6.11. pimeyden turvin

Ohhoh, muistoja jo vuodelta 2007, eikä mitä tahansa muistoja, vaan Ismon kirjoituksia seinälläni kaksi viikkoa ennen kuin aloimme seurustella!
Toinen kiinnostava keskustelu liittyy Japanin kuvausprojektiini; siihen mitä voi tehdä pimeyden turvin ja miten ystäväni sen ymmärtävät.

Pimeyden turvin ja kotini joukkoliikenne?
Ensimmäisten vuosien päivitysten perusteella meinasin otsikoida tämän koosteen nimellä “kotini joukkoliikenne”, koska tämä päivä on taas ollut elämää junassa Tampereen ja Helsingin välillä, sekä joskus vähän bussissakin.
Kun tälle päivälle sitten osui myös itselleni tärkeä aihe, jota olen tutkinut yli vuosikymmenen, muutin heti mieleni.
Pimeyden turvin sai luonnollisesti paikkansa otsikostakin.

Edellä mainittujen sijaintien lisäksi on tietysti ne kaksi muutakin kotia eli Nara ja Belgrad. Sekä muina kohteina Kioto, Lavia ja Subotica. Oikeasti olisi myös Ubud, mutten ole kirjoittanut “tänään” sieltä mitään. Päivitysten lisäksi tiedossa myös runsaasti keskustelua kommenteissa, muustakin kuin pimeydestä, esim. pakastepastasta ja belgradilaisen kaukolämmön mahdottomuudesta.

Alkuun on kerrottava, että vaikken ole viime aikoina juurikaan kirjoitellut Facebookiin, niin juuri eilen satuin kertomaan Instagramissa kuvausprojekteistani. Pitkäaikaisista ja vähän uusistakin. Valaisen pikkuisen lisää tässä, koska päivän Facebook-muistot liittyvät sopivasti aiheeseen.

Jos tässä juttusarjassa ei muuta älyä olekaan, niin ainakin reissumuistojen (ja kenties Ismon ekan kommentin seinälläni?) lisäksi tuon pimeyden turvin -keskustelun talteen saaminen on varsin mainio juttu projektia jatkaessani.

Kymmenen vuotta sitten olin kolme kuukautta Japanissa kuvaamassa projektia, johon tuo pimeys-keskustelu siis oleellisesti liittyy. Pari vuotta myöhemmin pääsin palaamaan Japaniin yhdessä Ismon kanssa, jälleen kolmeksi kuukaudeksi, mutta sen jälkeen on hiertänyt. On ollut koronaa ja koti kahdessa maassa.
Olin päättänyt, että viimeistään juuri nyt kymmenen vuoden merkkipaalun kohdalla mun on oltava Japanissa jatkamassa proggis loppuun. No enpä ole en, mutta päätin vetää homman kasaan sillä materiaalilla mitä mulla on jo olemassa (ja sitähän on). Olen käsitellyt aihetta niin paljon, etten yllättyisi, jos olisin jo nimennyt jonkin aiemman blogipostauksenikin jo samalla otsikolla. Jos näin on, niin onneksi tässä on edes eri päivämäärä.

Viime yönä uudistin Creastockin nettisivuja, että saisin kuvia esille edes sinne, jos en keksi rahoitusta kirjaan. Kuten Instassa mainitsin, kerron tämän julkisesti lähinnä siksi, että sitten mun on pakko saattaa tuo proggis pian loppuun tavalla tai toisella. Tehty on parempi kuin täydellinen.
Tärkein syy on kuitenkin siinä, että haluan päästä myös uusien kuvausaiheiden kimppuun ja inhoan monia keskeneräisiä asioita.
Haaveeni on saada seuraavalle hankkeelle apurahakin, vaikka ne tiukassa ovatkin. (Mulla oli kyllä Japaniin yksi matka-apuraha silloin 10 v sitten, mutta kirjan tekeminen ja muut kulut ovatkin sitten asia erikseen.)

Mutta sanonpahan nyt “ääneen”, jos se vaikka manifestoisi tämän jutun valmistumisen. Pidä peukkuja!
Tarkoituksena olisi myös laittaa sinne Crean sivuille jotain Fine Art printtikauppaa pystyyn, joka voisi myös tukea tuota ja muita projekteja. Että pistä korvan taakse jos kiinnostaa taidevalokuvat ja/tai Japani.
Uusin hanke liittyy myös tämän blogin aiheeseen käsitellen kestävää matkailua, mutta siitä lisää myöhemmin.
Nyt käydään kurkkaamassa tämän päivän Facebook-muistot alkaen jo vuodelta 2007!

6.11. pimeyden turvin

2007 Tampere

Seuraavat kaksi päivitystä ovat Ismon seinälleni kirjoittamia. Jostain syystä niissä ei ole mitään omia vastauksiani, mutta nämä on talletettava kahdestakin syystä: Vuodelta 2007 ei juuri postauksia ole, tuo on se vuosi kun liityin Facebookiin (kuten kaikki muutkin), mutta vielä jännempää se on, että nämä on kirjoitettu kaksi viikkoa ennen kuin aloimme seurustella. Se taas tapahtui Järvenpäässä, johon nuo päivitykset taitavat liittyä. Tai ainakin ne liittyvät joihinkin Journalistiliiton aktiiviaikojemme kokouspaikkoihin. Joulukuussa lähdimmekin jo ensimmäiselle yhteiselle ulkomaanmatkallemme Thaimaahan, mutta voipi olla, ettei sieltä ole mitään Facemuistoja, aika näyttää.

