Päiväni murmelina tai jotain sinne päin. Eli Tampere ja Helsinki ja jotain siltä väliltä.
Tänään olen ollut myös parinakin vuonna Bukarestissa, mutta ennen kaikkea Japanin Beppussa.
Se ei ole kuumine lähteineen ja kylpylöineen yhtään pyllympi paikka.
Aikoinaan sieltä lehtijuttua kirjoittaessani oli hillitön hinku harrastaa sanaleikkejä otsikoinnissa, mutten kehdannut.
Tehdään se sitten nyt.
7.10. Beppu ei ole pyllympi paikka
2008 Tampere
juuh, muka pysyy Treella, no, torstaina vasta takas Hesaan
2010 Helsinki & Tampere
olisi jo valmis nukkumaan mutta vielä pitää jaksaa kokoustaa,kuvata,matkata tampereelle ja käsitellä kuvia
*
ja sitten juna tampereelle.työt saa riittää tältä päivältä.vr:n lihapullat tilaukseen kun en näemmä ole muistanut tänään syödäkään kuin yhden leivän
*
saapui kotiin ja luki “riemukseen” rapusta että vesi on poikki ja viemärin käyttö kielletty aamulla.onkin sit noustava kuudelta aamupesulle ettei tarvi lähteä hautajaisiin ihan peikkona vaikka oli kuvitellut nukkuvansa seitsemään asti. great,so great
2011 Helsinki & Tampere
nyt unta palloon,jotta jaksaa aamulla tampe…ööh…ralloon? no ei se oikein rimmaa mut jotain sellaista kuitenkin.
*
melkein tuli kiire, taksilla asemalle kesti kauemmin kuin kävellen,mutta olin jo junan sisäpuolella kun se lähti.tampereelle siis.
*
mä respatytölle: “mulla on tapaaminen n.n:n kanssa” tyttö: en tiedä ketään sen nimistä. Mä:”teidän toimitusjohtaja”.meni tyttö nolon näköiseksi.ei kaikkea voi tietää,mä oon vain töissä täällä:).
Kommentit:
Kollega: Näitä sattuu. En oo ees tavannu montakaan mun tän syksyn “pomoo”. Ei oo kaikkien nimetkään mielessä.
Kollega 2: Monet respatytöistä ei oo töissä “täällä” vaan jossain henkilöstövuokrausyrityksessä. Samoin puhelinkeskukset, joilta varsinkaan ei kannata kysyä, että missä se teidän konttori oikein sijaitseekaan?
J, freelle tuo on ymmärrettävää mutta jos on yhdessä firmassa työsuhteisena niin on vähän eri asia. tosin voi olla kuten R sanoit että on vuokrafirmasta. siltikin vois kuvitella sen joskus yhdistäneen puhelun pomolle tai jotakin. vähän vois ottaa selvää firmasta missä on töissä fyysisesti.
(2025: Ja ennen kuin kukaan hermostuu, niin tuo respa tosiaan oli tyttö. Ehkäpä lomittaja tms, mutta oli se silti hassua, ettei tunnistanut toimaria. Muistan edelleen kuinka kiusallista oli selittää ketä olen tullut tapaamaan ja miettiä miten sen tekee toista nolaamatta.)
*
keikka tehty (toimari löytyi),jos sit ottais päikkärit että jaksaa käsitellä äskeiset ja muut kuvat.ei kyl ehtis mut ilman unta ei jaksa.
*
mikä mun levyasemassa on kun se ei polta cditä.dvd:t kyllä kelpaa.ostin jo toisen paketinkin kun aattelin et ekois on joku vika.olis pakko saada poltettua nippu levyjä asiakkaalle.great.
*
toteaa ettei tänäänkään ollut se päivä että kaikki hommat olisi tulleet valmiiksi.joten luovutan ja lähden ismoa vastaan asemalle.
