Cairns on luonnollisesti sukellusmatkailijoiden kohde, mutta ei kulinaristikaan joudu pettymään.
Ruokamatkailijan ykkösvalinta on luonnollisesti ne kaikkein eksoottisimmat elukat, joita ei kotikulmilla lautaselleen löydä.
Mitä on Cairns lautasella?
– Ainakin emua, kengurua ja krokotiilia.
Meidän MYR I:n, – kuten tuolloista nomadielämämme aloittanutta maailmanympärireissuamme kotoisasti kutsuimme – teimme pienellä budjetilla.
Tämä tarkoitti sitä, ettemme harrastaneet ravintolaillallisia erityisen tiheästi, etenkään Australiassa.
Cairnsissa olimme ulkoruokinnassa tasan kerran, joten valinta oli selvä.
Kunnon menu turistico eli Taste of Australia kehiin: emua, krokotiilia ja kengurua lautaselle.
Kengurua olimme ehtineet maistelemaan pariin otteeseen jo talonvahteina Victoriassa ollessamme, mutta krokotiili ja Australian vaakunaeläin emu oli vielä testaamatta.
Kuulostaako kauhealta? Ei hätää. Jos ylipäänsä syö lihaa, tämä valinta on varsin eettinen ja ekologinen.
Mutta maistellaan ensin, palataan tähän hetken kuluttua.
Cairns lautasella: rapuja vai sittenkin vaakunaeläintä?
Tammikuun loppu 2017 ja Australian kesä kauneimmillaan. Lämpötila on +32 astetta.
Vaeltelemme illallisaikaan Cairnsin rantaesplanadia edestakaisin ja pohdimme minkä ravintolan valitsisimme.
Ainoa kerta ei saa mennä pieleen.
Taustatöitä on tehtynä, mutta parhaisiin paikkoihin ei ole varaa.
Riittää kun saa maistaa Austalian perinneruokiin kuuluvia eksoottisia elukoita.
The Raw Prawn -ravintola vaikuttaa kelvolliselta ja suositulta, joten istahdamme pöytään.
Cairns on sattuneesta syystä tunnettu merenelävistään, erityisesti erilaisista ravuista ja barramundista (eli täkäläisestä meribassista).
Nimensä mukaisesti tuoreisiin rapuihin ja kalaan on The Raw Prawnkin erikoistunut.
Varmasti ne olisivat paras valinta tässä ravintolassa, mutta meillä on toiset aatokset.
Ilmoitamme tarjoilijalle, että heittäydyimme turisteiksi. Hän nappaa kiinni tilauksestamme ja toteaa ”Otatte siis sen, jossa on kengurua, krokotiilia, emua ja barramundia.”
Kyllä vain.
Myöhemmin tarjoilijamme muistuttaa, että emu on Australian vaakunaeläin ja kysyy mikä on Suomen.
Vastauksemme saa hänet repeämään lähes huutonauruun: ”Eihän Suomessa ole leijonia!”.
Tietääpä kuitenkin meidän syövän poroa ja hirveä. Palvelu on muutenkin australialaisen rentoa ja läppä lentää.
Työvuoronsa päättäneet tarjoilijat istahtavat oluelle asiakkaiden seuraan.
Valitettavasti The Raw Prawn on ymmärtääksemme sulkenut ovensa pysyvästi pandemian aikana.
Esimerkiksi Queensland.com -sivusto listaa muita Cairnsin hyviä ravintolavaihtoehtoja.
Kuohupunkkua aperitiiviksi
Ruokaa odotellessamme tilaamme aperitiiveiksi erään paikallisen erikoisuuden: Lasilliset sparkling shirazia.
Kyllä, tämä on kuohuvaa punaviiniä.
Jostakin syystä monet rakastavat tätä kummajaista, meille riitti kertakokeilu.
Suoraan sanottuna aivan kammottavaa!
Saahan sitä viinienkin suhteen kokeellinen olla, mutta olen sitä mieltä, että joitakin sääntöjä ei saa rikkoa. Ikinä.
Kuohuviinissä ei saa olla tanniineja, ei sitten yhtään.
Saati että kuoharia valmistettaisiin varsin runsastanniinisesta shirazista.
Suurten viinitilojen Australiassa osataan tehdä laadukkaitakin viinejä, totta kai, mutta tämä ei kuulu niihin.
Tästä ei tee hyvää paraskaan tuottaja.
Saat todistaa väitteeni vääräksi.
Olenhan maistanut myös samppanjalaatuista sakea (Japanissa ofc), vaikka kuvittelin, etten voi löytää hyvänmakuista sakea.