Ismo: Jep, samapa tuo. Kouvolan yhteiskuntarakenne taitaa olla vielä hiukan tiivistetympi ku Espoossa. Katson maalaismaisemaa…

Ismo myöhemmin: Ainahan mä olen, kun pääsee reissaamaan Suomen ykkösmaisemissa…

2008 Tampere

syö ja nukkuu ja taas töitä. Edelleen marraskuu

*

ei syö, eikä nuku vaan tekee pelkästään töitä

2011 Tampere -> Helsinki

vr taas kehittää palveluitaan ja on poistanut kasin pendon.matkaamme siis kuin sillit suolassa ic:llä.tai matkaamme heti kun tää suvaitsee lähteä.

Kommenteista poimittua:

Kaveri: ei mitään ravintolapäivityksiä  näännytättekö itteene vai meettekö vasta helsingissä syömään? 

Ismo: Heh, yölliset pizzat teki kauppansa päivällä ja kotona kehitetään juustolautanen:)

Kaveri: nam, juusto etenkin pienoisessa krapulassa on parasta!

Minä: hih,ja helsingissä ei saa mitään järkevää enää tähän aikaan ja päädyttiin nyt sit junaan missä ei ole ravintolaa niin piti ottaa käyttöön plan b.muistettiin että kotona on hollantilaisia juustoja ja virolaista makkaraa

Kaveri: kuulostaapi hyvältä! onneks on jotain..mut kai siä ny jotkut raflat on ees yhteentoista auki 

Minä: tosin ismo kävi juuri hakemassa kiertämättömästä kärrymyynnistä itelleen oluen ja mulle viinin ja suolapähkinöitä.2 euron pussi vain on niin pieni että sen kyljessä vois lukea “saattaa sisältää pähkinöitä”.

Kaveri: 😀

Minä: no ei tod!no,meidän lähel on nonna joka on yhteentoista ja keittiö kymmeneen,mut siel on ravattu paljon.ja lompakon mielestä on tullu ulkoiltua tarpeeksi tälle viikonlopulle.kun ens viikonkin oon portugalissa ulkoruokinnassa.

Kaveri: ihmeellistä touhua, luulin, et siel ois paremmin ku treel ja kyl täälkin on sentään su:kin mestoja viel tohon auki. mut joo, täytyy pitää huoli, ettei tuu matti matkaseuraks kukkaroon!

Minä: no se matti jo on mut pian on joku spurgu-ranekin jos ei ala kiristää nyörejä.joo siis hesashan kaikki on huonommin auki kuin tre.baaritkin menee tuntia aiemmin kiinni ja kunnon safkaa on ihan turha kuvitella saavansa kymmenen jälkeen.six on aina ihanaa kun pääsee johonkin tuulensuuhun keskellä yötä syömään kanipataa tms.

(Olimme olleet kirjani julkkareissa, katso eilinen kooste – vai olikos se sittenkin jo toissapäiväinen – ja sitten kommentit jatkuvat keskustelulla hyvistä ja ällöistä ruoka-aineista vuohenjuustosta oliiveihin, mutta en nyt kaikkea höpinää kopioi tänne.)

2012 Tampere & Lavia

Huomiselle napsahti vielä iltakeikka. Joten teenpä myös huomiselle suunnittelemani kuvankäsittelyt samantien. Olisin mä nukkuakin voinut, mutta jaksaa jaksaa.
Kollega: Muista elää.
Minä: kyllä kyllä, elossa olen. ja jopa hereillä:)
Kollega (kirjoittava): Hienoa että kuvaajilla riittää töitä 
Minä: Työmäärä vaihtelee niin paljon, että silloin kun sitä on, on kaikki tehtävä. Ja noi ay-hommat hiukan syö työtunteja, niin oikeita duuneja pitää tehdä hiukan omituisiin aikoihin…

*

Jopa tuli taas pitkä päivä. Mutta jos heti alkais suunnistaa tyynyä kohti, ehtis vielä nukkua neljä tuntia. Teen siis niin.

*

lähtee poikkeamaan Lavialla

Kommentit:

Kollega (kirjoittava): Eli siis Laviassa (ja toisaalta taas Luvialla). Tervetuloa sijamuotojen viilajien maakuntaan!
Minä: Hah, tamperelaisittain se on lavialla, joten pysyn siinä:)
Kollega: Rotvalli reunaa sit vaa, öh, öh.

*

Taas keikkamatkalla maaseudulla, tämä Huittisten paikkeilta.

Mietin oonko kuvannut ajaessa, mutta kommenteista löytyy tieto, että en:

Kaveri: kivaa ! sä oot siis meijän lähellä:)
Minä: Juu mä tulin lavialta Huittisten kautta ja bussi kierteli myös sastamalat ja muut:)
Tää on siis vain bussin ikkunasta napattu taas ajankuluksi:)

(2025: Oispas muuten mainiota kun muistais mitä missäkin on ollut kuvaamassa.)

*

ois iloinen jos saisi kaksi kuvattavaa kiinni, ne kun pitäisi kuvata tänään.

