22.4. paluu Belgradiin Neron luokse

Paluu Belgradiin Neron luokse, tällä kertaa vain minä, koska Ismo oli jo muuttanut Suomeen. Nero pitikin äänekkäästi huolen, etten lähtisi uudelleen.
Päivän Facebook-muistot sisältävät lisäksi ulkomaankaupan ja ruokamatkailun opintoja. Varsinaisia matkapäivityksiä ei ole tälle päivälle osunut, Málagastakin on vain sijaintiriippumatonta yrittäjähuumoria. Tai no, olemme myös hämmästelleet viininmyynnin kellonaikarajoituksia.

22.4. paluu Belgradiin Neron luokse

2011
Helsinki

ja Ismo paistaa lammasta.mutta saivat elitistit kivasti nenilleen eilen kun mämmiä stockalta etsivät.myyjä kertoi että eineshyllystä löytyy mutta me ei tiedetty missä eineshylly on vaikka herkussa joka viikko käydäänkin.kyllä nyt saa e-ruokien puolesta puhujat taas kivasti nauraa.

Kommentit:

Kaveri: Ihan kauheeta! Ettekö te paista mämmiä itse?

Minä: no ei!ei edes pashaa tehty itse!nyt meidät viedään varmaan saunan taakse:)

K: Simaa sentään..?

Minä: ei,ei edes sitä.mutta vielähän ehtii kun vappuun on vielä aikaa:)

Minä: mämmi on hyvä tekosyy syödä kuohukermaa;)

Ismo: Juu, ei me mämmiä muuten…

*

Ismon kaveri totesi facessa että tampereella on likat edelleen kauniita.kysyin että eikös aina ole väitetty että turkulaiset naiset on kauniita ja tamperelaiset rumia.miehen mukaan se johtuu siitä että etelän media vie tampereelta kauniit naisetkin tänne pääkaupunkiseudulle.

Kommentit:

Ismo: Niin on todella päässyt käymään. Kjäh kjäh!

Kaveri:

Kaveri 2: Tampereella o vieläkin kauneimmat naiset ja komeimmat miehet,mutta hiukan tyhmänylpeytt on naisilla ilmassa. Mennään vähän nenä pystyssä, eikä tajuta ettei enää eletä pellavatehtaan aikoja..

Kaveri 3: En tiedä mikä tämä ikiaikainen legenda on, että Tampereella on kauneimmat naiset, ja mistä se lähtöisin? Siis onhan täällä kauniita naisia, en sitä sano. 

Minä: eix se o just päinvastoin et missit tulee turusta kun tampereella ei kuulemma o ainesta? Kari: liittyx toi jotenkin siihen sun deodoranttikokeiluun,siis päätelmä siitä mitä tamperelaisnaiset on:D

K3: en tieärä, kai täällä on vaan laadukkaampi juomavesi. Parempaakaan en nyt keksinyt. 

Minä: tampereella on ehdottomasti parempi vesi kuin aurajoen kuravesi!

*

haravointia, parvekkeella oleskelua ja muusta sellaisesta on näemmä nämä keväiset sunnuntait tehty, kavereiden statuksista päätellen. Me sen sijaan raahauduttiin hulluille ja nyt unta kun aamulla aikainen lähtö töihin tampereelle.

*

Kolmiolääke ja työnteko sopii huonosti yhteen. Mutta yritän esittää olevani hereillä.

*

Päivän keikat purkissa. Jospa unet väliin.

Kommentit:

Kaveri: Lähde unilomalle 

Minä: Voi se olisikin ihanaa! Katoin kyllä jo eilen majakkalomia kesälle, mutta hinnat on suolaiset kuin merivesi. Tarvinee suunnata taas johonkin Viron kylpylään 

2014
Helsinki

Arkihaaste 2/5: Aloitin haasteen matkalaukkukuvalla ja koska huomaan eläväni muutenkin laukkuelämää, niin jatketaan samalla teemalla. Tänään pitää jättää essee ulkomaankaupan opintoihin, joten materiaalit esiin ja hommiin.

*

Arkihaaste 2/5

*

2/5 jokapäiväinen leipämme

*

Haaste 2/5 kuva nro 4. Työhuoneen seinä. (Sama huone toimii eri kellonaikoina eri käyttötarkoituksissa)

*

Arkihaaste 2/5, parin tunnin puhelinpalis ja ulkomaankaupan tilastojen väkertämistä esseeksi. Nyt kone kii ja syömään armenialaisen taksikuskin lahjoittamasta leivästä Ismon tekemiä köyhiä ritareita nuukuusviikon kunniaksi. Niin puhki, ettei jaksa ottaa kuvaa.

