Luostariin tarvisi päästä, tokaisemme kotitolpallamme seisovalle taksarille. Onhan nyt pääsiäinenkin.
Emme sentään ole aikeissa jäädä pysyvästi luostariin. Meno-paluukyyti olisi kiva.
Hinnaksi sovitaan parisenkymppiä tästä melkein koko päivän kestävästä reissusta.
Viiletämme rämisevän auton kyydissä pitkin mutkaisia maalaisteitä.
Englannin ja meidän onnettoman venäjän sekoituksella onnistumme kommunikoimaan kuskin kanssa ihan riittävästi.
Hän ehdottaa pysähdystä Garnin temppelille ennen varsinaista kohdettamme Geghardin luostaria.
Armenia tunnetaan kirkkojen maana. Luostareita ja kirkkoja on kaikkiaan nelisentuhatta, joten valinnanvaraa riittää. Armenian luostarit ovatkin monelle matkailijalle syy vierailla maassa. Vaikka luostarikierros ei matkan pääasiallinen tarkoitus olisikaan, kannattaa jättää aikaa vähintään yhdessä vierailemiseen.
Me valitsimme kohteemme ihan sillä perusteella, mihin ehtisi parhaiten päiväseltään lyhyellä Jerevanin-matkallamme. Emme silti joutuneet tinkimään yhtään luostarin laadusta.
Roomalaisten rahoittama pakanatemppeli Garni
Garnin temppeli on paitsi uuspakanallisten päätemppeli, myös yksi Armenian merkittävimmistä turistinähtävyyksistä. Eikä suotta.
Kuningas Tiridades Ensimmäisen rakennuttama valon- ja auringonjumala Mihrin temppeli valmistui tiettävästi Rooman keisari Neron rahoittamana vuonna 77.
Roomalaisen senaattoriperheen vesa, kenraali Gnaeus Domitius Corbulo oli aiemmin pistänyt raunioiksi Artaxatan kaupungin Armeniassa.
Samaisen Caligulan lankomiehen Nero määräsi suorittamaan itsemurhan. ”Olen sen arvoinen”, kuin shampoomainoksessa, kuuluivat valtakunnalleen kalliiksi käyneen kenraalin viimeiset sanat omaan miekkaansa kaatuessaan.
Keisari Nero oli itse julistanut sodan Parthiaa vastaan palauttaakseen Rooman arvovallan, mutta korjasi sittemmin lahjoituksellaan oman sotapäällikkönsä Corbulon aiheuttamia tuhoja. Hän paitsi lupasi roomalaisia käsityöläisiä avuksi korjaustöihin, lahjoitti tiettävästi myös 50 miljoonaa drakmaa jälleenrakennukseen.
Näillä varoilla rakennettiin siis myös Garnin temppeli.
Se on paitsi Armenian, myös koko entisen Neuvostoliiton alueen ainoa kreikkalais-roomalaisen pylväikön omaava temppelikkö joonialaispylväineen.
Joidenkin tietojen mukaan temppeli ei olisi ollut temppeli laisinkaan, vaan palvellut alunperin hautana ja olisi sen vuoksi säästynyt pakanallisten pyhättöjen yleisesti kohtaamalta tuhoamiselta
Vuoden 1679 maanjäristyksessä pytinki kuitenkin tuhoutui ja jälleenrakennettiin 1960-1975 välisenä aikana. Rakentamisensa jälkeisinä vuosisatoina temppeli palveli kuninkaalisena kesäpalatsina ennen armenialaisten kääntymistä kristinuskoon.
Armenian kristillisen kirkon pakanalliset perinteet
Armenia otti kristinuskon viralliseksi uskonnokseen vuonna 301, siis jo ennen roomalaisia ja ensimmäisenä maana maailmassa.
Edelleen enemmistö kolmemiljoonaisesta kansasta on kristittyjä, Armenian apostolisen kirkon jäseniä.
Edes armenialaisten kokema kansanmurha tai Neuvostoliiton ajat eivät onnistuneet kitkemään armenialaisista heidän uskoaan.
Maassa on valtavasti luostareita, joihin matkailijankin kannattaa ehdottomasti tutustua.