Kommentit:

Kaveri 1: Soita poliisille ja laita hakuun.
Kaveri 2: Juokse lujempaa!
Minä:  toimi, toisen sain jo kiinni 

*

sai juuri viestin toiseltakin kadoksissa olleelta kuvattavalta. Ei kuitenkaan enää tänään päätetty kuvata:)

2013 Tampere -> Helsinki

Helsingin koti, ruoka, uni! Ääni lähtee, toivottavasti ei tarvi äänestää huomisessa kokouksessa

(Sijaintioletus sillä kun päivityksestänui päätellen olen saapunut Helsingin kotiin, enkä vain ilmoittanut olevani siellä.)

*

Mitäh! Mikäs toi maanantain lämpötila oikein on olevinaan??

2014 Tampere -> Helsinki

Ja Helsinki. Suhteellisen suoraan nukkumaan. Mutta matkalla ehti hoitaa töitä VR:n hitaasta verkosta huolimatta ja tuli myös juteltua vanhan ammatin kautta kiemuraisesti tutun (koskaan ei olla tavattu ennen, eikä tiedetty toisiamme kuin nimeltä) ihmisen kanssa, josta on iloa meidän uudelle bisnekselle.

Yrittäjä on aina töissä. Ja yrittäjät auttaa toisiaan vilpittömästi. Hyvä päätös pitkälle päivälle. That’s all folks (for now)!

Kaverin kommentti:

Minusta hauskinta on tututustua täysin tuntemattomaan ihmiseen, oli se mies tai nainen. Tuntemattomaan ei tarvitse suhtautua niin tai näin, sen kanssa voi tutustua vaikka sanomalla hei!

Minä: Juu! Ja junan ravintolavaunut ovat olleet parhaita paikkoja siihen! Siis Suomessa, muualla se onnistuu yleensä lähes missä vain, pääpiirteittäin. Valitettavasti olen viime aikoina pistänyt merkille, että kännykkä kiinnostaa enemmän kuin kanssaihmiset. Itse kyllä teen pääsääntöisesti töitä junassa, mutta usein myös ruokailen siellä ja tulen kiinnittäneeksi huomiota siihen, ettei ihmiset enää juttele keskenään. Nyt kun tämä on uutta, niin ihmisillä toki on livenä tavattuja nuoruudenystäviä, mutta entä tulevaisuudessa? Jos ei ole alunperin tavannut ketään, jonka kanssa jutella täällä facessa, niin jutellaanko täällä sitten tuntemattomien kanssa jos ei livenäkään…

(Näin 11 vuotta myöhemmin; ei lisättävää.)

*

Vielä yksi kokouspäivä a la Journalistiliiton hallitus.

2015 Nara

Tanja Mikkola on henkilön Ismo Lehtonen kanssa paikassa Monsieur pepe ムッシュペペ.

Ruusuteetä ja machaa, sekä molemmille omenapiirakkaa.
Eilen käveltiin 17 km aamupalapaahtoleivän varassa ennen illallista, tänään päätettiin herkutella jo kävelyn lomassa.

Kaverin kommentti:

ihan tulee mieleen kysymys, onko siellä Suomen hinnat vai kalliinpaa? Muuta esimerkki ois kiva jos on menny ohi,Vaikka se wc paperi ja joku muu

Vastaukseni: Japanissa asuminen on kallista (tilanpuute), mutta melkeinpä kaikki muu edullisempaa. Japania moititaan aivan suotta kalliiksi.
Ruoka on selkeästi halvempaa kuin Suomessa, mutta poikkeuksen tekevät tuoreet vihannekset ja kasvikset, joita täällä ei pahemmin käytetä. Ovat pääosin tuontitavaraa Australiasta ja niitä on heikosti saatavilla.
Mitähän esimerkkejä sitä heittäisi, hmmm… asun itse vuokralla, mutta sanotaan että normaali hotellihuone on sellaiset 50€/yö, leipäpaketti 0,80€, 10 kpl kananmunia 1,60€, mitäs se vessapaperi mahtoikaan maksaa, kerron kohta jos jaksan kaivaa budjetista tai muistan.

Minä hetkeä myöhemmin: 12 rll vessapaperia oli näemmä 1,93€

*

Ruusuteetä

Illallinen tänään. Kotona. Persimonsushi ostettiin kyllä valmiina.

(2025: Eikä mikä tahansa sushi, vaan Nara-sushin nimellä tunnettava paikallinen perinne.)

*

Meillä on tapana ostaa lahjoja vain tarpeeseen, useimmiten aineettomina (kuten matkoina, joskin ruoka ja viini kelpaa myös aina).
Ismo on kuitenkin halunnut ostaa mulle joululahjan, koska keksi itselleen tarpeellisen toissavuonna Taiwanilla, mutta mä en ollut keksinyt mitään materiaa mitä tarvisin. Pari viikkoa sitten kuitenkin keksin jotain mitä haluaisin, joten tänään sen sain. Hyvää joulua Tanja

(2025: Hyvää kymmenvuotispäivää sitten vaan kirja, joka on edelleen hyllyssä eli selvisi nomadiksi lähtemisen ajan omaisuuden myymisestä.)

