Kotorinlahden vauhdikas veneretki

Kotorinlahtea voi kiertää paitsi patikoiden, niin myös veneillen.
Me vuokrasimme veneen kipparin kera ja lähdimme joogaystäviemme kanssa retkelle Kotorinlahdelle eli paikallisittain Boka Kotorskalle.
Kotorinlahden vauhdikas veneretki starttaa Tivatin satamasta Porto Montenegrosta.

Syyskuun lopun ilmat Montenegrossa ovat useimmiten kesäisen lämpimät.
Jopa lokakuulla lämpötilat saattavat olla yli kahdenkymmenen asteen ja merivesi edelleen lämmintä.
Patikointi ja pulahtelu sopii siis hyvin syksyiseenkin matkaohjelmaan.
– Vinkkinä vaikkapa syyslomalaisille!

Pari sanaa patikoinnista ja sääolosuhteista Montenegrossa

Kannattaa huomioida, että vaikka Montenegro on pieni maa, korkeuserot ja sitä myöten säävaihtelut ovat suuret.

Maan lounaisosissa eli rannikolla meri lämmittää pitkään. Pohjoisen korkeammilla vuorilla, kuten Durmitorin kansallispuiston alueella lokakuun lopun lumisadekaan ei ole harvinaisuus.
Rannikon ilmasto on täysin toista maata, vaikka samassa maassa pysytäänkin.
Täällä voi siis vaikka lasketella ja uida samalla reissulla!

Kotorinlahtea ympäröivät vuoret ovat alle kilometrin korkuisia, kun taas pelkästään Durmitorilla on kaikkiaan 48 yli kahden kilometrin korkeuteen nousevaa huippua.
Toisin kuin Durmitorilla, Boka Baylla patikoiva pärjää siis varsin kevyellä varustuksella vielä syksylläkin.

Jos patikointi Kotorinlahdella kiinnostaa, lukaise aiemmat juttumme aiheesta:

• Patikointi Kotorinlahdella Montenegrossa
• Joogaa ja patikointia Petrovacissa
• Kotorin linnoitus on minipatikan arvoinen

Mutta nyt ei patikoida, vaan veneillään!

Veneretki hämyisiin luoliin

Kaksi päivää aiemmin olemme ihailleet Kotorinlahtea lintuperspektiivistä sitä ympäröiviltä vuorilta. Tänään ajelemme tutun kuskin kyydissä Porto Montenegroon, Tivatin kaupunkiin.

Emme osaa odottaa luksusta, etenkään kun maksamamme hinta ei anna sellaista odottaa. Satamassa hieraisemme silmiämme, jestas mitä paatteja!

Satamassa kelluu raukeasti toinen toistaan upeampia luksusjahteja.
Ne keikistelevät valkoisena hohtavia kylkiään keimailevasti meitä kohti.
Arvuuttelemme mikä kaunottarista kutsuu meidät vesille.

Odottelemme kippariamme Brankoa vähän jännittyneinä.
Pian hän saapuukin ja viittilöi meitä seuraamaan.
Laiturin päässä odottaa pikkuruinen avovene.
Jokainen löytää kuitenkin istumapaikan ja lähdemme viilettämään merta päin.
Emme me olekaan tulleet siemailemaan samppanjaa, vaan seikkailemaan!

Kotorinlahden vauhdikas veneretki on alkamassa. Mihin meitä mahdetaan kyyditä?
Branko antaa hanaa ja me kokassa istuvat saamme viilentäviä pärskeitä kasvoillemme, huikeaa!
Pian kippari hidastaa vauhtia ja alkaa ohjata venettä kohti vuorta. Mitä nyt?
Lähempänä näemme seinämässä aukon. Ajamme sisään luolaan!

Luolastot ovat toimineet Jugoslavian laivaston tukikohtana ja sukellusveneiden piilopaikkana.
Käymme useammassakin luolassa. Pällistelemme ihmeissämme ympärille. Yhdessä luolista meitä tuijottaa takaisin synkkänä vanha sota-alus.

Jugoslavian hajottua luolissa järjestettiin venediskoja. Kysymme Brankolta osallistuiko hän bileisiin. – En omistanut vielä silloin venettä, vastaa mies ja näyttää hetken apealta.
Hymy palaa kasvoille nopeasti, kun palaamme piilosta päivänvaloon ja mies kääntää ikioman veneensä kohti ulappaa.

