21.2. 30 päivää ja 20 000 km

30 päivää ja 20 000 km. Näin elämänmatkakumppanin laskelmien mukaan vuonna 2017 Australiassa. Ei huono.
Muuten olen majaillut tänään vain Rio de Janeirossa, Helsingissä, Belgradissa, Adeleidessa ja Napierissa. Luulisin.
Jos oman sijainnin päättely onkin joskus vaikeaa, ei kavereiden ajatuksenjuoksunkaan käsittäminen aina helpointa ole.
Tässäpä taas tämän päivän Facebook-muistot, editoimatta ja sensuroimatta, ole hyvä!

21.2. 30 päivää ja 20 000 km

2011
Helsinki

ihana auringonpaiste! (edes)

*

ihmettelee mitähän kevyttä syötävää sitä taas keksisi kun toissaviikkoisen oksentelun jäljiltä ei kykene vieläkään edes ajattelemaan salaatin syömistä

Kommentit – oikeastiko ehdotatte lisää kasviksia:

Kaveri: KOkeile kasvissosekeittoa! Bataatti, porkkana, valkosipuli, peruna, nam.

Kaveri 2: mulle ei maistunut kuin lihaliemi ja ruisleipä taannoin saman taudin jälkeen, eikä varsinkaan Cesar-salatti joka tuli ulos ensimmäisenä…

Minä: mun ruokamyrkytys tuli salaatista, kun on katsellut kertaalleen syötyjä oliivejauudelleen vessanpytyssä, ei kasvikset oikein maistu vieläkään. mutta pinaattikeittoa kokeillaan tänään:)

K2: pärjäile!

Minä: Juu, oon mä jo parantunut hyvin, mutta muistikuva vain on vahva:)

Kaveri 3: Porkkanaraastetta, tilkkanen sitruunalla tai appelsiinilla maustettua oliiviöljyä ja valkosipulimajoneesi. Nam.

2012
Helsinki

tänään tuli taas uudistettua organisaatiota,muutakin kuin omaa liiketoimintaa.sitten vois taas keskittyä välillä perusduuniin.

*

kyllä se nyt on flunssaisen syytä ottaa makuuasento ja lepo.ehtii niitä töitä vielä illallakin.

*

asento,töit!

*

Budjetti vielä kuntoon ja sit illallista jee!

*

oh byrokratia.onkohan ihminen vähän pimeä kun lähtee vapaaehtoisesti keikalle maahan jonka sananvapausluokitus on 172/179 maata…mutta sisulla taas pääsy kaikkiin paikkoihin!

Kommentit:

Kaveri: Valko-venäjä? Kolumbia? Turkmenistan?

Kaveri 2: Koko luokituksen kolme kehnointa ovat Turkmenistan, Pohjois-Korea ja Eritrea. Muut 15 huonointa – ryhmässä ovat Syyria, Iran, Kiina, Bahrain, Vietnam, Jemen, Sudan, Burma, Valko-Venäjä, Kuuba, Egypti ja Laos.

K2: Take a pick.

Kaveri 3: sudan?

Minä: kas,mä oon käyny vain viidessä noista,tässähän on vielä paljon nähtävää:) mutta Vietnam tällä kertaa.(Sami pitäishän sun tietää:)) ei äkkiä uskoisi sitä noin alas listalla,mutta havaitsee sen kyllä kun yrittää etsiä haastateltavia ja hankkia lupia mennä visiteesaamaan sinne ja tänne.mut onnistuu nytkin kun on ennenkin onnistunu:)

K1: Mulla on Tanja koko ajan niin monta toimittajaa / kuvaajaa maailmalla, ettei pysy perässä, kuka missäkin menee 

Minä:  sä ootkin tehotyöllistäjä:)

K1: Vilpittömästi toivon että voisin työällistää paljon enemmänkin – mutta niin paljon hyviä ihmisiä,joille kaikille pitäisi jotain keksiä silloin tällöin.
Ja rajallinen budjetti 

2026: Ekan kaverin kommenttiin: Edelleen käytynä vain Valko-Venäjä. Kolumbia ja Turkmenistan kyllä kiinnostaisi, mutteivät ole osuneet vielä poluilleni. Eikä Sudankaan.