*

#sanokaafazerkunhaluattehyvää#onlyfinncanunderstand
Food is the only thing I miss from #finland hashtag #berlusconi

(Ismo toi tuliaisia Suomesta.)

*

Pimeyden turvin

Pimeän kokeminen kulttuurisidonnaisena ilmiönä on kiinnostava aihe, varsinkin VALOkuvaajalle. Olen tutkinut aihetta länsimaat vs. Japani-asetelmasta ja havainnut suomalaisten sijaitsevan jossakin siinä välimaastossa.
Siitäkin huolimatta mittavan projektin kanssa menee välillä solmuun ja pitkään yksin työstäessään alkaa epäröidä mitkä omista ajatuksista on vieraasta kulttuurista omaksuttuja ja mitkä oman kulttuuriperinnön tuottamaa. Mikä minussa on Japania, mikä Suomea tai muita länsimaita?

Länsimaissa ja kristillisissä kulttuureissa pimeys nähdään pääsääntöisesti negatiivisena asiana – vrt. termi “pimeyden voimat”. Japanissa ajatus on liki päinvastainen. En aio kuitenkaan viimeistellä kirjaprojektiani tähän blogipostaukseen, joten en taustoita enempää, vaan mennään suoraan siihen kymmenen vuoden takaiseen kysymykseeni ja sen kommentteihin.
Kuten huomaat, en tuolloin taustoittanut isommin kysyessäni, koska en halunnut ohjata vastauksia.

Jos sinulle herää ajatuksia, kuulen niitä erittäin mielelläni täällä bloginkin kommenteissa. Minun kun pitäisi saada taas pää käännettyä Japani-asentoon pitkän tauon jälkeen.
Koska tämän luettuasi tiedät jo (ainakin osin) mitä ajan takaa, voit myös halutessasi kertoa miten koet pimeän yleisesti tai pohtia jopa valon ja pimeyden suhdetta. Oleellista on juuri tuo sanapari “pimeän turvin” eli tavallaan haen pimeyden hyötyjä. Tämä ei ole suoraan kirjaprojektini aihe, mutta käsitteen ymmärtäminen on lopputuloksen kannalta olennainen osa.
Kiitän jo etukäteen jos jaksat miettiä asiaa ja kommentoida vaikka vain ensimmäisenä mieleen juolahtavan ajatuksen verran!

Sitten takaisin alkuperäisiin päivityksiin:

Välillä tuntuu, että olen tämän projektin kanssa jumissa. Heitin muistiinpanoista Ismolle yhden kohdan ja sain kullanarvoisen (toki!) vinkin.
Heitänpä saman kysymyksen myös tänne, koska sen avulla voin ratkaista noin promillen tämän projektin dilemmoista:
Mitä muuta länsimaissa voi tehdä “pimeyden turvin” kuin pahaa?

Kommentit:

(Kommentteja on taas niin paljon, etten merkitse kavereita edes numeroin, laitan vain itseni selkeyden vuoksi.)

Minä: Mikään vastaus ei ole automaattisesti oikea tai väärä, joten kommentoikaa vapaasti. Mä otan yöunet väliin ja katson sitten miten hedelmällisiä ajatuksia olette saaneet aikaan 

• Myydä taskulamppuja
• Terästää muita aistejaan. Ja monet “tekee” rakkautta pimeyden turvin…

Minä: Jes, tää on hyvä!

• Tarkkailla taivasta.
• Itkeä tai nauraa tai ilmehtiä niin että kukaan ei näe (jos siis möllötät yksin jossain pimeässä nurkassa)… sitä tosin voi tehdä missä vaan, ei vain länsimaissa. Mut monessa länsimaassa on se “Dinner in the Dark” -villitys, jossa voit kokeilla millaista on syödä kun on sokea.

Minä: Jännä muuten, että nimenomaan lännessä tuo tarvii järkätä erikseen, täällä tehdään kaikkea pimeässä.

• Mutta ei siellä sentään sysipimeässä syödä niinkuin tossa Dinner in the Darkissa.  Aina varmaan ainakin kynttilänvaloa löytyy…
• Antaa sielun vaeltaa hahmoissa, tarttumatta yksityiskohtiin ja väreihin
• Miksi noin negatiivinen lähtökysymys? Ei pimeydessä aina tehdä pahaa. Silloin voi vaikka levätä, nähdä kuun ja tähtiä, kuunnella hiljaisuutta tai ihmetellä neonvalojen värejä kaupungissa. Tai jos on joku ihana ihminen lähellä, voi käpertyä viereen.

Minä: Nimenomaan ei negatiivinen, idässä pimeys ei ole sitä, mutta haen vastineita lännestä. Kun meidän ajattelussa pimeyden turvin tehdään (etymolologisesti) vain pahaa, että onko meillä mitään positiivisia ilmaisuja sille mitä hämärän tai pimeän turvin voi tehdä. Se on yksi oleellisimpia pointteja koko proggiksessa.
Siis juuri tuo sanonta “pimeyden turvin” on se oleellinen.

Cool! Thanks people so far! Heitelkää lisää, ideoita syntyy. Just sillä pointilla mikä on lännen ja idän ero.