*
odottaa myöhässä olevaa hesan junaa mutta ei sinne lähtevää vaan sieltä saapuvaa.pian tulee ismo ja päästään illalliselle:)
*
Inez hakee tapas-ideansa espanjasta ja testaa kotikeittiössä.hyvää on!
(2025: Hyviä ovat edelleen, käytiin just heinäkuussa.)
2012 Bukarest
Last night in Romania. Next bar to our hotel in Bucharest, in summer clothes. Nice weather, nice music, do I really have to go back to cold Finland. Yeah, I know, sorry, this starts again.
Kommentit:
Kaveri: Do you happen to be in Lipscani? Anyway, Bucharest is one of the nicest cites I´ve ever visited. 
Minä: Yes, we had a dinner there:) Bucharest is not one of my favourite cities, but beats up Helsinki anyday:)
*
vahingonilo on paras ilo sanoo nainen kun juottaa tuliaispalinkansa työparilleen ettei joudu raahaamaan sitä kotiin asti. nimim hiukan tuskaa pakata kaikkia rojuja lennolle. voi elämä soikoon. vaatteet menee roskiin, mutta työkamat vissiin tarvii säästää, voihan istanbulin tuplaturvatarkatukset ja neljän päivän palika-mahatauti ja sen jatko-osa B kun nyt juodaan pakatessa se loppu pois. well, we are coming home, uuh.
2013 Helsinki
Apua, onpa toi kello taas jo paljon! Viikonloppu on ohi ja uusi viikko alkanut, vaikka kuinka yrittää venyttää aikaa. Nukkumaan, että jaksaa töitä, pakata ja lentää. Uuh. Ei jaksais. Mutta seuraavaksi viikonlopuksi kotiin. Ei paha.
*
Kaukolämpö pois, ei ole totta. Ihanko oikeasti pitää mennä jääkylmään suihkuun??
*
lähtee taas tuhoamaan ilmakehää eli –> Amsterdam –> Bucharest
*
KL1170 is now ready for boarding! Kuvia reissusta tulee ensi viikolla. C Ya!
Kommentit:
Kaveri: Oot samassa koneessa mun siskon kanssa. Hassua.
Minä: Ei o totta! Minkä näköinen siskosi on? Oon Annikan kanssa
Kaveri: Oih! ette te taida toisianne löytää, kun on iso kone. Söpö lyhyttukka silmälaispää joka haisee suomalaiselta kahvilta, kun sitä pitää viedä Malesiaan käsimatkatavaroissakin. Hauskaa reissua teille, Annikalle tuhat terveistä!
Minä: Yritettiin katsella kuka näyttää sinulta, kun käveltiin koko koneen läpi takariviin, mutta ei keksitty. Yhdeltä jo kysyttiin, mutta osoittautui hollantilaiseksi Kerrotaan terkut, nyt täytyy sulkea!
Täällä kyllä on vahva kahvintuoksu 
*
Pikajuoksu Amsterdamin läpi, ehdittiin jopa jatkolennolle, vaikka mun passia taas parin rajavartijan toimesta pitkään syynättiinkin.
2014 Helsinki?
(Tämä taisi olla se päivä kun lähdimme Ismon kanssa Tukholman risteilylle keskellä viikkoa. Ainakin sellaisesta olin maininnut joskus muutama päivä sitten.)
2015 Beppu
Uusi koti
*
Living room of my ryokan. I could stay here forever!
*
Aamulla kannoin reppuni uuteen majapaikkaan ja lähdin katsomaan kuumia lähteitä.
En mennytkään kävellen, koska asemalla kertoivat bussin päivälippuun kuuluvan sisäänpääsymaksut. Eivät lopulta kuuluneet, mutta ei haittaa, koska kävellen en olisi ehtinyt kiertää kaikkia paikkoja tänään.