Vaikka Armenian apostolinen kirkko kuuluu orientaaliortodoksisiin kirkkoihin, on sen messukäytännöillä enemmän yhteyksiä läntiseen kuin ortodoksiseen kirkkoon. Maassa myös noudatetaan gregoriaanista kalenteria eli esimerkiksi pääsiäistä vietetään samaan aikaan kuin Suomessa. Poikkeuksena on Kristuksen syntymäjuhla, jota vietetään tammikuun kuudentena päivänä.
Armenian kristillinen kirkko hyväksyi, omaksui ja omi monia pakanallisia riittejä ja rituaaleja.
Kristittyjen neljäkymmentä päivää Jeesuksen syntymän jälkeen vietettävä kynttilänpäivä on alunperin kevään ja hedelmällisyyden juhla, armenialaisille zoroastrinen tulenjuhla Trndez.
Samaista juhlapäivää vietetään muuten myös meillä täällä Serbiassa helmikuun 14. päivä, jolloin ortodoksikirkon isät siunaavat muun muassa tulevan kesän viinisadon. Armenian katolisetkin juhlistavat samaa päivää, mutta kalenterieroista johtuen jo 2. helmikuuta.
Geghardin luolaluostari
Geghardin luostari perustettiin 300-luvulla luolassa sijainneen pyhän lähteen ympärille. Osa luostarin kirkoistakin on kaiverrettu kallioon. Geghardin alkuperäinen nimi Ayrivank tarkoittaakin luolaluostaria.
Arabit tuhosivat luostarin täysin 800- ja 900-luvuilla ja sen nykyinen pääkappeli valmistui vuonna 1215.
Yhden Jeesuksen opetuslapsista, Juudas Taddeuksen eli Tuomaan, väitetään tuoneen Armeniaan yhden Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen käytetyistä keihäistä ja sen mukaan Geghardin luostarikin olisi saanut nykyisen nimensä.
Tuo poika, poloinen, kovin on tutun oloinen. Kädessä keihäs ja keihäässä katkennut pää*.
Miehen taustasta, eikä edes nimestä ole selvyyttä, mutta ahkerasti raamatussa seikkaileva Tuomas on perimätiedon mukaan reissannut vähän enemmänkin ristiretkillään tai keihäsmatkoillaan pitkin maailmaa.
Oli miten hyvänsä, niin Geghardavank tarkoittaa kirjaimellisesti Keihään luostaria ja Apostoli Tuomas kuvataan usein keihäs tai miekka kädessään.
Tämä UNESCOn maailmanperintökohde tekee se vaikutuksen kävijään jo pelkkänä rakennuksena.
Olen vieraillut lukemattomista kirkoissa ja talsinut vanhoissa kivikasoissa pitkin maailmaa ja siltikin väittäisin, että Geghard on ehdotonta kärkeä kaikkien visiteeraamieni joukossa.
Mystinen rakennus on jo arkkitehtuuriltaan niin uniikki, että sitä on oikeastaan mahdoton sanoin kuvailla niin, että tuolle kallioon kaiverretulle pyhäkölle tekisi oikeutta.
Mene ja totea itse!
Me pakanatkin hiljennyimme luostarin kirkossa. Katselimme mykistyneinä kuinka paikalliset sytyttivät tuohuksia, kapusimme portaita toiseen kerrokseen kallioluolaan ja ihailimme luolan aukosta valon leikkiä kirkkosalissa.
Hätäinen pääsiäislammas
Emme olisi millään malttaneet lähteä pois maagisesta kalliokirkosta ja vitsi luostariin jäämisestä alkoi tuntua kaikkea muuta kuin vitsiltä.
Reaalimaailma kuitenkin kutsui takaisin luokseen.
Jerevan maallisine houkutuksineen, lähestyvä arki velvollisuuksineen.
Ja pakottava hätä ajoi Ismon luostarin hotelli helpotukseen.
Minä odotin kirkon pihamaalla ja pian hätä ajoi melkein minutkin pois.
Pääsiäinen kun oli, pihaan talutettiin uhrilammas.
Tuo reppana taisi tietää kohtalonsa. Kun lammas jätettiin hetkeksi yksin naru kaulansa ympärillä, se jäi vapisten seisomaan portille ja laski sitten hädissään alleen.
Minä poistuin portin ulkopuolelle, jotten näkisi lampaan seuraavia kohtalonvaiheita.
Illalliseksikin tulisi olemaan lammasta jerevanilaisessa ravintolassa, mutta siihen mennessä voisin jo leikkiä, ettei se lihakimpale lautasellani ole elävästä eläimestä peräisin.