• Pimeyteen voi kadota, sulautua, osaksi kaikkea.
• Voi istua pimeässä leffateatterissa tai pimeässä olohuoneessa katsomassa elokuvaa ja kokea leffan värit ja äänet vaikuttavampina sen pimeyden vuoksi… ja sit voi jäädä pimeyteen vaikka leffan loppumisen jälkeenkin fiilistelemään, jos haluaa.
• Pimeässä voi myös pelätä. Vampyyreitä ja mörköjä. Tiedäthän se tunne kun tajuat ettet ole yksin. Niskakarvat pörhöllään ja tunnet jo joko hampaat tai hengityksen. ja sitten tunnet koirasi kuonon
• Lupa ølla laiskana sisällä?
• Suomessa kun on suurimman osan talvesta pimeää on tehtävä kaikenlaista pimeällä.
• Katsella kuuta, tähtiä ja revontulia.
• Yösuunnistus on todella hauskaa.
• Ja sit sitä pimeyttä myös valaistaan ja sit ihaillaan niitä valoja pimeässä.
• tuohon hyvällä omallatunnolla nukkumiseen yhtyisin, nauttia tähdistä ja revontulista, paitsi näin kaupungissa
• Käpertyä enemmän sisäänsä, kun ulkopuolella on pimeämpää
• hakea ryhmässä yhdessä istumisesta pimeyttä kompensoivaa iloa
• Nauttia pihapaljun lämmöstä tähtitaivaan alla
• (nykyäänhän myös syödään yhdessä pimeydessä. En muista miks.)
• Voi liikkua ilman paineita, meinaan että joku arvostelis tai kattois pahalla. Ja voi tarkkailla muita, pimeästä käsin.
• Rakastella

• Mietiskellä, meditoida, syventyä itseensä, rauhoittua, tunnelmoida&rentoutua kynttilöiden, nuotion,rakovalkean,takkatulen äärillä, kylpeä ulkopaljussa,pulahtaa rantasaunasta viileään,tummaan järviveteen,tuoksutella värejä&luontoa,haravoida,valmistaa pihaa talveen,syventyä käsitöihin ja kirjoihin,kulkea haudoilla vainajien muistopäivänä muistellen menneitä,nauttia kynttilämeristä, hupsuttaa lapsia pimeydestä kurkkivilla tontuilla, valmistautua/suunnitella joulua, naatiskella suklaata,ihailla naapurin vilkkuvia värijouluvaloja… 
• Istua laavulla tai ajaa moottorikelkalla jäätyneillä järvillä Lapissa.  Tai käydä iltauinnilla avannossa.
• Nähdä heijastimia.

• Laittaa tuikut. Ne ei ole mistään kotoisin valoisalla.

Minä: Hyvä! Tuo on just yksi tärkeä pointti, mikä on hyvin japanilainen ajatusmalli!

• Katsella nuotiota ja tähtiä  Tai kylpeä paljussa lyhdyn valossa ja juoda skumppaa!
• Katsella pimeyttä silmät kiinni, kuunnella sitä ja aistia kaikilla aisteilla.
• Kynttilät on pimeällä parhaita. Ei mitään valoisasssa

• Äitini kokee, että on turvassa kun on pimeää. Vastustaa katuvaloja kotopuolessaan maalla 
• Miekin tykkään pimeästä: lepoa silmille.

Minä: Sun äitissäkin on siis japanilaista!

• Heti kun löydät sisäisen goottisi, ymmärrät.

Minä: Teen kirjaa, en siis kysy itseäni varten.

• Usein esimerkiksi kirjoissa myös paetaan pimeyden turvin. Pimeys sulkee kulkijan suojaan.
• Niin ja tietty yökerhot ja baarit on monesti aika pimeitä ja hämyisiä… Niiden pimeys voi auttaa löytämään seurustelukumppanin tai ainakin yhden yön ilon kun hämärässä ei näe niin tarkkaan toisen ulkonäön virheitä joten ei voi olla ylikriittinen
• Kävelin just koiruni kanssa 40 minsaa ihan pimeässä ilman katuvaloja. Päässä vain kulkutuikku. Ihanan hiljaista ja sai olla suojassa katseilta. Yhtään ei pelottanut.
• Pienenä pimeällä oli ensteks parasta olla lamppupiiloa eli lamppista lähimetsässä.

• Rupesin ihmettelemään kysymyksenasettelua: Mitä muuta LÄNSIMAISSA voi tehdä “pimeyden turvin” kuin pahaa? Mikä projekti sulla oikein on 

Minä: Haen vertailukohtia japanilaiselle käsitykselle valoista ja varjoista, munhan pitää avata nimenomaan japanilaista ajattelua pimeästä länsimaisille.
Mielenkiintoista vain on se, että suomalainen ajattelee tässä enemmän samankaltaisesti kuin japanilainen, jolloin pohdittavaksi jää, pitääkö verrata muihin länsimaihin. Teidän kommentit vahvistaa tätä käsitystä.

• Opetella tekemään tiettyjä asioita miettimättä liikaa. Tanssimaan katsomatta jalkojaan, soittamaan kitaraa katsomatta käsiään…

Minä: Mahtavaa ihmiset, mieletön määrä vastauksia, kiitos!
Ja testi oli riittävän kattava: se vahvisti käsitystäni siitä, että suomalainen käsitys pimeästä on kovin vastaava japanilaisen kulttuurin kanssa. Ts. vastakkainen ajattelu valaisun suhteen löytyy enemmänkin muualta lännestä.