2013
Helsinki

Harvoin on insinööriksi tituleerattu:)

Kommentit:

Kaveri: haitanneeko kuitenkaan!

Kaveri 2: naapuri-Intiaan vähän yli vuosi sitten viisumia hakiessani lomake kysyi valehtelematta kymmenesti, olinko “sotateollisuuden palveluksessa, toimittaja, reportteri, valokuvaaja, tv-kuvaaja tai muu vakoilija”, noin niinkuin kärjistetysti sanoen. Taisin olla accountant, kuten usein muulloinkin kun en jaksa kuunnella toimittajien haukkumista enkä ihastelua. Rahojahan tässä perkele lasketaan melkein joka päivä! Teknisemmän alan edustajalle Tanjalle insinööri on juuri hyvä titteli 

Minä: Tässäkin tapauksessa oli helpompi mennä Wärtsilän inssinä kun ei journalistina olis lupaa herunu. Kuvata piti salaa. Eikä mua toi arvonylennys yhtään haitannu:)
Tuo iso pomo kyllä tiesi millä asialla oltiin ja antoi kuvatakin itseään. Siis toi “visit S L PA” on Sri Lanka Port Authority 🙂

Kaveri 3:

Kamerainsinööri

*

Jestas kun nukuttaa, mut ai niin, mullahan alko just loma, työt tehty ja laukkukin on pakattu, siispä aamulla jaksaa vielä nousta ja lennähtää iloisesti Balille:)

Kommentit:

Kaveri: Ihanaa reissua tuoreelle kihlaparille Tanja ja Ismo! 

Minä: Kiitos kaimaseni! Hyvää lomaa sinnekin!

Kaveri 2: Oikein mukavaa, lämmintä ja rentouttavaa lomaa teille molemmille 

Minä: Kiitos varaäiti:)

Kaveri 3 (no okei, sisko): Haista sinä kakka! Mut pitäkää hyvä kihlajaismatka, jos tätä vaik sellaseks voi kutsua 

Kaveri 4: Oivallisen hyvää ja rentouttavaa matkaa. Kai olette harjoitellut kihlajaisvideon tanhua!?

Ismo: Kiitokset!

Minä: Kiitos systeri, mäkin rakastan sua  jee pidetään hauskaa ja lojutaan mitään tekemättä, kiitos:)

Kaveri 5: iloista matkaa morseimelle! ja tietysti myös sulhasele!

Ismo: Kiitos!

Minä: Kiitos M!

Kaveri 6: Oi, ihanaa, antoisaa lomaa!

Minä: Kiitos Mia:)

Kaveri 7: Ihanaa matkaa paratiisiin!

2026: Me oltiin kyllä menty kihloihin jo joulukuussa, muttei kerrottu kellekään. Jostain syystä tässä postauksessa homma eskaloitui onnitteluiksi. (Toki muissakin, jopa silloin ajallaan 😀 )

2014
Rio de Janeiro

Eka varsinainen keikkapäivä takana. Aamun eka haastateltava teki oharit, matkattiin turhaan pari tuntia. No jäi sit aikaa käydä reilu tunti biitsillä ennen seuraavaa keikkaa. Päivän päätteeksi muutettiin vielä uuteen kämppään. Flunssa ei oikein tykkää rehkimisestä, 13 tuntia oli vähän liikaa. Mutta nyt uni, että jaksaa huomenna matkata uudelleen tapaamaan oharit tehnyttä ja sen päälle toinen keikka. Nykyiseen kämppään on entistäkin pahempi kiipeäminen, mutta funiculaarilla pääsee noin puolet matkasta, aina kun se sattuu toimimaan. Kun tästä taudista pääsee niin sit on kaikki jees.

