Busseja, kimppatakseja ja rantaloma Durresissa

Katselemme hotellihuoneemme ikkunasta kerrostalojen välissä sadan metrin päässä kimaltelevaa Välimerta.
Toisessa suunnassa näkyy pieni rinteeseen kaivettu yhden miehen bunkkeri.
Olemme saapuneet Balkanin-kierroksellamme Albaniaan ja edessä on parin päivän rantaloma Durresissa.
Hotellilta rantaan ei ole kuin sata metriä ja välissä on ainoastaan moottoritie.

*Sisältää affiliatelinkin majoitukseen

Matka Etelä-Montenegron Ulcinjista Durresiin oli ollut vaiherikas. Raahustimme aamuvarhaisella Ulcinjin linja-autoasemalle huomataksemme, että netistä löytynyt aikataulu oli virheellinen, eikä bussi Albanian Skadariin lähtenytkään kuudelta, vaan seitsemältä. Onneksi erhe oli niin päin. Hinta oli kuusi euroa per pää.

Skadariin päästyämme piti löytää jatkoyhteys eteenpäin.
Juttusillemme tuli mies, joka tarjosi taksikyytiä Tiranaan.
Totesimme jonkin aikaa pohdittuamme, että se lienee kätevin ja nopein tapa jatkaa matkaa.
Hintaa tällekin etapille tulisi kuusi euroa, eikä Durresiin ollut suoria yhteyksiä.
Mies sanoi noutavansa vielä kolmannen asiakkaan tilataksiinsa ja sitten pääsisimme matkaan.

Opimme nopeasti, että tällainen kimppataksi oli Albaniassa normaali tapa matkustaa.
Tien poskessa pitkin matkaa oli ihmisiä odottamassa kyytiä. Kuskimme kaartoi heidän kohdallaan tien sivuun ja kysyi määränpäätä. Jos suunta oli oikea, niin asiakas kyytiin vain, Tiranaan asti ei tarvinnut matkustaa.
Lopulta autossamme oli täyttä.

Kuski puhui sekaisin albaniaa, italiaa ja vähän englantia ja juttua riitti taukoamatta, niin meidän asiakkaiden, kuin vastaantulevien autoilijoiden kanssa sivuikkunasta.
Välillä hän tiedusteli näiltä, onko edessä pahoja ruuhkia, välillä haukkui piittaamattoman jonon ohittelijan. Syytä olikin haukkua, ohitimme matkalla pahan näköisen kolaripaikan.

Tiranassa autoilijamme jätti meidät aivan bussiaseman viereen.
Yksi linja-auto oli juuri lähdössä ja kuskit huutelivat, onko vielä Durresiin menijöitä. Sopivasti kaksi paikkaa oli vapaina ja hyppäsimme kyytiin.
40 kilometrin matka kustansi euron hengeltä.

Durresissa otimme vielä taksin hotellille.
Olimme varanneet reteästi kolme yötä neljän tähden *Villa Belvederestä yhteensä 115 euron hintaan.
Respassa meidät otti vastaan asiantuntevasti omistajan noin seitsemänvuotias tytär. Joskin nopeasti paikalle pelmahti myös vähän varttuneempaa henkilökuntaa.

Rantaloma Durresissa alkaa moottoritien väärältä puolelta

Lopetamme ikkunasta tuijottamisen ja päätämme lähteä huoneestamme ihailemaan merta lähempää.
Moottoritien yli rantaan pääsee siltaa pitkin viidessä minuutissa.
Moottoritien ramppi pitää tosin ylittää erikseen, mieluiten juoksemalla.
Kuten itse siltakin, jos rautasillan päällä roikkuvat epämääräiset sähkökaapelit jännittävät.

Durresin hiekkaranta on loiva pitkälle mereen ja rannalta löytyy ravintoloita ja baareja.
Kahden rantatuolin päivävuokra on 3,50 euroa ja hintataso on muutenkin edullinen.

