Imatra – Vesileikkejä ja Vuoksen lauttureita

Imatra on vesielementtiä rakastavan kaupunki. Jylhä Imatrankoski, Vuoksen Kalastuspuisto vesiurheilutouhuineen, saunalautta, kylpylä ja tietenkin kalaruokaa. Kaiken tämän saimme kokea viikonlopun Imatran visiitillämme, kuin myös ripauksen taidokasta arkkitehtuuria.

Mitä Imatralla kannattaa touhuta? Lue tästä.

Aamiaisella Lappeenrannassa

Haahuilen tiskien välissä runsaudenpulasta päättämättömänä. Kaikkea tekisi mieli, mutta masu on vielä täynnä edellisen illan mässäilystä Lappeenrannan linnoituksen seutuvilla.
*Original Sokos Hotel Lappeen aamiainen tarjoillaan saman rakennuksen ravintola Sagassa.

Sokos hotellien aamiaiset ovat Suomen parhaimmistoa, eikä vuoden 2025 Sokos Hotelli, eli Lappee, tee poikkeusta. Kiitän erityisesti paikallisia antimia ja tuoreutta. Paljon en jaksa, mutta karjalanpiirakat ovat must, kuin myös metsämarjat jugurtin päällä.

Kun masut ovat entistäkin pinkeämpiä, on aika hyvästellä Lappeenranta – tai ennemminkin sanomme näkemiin, koska onhan tänne jälleen palattava. Mutta vielä ei ole kotimatkan aika, lähdemme Tampereen sijasta Imatralle.

Vesileikkejä ja Vuoksen viimeinen lautturi

En tiedä kummilla meistä oli hauskempaa; meillä penkkiurheilijoilla vai niillä, jotka temppuilivat wakeboarding-radalla ottaen samalla suunnittelemattomia pulahduksia 11-asteiseen Vuokseen. Ainakin me rannalla nauroimme katketaksemme ja silti jatkoimme matkaa edelleen ystävinä.

Palataan ensin ihan alkuun.

Toukokuussa 1991 imatralainen Taisto Kainulainen näki unen, jossa häntä pyydettiin kuljettamaan ihmisiä veden päällä. Mies seurasi johdatustaan ja hankki veneen; näin hänestä tuli Vuoksen viimeinen lautturi.
Nykyään miehen perustamaa perheyritystä pyörittää jo Kainulaisia kolmessa polvessa, hänen poikansa Tonin lisäksi myös pojantytär Essi.

Voit katsoa tästä Taisto Kainulaisesta tehdyn lyhytdokumentin.

Koko kolmen polven väki on meitä vastassa Vuoksen Kalastuspuistossa Imatran Varpasaaressa.
Nimestä huolimatta emme tulleet tällä kerralla kalastamaan, vaan vesiurheilemaan.
Ainakin siis osa meistä, loput huvittelemme katselemalla toisten vesileikkejä.

Vuoksella on käynnissä vesijettikisat, me suuntaamme lahden pohjukkaan Varpasaaren länsipuolelle ja tutustumme wakeboardingiin.
Wake Park Imatran yrittäjä oli innostunut lajista ja koska harrastuspaikkaa ei ollut kotikulmilla, hän perusti sellaisen itse.
Wakeboardingin lisäksi voit vesifillaroida tai vuokrata vaikka maastopyörän, soutuveneen tai sup-laudan. Talvella onnistuu lumikenkäily.
Jos pulahdus Vuokseen tuntuu hyiseltä, käy lämmittelemässä vanhaan junavaunuun tehdyssä saunassa. Se löytyy rinteestä wakeboarding-radan lähtölaiturin yläpuolelta.

Päivän keittolounas

Täällä kuuluu syödä kalakeittoa!
Kauhon soppaa lautaselle ja käyn pöytään. Loputkin matkabloggaajakollegat saapuvat pöytään, mutta tyhjin käsin. Katson kysymysmerkkinä.
Kalasoppa on kuulemma loppu, mutta sitä tulisi pian lisää. Mitä minä sitten syön?
Olen näemmä ottanut innoissani ison lautasellisen kanakeittoa, mutta eipä tuo haittaa. Toista annosta en perään jaksa, mutta kalaruokaa on onneksi tarjolla illallisellakin.

