Maailman laidalla Beppussa ja Siperiassa, lähialuematkailua Ruotsinlaivalla, kotoilua Belgradissa ja paluu Romanian työreissusta.
Enon hautajaiset, kavereiden muisteluita Viking Sallysta eli myöhempien aikojen M/S Estoniasta, sekä keskustelua shoppailusta ja siitä mikä on oikea reissutyyli.
8.10. maailman laidalla
2010 Tampere & Töysä
lähtee E-Pohjanmaalle saattelemaan enonsa
*
eno laskettu maahan,sitten takaisin tampereelle vastaanottamaan ismoa.
2011 Tampere
ja Ismo ovat vuoden yrittäjäjuhlassa.kippis yrittäjät!
*
ja ismo joutuivat haastatteluun ex temporee.välillä silläkin puolella:)ismo kertoi että palkkatyöläisellä on lokoisat olot yrittäjään verrattuna kun kotona touhua katselee:)
*
eka biisi illallisen miles davisin jälkeen: i will survive.yrittäjien lamabiisi?
*
yrittäjäbileistä siskon syndeille.juhlaa riittää:)tämä väsy mutta jaksaa jaksaa!
2012 Bukarest & Istanbul & Helsinki
tekis mieli kertoa teille kaikille kuinka hienolta purplen child in time kuulostaa (kun nyt on taas youtuben äärellä) ja kuinka vaikea on taas palata Suomeen, mutta en kerro kun llulisitte kuitenkin mun olevan vain palinka-kännissä .D ja joo, lähdeme klo 6 jos jaksamme nousta, jälleen kerran, vakiaikaan.
*
No niin, kokoan itseni, menen nukkumaan ja palaan taas kiltisti Suomeen. Duunit purkissa ja pää tulee perässä. taas kerran matkustin sata vuotta ajassa taaksepäin ja yritän palata takas vuoteen 2012. Pystyy pystyy…
*
kentälle. istanbulin kautta kotiin.
*
At Helsinki-Vantaa airport. Mukava kotiinpaluu taas kun passintarkastaja on heti k…ä otsassa. Welcome to Finland.
*
andro in st. Petersburg per 17 mesi
(2025: Sori, en kyllä yhtään tiiä.)
*
Sfantu Gheorghe
2014 Helsinki
Loppuviikko lomaa
*
*
Otan itseäni niskasta kiinni ja menen kerrankin Hulluille päiville, ettei tarvi enää kesävaatteissa kulkea.
Parin tunnin yöunilla on valmiiksi niin hullu olo, että voi sujua ihan jouhevasti. (I wish)
Kommentit:
Kaveri 1: http://www.sportsdirect.com/ Kukaa enää kaupasta vaatteita hae! 
Kyä maahantuojan luulis tietävän että netistä ja maailmalta vaatteet(kin) nykyään tilataan. 
Kaveri 2: Onnea matkaan! Mä kävin kerran, käännyin pari metriä eteisen jälkeen takaisin ulos. Oli vaikuttava kokemus, ei ole tarvinnut uusia.
Kaveri 3: Tanja, ookkonä myöny viimevuotiset talavikamppeet ??
Minä: T,mä en ala istua koneella yhtään enempää kuin on pakko, enkä jaksa palautella jotakin epäsopivia. Haluan palvelua!
H, ei ole viimevuotisia, mutta monen vuoden takaiset on niin huonossa kunnossa, että ne pitää heittää pois tai en kehtaa mennä töihin. Viime viikolla ostin jo villatakin takiksi, kun paitahihasillaan kulkeminen ei oikein enää napannut. Nyt sain kunnon takin ja neulepaidan.
K1: Hyväksyttävää!
Minä: Ja muuten laatumerkkien osastoilla oli jopa hiljaista, myyjätkin ehti palvella. Halparättien puolella näkyi olevan järjetön tunku. Mutta mikäs siinä jos jaksaa jonottaa vitosen paitaa neljällä eurolla ja tuntee itsensä voittajaksi. Ite oon niin köyhä, että on varaa ostaa vain monivuotisia vaatteita.
(2025: Minimalismi-blogi Minimaattorista voi lukea lisää mun kulutuskriittistä paasausta, jos aihe kiinnostaa. Täällä matkablogissa on lähinnä vain tää slow travel, Minimaattorissa on koko slow life.)
*
Nyt se on todistettu: Hulluilta päiviltä voi selvitä hengissä ja jopa suurinpiirtein järjissään. Ennalta tutkittu katalogi on hyvä ase. Nyt ei tarvi palella talvella.
Kommentit:
Kaveri 1: Paljonko meni ?