Keskustelu jatkuu vuonna 2023

Minä: Oi, tämä oli mainio muisto! Sain paljon apua Japani-projektiini yhteisöltä.
Tein siis tuolloin proggista Japanissa ja törmäsin jatkuvasti japanilaisten tutkijoiden ajatukseen siitä, että vain Japanissa ymmärretään pimeyden ja varjojen merkitys ja lännessä tykätään valaista kaikki paikat nurkkia myöten.

Mulle tuo suomalainen sanonta ”pimeyden turvin” kertoo jo siitä, että suomalainen voi kokea hämärän ja pimeyden myös juurikin turvallisena tilana.
Yksi niistä asioista, joka yhdistää suomalaisia ja japanilaisia.
Ja siis aiheutti tuon dilemman, että olenko ihan hakoteillä projektissani.
Ystävien vastaukset vahvistivat, että suomalaisille pimeys todella on myös turvasatama.

• Ilmeisin vastaus: katsella kaukoputkella tähtiä… tosin juuri länsimaissa se voi olla todella vaikeaa valosaasteesta johtuen, mutta ehkä saaristossa vaikka…
• Omakohtaisesti: harjoittelen tutkalla ajoa veneellä pimeän turvin. Länsimaissa on korkeaa teknologiaa, joten meillä se onnistuu.
• jos Tossa turun saaristo, mutta meeppä aavalle.No nykyään sekin onnistuu
• Pimeän turvin voi myös tarkkailla nokturnaalisia eliöitä. Pyydystää valolla perhosia (esim. tutkimuskäyttöön – oma kokemus), ihailla revontulia, vakoilla miten kissa saalistaa talonnurkalla jyrsijöitä…
• Olla turvassa heijastinliivissä 

• Yhteisökylässä oli avoimet ovet. Päivän päätteeksi saunottiin savusaunassa – pimeässä tietenkin.
  Innostuin siellä vaihtamaan vilkkaasti, ja syvällisesti ajatuksia tuntemattoman saksalaisen? miehen kanssa englanniksi.
  Uimaan mennessä yritin arvata, kuka uimareista oli hän, jonka kanssa puhuin.
  …EI, ei, ei…. ei tästä mitään romanssia kehitelty, mutta….
  Tajusin, että olisipa hienoa tutustua aina uusiin ihmisiin alasti, pimeässä – ja lämpimässä.

• Nukkua, harrastaa seksiä, mietiskellä

Minä: Hei jee, lisää kommenteja!
P.s. Huomasittehan, että tää on 8 v. vanha postaus? Mutta mielellään saa kommentoida lisääkin!

• Voi vihdoinkin nukkua hyvin.

Kuumennamme ruokaa ja taloja

2017 Kioto

After two years back in Kyoto!
Office today (while waiting for dorm) and having matcha cakes with cappuccinos

Kiusaan taas ruokapostauksella.
Sijainti: Keittiötön hostelli.
Päivän pakastegourmet mikrossa lämmitettynä.
Ostettiin kuitenkin viiniä palanpainikkeeksi.
Ainoa mikä ihmetyttää on se kun väitetään mikroruuan olevan nopeaa. Tämän lämmitykseen pakkasesta meni kahdeksan minuuttia + välisekoitukset. Samassa ajassa olisi keittänyt tämän itse. Olisi säästynyt samalla suolaähkyltä.
Enkä nyt arvostele sitä, että joillekin mikro on tosi kätevä, että esim lapset voivat lämmittää itse ruokaa, mutta en tajua sitä nopeusajatusta.
Pelkän lämmityksen tekee pannulla vieläkin nopeammin

Myös mikroateriasta saa aikaiseksi pitkän ruokakeskustelun:

(Ei tietääkseni päädytty kuitenkaan mihinkään Feissarimokiin. Vielä.)

Kaveri: Mutta pannulla kun tekee, niin on kahlittuna siihen hellaan lämmityksen ajan..  Laiskan vaihtoehto on mikro! Plus ei tuu inhoja, mutta ah niin maukkaita karsinogeenejä mikrossa.. 

Ismo: Kyllä tuotakin käännellä piti, että se lämpenisi edes jotenkin tasaisesti  Joo, makua mikrossa ei todellakaan saa 

Minä: Kyllä tuotakin tarvi sekoitella välillä, eli seistä sen koko lämmityksen ajan mikron edessä.
Paitsi ettei tuotaKIN, koska esim pasta kiehuu kyllä kattilassa sitä sen suuremmin kyttäämättä.

Minä: Jaha, mr. and ms. Stereo 

Kaveri: Täpöillä vaan 5min ja si sekottaa sen jlk ja antaa lämmön tasaantua pari min. Kupu hyväksi ja ruoan keskelle kandee kaivaa kolo.. pro-mikrotips! 

Minä: Kaiva nyt sit umpijäiseen muovihaarukalla ja pointti siinä, että samassa ajassa keittää sen pastan ja pyöräyttää lisukkeet pannulla.

Kaveri: No joo toki pakkasesta o eri! Mut jos on jo edellisenä päivänä ite tehny ruuan ja jk:sta lämppää, ni sit noilla ohjeilla voittoon! Ja joo pastaa kyl tekee niin nopeesti ite, et eipä siinä mikrosta paljo helpotuksia oo!