Beppun boiling hells ovat pettymys, jos odottaa luontokohteita. Täällä on osattu valjastaa kaikki kaupalliseen käyttöön jo aikoja sitten. Moni sanoo että viisi minuuttia per lähde (joita on kahdeksan) riittää. Olen samaa mieltä. Jos tulisin nykyisellä tiedolla, kävisin vain ensimmäisessä, Umi Jigokussa. (Aiheeseen liittymättömät pienissä häkeissä majailevat eläimet jättäisin kokonaan väliin). Jos on oikesti matkannut hienoissa luontokohteissa, nuo pienet lätäköt ovat pienoinen pettymys. Ainakin turistille. Jos taas on valokuvaaja, voi tehdä kuten tein: kuvasin yhtä kiveä kaksi tuntia.
Vesihöyryn paikka kun muuttuu joka sekunti, eikä kerran nähdyn kaltaista hetkeä tule uutta.
Lähteiden höyryssä paistetut ruuat kuulostivat turistimeiningiltä, mutta nälkäisenä ostin kuitenkin lounaaksi taikinanyytin, jonka sisällä oli lihaa. Varsin kannattava ostos! (Hinta 300 jeniä, eli nykykurssilla n. 2 €)
Bussilla kulkemisesta huolimatta tuli käveltyä 11 km.
Lähteiltä palattuani tulin tsekkaamaan uuden majapaikkani.
Varsin mainio perinteinen ryokan.
Mutta ei täysin perinteinen: henkilökunnasta pari ihmistä puhuu todella hyvää englantia ja kysyessäni kerrottiin, ettei tatuointi ole heillä ongelma, ymmärtävät kulttuurierot.
Päätin poiketa nälkäisenä syömässä oikein ulkona (kivihiiligrillillä kokattua kanaa ja possua 12€, meni yli budjetin, mutta hyvää oli), jonka jälkeen palasin kotiin ja tutustuin uuteen lemmikkiini Leoon.
Leo on jättiläistorakka ja niitähän mä rakastan aivan erityisen paljon.
Tottapuhuen keksin nimen samalla kun kirjoitin tätä (ihan tottapuhuen en edes tiedä mihin tämä tekstini päättyy, koska improvisoin aina).
Mutta koska Leo oli lapsuuteni leijonakaveri (in my dreams), niin ehkä se on vähemmän pelottava torakka nimettynä.
Noh, jätin Leon yksin pakenemaan valoja (jotka kas kummaa jätin tarkoituksella päälle), koska tajusin, että ulko-onsen on vielä melkein puoli tuntia auki (privavaraus ja juurikin se puoli tuntia).
Säntäsin sinne ja juuri kun täti kertoi sen olevan valmis, huomasin sen olevan maksullinen ja maksavan melkein puolet päivittäisestä ruokabudjetistani, mutta menin silti. Ohjekyltissä luki että terveydelle hyväksi ei ole käyttää kuin max kolme kertaa päivässä. Uskon. Ihminen ei elä terveenä jod ei syö mitään.
Mutta oli rahanarvoinen. Tuli lapsuuden mökkimuistot mummolasta mieleen. Lämmintä vettä kuupalla niskaan. Nyt ei vain papan (R.I.P.) padassa lämmittämää, vaan luonnostaan kuumaa vettä.
Sitten tulin tönne huoneeseen, eikä Leoa enää näkynyt. Mutta eiköhän se tuolta verhojen takaa löydy, ei tainnut tykätä mun jäynästä jättää valot päälle.
Niin että sellainen päivä tänään. Myös se vaihe reissua, että huomaan taas kadottavani järjellisen suomen (huom pieni alkukirjain, isolla se meni jo aikaa sitten, eikä se ole mun vika).
Ihmettelen tuttaviani, jotka säilyttävät hyvän äidinkielentaidon jopa vuosikymmenien ulkomailla olon jälkeen.
Mä ainoastaan pyydän anteeksi tätä outokielisyyttä taas jo kolmen viikon jälkeen.
Ja päätin tänään, että keskityn täällä kuvaamiseen, tekstit on pakko tehdä Suomessa, editointi kun on moninverroin työläämpää kuin uuden luominen.