Kommenteissa epäillään, ettei työni olisi opettanut mitään, mut hei säkällä olin osannut oikeaan aikaan oikeaan maahan:

Kaveri: Oletko varma, että teki oharit? Ehkä oli vain hiukan myöhässä tapaamisesta, ja täsmälliset suomalaiset lekottelivat jo piitsillä, kun ehti paikalle 

Kaveri 2: Aikatauluihin tosiaan suhtaudutaan usein lievemmällä tarkkuudella. Paras odotus ikinä Nicaraguassa. Bussi tulee just – ja saapuihan se, viisi tuntia aikataulusta myöhässä 

Minä: tää kyllä kertoi sen ihan puhelimessa juuri kun olimme jäämässä bussista, ettei olekaan paikalla.
Mutta matkattiin tänään uudelleen tapaamaan häntä, ihan onnistuneesti. Hyvä haastateltava, joten vaiva kannatti nähdä, vaikka menikin muutama tunti ja muutama real hukkaan.

2015
Helsinki

Tanja Mikkola on henkilöiden Ismo Lehtonen ja 2 muun kanssa paikassa Apéro.

Lempipaikassa

*

Bonne soirée Mirva & Jean-François, c’était agréable de vous rencontrer!

2016
Helsinki

Tänään sain tälläistä. Alan epäillä, että jätän kokinvastuun jatkossa yksin Ismolle
No en malta, sitäpaitsi kokkaaminen yhdessä on ihanaa. Tylsää olla nyt eri huoneissa, mutta kyllä näillä ruuilla pian paranee

2017
Adelaide

This week’s flight # 1/3

*

Note to people flying Jetstar: At Adelaide airport they do scale your bags. Twice. So better not to have more than 7 kg. Drinking water is not counted (5 l allowed onboard Australian domestic flights).

Kommentit:

Kaveri (kollega):Jos matkatavaroita on yli 7 kg, niin mukana on jotain tarpeetonta.

Minä: I agree! Olympus- ja Mac air-kaudella ei tarvita enää 10 kg:n reppua.
Täällä vain osa Aussitutuista on tarjonnut meille mukaan vaikka mitä evästä ja tarviketta ja on jouduttu sitkeästi kieltäytymään.
Ovat sanoneet ettei ikinä punnita, mutta nyt sitten punnittiin sekä check-inissä, että portilla, joten onneksi on pidetty päämme.
Tosin en haluaisi grammaakaan lisää harteille muutenkaan. Tekis mieli heittää usein tuokin reppu mäelle.

*

He was counting that we have travelled about 20 k during last 30 days. No wonder why feeling so exhausted!
(Cruising, flying, bus traveling)

Kommentit:

Kaveri: “I´m a passenger.. “

Kaveri 2: Sopis mulle 

Minä: Onhan tää vähän kuin lentäisi maanantaina Helsingistä Barcelonaan, sieltä bussilla Helsinkiin keskiviikkona ja perjantaina taas laivalla Barcelonaan ja sunnuntaina lento Helsinkiin jne.
Vähän mittakaavaa näihin välimatkoihin 

2018
Napier?

Tuore blogaus Minimaattorissa ja kapselivaatekaappikurssin vinkkilinkki.

Minimaattori

Repun tekstiiliosasto eli mitä vaatteita kannan mukanani.
https://minimaattori.com/minimalistin-garderobi

2026: Haa, tuossa 8 v vanhassa postauksessa on näemmä mukana myös vaatteiden ostoslistani. Kaksi listalla ollutta vaatetta sain ostettua just pari kuukautta sitten!
Mietit ehkä kannattiko enää; vastaus on kyllä. Suomessa on ainakin omaan makuuni lähes mahdotonta elää ja ulkoilla ilman villavaatteita.
Kutkuttavin vaihtoehto olisi toki palata maailmalle, etenkin tropiikkiin.

*

Ensi viikolla takaisin Balille, huhtikuussa käymään Suomessa.

2019
Belgrad

Hys vaan!