Minä: Sopivasti. Just se mitä olin suunnitellutkin
Kaveri 2: No mihin päädyitte ja päädytte?
K1: Jospa valtiollakin menisi noin hyvin…..
Minä: lentoja ei ostettu, päädytään ehkä Talsuun jouluksi. Ostin takin ja kaksi paitaa.
*
Apéro
Apéron manifesti ravintolakulttuurin puolesta. Lue ja jaa eteenpäin!
*
Maailman laidalla Kustaanmiekassa
Ja sitten keula kohti Tukholmaa!
Toivottavasti pysyy keulaportti paikallaan myrskyssä.
*
Sama laiva kuin oli pelastamassa ensimmäisenä Estonian matkustajia. Samalla laivalla olen matkannut myös jo lapsena. Viking Mariella. Aika hurjaa.
Kommentit:
Kaveri 1: Huh – mut ei hätää, se on pelastaja
Kaveri 2: Olen tehnyt ensimmäisen Ruotsin-matkani Estonialla. Sen nimi oli silloin M/S Wellamo. Kevät 1979.
Kaveri 3: Kuka ei muka muista niitä Estonian kukkatapetteja? Niitähän tuijotettiin Turusta Tukholmaan ja takaisin koko 80-luvun. Oliko Viking Sally vai mikä?
Kaveri 4: Minä olen matkustanut Viking Sallylla monet kerrat ja musisoinnut Serenadella yms yms.
Kaveri 5: Mulla on ehkä jossain varaston perukoilla vielä Wiking Sallyn hyttiavain vuodelta 1981, jolloin matkasin kahdeksi viikoksi Ruotsiin vaihtoon. Ja minä puhun avaimesta, jossa on laivan nimi ja hytin numero, en mistään hyttikortista.
*
*
#helsinki
*
Maailman laidalla. Tästä se keinutus alkaa. Huomenna kävellään kuin merimiehet.
2015 Beppu
A place to think, read and write.
(And to try to get off this hell in my throat and fever in my head)
*
Maailman laidalla vai jo laidan yli?
Creastock on paikassa Umi-Jigoku Beppu.
8. lokakuu 2015 ·Beppu, Japani ·
Have You watched the Hell’s kitchen?
Now this is the real one!
2016 Helsinki
Sauna! Ja upea auringonlasku!
*
Vähän myöhään taas meni saunan jälkeen, mutta sitäkin paremmin maistuu!
Maailman laidalla Siperiassa
2017 Ulan-Ude
Uni ei tullut junassa, mutta me tulimme Ulan Udeen.
Hotellin respa halusi aikaisesta sisäänkirjautumisesta 15 € ekstraa.
Me vakuutimme jättävämme vain reput ja lähtevämme kaupungille.
Respa sanoi, ettei mikään olisi auki ja tarjosi aikaista kirjautumista puoleen hintaan, jotta pääsisimme nukkumaan.
Pidimme pintamme ja lähdimme kävelylle ennen kukkoa.
Ohitimme kello 7 jonkun 24/7 auki olevassa baarissa lasin (lasin ja lasin) takana istuvan ukon, juttelimme votkaan menevähkön burjaattipariskunnan kanssa, sekä kävimme ostamassa illallistarpeet marketista. Kun siellä oli tarjolla myös Fazerin sinistä alehintaan 4,50€, ostimme toki levyn. Mukaan otetut kun oli jo syöty (muille tuliaisiksi tarkoitettuja lukuunottamatta).
Tunteja paleltuamme (ja pari tuntia ennen hotlan sisäänkirjautumisaikaa) päätimme mennä lämmittelemään aamuviinille ja kaalilihapiirakalle sinne 24/7 baarin ukkojen sekaan.
Nyt heitä oli jo monta.
Näille sedille en hermostunut Tanjuska -lempinimestä, toisin kuin lapsena kerhontädeille. (Lapsena se viittasi ei-suomalaiseen ulkonäköön, täällä yhteenkuuluvuuteen).
Hotlalle tullessamme huoneemme oli upgreidattu isompaan. Ilmeisesti kannatti pitää pintansa siinä, ettei makseta ekstraa vaan palellaan sisulla ulkona. Jaa että suomalaisen kylmä?!
Baarin ukot kyllä nauroi mun holotna-hytinälle, että sähän oot suomalainen, sun mikään kylmä ole!
(Neljä kerrosta merinoa päällä ja horkka)
Nyt alkaa olla aika päiväunien.
Sitten paluu arkeen ja töihin.
Jaa niin, ei kai tänään arki ole, mutta ei niitä lasketa kun lompsa on tyhjä.