Pulahtelua ja kirkonmenoja

Kierrämme kalliot avomeren puolelle ja sukellamme veneellämme vielä kerran vuoren sisään, nyt luonnon muovaamaan kauniiseen luolaan.
Branko ankkuroi veneen luolan suuaukon edustalle. Halukkaat voivat hypätä uimaan.
Ajoviima viilentää oloa sen verran reippaasti, että jätän väliin. Märissä bikineissä paluumatka ei olisi kaikkien miellyttävin.

Paluumatkasta huolimatta veneretkemme ei ole vielä päätöksessään.
Ohitamme Herceg Novin ja luksushotellien Bijelan. Kaasutamme kapeikon läpi Boka Bayn Kotorin puoleiselle osalle lahtea.
Nyt emme mene Kotoriin, jossa olemme käyneet juuri toissapäivänä, vaan kurvaamme piskuiselle saarelle.

Siellä on pieni ja kaunis 1800-luvulla rakennettu kirkko, Gospa od Škrpjela.
Englanniksi kirkko tunnetaan nimellä Our Lady of the Rocks ja sitä nimeä voi hyvin käyttää, jos haluaa tilata kuljetuksen saarelle.

Täältä voi ihailla toistakin, vieläkin vanhempaa uskonnollista rakennusta, tosin etäältä. Naapurisaarella sijaitseva Pyhän Yrjön benediktiiniläisluostari, Sveti Đorđe, on rakennettu jo 1200-luvulla.

Päivän kestävällä veneretkellä olijoita ilahduttanee tieto saaren modernimmastakin rakennuksesta, nimittäin toiletista. Hyödynnä tilaisuus, jos et ole liikkeellä luksusjahdilla.

Ostereita ja valkoviiniä

Viimeinen kohteemme on osterifarmi. Täällä viljellään myös simpukoita ja katkarapuja. Kaikkia niitä pääsee myös maistelemaan, joten ei kun kimppuun!

Merenelävät ovat taatusti tuoreita: Ne nostetaan merestä silmiemme edessä ja valmistetaan odotellessamme.
Sampanjaa ei ole tarjolla täälläkään, mutta kulautamme palan painikkeeksi nimetöntä kuivaa valkkaria.

Rakastan simpukoita, pidän katkaravuista, mutta osterit ovat mielestäni yliarvostettu laji.
Tällä kerralla pidän niistä oikeasti. Hirmuisesti!

Nuljaskat valahtavat kurkkuuni vauhdikkaasti, mutta kahden euron kappalehintaan emme kahta enempää per nuppi raaski niitä ostaa. Elämme kuitenkin balkanilaisella budjetilla.

Vauhdikas paluumatka ja vähän hintapolitiikkaa

Kymmenen grillattua katkarapua maksaa 15 €, kilo simpukoita kympin ja osterit siis 2 € kappaleelta.
Hintataso on aika kova, ottaen huomioon, että eteläranskalaisessa ravintolassakin selviää halvemmalla, eikä tämä ole virallinen ravintola.

Olemme farmilla, jossa keittiötä edustaa pieni grillinurkkaus ja ruokailu tapahtuu laiturilla parissa puupöydässä. Ystävien kanssa jaetun viinin, sekä meidän kahden ruokien hinnaksi kertyy yhteensä 44,50 €.

Brankon veneeseen mahtuu kipparin lisäksi maksimissaan kahdeksan matkustajaa.
Tällä perheyrityksellä on kaikkiaan kolme erilaista venettä. Ne vuokrataan aina kuljettajan kanssa.
Puolipäiväretken hinnaksi tuli 60 euroa, kun meitä oli kyydissä ne kaikki kahdeksan henkeä.
Meillä hintaan tosin sisältyi myös maakuljetus Petrovacista Tivatiin ja takaisin. Sen osuus lienee kympin luokkaa.
Tarkempia hintoja ja paketteja voit tutkailla Seatoursin nettisivuilta.

Olemme höpötelleet ja nautiskelleet lounaalla siihen malliin hitaasti, että paluumatkalla Branko vääntää hanaa entistäkin tiukemmin.
Kylläinen ja himppusen hiprakkainen ystäväporukkamme tukeutuu veneessä toisiinsa ja liidämme vauhdikkaasti ja nauraen takaisin Tivatiin.

Satama tuntuu olevan huomattavasti lähempänä kuin menomatkalla. Tässäkö tämä jo oli?
Onneksi meillä on vielä yhteistä aikaa Petrovacissa. Katjan keitokset odottavat meitä taas Ivanan illallispöydässä, oliivipuun alla.