Albufeiran rantaloma brittituristimeressä

*Sisältää Booking.comin affiliatelinkkejä

Albufeiran rantaloma saattaa kuulostaa kauhukokemukselta. Omatoimimatkaajakin voi silti viettää tässä Portugalin lomakohteessa rentouttavan loman.

Algarven alue on kuuluisa pitkistä hiekkarannoistaan. Se onkin Portugalin suosituin turistikohde ja Albufeira sen tunnetuin kaupunki. Heittäydyimme rohkeasti ruuhkaisille rannoille.
Pulikoimme, maistelimme paikallisia herkkuja ja pohdimme brittituristien mielenmaisemaa.

Pohjois-Portugalin Portosta lähdemme kohti maan eteläisintä kolkkaa ja Albufeiraa. Matka-aikaa junalla on tiedossa kuusi ja puoli tuntia.
Olemme varanneet pariksi ensimmäiseksi yöksi hotellin merinäköalalla ja uima-altaalla.
Tiedossa on muutaman päivän Albufeiran rantaloma heinäkuussa 2014.

Porton rautatieasema sijaitsee mukavasti kaupungin keskustassa.
Hyppäämme junaan, joka kolistelee heti alkuun Gustav Eiffelin suunnittelemaa rautatiesiltaa Douro-joen yli. Samaa siltaa pitkin kävelimme eilen joen yli toiseen suuntaan.

Portugalissa bussi on usein junaa nopeampi ja halvempi, mutta tälle välille päätimme ottaa junan, koska ajattelimme sen olevan näin pitkälle matkalle mukavampi vaihtoehto.

Jalkatilaa on toki enemmän ja jaloitella voi vaikka käymällä vessassa, jossa käyminen ei tosin ole varsinainen ilo.
Oma vessapaperi on syytä ottaa mukaan, samoin omat eväät vaikka asemaravintolasta.
Junia voisi kuvailla kahdella sanalla sangen karuiksi.

Maisemat muuttuvat Pohjois-Portugalin vehreydestä paahtuneiksi, aivan etelässä jopa aavikkomaisiksi.
Muistelemme eväitämme mutustellessamme erikoisinta einestä, jonka olemme kaupoissa täällä nähneet: purkitettuja mustekalan kiveksiä.

Pyyhkeitä allastuolien varaajille

*Hotellimme tarjoaa hyvän näköalan merelle kukkulan rinteeltä. Kuten tulemme huomaamaan, on Albufeira erittäin mäkinen kaupunki Lissabonin ja Porton tapaan.
Huoneemme sijaitsee hotellin katutason vastaanotosta katsottuna kerrosta alempana.
Pari kerrosta parvekkeemme alapuolella välkkyy hotellin uima-allas, jossa päätämme viettää pari seuraavaa päivää.

Alas rantaan johtaa hotellilta polku, mutta polskiminen Atlantissa ei houkuttele ja olemmekin varta vasten varanneet hotellin, jossa on allas aurinkotuoleineen. Emme muutenkaan ole varsinaisesti rantaihmisiä.
Päätämme viettää pari päivää pelkkää hotellielämää, varsinkin kun hotellissa on mainio ravintola ja palvelu on hyvää.

Heti ensimmäisenä aamuna törmäämme yleiseen, mutta vastenmieliseen hotelli-ilmiöön.
Vilkaisemme ennen aamiaiselle lähtöä parvekkeeltamme altaalle ja huomaamme aurinkotuolien olevan jo täynnä pyyhkeitä.
Samat pyyhkeet ilman omistajia lojuvat tuoleilla myös aamiaisen jälkeen, eikä kukaan tunnu pitävän kiirettä niiden päälle asettumiselle.

Toisin sanoen ihmiset ryntäävät ennen aamiaista varaamaan pyyhkeellä aurinkotuolin koko päiväksi huidellessaan missä lie, asettuakseen sille sitten jossain vaiheessa, kun tai jos sattuu huvittamaan.

Tiedämme ihmisiä, jotka heittävät pyyhkeet tällaisilta haamutuoleilta kylmästi altaaseen. Me emme ole aivan yhtä radikaaleja. Nähdessämme aurinkotuolin olevan varattuna tyhjän panttina tuntikausia laitamme omistajaa vailla olevan pyyhkeen vain siististi maahan. Rojahdamme sitten vapautuneelle tuolille oman pyyhkeemme päälle mukavasti lojumaan.

Kenenkään kantti ei riitä tulla valittamaan, varsinkaan, kun tuolien varaaminen on hotellin säännöissä kielletty.