Kommentit:

Kaveri: No on puhki, jos meijän Tanja ei jaksa ottaa kuvaa! Toivotan hyviä armenialaistaksillisia ritareita à la Ismo ja bonne nuit!

Minä: Hih, kiitos samoin I! Opiskelu on jotenkin paljon raskaampaa kuin työnteko, varsinkin kun ne työtkin pitää tehdä.

Kaveri 2: Niinhän se on, nimittäin opiskelu…. ihmekös olen ollut pitkän syksyn ja talven väsynyt 

K1: No joo. Ei kai me opiskeluaikoina ainakaan siitä opiskelusta niin väsyneitä oltu  Taitaa olla ennemminkin tottumus- tai ikäkysymys 

Minä: Niin, ikä ei ainakaan helpota. Mutta mulla ei kylläkään ole kokemusta tuosta paljon puhutusta opiskelijaelämästä kun oon käynyt kaikki koulut lukiosta alkaen työn ohessa. Ei ihan hirveästi ehtinyt juhlia. Ja nyt sitten menee sujuvasti kolme firmaa ja luottamustoimet opiskelujen kera…

K1: No voi, onpa harmi, jos et nauttinut riehakkaasta opiskelijaelämästä! Mullakin tiiviit opinnot ja fiksu, oman alan työ yrittivät rajoittaa opiskelijarientoja, mutta en antanut niille periksi, vaan tasapainotin vaakaan kaiken. Ja tuossapa opiskeluaikojen rakastettuni, juhlija- ja tenttikannustuskaverini on yhä vierellä, aviomieheni.

Minä: Tuskin sitä paljosta paitsi on kuitenkaan jäänyt ja mieskin löytyi työn kautta 

K1: Vaikea sanoa yleisluontoisemmin, mutta mulla on opiskeluajoilta sellaisia muistoja ja ystäviä, joista olen iänkaiken kiitollinen ja onnellinen  Aika aikaansa kutakin ja aikakaudesta toiseen ja eteenpäin, mutta muistot säilyvät 

Minä: Se on ihanaa ja varmasti opiskeluajoilta juuri löytyykin ystäviä, mutta toisaalta niitä tarttuu matkaan elämän varrelta muualtakin.

K1: Totta kai! Eikä sillä väliä, mistä kohden matkaa kukakin ystävä matkaan tarttuu, rakkaita kaikki tyynni!

Minä: Näin juuri, osa on ikiaikaisia ja osa ihan tuoreita, tärkeitä kaikki matkalla.

K1: Juuri niin, Tanjaseni.

Minä: Kauniita unosia ja ihanaista alkanutta syntymäpäivää!

2015
Helsinki

Toivottavasti tämä ei ole ainoa matsi, jonka pääsee näkemään. Tappara!!!

*

Mitäs sanotte, otettaisko kuus yks?

*

Näin sitä pelataan!

*

Ettekste viä tiänny vai? Tapparaaaaaa!!!!!

Kommentit:

Kaveri: Mikä se o?

Minä: Se mikä roikottaa Kärpännahkaa Hämeensillalla. Ja aika pian livenäkin 

2017
Málaga

Creastock

Pieni kevennys yrittäjyydestä:

Kaksi liikemiestä, sanotaan heitä nyt, vaikkapa Hannekseksi ja Toivoksi, käveli kadulla. Hannes huomasi maassa koiranpaskan ja tarjosi Toivolle 100e, jos hän haukkaisi siitä palasen.
Toivo mittaili torttua hetken, ja yllytyshenkisenä otti suupalallisen paskaa ja söi sen.
Hannes antoi satasen Toivolle ja kaverukset jatkoivat matkaa.

Edettiin siinä pari korttelia ja nyt Toivo huomasi maassa koiranläjän.
Tällä kertaa hän puolestaan tarjosi Hannekselle 100e, jos tämä haukkaisi paskaa.

Hannes tuumaili hetken ja ajatteli, että saapahan rahansa takaisin ja nieli suupalan koirankakkaa.
Toivo maksoi Hannekselle sovitun satasen, ja liikemiehet jatkoivat kulkua.

Korttelin päästä Toivo pysähtyi ja tokaisi “Ei jumalauta, tajusitko että
me molemmat syötiin koiranpaskaa, eikä kumpikaan edes netonnut siitä yhtään mitään.”

Hanneksella oli kokeneena liikemiehenä tietenkin vastaus valmiina:
“Mutta tehtiin sentään kakssataa liikevaihtoa!”

Tyytyväisenä miehet jatkoivat matkaa.

*

Sääntö-Espanja.

