Chefchaouen – Marokon mystinen sininen helmi

*Postaus sisältää Booking.comin affiliate-linkin

Sininen Chefchaouen roikkuu vuoren rinteellä puolen kilometrin korkeudessa.
Kaukaa emme vielä erottaneet sen kuuluisaa sinisyyttä, mutta Chaouenin kujilla vaeltaessa tuntuu kuin kävelisi unessa, niin sininen se on.

Chefchaouen on vuoristokylä Pohjois-Marokossa. Rifin alue, jossa tämä sininen helmi sijaitsee, oli aikoinaan Espanjan valloittama Espanjan Marokko.
Siellä puhutaankin muusta Marokosta poiketen arabian ohella espanjaa, kun muualla kakkoskieli on ranska.

Bussimatka halki Atlasvuoriston

Hyppäsimme bussiin Fèsissä. Aseman henkilökunta opasti meidät lähes kädestä pitäen lipunmyynnin kautta oikealle laiturille ja tuli näyttämään vielä oikean bussinkin.

Liput Chefchaoueniin maksoivat noin 4,70 euroa hengeltä.
Junalla sinne ei pääse, joten edessä oli neljän tunnin bussimatka halki Pohjois-Marokon.

Unensininen Chefchaouenin medina

Maisemat matkalla Fèsistä Chefchaoueniin olivat vuoristoiset ja vehreät, välillä hyvinkin komeat. Muut matkustajat olivat marokkolaisia. Muutaman mutkan takaa kaupunki putkahti esiin.

Bussiasema sijaitsee uuden kaupungin puolella ja meillä oli edessä kävelymatka vanhassa kaupungissa, medinassa, sijaitsevaan majapaikkaamme.

Chefchaouenin medina on pienehkö, täynnä pieniä putiikkeja, sokkeloinen, hyvin mäkinen ja – sininen.

Kaupunkia ei suotta kutsuta Marokon siniseksi helmeksi, sillä suurin osa medinan taloista ja lukemattomista portaista on maalattu häikäisevän sinisiksi.
Kukaan ei tunnu tietävän varmasti miksi, mutta pääasia että on.
Tanja mainitsi, että hänestä tuntui kaupungilla liikkuessa kuin kävelisi unessa.

Älä säästä lämmityksestä

Ennalta varaamamme *pieni hotellimme Casa Miguel oli mukava ja sympaattinen.
Ystävällinen respa ehdotti meille lämmitystä lisämaksusta, mutta päätimme säästää ja pärjätä ilman.

Huomasimme säästäneemme väärässä paikassa, kun maaliskuinen yölämpötila laski ulkona nollan pintaan, eikä sisällä ollut paljon lämpöisempää.
Päivälläkään ei juuri yli kymmenen asteen päästy.

Tunnustamme lämmittäneemme huonettamme pitämällä kuumaa suihkua päällä vähän pidempään kuin peseytyminen vaati.

Kadonnutta viinitupaa etsimässä

Asettauduttuamme huoneeseemme lähdimme etsimään sopivaa ruokapaikkaa.

Medinan aukion laidalla oli useita ravintoloita, joiden sisäänheittäjät tarjosivat tyypillistä marokkolaista turistimenua: alkuruoka, tagine-pata pääruuaksi ja hedelmiä jälkiruuaksi.
Hinta olisi ollut alle vitosen, mutta kokemuksesta tiesimme jo, että makuun tai edes kokoon ei turistiversioissa juuri panosteta.

Päätimme kokeilla jotain muuta, mutta sitä ennen piti löytää joku paikka, joka myisi meille pullon punaviiniä huoneessa illan päätteeksi nautittavaksi, mielellään tietysti myös ruuan kanssa.

Kävi ilmi, että Chefchaouenissa tosiaan on sellainen paikka – ja vain yksi.
Oum Rabie -nimisen ravintolan uuden kaupungin puolella tiesivät kaikki tarjoilijat, joilta kysyimme saisiko heidän ravintolastaan viiniä.
Meidät neuvottiin etappi etapilta eteenpäin ja juuri kun luulimme tulleemme oikeaan paikkaan, saimme neuvon jatkaa vielä vähän matkaa.

Ei vain viiniä, vaan myös tunnelmallinen illallinen

Oum Rabie osoittautui lopulta niin viihtyisäksi, että päätimme myös syödä siellä.
Eväspullo käärittiin marokkolaiseen tapaan tiukasti ruskeaan paperipussiin.
Vaikka Marokko on viinintuottajamaa, viinin juominen tai edes esillä pitäminen kovin julkisesti on paheksuttavaa.
Niinpä alkoholia tarjoilevat ravintolat, baarit ja yökerhot pitävät matalaa profiilia ja jos paikalla on terassi, se on joko aidan takana tai katolla.

Silti kukaan Chefchaouenissa ei kieltäytynyt kertomasta matkailijalle, mistä viintä saa, vaan olivat hyvinkin avuliaita neuvomaan paikan löytämisessä.