Oyasumi nasai Finrando!
*
Jos ei ole käärinliinassa taskuja, niin ei ole yukatassakaan.
Sen lisäksi pyyhin hihoilla mennen tullen tavarat pöydiltä.
Vielä on opettelemista tässä hienovaraisessa elekielessä.
*
Japanilaisen puun tuoksu on ehkä paras tuoksu minkä tiedän. Ruokanin pyyhkeet tuoksuvat hinokilta, kuten myös shampoo. Mutta koska en käytä nykyään shampoota, vaan marseille-saippuaa hiustenpesuun, käytin tänään talon shampoota saippuana.
Kommenteista:
Kaveri: Aah, puun tuoksu. Itse rakastan kellarin ja kylmän kiven tuoksua. Olin kuuluisa “kirkon seinien haistelija” kouluaikonani. “Ai toi? No se on se R, se aina haistelee kirkon seiniä.”
Minä: Meissä on siis jotain samaa kuitenkin Kuvasin tänän yhtä kiveäkin kaksi tuntia Ja tuoksut, voi hajumuistoja! SItten kun sun poika tulee tänne vaihtoon, niin tulepa kans visiitille. Jos tykkäät suomalaisen puun tuoksusta, kuten mäkin, niin veikkaan että ihastut myös japanilaisiin puihin!
Mä oon myös hajuherkkä, enkä siksi tykkää hajustetuista pesuaineista, en tuoksukynttilöistä ym, mutta hinokintuoksuisia kyllä ostan. Täälläkin ostin heti toisella viikolla lempikaupastani Mujista hinokisuitsukkeita (eka ostos ruuan lisäksi).
Kaveri 2: Onks toi Beppu tosiaan pehmeellä beellä???
Minä: Kyllä se (tässätapauksessa) on
2019 Belgrad
Eilen pohdiskelin, että aika kylmäksi ehtii koti viiletä ennen lämmityskauden alkua, jos sisälämpötila tippuu puoli astetta päivässä, kuten on nyt tehnyt. Lämmityskausi kun alkaa marraskuun lopulla.
Lauantaina nuuskuttelin toiveikkaasti ruskohiilen tuoksua ilmasta, mutta päättelin, että joku taloyhtiö vain lämmittää omalla keskuslämmityksellään kun meidän patterit pysyivät kylminä.
Sitten tänään, kuusiasteisen aamun jälkeen täällä alkoi tuntua yhtäkkiä lämpimältä. Katsoin mittariin ja 19!
Suuri Säätäjä on palannut töihin!
Lämmitys on aloitettu, wohoo!
Todennäköisesti joku koekäyttö, koska loppuviikolla palataan lähes hellelukemiin.
Tai no, palataanhan täällä hellelukemiin sisälläkin sitten kun lämmityskausi tosissaan alkaa.
Tätä on kyllä kaivattu kun kylmänkosteus on iskenyt kotiimme jo aikoja sitten kun ei olla voitu pitää ikkunoita auki pariin kuukauteen naapurin remontin vuoksi.
Yhtä ikkunaa kylläkin raollaan Neron vuoksi. Mutta vain jos se on ulkona meidän mennessä nukkumaan. Ulos Piipi saa taas pyytää kuten viime talvena ja keväänä. Eikä se kylmällä niin seikkailekaan.
Kommentit:
Kaveri Sarajevosta: Täällä polkaisi boileri lämmityksen päälle viime yönä ekaa kertaa tämän syksyn aikana. Tiedossa kasvavia kaasulaskuja. 
Minä: lämpö hyvä, mutta isot laskut ei. Meillä on tämä onni, että kaukolämpö kuuluu vuokraan. Jännityksellä kyllä odotellaan koska meidän vuokra nousee. Just taas viime viikolla tutustuttiin yhteen naapuruston rouvaan, joka oli aivan äimänä kuinka meidän muutenkin halpaan vuokraan voi kuulua jopa kulut.