Ajateltiin lojua tänään kotona, mutta kyllähän perjantai-ilta vaatisi pullon viiniä.
Paitsi ettei sitä saanut myydä kun kello oli 22.05. Päätettiin sittenkin syödä ulkona kera punaviinin.
Syödään ne koti-tapakset sitten jonain muuna iltana.

Kommentit:

Kaveri: Eikö ravintolasta kuitenkin,voi ostaa viiniä myös mukaan..?

Kaveri 2: No just Ismon päivitykseen ihmettelin, etteikö sitä saanu joidenkin rajoitusten takia. Tääl ainaki saa mielestäni kellon ympäri… tiä sitten onko niillä kauppiailla vaan omat sääntönsä 

Minä: Ei kun se on alueittain. En vain muistanut koko asiaa kun ei olla yleensä oltu noin myöhään liikkeellä.
Kyllä varmaan mukaankin saisi, mutta jos ostaa ravintolahintaista viiniä eli lasillinen maksaa pullon hinnan, niin tulkoon sitten tarjoilijan kantamana ja jonkun muun tiskaamana.

K2: Joo, pitiki tulla kommentoimaan, että guuglasin, et näkyykin olevan alueittain noi aikarajotukset. Ei kyl selvinny mitkä säännöt tääl Alicantessa pätee. Mut täytyy pitää mielessä, jos käy muualla. Ja toki ravintolassa kivempi sitten.

Minä: Muistelisin että siellä olis pisimpään, joku 00.30 asti, mutta tää voi olla mun kuvitelmaakin.
En tosiaan muista kun en oo aiemmin tähän törmännyt.
Mutta meillä on kivoja terasseja heti kun tuosta ovesta astuu ulos.

Ollaan ihan Malagan keskustassa.
Rahansäästö vain oli mielessä.
Mutta eihän sitä sitten voinut juustoa ja kinkkua ilman viiniä pistellä, perjantaikin vielä!

Kaveri 3: Kiinakaupasta ois saanut…

Ismo: Sellaisessa käytiin.

Minä: Joo toi just oli ylläri, ettei tutusta kiinakaupasta saanut. Olisko niillä sitten ollut hiljattain joku tarkastus tms.

K3: Joo, ne ihan keskustan on vähän tarkempia…

2018
Helsinki

Not so much veggies -day. Duck and potatoes, both grilled. Bonnin Pichon to melt this.

2026: Olimme tuolloin kuukauden Suomessa ja pääsimme asumaan Helsingin kotiimme vuokralaisten välissä.

2019
Belgrad?

Luultavasti Belgrad, mutta Facebook-muistoissa ei ole mitään.

2020
Belgrad

Tähänkin asti se kateus voi johtaa…

Kuten sanottu, tarveharkintaa olisi hyvä käyttää näissä jaoissa, mutta ne listojen jakamiset, ilman sen tarkempaa tietoa yritysten tilanteista ja tarpeista, johtaa vain silmittömään kateuden ja katkeruuden aiheuttamaan raivoon.

Jos tukien jakaminen keskeytetään tilapäisesti, niin ehkäpä nyt samalla voisi tehdä päätöksen, että otetaan kaikki hakemukset sisään ja jaetaan rahaa sitten tarpeen ja elinkelpoisuuden mukaan käsittelemällä kaikki hakemukset kerralla.

On kuitenkin aivan järjetöntä, että yrittäjät joutuvat kärsimään tästä julkisuuden vuoksi – etenkin jos sattuu olemaan ennestään suurelle yleisölle tuttu yrittäjä.

Toisekseen voitaisiin lopettaa sen analysoiminen onko suklaanmyynti tai huutokauppa turhaa bisnestä. Mikä mekkala siitä syntyisi, jos jatkossa kaupasta ei saisikaan enää suklaata, vaan pelkästään tarpeellisiksi luokiteltuja asioita. Mitähän ne sitten olisivat? Ruisjauhoja ja käsidesiä? Miksi sitä ravintoloitakaan pelastamaan, kotonakin voi syödä!

Huutokauppa Palsanmäki

NYT TULI MEIDÄN MITTA TÄYTEEN!!!

Jos meidän henkeä ruvetaan uhkailemaan ja talomme uhataan polttaa. Niin raja meni siinä!
PALAUTIMME 100000€ tuen, Business Finlandialle.
Henkinen paine on nyt niin kova että tässä paineessa ei pysty tekemään järkeviä ratkaisuja yrityksen kehittämiseen. Joka ei ole pelkkä nettisivujen päivitys!!!