Kipusimme takaisin taksimme kyytiin. Juuri kun olimme kaasuttamassa pois kirkolta, kuski pyysi meitä odottamaan hetken ja häipyi autosta.
Näimme hänen laukkaavan kohti pientä luostarin seinustalla seisovaa kioskia.
Kenties nälkä yllätti, lounaskin oli jäänyt väliin?
Pian mies hyppäsi takaisin kuskinpenkille ja ojensi meille leivän.
Se oli hänen lahjansa, tuo perinteinen pääsiäisleipä.
*Sitaatti: J. Karjalainen – Keihäänkärki
Armenia on yksi niitä paikkoja, jossa on pakko käydä joskus. Sen historia ja kulttuuriperintö kiehtovat: ajattele, armenialaiset pysyvät uskossaan jopa 1500-1600 luvulla, jolloin kaikki ympärillä olevat maat oli käännetty islamiin. Gruusia on toinen kristinuskossa pysynyt maa.
Mulla on sellainen fiilis, että Armenia kuuluu kuitenkin Eurooppaan eikä Aasiaan. Sehän on huomattavasti enemmän lännessä kuin Uralin vuoristo.
Armenia on todella ihana! Mulla on ollut pitkään haaveena käydä Georgiassa, mutta aina sen tielle tulee jokin este. Kulttuuri, ruoka, jonkinlainen eksotiikkakin kiehtoo. Armeniassa on paljon samaa ja sitten kuten totesit, myös hyvin eurooppalaista. Jerevanin keskustassa sijaitsevassa puistossa kävellessä mulle tuli vahvasti Pariisi-fiilis.
Paluuviite: Serbialainen pääsiäislounas ja muita pyhäperinteitä - Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset (+ 1 floppi) - Please Be Seated for Takeoff
Paluuviite: 2021 vetävimmät postaukset: Bali, Balkan, Armenia ja Italia - Please Be Seated for Takeoff
Geghard jäi näkemättä viimeksi, koska heinäkuun helteessä ei huvittanut ajella muualle kuin Sevan-järvelle. Tästä tuli kyllä virikettä seuraavaan Armenian reissuun: ) Kiitos myös ensimmäisestä lukemastani selkokielisestä Armenian uskonnon kuvauksesta. Mietin siellä ollessani asiaa, mutta aina kysyessäni uskonnosta sain mielestäni vastauksen, josta ei mitenkään selvinnyt, mitä eroavia piirteitä on eri kristillisten kirkkojen kanssa.
Oi kiitos, olipa mukava kuulla, että avasi kirkkojen eroja! En minäkään tuossa mikään asiantuntija ole, mutta aihe kiinnostaa niin mielelläni siitä kirjoitankin.
Uskon, että järvi kiinnosti, aika kuuma noilla kulmilla on kesällä! Tosin kivikirkoissakin voi kätevästi viilentyä ajomatkoilla. Suosittelen kyllä Geghardia, haluaisin käydä itsekin siellä uudelleen.
Kiva lukea Armeniasta! Se on vilahdellut matkahaavelistallani, kun olen pyöritellyt ajatusta kiertomatkasta, johon kuuluisi Armenian naapurimaita. Se oli minulle uutta, että siellä on noin paljon luostareita. Ei taida yksi ihmisen ikä riittää niiden kaikkien koluamiseen 🙂
Meilläkin on edelleen naapurimaat käymättä ja toivelistalla, mutta onneksi sentään Armeniaan on päästy. Se on kyllä ehdottoman suositeltava kohde. Näkemistä totisesti riittää, eikä tarvi pelätä massaturismia.
Armenia olisi kiehtova kohde ja sieltä ensimmäisenä ei itselle ole tullut mieleen luostarit ja antiikin arteet. Tämä johtunee vain siitä syystä, että en ole tutustunut nojatuolimatkailun saralla maahan tarpeeksi entuudestaan. Yksi aukko sivistyksessä tuli pienennettyä, mutta tutkittavaa ja tietoa Armeniaa kohtaan on lisättävä. Mukavan informatiivinen postaus kaiken kaikkiaan!