Miten kuuluu matkustaa?
Kommentit:
Kaveri 1: Ootte te sitkeitä sissejä!
Minä: Ihan perus 
Kaveri 2: Ettei vaan olis nuo kaksi viimeistä kirjainta vaihtaneet paikkaansa ? 
Minä: No ei ainakaan meistä puhuttaessa!
K2: Sitähän minnäi …
Kaveri 3: Mukavaa pyhäpäivää matkakaksikolle
Minä: Kiitos samoin synnyinkaupunkiin!
Kaveri 4: Kiva lukea teidän seikkaluja – kun itse istuu mukavasti takan äärellä viinilasi kädessä. 
Minä: Kiitos! Tuo tekisi nyt hyvää, mutta pitkän päälle tylsistyisin
Kaveri 5: Satunnaisen turistin ja maailmanmatkaajan erottaa varmaankin juuri asenteesta. Turisti on usein mukavuudenhaluinen ja ottaa kiinni tarjouksesta päästä mukavan lämpimään, pois pimeydestä ja kosteudesta. Maailmanmatkaaja lähtee seikkailemaan lähikortteleihin ja kokee jotain uniikkia.
Minä: Se on varmaan näin 
vaikken halua dissata satunnaisia matkaajia. Kaikki matkailu avartaa.
K1: minulla kyllä menee juuri toisin päin; matkustan työni vuoksi ainakin 6 kk joka vuosi ja minusta tulee vuosi vuodelta mukavuudenhaluisempi koska työ vie joka tapauksessa epämukavuusalueellekin kuten tiettömien taipaleiden taakse keikkuvan jeepin kyydissä vaikkapa Intian maaseudulla … tai työpäivä ulkona varjolämpötilan ollessa lähempänä 50 kuin 40 astetta.
K5: Ei tietenkään. Mukavuudenhalu vaan voittaa ainakin tällä turistilla useinmiten. Sykähdyttäviä kokemuksia olen silti saanut juuri kun aikataulut ovat pakottaneet liikkumaan oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Jälkikäteen ajatellen hienoimpia hetkiä ovat minulla olleet eksymiset ja matkustaminen vailla tarkkaa päämäärää.
Minä: Tunnistan kyllä hyvin tuon P:n ajatuksen ja mietin sitä juuri tänään viimeksi.
Mikä saa ihmisen ryytymään ties minne.
Itsellä syy jaksamiseen lienee kai uteliaisuus, vaikka usein miettiikin miksi ei jäisi ns. hyviin oloihin tällä taustalla.
Toisaalta en myöskään osaa nauttia niistä viiden tähden hotelleista. Yhtä sellaista kokeiltiin tällä reissulla (Jekaterinburgin Hilton, 60€).
Parin yön jälkeen vain tylsistyisin.
Noissa kun ei tapaa tavallista kansaa.
Hyviä lepopaikkoja kyllä ovat rankkojen työkeikkojen jälkeen, mutta tulee myös kovin etuoikeutettu olo.
K1: uteliaisuus se kai minuakin motivoi tässä reissutyössä, mutta en jaksa tehdä työtä jos en lepää/nuku kunnolla ja esim. kuumissa oloissa on pakko päästä viileään nukkumaan. Haluan hyvän sängyn ja siistin hotellihuoneen lisäksi myös hyvän nettiyhteyten ja työskentelytilan, koska muutoin en saa hommia tehtyä. Mulle riittää se, että tapaan ihmisiä, tavallista kansaa ja myös niitä köyhimmistä köyhimpiä aamusta iltaan työn merkeissä.
Intiassa olen yöpynyt majapaikoissa, joissa ikkunassa ei ollut laseja vaan vain kalterit ja verkko, hygieniataso esim. sängyssä oli sellainen, että omat lakanat tai makuupussi tarvittiin jne. En ole varma, jaksanko enää lähteä vastaaviin oloihin. Toisaalta esim. aavikolle telttailemaan olisin aina valmis.
Minä: Sehän tuossa on, että riippuu paljon työkeikastakin.
Jos on valmiiksi sovittuja haastiksia vaikkapa jonkun järjestön kautta, ei ole mikään tarve asua paikallisten keskellä, mutta jos taas tekee jotakin laajempaa reppistä, ihmisiä löytää vain liikkumalla heidän parissaan ja todellisuus aukeaa parhaiten kokemalla sitä itse.
Samoin tietyntyyppisillä keikoilla se tuo luottoa kun asuu paikallisten keskellä, eikä tule sinne hienolla autolla luksushotellista.