Mutta bisnes ideaamme emme avaa kenellekkään enempää!
Olemme tehneet kaikista uhkailuista rikosilmoituksen!
Ihmisiä olemme mekin vaikka olemme yrittäjiä!!

T. Heli & Aki Palsanmäki

Kommentit:

Kaveri: just päivitin samaa sivuten. surullista.
“Suomi on ainoa maa, jossa kateus voittaa kiimankin”… totesi kauan sitten eräs yrittäjä. tämä jäi mieleeni vaikken ollut silloin itse vielä yrittäjäksi ryhtynyt..

Minä: näinpä. Surullista tosiaan ja suorastaan sairasta!

Kaveri 2: Palsanmäen firmahan ei ollut ollenkaan niitä pöljimpiä tapauksia rahaa saaneiden listassa. Paljon kyseenalaisempiakin on.

Minä: Aivan. Selkeät perusteet sille, että korona vei työt ja kehittämiskohteena verkkohuutokauppa, jonka rakentamisessa olisi työllistetty muita pienyrittäjiä.

Kaveri 3: Älytöntä. Tuntuu niin pahalta tuo, että joukkolynkkaamisesta on tullut (meidänkin) maan tapa. Ja miksi ihmeessä kukaan uhkaisi tuhopoltolla vain siksi, että yritys on saanut hakemansa rahoituksen. Mikä ihme ihmisiä vaivaa.

Minä: Älä muuta sano! Vaikka olisi itse kuinka tiukilla, niin ei täysjärkisen pitäisi tuollaiseen lähteä.
No, toisaalta kun on monia keskusteluketjuja tullut tässä luettua, niin mikään ei enää ihmetytä.
Ja se vastakkainasettelu: yksikin möyhkäsi, että sinne vaan yrittäjille menee kaikki ja tavallinen ihminen voi saada vain työttömyyskorvausta.
Siis täh, ”vain”. Milloinkas yrittäjät saa?

Tai no, nyt voi saada 3 kk. Ensimmäisen kerran Suomen historiassa. Eikä suurin osa yrittäjistä saa mitään tukia.
Silti en ainakaan itse koe sen olevan millään tavoin multa pois, että joku muu saa.
Päinvastoin, yritän nyt itsekin ostaa pientuottajilta niin paljon kuin mahdollista, vaikkei meilläkään ole tuloja.

Kaveri 4: Totaalisen järkyttävää ja käsittämätöntä on joidenkin kateus ja pahansuopuus.

2021
Belgrad

Jyväskylän ammattikorkea ei taida olla päivittänyt ihan hetkeen sivujaan…

Kommentit:

Ismo: Onkohan tuo oppilaitos ihan Jyväskylän kaupungissa vai maalaiskunnan puolella? Keski-Suomen läänissä kumminkin.

Kaveri: Ei toviin enää edes tynkä-.

Minä: se sentään oli vielä tällä vuosituhannella. 

Kaveri 2: Hip hei, täällä Saksan demokraattinen tasavalta, ollaanko mekin vielä mukana?

Minä: ai hitsi kun en huomannut tarkistaa! Sen sijaan kysymys ”mistä löysit tiedon koulutuksesta?”, ei antanut vaihtoehdoksi Googlea. Lehti-ilmoitus olisi ollut.

Kaveri 3: Voi kun ne tietäisikään miten modernia täällä on. Ja isoja juttuja käynnissä ja perusteilla.

Kaveri 4: Eikä paljon muutakaan.

Kaveri 5: Mutta sitä vastoin puutteet ovat varsin hyvin hallussa! Erinomaista!

2022
Belgrad?

Ilmeisesti kotona Belgradissa. Ainakaan en ole kertonut mitään Facessa.

2023
Belgrad?

Katso edellinen vuosi, samat sävelet. Instagram-muistoissa oli tämä kotikokkailuvinkki:

2024
Belgrad

Ensin pari Instagram-muistoa:

ja sitten Facebookista toiveaihe Nero:

Kommentit:

Minä:

Kaveri: Missäs se mamma on ollut?

Minä: yllättävän rauhallisesti otti. Juosten tuli luo ja sit syliin nukkumaan. Luottamus on kova.

P, muuten, Janne S osui taas samoille lennoille! Tultiin yhteisellä taksilla kentältä. Teidän kisuleita kuulemma residenssillä ruokitaan edelleen, vaikka siellä hallinnoikin jo koira.

K1: Joo. Mamma-kissa on ollut kulmilla niinkauan ja kulkee huushollista toiseen naapurustossa . Missä teidän pieni oli mamman suomiloman ajan?

Minä: Nero oli kotona ja naapurissa. Naapurit taas hoisivat niin sai itse valita kummassa paikassa kulloinkin oli.