2020
Belgrad

Hyvin pärjäsin viime vuoden ilman kalenteria, enkä missannut tapaamisia, lentoja tai mitään muuta tärkeää.
Nyt tilinpäätöstä valmistellessa oivallan mihin sitä kalenteria tarvitaan.
On nimittäin oikein mukava laskea päivärahoja ja tehdä matkaselvitystä, kun ei muista missä ja milloin on ollut.
Näppäränä naisena luotan kuitenkin moderniin teknologiaan ja katson kännykän kuvakansiosta kuvia niiden sijaintien mukaan ja poimin niistä päivämäärät.
Olisikohan tuohon joku sovellus, mikä lähettäisi automaattisen raportin mun viime vuoden sijainneista? Mielellään vielä laskien päivärahatkin valmiiksi.

Friday night fun paikassa Kopitareva Gradina

Kavereiden kielet kirvoittuivat kalenteroinnista:

Kaveri: Mulle tuli ilmoitus Google mapsistä: paikat jossa olet käynyt 2019  ihan kivahan se oli katsoa miten oon suhannut menemään

Minä: Ooh, mäkin haluan tuollaisen tai siis nimenomaan tuota just tarvisin!

Kaveri 2: toi kertoo kaiken. Mieheni haluaa käyttää sitä ja se kyllä tietää…
Ootas vaan…

Kaveri 3: Mä olen jo pari vuotta ottanut kuvan meidän asiakkaista ns. muistoksi. Niistä tarkistetaan, minkänäköisiä tyyppejä kävi lampaita katsomassa ja milloin.

Kaveri 4: just näin, pieni kalenteri on minusta suuri keksintö, ei tarvitse pähkillä ja plarata kun kirjaa menot ja menemiset heti vaan.

Minä: Vielä kun jonain vuonna tekis sen mitä aina tässä vaiheessa vannoo, eli kirjaisi heti sinne Exceliin sitä mukaa kun tulee reissusta. Nyt on vielä tämä erikoisuus, että mitkä päivät voin kirjata Belgradista eli minä päivinä olen tehnyt täällä töitä, jotka vaatii täällä olemista.

Kaveri 5: Joo, just niin. Kirjanpidossa ehdoton.

Minä: Tänä vuonna mulla onkin sitten kolme kalenteria 

Kaveri 6: Minä saloin friikuksi ryhdyttyäni laittamaan heti kaikki päivärahoja tuottavat työreissut ylös saman tien exceliin kellonaikoineen ja päivineen ja lasken päivärahatkin saman tien valmiiksi. Kuitit sitten pistän jemmaan sähköisenä tai paperilla, jos ei ole sähköistä (en ole vielä jaksanut ryhtyä skannaamaan kaikkia paperikuitteja, vaikka ei se iso vaiva olisi – mutta ei paperikuitti hankala ole, kun mapittaa ja lajittelee ne fiksusti niin, että tietää missä mikin on). Ja excelissä minulla on ihan kaikki muutkin tulot ja menot, ei tarvitse sitten vuoden alussa tehdä muuta kuin siirtää tiedot veroilmoitukseen, koska tilinpäätös syntyy ikään kuin reaaliaikaisena pitkin vuotta. Se on toiminut minusta tosi hyvin. Paitsi että en vieläkään ole saanut siirrettyä niitä viime vuoden verotietoja sinne verottajan lomakkeelle, sehän veisikin varmaan ainakin 15 minuuttia… .

Minä: Ollapa noin järjestelmällinen! Joka vuosi tähän aikaan vannon tekeväni jatkossa heti. Nyt on 20 v takana, enkä tee vieläkään.
Ekan vuosikymmenen tein kirjanpidon itse, toisen kymmenvuotisen mulla on ollut kirjanpitäjä, kun totesin tekeväni alv-ilmoituksenkin aina viimeisenä yönä. Mieluummin nukun nekin pari tuntia tai teen jotain tuottavaa. Kirjanpitäjä hoitaa myös yrityksen veroilmoituksen, niin mun ei tarvi tehdä kuin henkilökohtainen. Pienellä firmalla sen verran halpaa lystiä ulkoistaa, etten enää viitsi tehdä itse, vaikka helppoa onkin.
Kuitit lähetän Google Drivella. Lasken kyllä valuutat itse, ettei kp:n tarvi selvitellä niitä. Käteiskuitteja ei onneksi paljon tule, mitä nyt jotain taksikuitteja.