Vinkki arkkitehtuurifaneille: Ole tarkkana juuri ennen Vuoksen Kalastuspuiston rantatielle kääntymistä, liikenneympyrän kohdalla näet Suomen suurimman puurakenteisen koulun, Mansikkalan koulun.

Vuoksen saunalautturi

Jos Taisto Kainulainen onkin Vuoksen viimeinen lautturi, on hänellä täällä saunalautturikollega. Saunalautta Imatraa luotsaa Jussi Honka, joka muistetaan kenties parhaiten Osmo’s Cosmos bandin basistina. Sarjayrittäjä paistaa myös smashburgereita Imatran keskustassa seisovassa (ja välillä muualla matkaavassa) J’smash burgerikärryssään.

Hieman harmillisesti emme ehdi tällä reissulla kovasti kehutuille burgereille, mutta mennäänpä saunomaan!

Vuoksen rannassa olo on hieman hämmentynyt.
Ylittäessäni viime vuonna viimeistä kertaa Brankovin sillan Belgradissa, havahdun lauttojen kadonneen kaupunkia halkovalta Sava-joelta. Todennäköisesti vain ruoppaustöiden tai jonkin muun projektin vuoksi ja toivottavasti tilapäisesti; lautat tekivät Belgradista Belgradin. Aivan ensimmäisenä Belgradin yönämme kauan sitten, yövyimme lautalla – sielläkin oli sauna.

Poissaollessamme lautat ovat yleistyneet Suomessakin, niitä on lukuisia Tampereellakin, mutta Jussin lautta näyttää juuri sellaiselta kuin Belgradin lautat. Täällä on kotoisa olo uusien ystävien kanssa. Unohdan kysyä onko mies käynyt seitsenvuotisessa kotikaupungissamme.

Saunalautalle mahtuu maksimissaan 48 henkilöä, mutta ihanteellisimmin se toimii kaltaisillemme parinkymmenen hengen porukoille. Näin kaikki mahtuvat yhtä aikaa samaan tilaan, eikä väki leiriydy eri kansille ja kerroksiin.
Tarkoitukseni oli palata saunan jälkeen kattoterassille, mutta se unohtuu kun jään suustani kiinni bloggaajakollegoiden kanssa sisätiloihin.

Entäpä se tärkein, sauna?

Se on huikea!
Mustassa saunassa on ikkunoita, jotka tuovat valoa, sekä tietenkin vaihtuvat maisemat. Penkit ovat järjettömän leveät. Niillä mahtuisi makoilemaankin vaikka kaksi vierekkäin.

Useimmat meistä poistuvat saunasta ainoastaan pulahtamaan Vuokseen ja lopullisesti vain antaakseen tilaa toisille. Isoon saunaan mahtuu kyllä kaikki halukkaat, jäähdyttely ja saunominen sujuvat luontevasti ilman vuorojärjestelyjä.

Osa hyppii jokeen kattoterassilta, itse kastan vain varpaat.
Olkoon Suomen kesä vähäluminen, mutta minua ei saa uimaan ennen kuin sekä ilma että vesi ovat 25 asteen paremmalla puolella. Saatat muistaakin, että olen kuumien luonnonlähteiden ystävä, sattuneesta syystä. Saunan päälle jäähdyttelyyn riittää kuivattelu etuterassin ajoviimassa.