Yleisesti Sparkling Shiraz tunnetaan Australiassa joulujuomana, kuten glögi Suomessa. (En muuten tykkää glögistäkään.)
Ausseissa eletään kuitenkin joulun aikaan hellelukemissa, joten miksi ei sitten samantien ihan vain kuoharia?
Siis valkoisista rypäleistä.
Noh, historiallisista syistä – eli muiden kuin Shiraz-rypäleiden puutteessa.
Mutta kai ne rypäleiden kuoret olisi edes voinut jättää pois ennen käyttämistä?
Maistuuko krokotiili yhtä ärjyltä kuin näyttää?
Australialaiset perinneruuat saapuvat pöytään. Erityisesti krokotiilin maistaminen vähän jännittää.
Kumpi puree kumpaa?
Ei se nyt sentään niin tuoretta ole.
Lopulta ainoa pienoinen pettymys on se, etteivät nämä niin kovin erilaisilta maistu muihin liharuokiin verrattuna.
Krokotiilinliha ei maistu kovinkaan kummoiselta. Tai ainakaan kummalliselta.
Yleisesti ottaen tietysti hyvä asia.
Miten ärjy elukka voi olla lautasella näin mieto?
Usein krokon lihaa kuvaillaankin miedommaksi versioksi possusta tai mustekalaa muistuttavaksi, pyyntipaikasta riippuen.
Meidän mielestä se maistuu lähinnä joltakin naudanlihan ja kanan välimuodolta.
Kenguru onkin jo tuttua kauraa ja kala on, noh, kalaa.
Mielestäni valkoiset kalat voi asettaa paremmuusjärjestykseen lähinnä haisevuutensa ja puisevuutensa perusteella.
Sillä asteikolla tämä on varsin kelvollista.
Emusta pidämme eniten. Se on maultaan rikkain, ehkä eniten pihviä muistuttava, jopa riistaisa.
Kengurun nauttiminen on ekoteko
Onko näin harvinaisilta kuulostavien eläinten syöminen eettistä ja ekologista?
Kyllä se on, jos ylipäänsä syö lihaa.
Kenguruja on Australiassa kaksi kertaa enemmän kuin ihmisiä, joten uhanalainen se ei ole.
Kenguru, riistana tai kasvatettuna, on ainakin parempi valinta kuin naudanliha.
Kenguru kuluttaa vähemmän vettä kuin lammas- tai nautakarja.
Sen metaanipäästöt ovat huomattavasti alhaisemmat kuin nautakarjan.
Kaikissa osavaltioissa kengurun metsästäminen ei kuitenkaan ole sallittua.
Ei edes Victoriassa, jossa sitä ensimmäistä kertaa maistelimme.
Joidenkin mielestä eläin on liian söpö syötäväksi, mutta eivätkö kaikki eläimet ole, jos niitä elävinä katselee?
Emun, kengurun ja krokotiilin liha ovat kaikki myös erittäin hyviä ravintoarvoiltaan.
Ne ovat vähärasvaisia ja runsaasti proteiinia sisältäviä.
Krokotiilinliha sisältää runsaasti kuituja, omega-3 -rasvahappoja ja esimerkiksi rautaa ja B12-vitamiinia. Se on myös matalakolesterolista.
Kuin myös emunliha, joka sisältää runsaasti C- ja E-vitamiinia, sekä rautaa.
Queensland tuottaa lähes puolet Australian naudanlihasta, joten ekologisemmat vaihtoehdot ovat erittäin tervetulleita.
Back to bushes – paluu juurille
Cairns elää turismista. Vaikka sukellusmatkailu ja muu vesiurheilu on pääsyy tänne matkustamiseen, panostetaan tässä queenslandilaisessa kaupungissa myös ruokamatkailuun.
Cairns on tunnettu erinomaisesta aasialaisen ruuan tarjonnastaan, etenkin japanilaisesta ja korealaisesta.
Ehkä hiukan yllättäen myös tuorepastoistaan. Sille selityksen tarjoaa 1800-luvun loppupuolella saapuneet italialaiset, etenkin sisilialaiset emigrantit.
Ilmastonmuutoksesta pahasti kärsivä Australia ei ole erityisesti kunnostautunut kestävän kehityksen edistämisessä.
Viimeistään pakon edessä muutosta on tapahtumassa, vähitellen.
Cairnissa panostetaan ekologiseen ruokatuotantoon.
Tämä pitää sisällään ajatuksen saaren alkuperäisruokien pariin palaamisesta.
Viljellään ja varjellaan sitä, mikä on alueelle ominaista.
Syödään samaa kuin alkuperäiset asukkaat ovat aina hyödyntäneet ravinnokseen.
Oli se sitten kasviksia, kalaa tai lihaa.