K6: Joo, minä tykkään hoitaa asiat itse, koska haluan tietää koko ajan, missä mennään noin taloudellisesti. Inhoan ajatusta, että en koko ajan tietäisi onko veroja maksettu tarpeeksi tms. Aikaa siihen menee oikeasti ihan älyttömän vähän, kun on yhden ihmisen firma. Ja minusta on kiva veivata silloin tällöin laskuja ja kuitteja normityön vastapainoksi, se on jotenkin rentouttavaa. 
Minä olen ollut friikku vasta 3,5 vuotta, mutta minulla onkin ihan tosi tosi simppeliä tämä touhu (ja tulee pysymään sellaisena), ei minulla esim. ole mitään blogia tms. juttua, jonka tekniikkaa tarvitsisi miettiä. Minä vaan teen juttuja (ja vähän kuvaan) ja that´s it. (Kieltämättä aika köyhää touhua, mutta ei oo vissiin muuhun eväitä.)
Minulla on se onni, että olen toiselta koulutukseltani KTM ja olen joutunut opiskelemaan kirjanpitoa ja vero-oikeutta yliopistossa. Taloustoimittajana taas on tullut seurattua aika lailla muuten esim. yritysverotusta yms., joten ehkä minulla on sinänsä keskimääräistä paremmat eväät ja enemmän kiinnostusta hoitaa asia ihan itse. Tiedän ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan vihaavat nyhertää numeroiden ja verojen ja laskujen kanssa, vaikka kyse olisi vain yhden ihmisen toiminimestä. Eli se on minusta ihan myös luonnekysymys. Ja blogi voisi olla kiva, mutta kun en halua tehdä mitään muuta kuin puhdasta journalismia, enkä halua markkinoida itseäni kyllä yhtään, inhoan ajatustakin että pitäisi edes tehdä kotisivut… Luojan kiitos on ollut niin hyvä tuuri, että ei ole tarvinnut yhtään enempää töitä kuin mitä on ollut tarjolla ilman erityistä markkinointia.

Minä: Muuten blogeista, ajattelen itse niin, että ne ovat myös hyvä kanava nostaa esiin sellaisia tärkeitä aiheita, joista lehdet eivät kiinnostu.
Esim. tämä Serbia kiinnostaa yleisöä jatkuvasti enemmän, mutta asiakkaat eivät välttämättä vaivaudu edes vastaamaan juttutarjouksiin. Silloin blogi on hyvä kanava nostaa aiheita. Siitä meidän tietokirjaideakin sai alkunsa, kun kyllästyin hakkaamaan päätä seinään ja käyttämään suhteettoman paljon aikaa juttujen myyntiin, turhaan.