Aika kuluu liian nopeasti, pari olutta ja tuntia myöhemmin laituriin kopsahtaessamme mietin, että olisi lautalle jäänyt mielellään koko illaksikin. Saunonut vähän lisää ja antanut mielen levätä vesistön maisemissa.
Sekin muuten on mahdollista, kuin myös grillin (ja grillaajan) vuokraaminen (juomat tuodaan itse).
Meillä on vielä Imatraa nähtävänä ja toiset illallissuunnitelmat.
Sauna ja smashburgerit olisi kyllä nappi teema joihinkin kokoontumisajoihin. Kaveriporukan kesäretkelle, perhejoulun viettoon yhdistettynä lumikenkäilyyn…

Komeana kuohuva Imatrankoski

Imatrankoski on Suomen suurin koski ja sen voimala Suomen suurin vesivoimala, jonka tuotanto riittää 50 000 sähkölämmitteiseen torppaan. Imatrankoski on myös Suomen ensimmäinen matkailukohde, jonne on reissattu jo 1700-luvun alkupuolella.

Viime vuosisadan alussa, ennen uoman patoamista suosio oli valtavaa, pelkästään Pietarista oli 14 junavuoroa päivässä.
Majoituksesta huolehti jo silloin kosken partaalla seisova *Imatran valtionhotelli.

Vapaana koski ei siis ole kuohunut lähes sataan vuoteen, mutta koskinäytöksissä pääsee edelleen ihailemaan veden voimaa ja pauhua.
Silta ja hotellin viereinen näköalatasanne ovat parhaita katselupaikkoja. Tule varaamaan paikkasi ajoissa!

2025 koskinäytökset:

• 24.5. klo 18 Imatrankosken kesänavaus -tapahtuma
• 1.6., 7.6., 8.6., 14.6., 15.6., 25. – 29.6. klo 18 
• Heinä – elokuussa 2.7. – 31.8. keskiviikosta sunnuntaihin klo 18
• 17. ja 18.10. sekä 24. ja 25.10. klo 18
• 6.12. klo 16 itsenäisyyspäivä
• 31.12. klo 20 uudenvuodenpäivä

Huom. muutokset mahdollisia, tarkista ennen kuin lähdet ajelemaan.

Imatran valtionhotelli

Meillä on hyvin aikaa, joten kiertelemme valtionhotellin puutarhassa ja käymme kurkkaamassa sisällekin.
Olin muuten jostakin syystä kuvitellut hotellin sijaitsevan jossakin hieman syrjäisellä puistoalueella, mutta se tosiaan on Imatrankosken rannalla, aivan kaupungin keskustassa.
Enkö tosiaan ole käynyt täällä aiemmin?

Vai johtuuko siitä, että tarkkaan ottaen kyse on Imatrankosken keskustasta, Imatran keskus kun suunniteltiin viereiseen Mansikkalaan, sinne Varpasaaren kupeeseen.

Kosken laidalla kuitenkin, tämä arkkitehti Usko Nyströmin suunnittelema jugendlinna on valittu pariin otteeseen Suomen kauneimmaksi rakennukseksi. En ihmettele.

Hiivimme käytävillä huokaillen ja rakennuksen yksityiskohtia ihaillen. Linnoittaudun Lauran kanssa käytävän päädyn tuoleihin odottamaan kantaisiko joku meille kenties iltapäiväteetä. Ei tule ketään, luovutamme ja jatkamme matkaa.
Niin tekee valitettavasti myös Scandic.

Tämän kevään uutisten mukaan Scandic lopettaa toimintansa Imatran valtionhotellissa elokuussa 2025 ja hotellin tulevaisuus on vielä epäselvä.
Nyt on siis viimeiset hetket yöpyä tuossa *Suomen luultavasti kuuluisimmassa hotellissa, jos et ole vielä ehtinyt. Minä en ole, joten tässä kertyy useampiakin syitä palata pikaisesti uudelleen Etelä-Karjalaan.

Pienyrittäjävetoinen Imatra

Jos Imatra on vesielementin rakastajien kaupunki, niin on täällä yrittäjäkin elementissään. Neljännesvuosisadan yrittäjänä toimineena tunnen oloni kotoisaksi ja viehätyn siitä kuinka Imatralla pienyrittäjyys on vielä voimissaan.

Helppoa ei ole ollut.