Keväällähän saimme vasta kuulla, että sähkö maksaa öisin 25% päiväsähkön hinnasta, joten noloina olemme nyt sitten tunnollisesti pyykänneet ja lämmittäneet veden öisin.
Kommenttini kaksi vuotta myöhemmin (mutta marraskuun lopulla? Vai sittenkin lokakuun?):
Ismo kato! Muistettiin väärin, Suuri Säätäjä palaakin vasta marraskuun LOPULLA! Ellei tee tänäkin vuonna koekäyttöä jo nyt. Fingers crossed!
Ismo: Sormet kannatti ristiä! Pattereissa on lämpö!
2024 Tampere
Kuuden päivän kyljessä kyhnäämisen jälkeen voisi kuvitella kissan kaipaavan omaa tilaa, mutta Nero on toista maata.
Uusi koti tutkittu ja isille höpisty, sitten äitin syliin unille.
Jospa me kaikki kumminkin siirryttäisiin petin pohjalle.
Mulla on 14 tuntia unta viikkoon, kuten naamasta näkyy.
Kommentit:
Kaveri: Sä oot sen turva uudessa paikassa.
Ihanaa oli seurata reissuanne, hyvää kotiutumista kaikille.
Minä: kiitos Onhan se näin, mut Ismo myöskin.
Tän kaiken säätämisen jälkeen mun on jotenkin vaikea käsittää, että Nero on oikeasti täällä.
Ettei mun tarvi aina aatella, että kummassakin kodissa on yksi tärkeä, mutta toinen puuttuu.
Samaan aikaan musta tuntuu kuin Nero olis ollut aina täällä.
Autosta ulostullessa se raapi mut verille paniikissa, mutta mietiskeltyään hetken pesukoneen takana se meni ruokakupilleen ja hiekkalaatikolleen, tutkiskeli vähän ja asettui mun syliin nojatuoliin niin kuin olis tehnyt sen tuhannesti aiemmin. Ihan hullua!
Kaveri: unohtui heti vastata, mutta tietysti ootte molemmat! Just ton reissun jälkeen varmaan suhun ripustautui. Mutta ilmeisen hyvin kotiutunut, ihanaa!
Minä: toihan on ollut alusta asti mun ”vauva”. Seuraa mua kaikkialle, vessaa myöten.
Mut tää reissu jotenkin vahvisti etten hylkää, ettei tarvi pyytää lupaa tulla lähelle.
Kaveri: Joo totta!
Kaveri 2: Nero
2025 Tampere
Iltapäivälehdet huudattavat tänään yleisöä mm. otsikoimalla kuinka Räikkönen kertoo Newyorkerin jutussa avioeron syistä ja kuinka Li Anderson huusi Marinille puhelimessa.
Jos klikkiotsikoinniltaan ehtisivät, heillä olisi myös mahdollisuus kertoa laajemminkin Marinin ajatuksia – ei vain noita parilla lauseella käsiteltyjä asioita – ja taustoittaa Marinin poliittisia ja henkilökohtaisia valintoja esim. työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä, siitä miksi hän kääntyi kannattamaan Suomen NATO-jäsenyyttä, mitä hän oikeastaan teki Italiassa (kavereiden kanssa lomailun sijaan) jne.
Mutta asiajutuilla ei toki saa tarpeeksi klikkauksia ja raivopäisiä kommentteja.
Jos kuitenkin kiinnostaa, niin tässä se alkuperäinen juttu, jota nyt meikäläisissä iltapäivälehdissä siteerataan.
Mielestäni tämä oli kiinnostava artikkeli.
Olisi toki voinut olla kriittisempikin Marinia kohtaan, mutta ymmärrän halun kirjoittaa Marinin näkökulmasta ja kumota asiattomia syytöksiä.
The Prime Minister Who Tried to Have a Life Outside the Office