Kiitos Rami! Armenia on kyllä kiehtova! Helposti antiikin ajoista puhuttaessa unohtuu Rooman vaikutus itäisempään Eurooppaan ja aina Kaukasukselle asti. Monesti vasta matkaillessa tajuaa, kun seisoo jonkun roomalaistemppelin edessä, että tosiaan…
Kuvat näyttivät sen verran tutuilta, että pitihän sitä käydä omista muistiinpanoistaan tarkistamassa, että olemme tainneet käydä tuolla mekin. Kiersimme aikoinaan Armenia – Georgia – Azerbaidzania Unesco-kohteita pieteetillä maailmalla bongaavan tuttavapariskunnan kanssa ja vaikka matka omatoiminen olikin (paikallisoppailla/kuljettajilla), niin pitihän sitä nyt puolin ja toisin tehdä vähän kompromisseja ja sen tiimoilta mekin sitten näimme tosi tarkkaan näiden maiden Unesco-kohteita, joita onkin aika monta! Mutta tunnelmallisia monet näistä kirkoista ja luostareista kieltämättä olivat.
Meillä on ollut myös just tuollainen kierros suunnitelmissa pitkään. Kunpa pian pääsisi toteuttamaan! Tuolla on kyllä viehättäviä kohteita. Jos teillä on postausta tuosta reissusta, niin laita ihmeessä linkkiä tänne!
Jos etsit blogistamme juttuja tyyliin /tag/armenia (azerbaidzan, georgia) – tai karttasovelluksemme alasvetovalikoista – niin siinähän niitä juttuja on 🙂
Kiva, täytyypä jossakin vaiheessa käydä lukaisemassa! Muitakin sinne matkaa suunnittelevia varmasti voisi kiinnostaa!
Teidän kotiosoite näköjään muuttunut. Hienoa, luen innolla uuden kotimaanne kokemuksia. Tsekkailin itse juuri Valamon luostarin sivuja, sinne haluaisin!!!
Monen lyhyen pätkän jälkeen ollaan nykyään Belgradissa vähän pysyvämminkin. Reissujalkaa kutkuttaisi, mutta viihdytään täällä niin hyvin, että pidetään varmaan jatkossakin tätä jonkinlaisena tukikohtana.
Yhteensä ne muutaman kuukauden pätkätkin laskien täällä on jo hurahtanut jo kolmisen vuotta!
Juttujani täältä on tulossa lisää, itseasiassa juuri seuraavana kirjoitan parista päiväreissusta muualle Serbiaan.
Valamo on ihana. Jos haluaa hiljaisen ja rauhallisen paikan kirjoittaa, niin sinne kannattaa mennä vaikka muutamaksi päiväksi. Myös Lintula eli Heinäveden nunnaluostari kannattaa katsastaa samalla reissulla.
Kiva oli löytää tämä artikkeli Armenian luostareista! Reissasin Armeniassa Kaukasuksen-reissullani lähemmäs kymmenen vuotta sitten ja Georgiasta Yerevaniin siirtyessäni pyhähdyin kolmessa tai neljässä luostarissa matkan varrella. Olivat kaikki kiehtovia ja kauniita paikkoja. Lisäksi oli mielenkiintoista oppia tuosta armenialaisten kristillisyydestä, mistä sinäkin kattavasti kerroit. Mielelläni vielä joskus palaisin Armeniaan ja tutustuisin maahan ja sen luostareihin vieläkin paremmin.
Tuo on kyllä kovin kiehtovaa seutua! Meidän piti lentää Tbilisiin just silloin kun koronarajoitukset alkoivat. Myös Armeniaan kaipaan kovasti takaisin. Jotenkin se eurooppalaisuuden ja eksotiikan sekoitus viehättää.
Kieltämättä Geghard on todella näyttävä ja oikeastaan aika mystisenkin näköinen. Lisäksi hyvänä puolena näyttäisi tosiaan olevan sen sijainti ja päiväretki Jerevanista on varsin näppärästi järjestettävissä. Nyt kun Wikipediasta katselee noita Armenian luostareita muutekin, niin ovat kyllä varsin vaikuttavan näköisiä muutenkin.
Geghard on tosiaan helposti saavutettavissa Jerevanissa käyvälle. Mutta jos aikaa on, niin tosiaan sellaiset 4000 luostaria odottavat kävijäänsä Armeniassa!
Toivoisin palaavamme tutustumaan muihinkin, mutta haluaisin uudelleen Geghardiinkin. Taksikuskimme muuten kertoi paikallisten käyvän siellä säännöllisesti. En ihmettele. Olihan tuo upea ja juurikin mystinen.