Albufeiran rantaloma jatkuu vanhankaupungissa

Merinäköala on rentouttava, mutta haluamme tutustua myös Albufeiran keskustaan. Vaikka edellinen majapaikkammekaan ei sijaitse kuin reilun kilometrin päästä vanhastakaupungista, päätämme varata seuraavan majoituksen aivan ytimestä.
Uima-altaasta emme silti tingi.

Yövymme seuraavat neljä yötä vanhassa ja sokkeloisessa *hotellissa aivan keskusaukion ja valitettavasti myös baarikadun vieressä. Saamme huoneen ylimmästä seitsemännestä kerroksesta.
Huoneellamme on suojaisa terassi ja sen edessä kattotasanne uima-altaineen. Tasanteelta on näkymä alas aukiolle ja allas on käytännössä yksityiskäytössämme melkein koko ajan.
Ei ehkä ihan luksusta pikkurahalla, mutta alle satasen hinta yöltä on kohtuullinen kesän kuumimmalla lomakaudella.

Huoneestamme on nopeampikin reitti ulos kuin respan kautta keskusaukiolle. Hotellin takaovi on kerrosta meitä ylempänä – ja katutasossa.
Mainitsinko jo, että myös Albufeira on sangen mäkinen kaupunki?

Baarikadun meteli ei loppujen lopuksi juurikaan häiritse.
Poikkeuksen tekee panhuilun soittaja, jonka repertuaariin kuuluu levytyssarja Tunnetuimmat panhuilulla murjotut hittibiisit 1-3. Toistetaan koko päivä alusta loppuun, monta kertaa.
Helsingin Kolmen sepän patsaan inkahuilisteja takavuosina kuunnelleet ainakin tietävät, mistä puhun.
Kotka lentää aurinkoon.

Piri-piri -kana on Algarven erikoisuus

Hotellimme on lähellä kaikkea, myös Albufeiran keskustan kuuluisinta rantaa, Praia dos Pescadoresia eli kalastajien rantaa.
Nimi kuvaa hyvin Albufeiran historiaa kalastajakylänä, joka on sittemmin muuntunut turistirysäksi.
Suurimmat, uusimmat ja suosituimmat hotellit ovat kuitenkin vanhan kaupungin ulkopuolella.

Ei kaupunki aivan pilalla silti ole. Keskustan laitamilla on edelleen paikallisempaa asutusta ja me löydämme sieltä muun muassa ravintolan, joka tarjoaa erinomaista piri-pirikanaa.
Tämä Portugalin tunnetuimpiin kuuluva ruoka on grillattua kanaa, joka on marinoitu tulisella piri-piri -chileistä tehdyllä kastikkeella.
Ruokalajin kotina pidetään nimenomaan Algarven seutua. Mainio (ja myös edullinen) vaihtoehto siis, jos merenelävät eivät maistu tai alkavat tulla korvista ulos.

Meillä ei ole kummastakaan huolta. Vaikka emme ole suuria kalan ystäviä, niin simpukat ovat herkkuamme ja olimme saaneet niihin Albufeiran ensikosketuksen jo edellisessä hotellissamme.

Portaiden päästä löytyy simpukka-aarre

Hotelliin kotiuduttuamme lähdemme katsastamaan Praia dos Pescadoresin.
Vaikka vietämmekin aikamme veden ääressä mieluiten altaalla, niin kyllähän kuuluisalla biitsillä pitää käydä.
Tie sinne laskeutuu, yllätys yllätys, jyrkkää rinnettä.

Ranta on kansoitettu, mutta löydämme pari vapaata rantatuolia, maksullisia totta kai.
Pari tuntia auringonottoa ja meren tuijottelua riittää ja myöhäinen lounasnälkä iskee.
Rannalta johtavat pitkät portaat suoraan ylös pystysuoran kallion viertä. Portaiden yläpäästä löytyy ravintola Cabana Fresca, jonka pääsisäänkäynti on, tietysti, katutasossa.

Otamme lounaaksi simpukat, jotka ovat taivaallisia. Nautintoa ei suorastaan haittaa pöytä kaiteen vieressä, josta on suora näköala merelle ja alas rantaan.
Varaamme lähtiessämme pöydän illaksi puoli kahdeksalta. Kellonaika on henkilökunnan ehdottama, se on täällä suosituin illallisaika.

Saavumme paikalle täsmällisesti ja meidät muistetaan. Saamme jälleen pöydän paraatipaikalta eli kaiteen viereltä.
Olemme välissä tehneet tutkimustyötä ja saaneet selville, että paikka on ehkä Albufeiran paras kalaravintola.
Ei kai kalastajien rannan yläpuolella oikein muuta sovi ollakaan.

It’s co’on!

Turistikohteessa on tietysti myös hyvät ostosmahdollisuudet. Löydämme putiikin, joka on erikoistunut pellavatuotteisiin ja hankimme tarpeellisia hellevaatteita. Ostan paidan, Tanja hameen, jotka molemmat kulkevat sittemmin reissuissamme useita vuosia.

