinen on nimeltään Middy.
Muualla tämä Victorian osavaltion peruskoko on Pot, paitsi Pohjoisterritoriossa, jossa se tunnetaan nimellä Handle ja Tasmaniassa, jossa se on Seven. Ja tietenkin Etelä-Australiassa, jossa tämä koko on – Schooner.

Länsi-Australialla on lisäksi kaksi omaa erikoisuutta: 170 ml:n Bobby Size eli Bobbie ja 115-millilitrainen Shetland.
Etelä-Australian Butcher Size ei ole niin pelottava, kuin miltä kuulostaa, koko on 200 ml. Tasmanian Small Beer Size on nimensä veroinen, 115 ml, eli siis sama, kuin Länsi-Australian Shetland.

Kaksi kokoa ovat sentään samannimiset aivan joka puolella Australiaa: 140 millilitran Pony Size ja sen vastakohta, 1140 ml:n Jug Size eli kannu.

Selvää kuin pläkki? Ei meille ainakaan, mutta aina jonkinlainen olut tuotiin tilatessa nenän eteen.
Ei tosin ehkä sen kokoinen, kuin kuvitteli saavansa.

Triviaa:

Foster’sin kuvitellaan usein olevan Australian suosituin olut.
Tosiasiassa se on vientituote, johon ei juurikaan Ausseissa törmää.
Mikä sitten on mantereen myydyin olutmerkki?
– Oikea vastaus on melbournelainen Victoria Bitter.

Auringonlaskun illalliselta auringonnousun kaupunkiin

Kiertelemme lisää kaupunkia, mutta kello alkaa olla paljon ja nälkä alkaa kurnia. Vaikka emme syö juhlavaa synttäri-illallista, ei kakunpalanen sentään riitä koko päivän ateriaksi. Päätämme syödä siis tapojemme vastaisesti jo päivällisen.

Eräs ravintola houkuttelee paitsi edullisilla hinnoillaan, myös riittävän hyvän näköisillä annoksillaan ja viktoriaanisen rakennuksen parvekkeella sijaitsevalla terassillaan. Ihailemme sieltä auringonlaskua aterioidessamme.
Perth on Manner-Australian viimeisiä paikkoja, joissa aurinko laskee, itärannikolla se on kadonnut taivaanrannan taa jo tunteja sitten.

Toisaalta se myös nousee idässä tuntikausia aikaisemmin ja niinpä pakenemme yölennolla pimeyden valtaamasta lännestä kohti auringonousua. Satamakaupunki Fremantle jää taakse ja itärannikon lomaparatiisi Gold Coast odottaa.

Gold Coast -pilkkanimestä tuli virallinen nimi

Lähes Helsingin kokoinen Gold Coast on Australian kuudenneksi suurin kaupunki ja lomakohde jo 1920-luvulta saakka. Alunperin nimi oli South Coast, koskapa se sijaitsee Queenslandin osavaltiopääkaupungista Brisbanesta noin 70 kilometriä etelään. Etelässä se rajoittuu naapuriosavaltio New South Walesiin.

South Coastista tuli myös suosittu asuinpaikka ja muuttoliike yhdessä kasvavan turismin myötä nosti hintatason pilviin. Kallis kaupunki sai pilkkanimen Gold Coast. Vuonna 1958 haukkumanimestä oli tullut niin yleinen, että siitä tuli myös kaupungin virallinen nimi.

Gold Coast on nykyään erityisen tunnettu rantalomakohteena ja surffausparatiisina, eikä ihme: hiekkarantaa riittää NSW:n rajalta pohjoiseen neljäkymmentä kilometriä ja ilmasto on subtrooppinen.

Melbournelaisen The Age -lehden kolumnisti vinoili tammikuussa 2017, että Gold Coastin asukkaat olivat varmasti kauhuissaan, kun Australian terveysministeri vieraili kaupungissa useita kertoja lyhyen ajan sisällä ilman julkisuuteen kerrottua syytä. Riehuuko alueella kenties kulkutauti, josta asukkaille ei kerrota?

Sarkasmia tihkuva kolumni jatkui oletuksella, että kaupunkilaiset olivat varmasti helpottuneita kuullessaan, että ministeri olikin lennellyt Gold Coastille valtion kustannuksella vain käydäkseen juhlissa ystäviensä huviloilla. Käärme liiteli paratiisiin ilmateitse.