Kaveri 2: Huomenta lautassilmä 

Kaveri 3: Joko pikkuinen on valmis uuteen kotimaahansa?

Minä: ei ole vielä. Siksi tulin taas sen luokse.

Kaveri 4: Koskas se Nero vaikuttaa Santalahsessa ?

Minä: kesällä tullaan kun keksitään sopiva kuljetusmuoto.

K3: Siinä onkin keksiminen. Mun kissoista lähtee aivan julmettu ääni, kun niitä kiikutetaan kopassa mihinkään. L on pahempi kuin K, sai Veterin odotusaulassa olevat koirat aivan sekaisin ulvonnallaan.

Minä: jep… tuossa kun maanantaina kauppaan mennessä kuuntelin sen huutoa perääni monen sadan metrin päästä vilkkaan kadun varrelta, mietin että tuota tyttöä ei kyllä helposti hiljennetä kun se päättää huutaa 

K3: Ja sitten on vielä matka Tampereelle. Voi pientä

Minä: niinpä. Ellei sit päästä lentään sinne.

2026: Olin palannut “eilen” Suomesta Ismoa moikkaamasta.

*

paikassa Kopitareva Gradina.

Belgrad, Serbia ·

Nero on ottanut paluuni rauhallisesti. Vieressä pitää tietysti olla joka hetki ja kehrätä ja pussailla.

Äsken mun oli kuitenkin lähdettävä ruokakauppaan, eikä siihen lähimpään pieneen, minne Nero uskaltaa tulla, vaan reviirin ulkopuolelle isoon markettiin.
Mutta Nerohan päätti, että nyt hän ei päästä mua silmistään vaan seuraa minne tahansa menenkin.
Hirveästi autoja ja koiria, joten itku alkoi jo kotikadulla.

Siinä sit kävelen perässäni itkevä kissa ja yritän selittää, että tuun ihan kohta, odota tässä.
– Enkä odota, vaan seuraan!

Seuraavalla kadulla kiihdytän puoliraviin, ettei Nero ehtisi perään.
Tai siis ehtiihän sen laukkanopeudella vaikka minne, mutta sen rohkeuden kerääminen tuo lisää peliaikaa.
Kuulen sen ulvonnan vielä monen sadan metrin päähän ison, vilkkaan kadun varrelle.

Vauhdikas kauppareissu mallia kerää äkkiä hyllyistä ihan mitä tahansa syötävää ja takas ennen kuin Nero tekee paniikissa mitään uhkarohkeita kamikaze-syöksyjä kaduille.

Varmuuden vuoksi huhuilen sitä takas kävellessäni.
Ison kadun poikkikadulla pysäköidyn auton alta kuuluu riemastunut nau!
Sitten kotia kohti autoja ja koiria väistellen.

Juuri ennen kotiovea mies kyykistyy ja komentaa koiransa maahan.
Siinä ne odottavat ja Nero vetää selkänsä kaarelle ja turkin pörhölleen, muttei hievahdakaan, vaikka mä pitelen katuovea auki ja koirakin on hipihiljaa.
Palaan parin metrin päähän Neron luo ja se menee auton alle (siis jälleen pysäköidyn) ja mies kysyy saako ohittaa. Miten ihanan huomaavaista! (Ja tyypillistä täällä.)
Hän kertoo tuntevansa Neron ja koiransa olevan innoissaan Nerosta.

Vihdoin kotipihalle ja sitten on Nerokin innoissaan. Kauhea puheenpulputus yhteisestä nopeasta kotiinpaluusta.
Tai no, nopeus on suhteellista, mutta toki se puoleksi tunniksi venynyt viiden minuutin kaupassa käyminen on ihan eri asia kuin oman ihmisen karkaaminen viikoiksi.
Kotona latkittiin saavillinen vettä kun kiljuminen oli kuivattanut kurkkua.

Nyt on taas rauhallinen mieli.
Molemmilla.
Mitäs me tänään syötäisiin?

P.s. Naapureita en ole nähnyt vieläkään tervetuloviestiä enempää, mutta päikkärit ottaessani he olivat lakaisseet meidän pihan.
Serbia

2025
Tampere

Paluumuutto Suomeen oli vihdoinkin toteutunut, mutten taaskaan ollut päivittänyt mitään Faceen. Ei näille viimeisimmille vuosille ole tosin tarkoituskaan tulla erityisesti täytettä, koska ajatuksena on vähentää jatkuvasti Facebookin käyttöä. Siksi myös kokoan näitä muistoja talteen tämän nomadin päiväkirja -sarjaan.

2026
Tampere

Katso viime vuosi.