Samaan aikaan kanssamme putiikkiin saapuu brittinainen teini-ikäisen tyttärensä kanssa. Nainen tutkiskelee vaatekappaletta ja käy sitten varmistamassa omistajattarelta, onko vaate pellavaa.
– Ei, tämä on puuvillaa, cotton, kertoo omistaja erinomaisella ja selkeällä englannilla.
– On mitä?, kysyy nainen. Omistaja näyttää hieman hämmentyneeltä, mutta toistaa sanomansa: cotton.
Nainen ei edelleenkään ymmärrä. Sitten hänen tyttärensä tulee apuun tulkiksi.- It’s co’on!
-Ah, co’on, all right!, toistaa äiti helpottuneena. Tytär pyörittelee silmiään meille äitinsä selän takana.
Englannin kirjakieli ei suinkaan ole kaikille briteille itsestäänselvyys.

Lentokoneen tuhoaminen järkyttää

Olemme huoneemme terassilla ja altaalla, kun luen kännykästä järkyttävän uutisen: Ukrainan separatistit ovat ampuneet ohjuksella alas Hollannista lähteneen malesialaisen matkustajakoneen Ukrainan yläpuolella. Kaikki koneessa olleet ovat saaneet surmansa. Suusta pääsee muutamakin sen kummemmin valitsematon kirosana.

Myöhemmin baarissa nappaamme lukemistoksi The Sunin.
Etusivun otsikko tiivistää meidänkin tunnelmamme: Putin’s Missile. Sehän se juuri.

Brittien valtaama Albufeira

The Sunin kaltaisen brittijuorulehden löytyminen albufeiralaisen baarin terassilta ei suinkaan ole sattumaa.
Britit tuntuvat olevan Albufeiran lukuisin, näkyvin ja kuuluvin turistiryhmä. Kadulla kävellessämme vellomme brittituristimeressä.
Aivan kaikki eivät sentään vaeltele kaduilla oluttölkki kädessä ilman paitaa, vaan istuvat baarikadun terasseilla.

Suomen televisiossa pyöri komediasarja Benidorm, joka kertoo brittituristien toilailuista Iberian niemimaan toisella laidalla. Toteamme, että se ei itse asiassa ole komedia, vaan reippaasti siistitty dokumenttisarja.

Juuri Albufeirassa katosi pikku Madeleine, jonka kuvia levitettiin yleisölle Cannesissa asti löytymisen toivossa.
Lapsi oli kadonnut hotellihuoneesta vanhempien ollessa baarissa ja oikeutta on käyty siitä, lavastivatko vanhemmat lapsensa katoamisen, vai kaapattiinko tämä todella.

Baarikadulla huomaamme, että monilla brittivanhemmilla onkin lapset mukanaan.
Meistä on oikein hyvä asia, että vanhemmat voivat mennä terassille ottamaan parit juomat lapset mukanaan ilman moralisointia. Viisi isoa tuoppia per vanhempi on ehkä kuitenkin jo liikaa.

Kohtuuden nimissä täytyy sanoa, että tapaamme tälläkin matkalla oikein mukavia brittituristeja. Ja onhan meillä englantilainen ”poikakin” Japanin reissun peruja.

Baarikadustakaan ei tarvitse mennä kuin kymmenen metriä sivuun, kun meno rauhoittuu.
Pieni baari lyhyen kujan päässä jää jostain syystä monilta turisteilta sivuun. Niinpä sen terassilla on hiljaista ja rauhallista, eikä edes musiikki kuulu tänne häiritsevästi. Iso olut ja viini maksavat yhteensä neljä euroa.

Albufeiraan – no miksipä ei

On tullut aika palata Lissaboniin ja sieltä Suomeen. Turvaudumme Lissaboniin päästäksemme jälleen bussikyytiin.
Albufeiran rantaloma on ohi.
Kokemuksemme tästä turistikohteesta ovat kahtalaiset.

Toisaalta se on brittien kansoittama lomakohde, jossa monille turisteille tuntuu olevan tärkeintä halpa alkoholi lämpimässä ilmastossa.
Toisaalta se on myös paikka, jossa voi rentoutua kunnolla auringossa, syödä hyvin ja nauttia elämästä rannalla tai uima-altaalla. Vanhakaupunki on pieni ja turistinen, mutta viehättävä.

Portugalilaista paikalliselämää sieltä on vaikeaa, joskaan ei mahdotonta löytää. Vaikka ei Albufeira taida olla myöskään paikka, johon sitä mennään etsimään.

Piditkö lukemastasi? – Jaa myös kavereillesi alla olevilla painikkeilla!