Kokemukseni mukaan ihmiset avautuvat helpommin jalkaisin paikalle saapuvalle, jos on kyse köyhemmistä oloista. Tasa-arvoistaminen toimii.
Mutta ymmärrän kyllä tuon pointin hyvin ja kyllä itsekin nukkuisin mieluummin yöni hyvin kuin kolme varttia junassa, kuten viime yönä, mutta ei mulla edes olisi varaa kunnon hotelleihin.
Valitsen sitten mieluummin tämän pysyvän köyhäilyreissaamisen kuin työn paikallaan ja hyvissä oloissa.
Kaveri 6: Matkakirjaa odotellessa. Tosin te teette varmaan matkakirjasarjan?
Minä: Tätä on pyydetty jo niin monta vuotta, että aloin jo luonnostella omaani junassa
Tottapuhuen mä en tykkää matkablogeista ja -kirjoista, missä selitetään kaikki aamupas…puurosta lähtien, mutta keksin tavan kiertää nuo kliseet.
Ehkäpä vielä…
Kaveri 7: Hieno tarina taas ! Lepoa nyt sitten 
!
Kaveri 8: Mä tykkään matkapäiväkirjoista, jossa kerrotaan kunnolla oikeasti päivistä ja kaikenlaisesta. Matkustamisesta, ruokailuista ja vaikka vessoistakin. Esimerkiksi japanilaiset elektroniset pytyt on aika mielenkiintoisia 
Minä: No ne on! Mä oon japanilaisten vessojen suuri fani!
Mutta kun en ole noin vuosikymmeneen jaksanut enää pitää matkapäiväkirjaa, niin miten jaksaisin kirjoittaa sellaisen kirjan ja kuka sellaisen haluaisi vielä ihan rahalla ostaa?!
Mutta on tosiaan yksi idea mielessä, Japani-proggiksen jatkumoa, kunhan keksisin tavan kustantaa sen ensin.
*
Kaverin päivitys: I Really like this photo my mate Tanja Mikkola snapped at the shores of lake Baikal
(2025: Terkkuja vaan sinne pilven reunalle sullekin Antti!)
2018 Tampere?
Asia erikseen onko asiallista vaatia lehdeltä vastineen julkaisua, ihmettelen kuitenkin miksi Serbia halutaan edelleen näyttää jopa tarkoitushakuisen negatiivisessa valossa.
Eikö olisi jo aika katsoa eteenpäin, eikä liittää Jugoslavian hajoamissotia aivan jokaiseen Serbiasta kertovaan artikkeliin.
Suotavaa olisi juttua kirjoittaessaan myös perehtyä aiheeseen itse, eikä lainata muita ulkopuolisia lähteitä.
Jos joku haluaa ottaa tästä kopin, niin me valaisemme kyllä mielellämme maan nykytilannetta siellä puolet vuodesta asuvina.
Yksipuolinen uutisointi ei ole kenenkään etu.
Ambasada Republike Srbije Helsinki / Embassy of Serbia in Helsinki
Helsingin sanomat päätoimittajalle
Vastine Erkki Kylmäsen artikkeliin, 23.syyskustä, ”Punatähteä seuraa verivana”
Helsinkiin sijoitetut suurlähettiläät ovat yleensä onnellisia kun Helsingin Sanomat huomioi heidän maataan peräti kolmen sivun verran. Minä en kuitenkaan voi olla.
Yksi maani johtavista jalkapalloseuroista, jolla on erittäin pitkät perinteet ja Euroopa Cup:in voitto vuodelta 1991, on teidän journalistinne artikkelissa kytketty kansanmurhaan ja verenvuodatukseen siksi että sen fanitoiminnan entinen johtaja on ollut syytettynä Haagin kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa. Maani istuvaa presidenttiä nimiteltiin Red Star -huligaaniksi ja ulkoministeriömme korkean virkamiehen ilmoitettiin olevan kytköksissä montenegrolaiseen mafiaan.
Saadessani vihdoin pitkän artikkelinne käännöksen itselleni tunsin Serbian Tasavallan virallisena edustajana oloni syvästi loukatuksi.
On totta että entisessä Jugoslaviassa tapahtui hirmuisia veritöitä. On totta että noina kunniattomina päivinä monet tekivät vakavia rikoksia kansainvälisiä ihmisoikeuksia kohtaan. Mutta yhtään Serbian Tasavallan edustajaa ei ole tuomittu Haagin kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa Bosnia ja Hertzegovinassa tapahtuneista rikoksista.