Minä: Meillähän ei ollut Suomessakaan kotona mikroa, tykkään lämmittää mieluummin pannulla ne useammaksi päiväksi kokatut safkat.
En koe hitaammaksi, mutta tykkään ruuan rakenteesta paistettuna enemmän.
Mutta täällä tosiaan ei ole keittiötä, joten on pakko tyytyä mikrossa lämmitettyihin pakasteisiin, kuten kuvan ateria.
Ei oikein budjetti kestä rafloissa syömistäkään jatkuvasti.

Kaveri: Paistettu on kyl paljon nannempaa, mut ite koen mijron helpommaks! 

Minä: Makuasiahan se.

Kaveri 2: Mietin että mitä karsinogeenejä pastaan tulee keittäessä.
Kannatan myös pannulla lämmittämistä.

Kaveri 1: Ei keittäessä, vaan paistaessa, jos tulee pintaan tummanruskeaa/mustaa. Parhaaltahan se toki maistuu.. 

Kaveri 2: Elämä on yks karsinogeeni

Minä: Ei sitä ruokaa pakko polttaa ole ja joo, pasta yleensä keitetään, eikä mahdollisesti lämmittäessäkään polteta pannulla.
Liekö ne mikronkaan säteilyt niin turvallisia, mene ja tiedä.
Itse meen kuitenkin maun mukaan.

K1: Se, just, et jos sitä ei halua polttaa, ni pitää seistä siinä helkan vieressä kokoaika sekottelemassa –> Fail. Mikroaallot on sähkömagneettisia aaltoja, kuten mm. näkyvä valo ja radioaallot, ja ne saa polaariset molekyylit pyörimään ja tuottamaan lämpöenergiaa, ei siinä mitään karsinogeenistä ole, toisin kuin hiiltyneessä paistopinnassa. Välillä maku edellä, välillä helppous, laiskuustasosta riippuen! 

Minä: Ei ehkä karsinogeenistä, mutta ei välttämättä niin hyväksi kuitenkaan.
Eikä se pasta kyllä siinä seitsemässä minuutissa pohjaan pala, vaikkei koko ajan sekoitteliskaan.
Ja oon sitä mieltä, että itseään pitää arvostaa sen verran, että löytyy se vartti tjsp ruuan valmistukseen.
Noi valmisateriat on ylisuolaisia ja pakastamattomat myös täynnä muita lisäaineita.

K1: No mikroaalloissa ei kyllä todellakaan ole mitään terveydelle haitallista..  Tai no saman verran ku radioaalloissa. Ja oon kyllä eri mieltä, et palaako esim. joku eilinen pastamössö, jonka on tehnyt, niin pohjaan paistinpannulla 7 minuutissa, jos sitä ei sekota.. Toki jos levyä pitää pienimmällä, ni ehkei sit, mut ei se kyl lämpeekään tarpeeks.
Ja joskus ny ei tosiaan kiinnosta tehdä sitä ruokaa ees sen vartin verran, vaikka arvostaakin itseään. Ruuanlaittoa kun ei kaikki arvosta. Suolasta on moni muukin asia, eikä se terveys siitä murene, vaik sillon tällön einestä syökin. Jokapäiväinen käyttö toki eri asia.

Kaveri 3: Suomessa on kyllä nykyään saatavilla suhteellisen terveellisiäkin eineksiä 

JK1: oo ja jos ruuan paistaa jollaun muulla, ku valurauta- tai teräspannulla ja se pinnoite on vähääkään vahingoittunu, ni sit siitä vasta kaikkee karsinogeenistä myrkkyä siihen ruokaan irtookin! 

Minä: Meillä on kotona hiiliteräspannu, ei siis mikään kämänen 20 v vanha teflon ja edelleen mun pointti oli se ajankäyttö.
Itekin ostin ennen joskus Saarioisten maksalaatikkoa (on muuten vanha resepti eli ei mikään uutuus kohtuullisen terveellisenä eineksenä), mutta senkin heitin pannulle.
Aikoinaan mulla oli studiolla mikro, sitä käytti lähinnä vauva-asiakkaiden äidit maidon lämmitykseen kesken kuvausten. Siihen se sopi oikein hyvin, mutta kotona en ole keksinyt sellaiselle käyttöä ja näissä majapaikoissa pitkin poikin valitsen mieluummin keittiöllisen tai edes keittolevyllisen.

Ismo: Kyllä ruuan kanssa nyt kuitenkin on mukavinta mennä maku edellä, jos suinkin mahdollista 

K1: Kukin tyylillään, itse menen eettisyys, terveellisyys ja sitten vasta maku. Välillä toki järjestys vaihtelee, mutta tuohon pyrin. 

Ismo: Apua!!
Eettisyys ja terveellisyys ovat toki tärkeitä, mutta nyt puhutaan kuitenkin ruuasta, jota olisi tarkoitus syödä, eikä vaatteista tai salilla käymisestä.