Meidät kylään kutsuneen Kaikki maanosat -blogin imatralainen Anu kertoo kaupungin asukasluvun tippuneen viime vuosikymmeninä noin 25 tuhanteen, peräti kolmanneksen parhaista vuosista.
Venäläisten turistien kaikottua Imatra on hiljentynyt entisestään ja muut eivät ole vaeltaneet vielä kovin sankoin joukoin Suomen ensimmäiseen matkailukohteeseen.

Tekemisen meininkiä kuitenkin riittää ja täällä on matkailijoillekin pienyrittäjävetoista ja kasvollista palvelutarjontaa. Kunpa vaan kotimaanmatkaajat ja muutkin reissaajat löytäisivät tiensä tänne, toivon hiljaisen kosken äärellä.

Koskinäytöksen alkaessa sillankaiteen vieressä alkaa olla jo ahdasta. Naiset vieressäni tekevät minulle tilaa. Heistä toinen tokaisee nauraen miehelleen: – Katso nyt, on täällä muitakin Tampereelta, eihän ollutkaan yhtään hullumpi idea ajella tänne!

Pian padot aukeavat ja vesimassat kuohuvat kohti Laatokkaa. Taustamusiikkina pauhaa Osmo’s Cosmoksen whitewater Symphony, kuinkas muuten.

Illallinen Saimaan rannalla

Päivän leikit aika lopettaa on…
ja siirtyä Vuoksen rannalta Saimaan rannalle.
Olen toivonut pulikointia ja sitä saamme, lisääkin, mutta emme ihan vielä. Yövymme nimittäin *Imatran kylpylässä, mutta allasosaston testaamme vasta aamulla, nyt syödään!

Nähdessäni ennakko-ohjelmassamme illallisravintolamme nimen, hypin melkein tasajalkaa.
Kävi nimittäin sillain hauskasti, että voitin vuosi sitten Instagramin arvonnassa hostelliyöpymisen Imatralle.
En edes osallistunut arvontaan, kommentoin vain muuten näkemääni kuvaa, mutta niin vain voitto napsahti, pyytämättä ja yllättäen.

Mietin mitä tekisimme Imatralla, tarkkaan ottaen suunnittelin yhdistettyä Lappeenrannan ja Imatran visiittiä – juuri sellaista kuin nyt GoSaimaan PR-matkana teimme.
Muu jäi suunnittelun esiasteelle, mutta illallispaikan löin lukkoon. Se oli ravintola Nuotta.

Pitkän harkinnan jälkeen ilmoitin, etten ota palkintoa vastaan. Asuin vielä Tampereen ja Belgradin välillä, eikä sijaa itäisen Suomen reissulle löytynyt.

Arvatkaapa missä tänään syömme…

Ravintola Nuotta sijaitsee Imatran kylpylän rannassa, ilta-auringon puolella. Saamme pöydän järvimaiseman vierestä, vaikka isoikkunaisessa tilassa kaikista pöydistä on järvinäköala. Pöytäseuranamme ovat Map to Dreamsin Satu ja Juuso. Olemme tavanneet ensimmäistä kertaa vuorokautta aiemmin, mutta edellisillan pöytäseuralaisistamme on tullut jo ystäviä. Olemme ehtineet syödä jo aamiaisenkin yhdessä, toki sitten myös illallisen.

Nuotta ei ole mikä tahansa rantaravintola. Yrittäjäpari Timo ja Karina Mankilla on Chef Rôtisseur-ammattilaiskäädyt ja he tarjoilevat skandinaavisia kalaruokia merellisellä twistillä, hummereineen päivineen.
Tarjoilu on ammattilaisen varmaa ja viinit on paritettu valmiiksi ruokiin.

Illan menu @ Ravintola Nuotta

Meillä on set menu, jossa kuohuvan alkujuoman kanssa tulee amuse bouché, keittiön tervehdys. Tämä pieni suupala on ruokahalua herättelevä tapastyylinen leipänen.