K6: Juu, just näin. Jos minulla menisi esim. joka ikinen päivä aikaa kirjanpitoon tai laskutukseen tai jos siihen käytetty viikottainen aika ylittäisi vaikka 1,5 tuntia, niin harkitsisin ehkä ulkoistamista. Mutta kun nyt siihen ei saa sitä aikaa kulumaan tuota enempää, en näe sitä tarpeelliseksi. Ja jos ottaisin nyt kirjanpitäjän, joutuisin käyttämään omaa aikaani siihen, että skannailen laskuja ja lähetän ne kirjanpitäjälle tai toimitan sinne matskua, jonka perusteella laskuttaa puolestani. Hehän eivät voi tehdä yhtään mitään minun eteeni, jos en välitä heille tietoa. Se veisi aikaa käytännössä yhtä paljon kuin nyt käytän tähän omaa aikaani eli luulen, että minun tapauksessani oltaisiin ajan ja rahan käytössä todella pahasti miinuksella (nimittäin ajankäytön kannattavuus riippuu todella paljon siitä, että onko joku välittömästi saman tien päivitettävä systeemi vai jossain kuuluisassa kenkälaatikossa majaileva kirjanpito, jota sitten jälkikäteen aletaan etsiä ja pähkäillä). Ja blogi tosiaan voisi olla kiva, mutta kun minulla se veisi ajan pois laskutettavasta työstä, niin se ei olisi kannattavaa. Ja näin iltaisin vapaa-ajalla (yritän pitää työajan klo 9-17 välissä, vaikka tietysti on pakko lipsua välillä suuntaan tai toiseen) sitä mieluummin vaikka sitten penkoo, että olisiko saaduissa juttuvinkeissä jotain, jota kannattaisi ehdottaa jollekin toimeksiantajalle tai ihan vain lorvii kuin kirjoittaa blogia. Tietty minulla on ollut se onni, että olen saanut tehdä käytännössä juttuja niistä aiheista, joista olen halunnutkin eli sellaista blogiin jemmattavaa kamaa ei niin hirveästi edes olisi. Mutta joku Serbia voi siinä mielessä tosiaan olla vaikeampi rasti suomalaisen median näkökulmasta. 

Tuo voisi olla hyvä idea. Pitäisi pyyhkäistä Serbiaan joku kerta (minullahan tällä friikkuudella on motto eli teen kaikkea sitä, mitä en ikinä vakitöissä ollessani pystynyt tekemään, mikä lähinnä tarkoittaa kivoja pitkiä junareissuja maailmalla ja muuta kivaa). Kai sieltä Serbiasta jonkin jutun saisi myytyä, ja voisihan sitä sinne junalla jyskytellessä jotain muutakin kivaa matkalla. 

Kaveri 7: Mulla myös nykyään menee koko vuosi vasta kerralla, aiemmin tein kuukausittain matkapäiväkirjat. Kirjanpitäjä hoitanut alvit ja veroilmoituksen yritystoiminnan alusta asti, mutta lasken myös valuutat valmiiksi ja teen koonnit kululajeittain. Omasta mielestäni pysyn ihan riittävästi kärryillä kun saan kuukausittain tietää midsä mennään taloudellisesti vähennysten jälkeen, liikevaihtoa toki seuraan ihan reaaliaikaisesti. Mutta ilman paperikalenteria en pärjäisi, niin vanhanaikainen olen. Tsemppiä Tanja, mä en ole vielä ees aloittanut urakkaa..

Kaveri 8: Mulla on ollut aina about koko roska kirjanpitäjällä, just happy about it. Otan mä kuitesta kännykkäkuvat ja sen sellaista. Mä en oo ton alan asiantuntija. Sanoisin että hyvä kirjanpito maksaa itse itsensä.

Kaveri 9: Aloitin taas yrittäjänä ja mitä yritän: saada itseni järjestykseen!! Rahat, kulut ja tulot! Piece of snake

Minä: Tervetuloa takaisin joukkoon! Onhan tämä välillä (siis usein) ihan hullun hommaa, mutta myös niin palkitsevaa kun kaikki panostus palautuu itselle ja kaikki on konkreettisesti kiinni siitä kuinka paljon itse tekee.
Palkkatyö on hyvä sellaiselle, joka haluaa sulkea neljältä oven perässään (tai saada ylityökorvauksia), kun taas yrittäjyys sopii niille, jotka tekee vähän enemmän kuin sen vaaditun.

2026: Ai että, reissupäivät ovat tippuneet täysiaikaisesta satunnaisiin. Nyt on niin helppoa, että pääsen kans kehumaan: olen kirjannut jo jopa ensi kuun reissun kuluista osan! Tästä keskustelusta muuten lienee kadonnut jonkun Facesta poistuneen kommentteja, jäljelle jääneistä päätellen.

2021-2022
Belgrad

Jälleen ihan vaiti kotona.