Kansakin oli käärmeissään ja terveysministeri erosi pian tämän jälkeen. Toki hän oli lennellyt yksityiskoneella valtion piikkiin myös kotoaan Sydneystä työpaikalleen Canberraan. Reittilennollakin olisi päässyt kerran tunnissa. Me matkasimme tuon maltillisen mittaisen välin bussilla.

Australiassa ei aikavyöhykkeistä tingitä

Gold Coastin lentokenttä sijaitsee 22 kilometriä keskustasta etelään. Olemme varanneet hostellin, joka on kävelymatkan päässä sekä kentältä että rannalta. Varsinaista rantaelämää emme silti ole tulleet tänne viettämään, mutta pitäähän siellä päästä ainakin käymään.

Lento on perillä Queenslandin aikaa aamuvarhain. Vaikka Queensland ja New South Wales sijaitsevat molemmat itärannikolla, niillä on eri aikavyöhyke. NSW:ssä parinkymmenen kilometrin päässä etelään kello on tunnin edellä.

Otamme suunnan hostellillemme. Huonetta emme saa vielä moneen tuntiin, mutta yhteisissä tiloissa voi kuluttaa aikaa. Tanja lähtee jo kuvaamaan rannalle, itse tyydyn väsyneenä lukemaan kirjaa aulassa. TV:n kaupallinen aamuohjelma raportoi kaupoissa alkaneista syysalennusmyynneistä kertoen jopa myymäläkohtaisia tarjouksia eri kaupungeista. Ei taitaisi Suomessa mennä läpi.

Lomaparatiisi Gold Coastin käärme ei pure

Saamme huoneen lopulta hieman turhankin pitkän odottelun jälkeen ja otamme päiväunet. Alkuillasta lähdemme etsimään illallisravintolaa. On viimeinen iltamme Australiassa, emmekä halua tuhlata sitä hostellikokkauksiin.

Samalla saamme kävelylenkin lähes autiolla hiekkarannalla auringonlaskussa. Gold Coastin keskustan korkea siluetti erottuu taivaanrannassa. Keskustaan emme ehtineet tutustua, mutta olemme viettäneetkin cityelämää jo muutaman päivän, joten ei haittaa.

Illan jo pimetessä siirrymme rannalta rantatielle, kun Tanja kiljaisee. Aivan hänen paljaiden jalkojensa juuressa luikertelee käärme, ja siis aito matelija, eikä ministeri. Se pelästyy meitä yhtä paljon kuin me sitä, mutta ei onneksi ala puolustautua, vaan pakenee mahanalus suomuja täynnä.

Australia on tunnettu myrkyllisistä tai erittäin myrkyllisistä käärmeistään ja hämähäkeistään. Jälkimmäisiin meillä on ollut kyseenalainen kunnia tutustua, käärmeistä emme ole tätä ennen nähneet vilaustakaan edes ollessamme talonvahteina Castlemainessa. Vaan mistäpä sitä muualta käärmeen varmimmin löytäisi, kuin paratiisista.

Viimeinen illallinen Australiassa vetää haikeaksi

Löydämme mukavaksi illallispaikaksi läheltä rantaa ehkä hieman epätodennäköisen vaihtoehdon näillä leveysasteilla: baijerilaisen ravintolan. Ruoka on hyvää, palvelu samoin ja hintataso kohtuullinen.

Emme ole Australian-kiertueellamme käyneet ehtimiseen ulkona syömässä ja juomassa, budjettisyistä, mutta palvelussa on niinä kertoina ollut hyvin harvoin moittimista. Fremantlen kakkukahvilan tyly myyjä jäikin erityisesti mieleen juuri asenteensa takia.

Edessä on viimeinen yö Australiassa. Olo on haikea. Olimme ajatelleet olla maassa vain pari viikkoa, mutta olemmekin käyneet kahden kuukauden aikana kaikissa osavaltioissa ja Pohjoisterritoriossa. Seikkailu ympäri valtavaa maata on ollut ikimuistoinen ja tänne jää myös ystäviä. Mutta matka jatkuu.
Aamulla on lento Uuden-Seelannin Queenstowniin.
Siellä saan viestin, joka muuttaa koko elämämme.