Alkupalana meillä on blinit Puumalan kylmäsavulohimoussella ja Saimaan muikunmädillä. Huuhteluun on valittu ranskalainen Riesling Arthur Metziltä, 2019.

Pääruokana on Nuotan savustamon leppäsavustettua kirjolohta tilliperunoilla ja korvasienikastikkeella, sekä kauden kasviksilla. Juomana chileläinen Tarapacan Chardonnay, 2021.

Lopuksi nautimme vielä pannacottat marjoilla ja vadelmamelballa. Juomana kahvi, jonka kylkeen tilaamme vielä calvadokset.

Vegaaniset ja muut “erityiset” ruokavaliot on huomioitu hyvin. Annokset ovat yhtä kauniita kuin “normaalit” ja kuulemma myös herkullisia.

Tämän tasoisin ravintoloihin ei pienemmillä paikkakunnilla usein törmää, etenkään keskusta-alueen ulkopuolella. Nuottaan kannattaa matkustaa varta vastenkin.

Kylpylän ravintolassa on karaoke ja livemusiikkia. Käymme kurkkamassa sisälle, muttemme innostu menosta. Päätämme kuitenkin istahtaa terassille kolmistaan yksille, Erja, Ismo ja minä.

Vielä vähän vesileikkejä (ja tuolileikkejä)

*Imatran kylpyläkin on yksi tämän kylän kuuluisista rakennuksista, jos ei nyt arkkitehtuuriltaan, niin kylpyläominaisuuksiensa vuoksi. Kylpylässä on hiukan parantolamaista henkeä, joka on katsantokannasta riippuen viehättävän retroa tai vähän kulahtanutta. Huoneet ovat joka tapauksessa valtavia ja niissä on parvekkeet. Ainakin meidän huonettamme on vähän ehostettukin.

Ohjelmallisen päivän jälkeen uni maittaa hyvin ja viimeiselle aamupäivälle on ohjelmassa vain rentoa palautumista, eli tietenkin kylpyläosastolla lillumista. Ensin käydään vielä kerran syömässä.

Ooh, aamiaissalin valtavien maisemaikkunoiden vieressä on vapaana neljän hengen looshi! Salissa on tilaa vaikka sadalle hengelle lisää, mutta Saimaan maisema vetää minua puoleensa, haluan juuri tuon pöydän. En ole ehtinyt kasata edes ruokia lautaselle kun kipitän sinne niin lujaa, että Ismo hukkaa minut.
En kuitenkaan kuulu niihin, jotka varailevat uima-altaalta tuoleja koko päiväksi vain pyyhkeidensä käyttöön. Totta puhuen saliin ei näyttänyt olevan tulossa uusia ruokailijoitakaan.

Ruokaa noutaessani näen tiskillä Juuson ja ohittaessani mainitsen pöydässämme olevan tilaa vielä kahdelle. Mies kuittaa: – Me tullaan sinne.
Ei tavoista voi livetä reissun viimeisellä aterialla.

Tarkkaan ottaen meillä olisi tarjolla vielä lounaskin, mutta olemme jälleen syöneet kerralla koko päivän edestä ja skippaamme aterian. Välissä on toiveidemme mukainen kylpeminen.

Kylpylä Taikametsä

Seurueemme saattaa kummastuttaa muita kylpylävieraita kameroineen. Olemme tarkistaneet hotellin ohjeista, että kuvaaminen kylpyläosastolla on sallittua, kunhan ei kuvaa vieraita ihmisiä.
En siis käy pyytämässä erillistä lupaa, vaan vaihdan uikkarit päälle ja kierrän kännykkä kourassa kaikki altaat.

Olen kuullut paljon kehuja Imatran kylpylästä ja nyt pääsen toteamaan itse niiden paikkansapitävyyden. Kyllä, kylpyläosasto on maan mainio.