”Bush food” on kovassa nosteessa.
Tätä halutaan tarjota myös turisteille.
Haluaisitko lukea lisää?
– Tilaa tuoreimmat artikkelit sähköpostiisi tästä:
Olipa mielenkiintoista luettavaa! Äkkiseltään sitä tietysti mieltää nämä emut ja kengurut tosi eksoottiseksi ja ehkä aika omituiseksikin syötäväksi kun täältä toiselta puolelta palloa asiaa katsoo, mutta tottahan toki ne ovat Australiassa ihan normaalia ruokaa. Itse en liharuokia juurikaan syö, mutta joskus muistaakseni Saksassa olen palasen krokotiilinlihaa maistanut, ja se tosiaan oli melkoisen mietoa. Me ei tosiaan olla Australiassa käyty vielä ollenkaan, joten paljon on koettavaa ja maisteltavaa sitten joskus kun sinne mennään. Ja varmaan on pakko testata myös Shiraz-kuohari, joka keiltämättä kuulostaa omituiselta vaikka rypäle onkin yksi omia suosikkeja punaviinin suhteen.
Hehee, jos multa kysytään, niin suosittelen juomaan jatkossakin Shirazin kuplattomana, mutta kyllähän tuota outoutta maistaa kannattaa.
Näinpä, ilmastonmuutoksesta kärsivässä Australiassa kannattaa ehdottomasti suosia niitä alkuperäisiä eläimiä, jos lihaa lautaselleen valitsee.
Tuli minullekin yllätyksenä, ettei krokotiili, emu tai kenguru maistukaan eriskummallista. Noh, liha on lihaa. Valkoista kalaa sen sijaan on tosi monta eri lajia. Yksi parhaista lajista elää Mustassameressä ja on nimeltä Barabulka enkä löytänyt sellaista missään muualla. Kalan maku muuttuu pyyntipaikan ja ajankohdan mukaan, joten sama kala voi maistua erilaiselta. Ehkä olen vaan niin kala-ihminen.
Kuulostavat niin eksoottisilta, että kuvittelee makuelämyksenkin sellaiseksi, mutta olivatkin tosiaan yllättävän mietoja, erityisesti krokotiili. Siihen muuten pätee kuulemma sama, että pyyntipaikka vaikuttaa paljon makuun, jotkut ovat kalaisempia toiset lihaisempia.
Mä en tosiaan ole koskaan ollut valkoisten kalojen ystävä, nykyään kyllä syön. Suomessa maukkain on mielestäni kuha, kun taas jotakin haukea voi syödä vain pieniä yksilöitä ja hyvällä kastikkeella.
Olen aina halunnut maistaa kengurua! Lähes kaikkea muuta outoa ja vähemmän outoa on tullut maistettua. Mieheni on amerikasta cowboy kylästä kotoisin eikä hän suostu syömään hevosta, vaikka ei niitä mielestäni vain ruuaksi tapeta. Itse rakastan hevosta. Kiitos kivasta artikkelista.
Kiitos Petra! Ai että, hevosen liha on kyllä tosi maukasta! Moni hevosharrastajakin sanoo että on ihan kunniakasta syödä hevonen. Se saa kuitenkin elää ensin vapaamman elämän kuin jokin tehotuotettu nauta.
Kenguru tosiaan on kans hyvää. Parhaimmillaan ehkä pitkään haudutettuna, mutta ei viitsitty kesähelteillä tehdä pataruokia.
Juuri oltiin käymässä Kansainvälisillä Suurmarkkinoilla, joissa olisi ollut burgereita tarjolla kyseisten eläinten lihasta. Olen varmaan pienen palan maistanut emua ja krokotiilia, mutta varsin vähän niitä on tullut maisteltua. Kengurua sen sijaan olen kyllä syönyt enemmänkin.
Ja haha, tuota kuohuvaa punaviiniä pitää kyllä maistaa, kun seuraavaksi Australiaan asti päästään!
Mä haluan sit kuulla mielipiteen kuohupunkusta, mutta muista sit että varoitin! 🤣
Voihan vitsi, just puhuin Ismolle, etten oo päässyt jatkamaan eksoottiset hampurilaiset -testauksiani.
Nuo Cairnsin sapuskat kun olisivat olleet hampurilaisen muodossa, olis saanut uusia listalle. Samana keväänä syötiin kyllä kameliburgerit Marokossa.
Missä nuo markkinat oli? Kuulostaa meiningiltä jossa olisin halunnut olla mukana.
Edit. Pakkohan mun oli käydä heti googlaamassa. Näköjään on oikein kiertue. Toivottavasti ovat myös ensi vuonna kun tullaan pidemmäksi aikaa Suomeen.