Jalkapallojoukkueen, jonka nykyiset pelaajat ovat syntyneet 90 -luvun konfliktin aikoihin, yhdistäminen kansanmurhaan ei ole reilua. Jos kaikki artikkelinne väitteet näytettäisiin todeksi joku voisi kysyä UEFA:n virkamiehiltä kuinka on mahdollista että tällainen jalkapallojoukkue voi osallistua mestareiden liigaan.
Olen pahoillani siitä, etten saa lukea lehdessänne artikkelia Serbian nykyhallituksen menestyksekkäästä talouden elvyttämisestä ja maan demokratian vahvistamisesta, mikä on saanut jo kansainvälistäkin tunnustusta EU kandidaatti -statuksen muodossa.
Taistelu korruptiota vastaan on Serbian hallituksen tärkein tavoite. Siinä asiassa on epäilemättä vielä paljon työsarkaa jäljellä joten kaikki rakentava kritiikki on todella tervetullutta.
Toiset näkevät meidät paremmin kuin me itse. Toimittaja Kylmäsen kärkevissä ilmaisuissa ei valitettavasti ollut aistittavissa minkäänlaista sympatiaa tai hyväntahtoisuutta edustamaani yhteiskuntaa kohtaan.
Arvoisa päätoimittaja, vaadin teitä julkaisemaan kirjeeni kokonaan.
Sasa Obradovic,
Serbian tasavallan suurlähettiläs
2020 Belgrad
Instagram-muisto Kotorista (kuvattu jo kesällä 2016).
2021 Belgrad
Instagram-muisto Maltalta (siellä sentään oltiin oltu just edellisessä kuussa).
2022 Belgrad
Olemme nyt virallisesti mukana Serbian väestölaskennassa. Tilastoija kävi äsken.
Kysyimme samalla moniko edelleen ilmoittaa kansallisuudekseen jugoslavialaisuuden. Tämän kyselijän tilastoissa kuulemma noin 10%.
Lopulliset tulokset julkistetaan marraskuun alkupuolella. Kuinka kattavat ne sitten on, paha sanoa. Taisimme olla oman pihapiirimme ainoat, jotka päästivät nuorukaisen sisälle. Tai tarkemmin sanottuna ei mekään päästetty sisälle, vaan terassillemme. Vastattiin kuitenkin kiltisti kaikkiin kysymyksiin.
Kommentit:
Kaveri: Minkähän takia ihmiset eivät päästä laskijoita sisälle?
Minä: suurkaupungeissa on yleensäkin ihan tyypillistä olla avaamatta ovea tuntemattomille. Viranomaisiin taas ei luoteta muutenkaan, joten väestölaskentaa tekee reppuselkäinen nuorukainen siviilit päällä.
Siitä huolimatta mekin kysymme ensin ikkunasta mitä asiaa on, ennen kuin avaamme oven ventovieraalle.
Mitä näitä syitä nyt on, vaikka se ettei lompakko lähde kävelemään, vieras tyyppi ei näe mitä arvoesineitä pöydillä lojuu jotta voi palata sopivana ajankohtana hakemaan ne jne.
Kaveri: Ookoo, aattelin että ne jotenkin tunnistaa virsnomaisen edustajaksi.
Minä: tämä tosiaan oli ihan taviksen näköinen. Mutta sitä vähemmän ovi avattaisiin jos poliisi kävisi kyselemässä. Tässä taannoinhan poliisit etsivät naapureitamme, eikä kukaan tiennyt heistä mitään
Kaveri: Suomessa tällaisilla tyypeillä olisi luultavasti joku virallinen nimilappu tms. rintapielessä, vaikkeivät mitään poliiseja olisikaan (niin kuin aikoinaan oli tv-luvan tarkastajilla). Ei kyllä herätä luottamusta laskennan tuloksiin, jos eivät pääse niitä tietoja kyselemään…
Minä: kaipa siitä jonkin kohtuullisen otannan silti saa.
Ne tärkeimmät tiedot löytyy kuitenkin sähköisistä rekistereistä. Siis asukkkaiden lukumäärät, kansalaisuudet ym. Tämä kaiketi on enemmän kyselytutkimusta sitä miten ihmiset itse identifioivat itsensä.
Kaveri: Saahan siitä joku kuitenkin palkkansa, että kiertää soittelemassa sellaisten ihmisten ovikelloja, jotka menevät piiloon ja karkuun kuin Putinin kutsuntoja. 
Ismo: Kyllä tälläkin roikkui nimilappu kaulassa ja hän myös näytti sen. Mutta ensin pitää saada joku avaamaan ovi 
Tämä sanoi myös heti saman tien, että hänen ei tarvitse tulla sisään, voidaan istua terassillakin.
*
Happy birthday Mr. President!