Viini ei ole Chaouenin ainoa pään sekoittava maataloustuote

Marokko ja siellä erityisesti juuri Rif tunnetaan myös viiniä pahamaineisemmasta maataloustuotteesta, nimittäin kannabiksesta.
Espanja on lähellä, joten tuotteen matka alkutuotannosta loppukäyttäjille on hyvin lyhyt.

Olimme lukeneet netistä kauhukuvauksia siitä, kuinka ympäröivien vuorten kannabisviljelijät olivat jopa tulittaneet liian lähelle viljelmiä vahingossa osuneita patikoijia ja miten itse kaupungissakin huumekauppiaat olivat juosseet kauhusta kirkuvien turistien perässä.

Me emme moiseen törmänneet.
Yksi huumekauppias kyllä kyseli ostohalujamme kävellessämme hotellille, mutta uskoi kerrasta, kun sanoimme, ettei kiinnosta.
Minkäänlaista uhkaavaa tunnelmaa ei kaupungissa ollut, päin vastoin, tapasimme ainoastaan vieraanvaraisia ihmisiä.

Kiipesimme parhaille näkymille

Seuraavana päivänä teimme kävelyretken viereiselle vuorelle, jolle johti paikallistenkin suosima patikkapolku.

Näkymät tummien ukkospilvien pimentämään kaupunkiin olivat sieltä suorastaan dramaattiset. Pilvien takaa paistoi silti aurinko lämpimästi, vaikka ympäröiville huipuille oli satanut yöllä lunta.

Palasimme kaupunkiin ja jatkoimme kävelyämme ympäri medinaa.
Kapeilla, kukkaruukkujen reunustamilla kujilla lapset pelasivat jalkapalloa ja turistit katselivat paikallisia tuotteita matkamuistoiksi.
Me olimme olleet matkalla lähes puoli vuotta pienten reppujen kanssa, joihin ei matkamuistoja mahtunut sen paremmin täältä kuin muualtakaan.

Mies burnuusissa tietää kaiken

Ilta alkoi saapua ja aloimme jälleen suunnistaa portaiden ja kujien sokkeloa alas medinan aukion suuntaan etsiäksemme illallisravintolan.

Erään kaupan edessä perinteiseen burnuusiin pukeutunut vanhempi mies nojaili kaiteeseen ja tervehti.
Tervehdimme takaisin ja mies alkoi juttusille.
Esittäydyimme.
Mies kysyi tietysti, mistä olemme ja sanoi tietävänsä Helsingin.
Kertoi pitävänsä parhaillaan ystävänsä kauppaa silmällä, kun tämä oli asioilla. Valitteli, että maailman epävarma tilanne oli karkottanut turisteja myös Chefchaouenista ja ajat olivat huonot.

Aikamme juteltuamme nälkä alkoi kurnia liikaa.
Kerroimme olevamme menossa illalliselle ja sanoimme miehelle hyvästit.
”Kun käännytte seuraavasta kulmasta vasemmalle, pääsette portaita alas aukiolle. Ja jos kääntyisitte oikealle, pääsisitte suoraan hotellillenne”, hän opasti ystävällisesti.
Kumpikin neuvo oli täysin paikkansa pitävä.
Emme vain olleet kertoneet hänelle, missä hotellissa asumme.

Miten mennä Chefchaoueniin

Teimme matkan maaliskuussa 2017 ja reittitiedot ovat siltä ajalta.
Tarkista aikataulut matkasi ajankohdan mukaan.

Chefchaoueniin pääsee bussilla sekä Fesistä että Espanjalle kuuluvan Ceutan rajan tuntumasta. Ceutaan on Euroopan puolelta tunnin lauttamatka Espanjan Algecirasista.

Fesistä Chefchaoueniin kulkevat CTM-yhtiön bussit. Asema (gare routiere CTM) sijaitsee Atlas-aukiolla (Place Atlas).

Lähtiessämme Chefchaouenista matkasimme juuri Ceutaan, mutta bussin sijasta tartuimme erään taksinkuljettajan tarjoukseen ja otimme helppouden ja ajansäästön vuoksi taksin.
Hintaa tuli lyhyen tinkimisen jälkeen viisikymmentä euroa, mikä matkan huomioon ottaen oli kohtuullista.
Auto vei meidät sovitusti ja sujuvasti niin lähelle Ceutaa kuin mahdollista.
Siitä oli lyhyt kävelymatka rajan yli Espanjan puolelle.

Lue seuraavaksi Fès on häivähdys tuhannen ja yhden yön saduista

*Hotellivinkki on Booking.comin affiliatelinkki. Varaamme ja maksamme kuitenkin majoituksemme itse, eivätkä majapaikat ole tietoisia arvioistamme tai suosituksistamme.
Arvostamme suuresti jos varaat majoituksesi linkkiämme käyttäen. Saatamme saada varauksestasi pienen komission, mikä auttaa meitä ylläpitämään tätä sivustoa.