Valinnan varaa riittää: Kylpylä Taikametsässä on peräti 16 allasta ja 80-metrinen vesiliukumäki.
Minulle riittää yksi pieni ja rauhaisa allas, se missä on lämmin vesi. Lojumme loppuajan rentoutuen Kookospalmun alla -blogin Tiinan ja Ravin kanssa Yorokobi-altaan 38-asteisessa vedessä. Onsen-henkisen altaan jälkeen en kaipaa edes saunaa.

Tiinan Instagram-tili on muuten nimeltään Tiina Under the Coconut, mutta voi olla, että se vaihtuu jossakin vaiheessa vaikka ananakseksi. Kas kun viimeiselle ehtoolliselle lähtiessämme tulin tokaisseeksi, että pitää odottaa coconutseja. Vasta muiden ilmeistä tajusin miltä se kuulostaa suomenkielisessä lauseessa puoliksi suomalaisittain äännettynä. Anteeksi Tiina, pidä toi!

Nyt on aika lähteä, jos aikoo junaan ehtiä

Saamme kotiinviemisiksi kahvipaketit Lappeenrannan ja Imatran kaupungeilta – molemmat Lehmus Roasteryn paahtamaa, (lue lisää postauksesta Lappeenranta – täyttä ravia kahville ja eteläkarjalaiseen pitopöytään), sekä huivit ja eteläkarjalaisista perinneruuista kertovan keittokirjan. Jälkimmäisestä kerron myöhemmin lisää, jos en täällä, niin Mausta-blogin kanavilla.

Pete ja Anu jäävät kotiin Imatralle, Mikko ja Marika ovat joutuneet palaamaan kotiin jo Lappeenrannasta, mutta meidät muut viedään bussikuljetuksella rautatieasemalle. Eri suuntaan junailevaa Erjaa lukuunottamatta me kaikki olemme sattumalta varanneet liput samaan Imatralta lähtevään junaan, jäämme vain eri asemille.

Toisin kuin muut Tampereelle jatkavat, me olemme Ismon kanssa valinneet paluun kahdella vaihdolla. Tulomatkan yhden Tikkurilan vaihdon sijaan hyppäämme Lahdessa paikallisjunaan ja vaihdamme Riihimäellä Intercityn kyytiin kohti Tamperetta.

Ajallisesti eroa ei ole, kahdella vaihdolla olemme jopa viitisen minuuttia aiemmin perillä, mutta onhan tuo hyppelehtiminen vaivalloisempaa kuin paikallaan istuminen ja riskinä on myöhästyä jatkoyhteydestä.
Miksi siis päädyin tällaiseen ratkaisuun? Ainoastaan teidän seuraajiemme takia: Halusin kuvata YouTubeen junavideoilleni eri maisemat ja junatyypit. Päärataa ja Tikkurilan vaihtoja olette nähneet jo yllin kyllin.

Lahdessa hyvästelemme matkakumppanimme. Jos tullessa vielä kättelimme, erotessamme halaamme. Tällä porukalla on lähdettävä reissuun uudelleenkin. Mistä paikasta haluaisit meidän kirjoittavan?

Mukana matkassa:

• Kaikki maanosat (Kiitos kutsujille ja järjestäjille!)
• Appa matkustaa
• Eijan ja Jyrkin matkassa
• Erika Katainen
• Erja’s Life
• Kookospalmun alla
• Laura Linnea
• Map to Dreams
• Matkalla missä milloinkin
• Tämä matka
• Travel with Timo

Käy kurkkaamassa bloggaajakollegoidenkin jutut!

P.s. Jäädessämme junasta jäämme tähyilemään näkyykö laiturilla samalla junalla lähtevää kissanhoitajaamme (kiitos Atte Neron hyvästä hoidosta!).
Ei näy, mutta kävelemme hitaasti, jotta saan kuvattua videoihin lopetuspätkät.
Asematunnelissa käännyn kuvaamaan taakseni ja yhtäkkiä kameran ruudulla näkyy tutut kasvot.
Satu ja Juuso, yhden vaihdon taktiikalla.
Seuraava yhteinen ateria taidetaan syödä Tampereella.

P.S. Hyppää kyytiin myös videon kautta!