2023
Belgrad -> Tampere

Tähän väliin mahtuu kenttiä, mutten yhtään muista millä reitityksellä lensin. Olisi saattanut olla jonkun Saksan kentän kautta Lufthansalla.
Matka kotoa kotiin kumminkin.

 Belgrad International Airport.

Return of the old life.

Kommentit:

Kaveri: Hyvää matkaa!

Minä: kiitos!

Kaveri 2: Tervetuloa Suomeen. Lyhyehkö visiitti?

Minä: kiitos  juu pikainen asuntojuttujen hoitamisvisiitti. Ravaan tässä keväällä Belgradin ja Tampereen väliä. Kesästä alkaen sit paremmalla ajalla.

Kaveri 3: Srecan put!

Minä: hvala! 

*

Lähipäivinä mut saa kiinni tilapäisestä numerosta +358 41 579 8311
Otin kentältä prepaidin kunnes saan haettua uuden SIM-kortin vanhalle Suomen numerolleni.
Se palaa käyttöön joskus loppuviikosta. Ilmoittelen.
Mutta nyt siis yllämainittu on ainoa käytössä oleva. Eli vaki Suomen nro tai Serbian numero EIVÄT toimi.

2026: Ei kannata tuohon enää soitella, enkä jaa sitä privaakaan. Voit ottaa yhteyttä meilillä.

2024
Belgrad

Ollaan hiljaa vain eli ei päivityksiä.

2025
Tampere

Tämä hymyilyttää edelleen.
Kiitän muuten itseäni, että aloin koota Facebook-muistoja talteen blogiin marraskuussa 2023.
Olisinpa vain kasannut sinnikkäästi kaikki saman tien enkä jakanut urakkaa muutamalle vuodelle.

Nyt nimittäin kävi niin, että Facebook alkoi tuossa jokunen päivä sitten näyttää pelkästään niitä muistoja, joissa on kuva.
Lisäksi se näyttää Instagram-muistoja ja nekin ilman tekstiä.

Hyötyarvo nolla, koska kuvat ovat tallessa muutenkin. Pitkissä teksteissä ne muistot ovat.
Odotan toiveikkaasti korjaantuisiko tämä.
Jos ei, niin sittenhän voin häipyä täältä suunniteltua aiemmin.

Blogeille mulla on nyt uutiskirjeet eli kerään niiden kautta osoitekirjaa, mitä tehtävää Face on aiemmin hoitanut.
Siis avasin myös Minimaattorille oman uutiskirjeen. Maustalla ja Please be seated for takeoffilla sellaiset olivat jo ennestään.
Eli pikkuhiljaa somesta sähköpostikirjeilyyn.

En poista Facebookia (ainakaan toistaiseksi), mutta ajatus on siinä, ettei täällä tarvisi käydä kuin korkeintaan etsimässä yhteys johonkin tuttuun.
Mutta jos sinua kiinnostaa yhdenkään blogini aihe, käy tilaamassa uutiskirje, niin saan samalla sinunkin s-postiosoitteen talteen.
Kai sitä vois perustaa yhden henkilökohtaisenkin, mutta en nyt varsinaisesti kaipaa lisää erilaisia kanavia.

P.s. miksikö olin insinööri? Kas kun moneen paikkaan ei niin vain kävellä journalistina. Luvat järjestänyt Wärtsilä kyllä tiesi millä asialla liikuimme.

Kommentit:

Kaveri: Ope on aina Ranskassa professeur riippumatta asteesta…

Minä: varsin yleistä. Myös Serbiassa ylemmän asteen opettajista puhuttiin professoreina.
Mutta harvemmin missään maassa journalistia tituleerataan insinööriksi 
Tipahdin kyllä nyt hiukan miten tuo opettaja/professori liittyi aloitukseeni.

Kaveri: Eihän lukion ope ole Suomessa professori. Että maassa maan tavalla…

Minä: ei niin, mutta eihän aloitukseni siihen mitenkään liittynytkään. Siksi kysyin mihin viittaat ranskan professeurilla.