Palvelu on ystävällistä, mutta ujoa ja välillä epävarmaa. Kun kiittää albaniaksi, faleminderit, saa vastaukseksi korviin asti ulottuvan hymyn.
Yleisimmin osattu vieras kieli on italia.

Perinteisiin Välimeren lomakohteisiin verrattuna Durres ei säväytä, mutta suurta valittamisen aihettakaan ei löydy.
Meidän viipyilevään Balkanin-reissuumme muutaman päivän rantaloma Durresissa sopii paremmin kuin hyvin.

Paluumatkalla käymme ostamassa juomavettä, sillä toisin kuin Balkanilla yleisesti, hanavesi ei ole juotavaa. Seitsemän litran tonkka maksaa vain 70 eurosenttiä, mutta veden raahaaminen sieltä moottoritien takaa hotellihuoneeseen ja muovijätteen tuottaminen ärsyttää.

Seuraavan päivän vietämme *Villa Belvederen allasalueella.
Turistit tuntuvat niin rannalla kuin hotellissakin olevan pääosin albaaneja, mutta altaalla törmäämme toiseen suomalaispariskuntaan ja norjalaiseen, joka tulee juttusille tunnistettuaan kielen.

Jäämme hotellille koko päiväksi ja nautimme myös illallisemme uima-altaan äärellä.
Belvederen ravintola yllättää meidät tarjoamalla parhaan Durresissa nauttimamme aterian, joka koostuu simpukoista, kalasta ja tiramisusta.
Palan painikkeeksi juomme pullon paikallista viiniä, sekä napsut kansallissankarin mukaan nimettyä albanialaista brandya, Skanderbegia.

Balkanilla kaikki järjestyy

Rantaloma Durresissa alkaa olla ohi. Lähtöpäivänä käymme vielä ottamassa aurinkoa ja ryhdymme rantaravintolassa syödyn keskinkertaisen kala-aterian jälkeen tekemään lähtöä Skopjeen, Pohjois-Makedoniaan.
Saamamme tiedon mukaan Skopjeen olisi illalla suora bussiyhteys.

Albanian bussiasemilla ei ole varsinaisia asemarakennuksia, joiden tauluilta käydä tarkistamassa aikatauluja. Laitureiden ympärillä on sen sijaan eri yhtiöiden toimistoja, joista matka haluttuun paikkaan käydään ostamassa – kun ensin tietää, kuka sen myy.

Otamme hotellilta taksin ja kuski tietää kertoa, että siihen aikaan ei olekaan bussia lähdössä. Hän tietää kuitenkin myös matkatoimiston, joka myy matkalippuja Pohjois-Makedoniaan. Pyydämme kuskia ajamaan sinne. Toimiston ovi on lukossa, mutta kuski soittaa omistajan paikalle.

Tämä saapuu pian ja alkaa järjestää asioita.
Seuraava vuoro Skopjeen kulkee huomenna kello 16.45, mikä on meille aivan liian myöhään. Sitten hän hoksaa, että pääseehän sinne myös Kosovon kautta.
Bussi lähtee aamulla toimiston edestä kello 5.10 Pristinaan ja sieltä on jatkoyhteys Skopjeen.

Tarvitsemme siis myös yösijan ja omistajalla on ratkaisu siihenkin: Toimiston yläkerrassa on tarjolla huone omalla kylpyhuoneella. Liput ja majoitus kustansivat yhteensä 35 euroa.

Kun asiat ovat ratkenneet onnellisesti, käymme vieressä olevan ravintolan terassilla.
Juomamme ovat vielä kesken, kun omistaja tulee kertomaan, että paikka menee kiinni. Vaan ei hätää, voimme jäädä kaikessa rauhassa nauttimaan viinimme ja oluemme loppuun, vaikka henkilökunta lähteekin.
Alamme jo nyt kaivata balkanilaista vieraanvaraisuutta, vaikka matkaa on vielä jäljellä.