K1: Näin on. Itse pystyn kyllä tinkimään eläinrasvan mausta, sillä siitä on pystyttävä tinkimään, jos haluaa syödä eettisesti. Jos menisin maku edellä, niin en söisi muuta kun suklaata!  Onneksi maailmassa on muitakin nautintoja kuin ruoka ja hlökohtaisesti saan makua suurempaa nautintoa siitä tiedosta, että mitään olentoa ei ole tapettu minun kulinarististen tarpeideni tähden. Nimenomaan ruoan kanssa noita em. asioita kannattaakin miettiä, koska aika paljon enemmän ruuan, kuin salin tai vaatteiden, tähden niitä elikoita kylmäksi vedetään. Mutta kukin tyylillään ja mikä nautinto nyt sitten onkaan tärkein..

Minä: No kun ruuasta puhutaan, niin maku tulee kyllä ykkösenä, ei voi mitään. Totta kai syömisen tarkoitus on pitää hengissä, mutta koska toimenpiteen suorittaa ihanneoloissa vähintään kerran päivässä ja rahavaroista siihen menee asumisen jälkeen suurin osa, niin on kärsimystä vain tankata jotain moskaa saadakseen kaloreita (tuo eilinen mikroateria ei ollut ihan herkkua, mutta ihan ok). Ilman eläinrasvaakin kyllä saa erinomaisia makuelämyksiä aikaan, mausteet on keksitty (huomattavasti ennen mikroa).

K1: Saa kyllä, mutta pointti oli, että voin tinkiä mausta eettisyyden kustannuksella (jopa suklaasta)!  Mutta mulle riittää mikro-pannu-maku-gate, hyvää tiistaita sinne, mä lähden sorvin ääreen! 

Minä: Ehkä tässäkin on erona se, että joillekin hyvä maku on yhtä kuin karkki tai makkara.
Mulle hyvä maku on yhtä kuin laadukkaat ja hyvin valmistetut raaka-aineet. Ja se luomu ja lähituotanto yleensä yhdistyy hyvään makuun.
Ja hyvät raaka-aineet olisi sääli pilata vetistämällä ne mikrossa.
Eli maku ja eettisyys ei ole mitään toistensa vastakohtia.

Valkosipulissa paistettu ruusukaali esim on älyttömän hyvää ja sellaisia ruokia kaipaan silloin kun en pääse kokkaamaan. Eilinen mikropasta taas kuului siihen sarjaan, että kyllähän se menee, ettei nälkään kuole. Ravintoarvoltaan se oli nollaluokkaa ja ainesosien alkuperää on aika mahdoton lähteä selvittämään.
Että ei nää nyt ihan joko tai -kysymyksiä ole.

Kaveri 4: Monesti himassakin kun laittaa jotain mikroon niin saa ulos ihan sikakuuman lautasen varustettuna kylmällä safkalla. 

Ismo: Hyvää tiistaita myös, täällä Japanissa sorvi laulaa myös!

*

Kiotoon on aina vähän hassu palata vähemmän suosituista Japanin kohteista. Ihan kuin palaisi Eurooppaan kun länkkäreitä on siellä ja täällä.
Ei ole eksoottista ei, vaikka kaupunki on täynnä historiallisia kohteita. Emmekä totisesti ole enää hostellimme ainoita länkkäreitä.

Ensimmäinen talvemme Belgradissa ja itsekseen ilmaantuva lämpö ihmetyttää

2018 Belgrad

Toeflit ja muut kielikokeet jäi aikoinaan tekemättä, mutta kun sopivasti tuli kysely käännöksistä, huitaisin tässä kaiken muun ohessa ja hyvin väsyneenä pikaisesti suomenkielen kokeen 100% tuloksilla.
Huh, ei ole äidinkieli päässyt vielä ihan pahasti ruostumaan, vaikka toisinaan tuntuu siltä, ettei muista mitään sanoja.

*

Päivälämpötilat tippui alle kahdenkympin ja kaukolämpö kytkeytyi jo päälle. Ilmeisesti siis tulemme tarkenemaan talvella!

Epäuskoiset kommentit:

Kaveri: Kaukolämpö? Belgradissa?

Minä: no sitä tässä ihmetellään, mutta ei me täällä olla pannuhuonettakaan nähty, eikä taatusti pistetty itse höyryä päälle.
Toki on mahdollista että tuon ison naapuritalon keskuslämpö on pistetty jotenkin kiertämään meillekin.
Meidän yhtiössähän on vain me, vastapäinen kollega ja naapurin hammaslääkäriasema.

Kaveri: veikkanpa tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa (ihan vähän näihin balkanilaisiin lämmitystouhuihin tutustuneena  )

Minä: Itseasiassa olit kyllä ihan eka joka tuli mieleen kun mietin tänään mistä tää lämpö tuli. Aattelin sit että ehkä mä vaan jotenkin kuvittelen ettei täällä vois olla kaukolämpöä.
Mutta hei, lämmitys kuitenkin, toisin kuin Etelä- ja Länsi-Euroopassa. Jopa toimiva sellainen!
Me oltiin ihan oikeasti varauduttu nukkumaan talvella villakalsareissa, vaikka oltiinkin tän kämpän patterit nähty jo monesti.

Ehkä meillä onkin kellarissa joku saunatonttu lykkäämässä hiiliä pesään?
Pääasia että lämpö kuuluu vuokrahintaan ja tulee pattereihin asti 

Ismo: Ja pattereissa on toimivat termostaatit!

Minä: Sekin vielä!

Niin ja jos (nimi poistettu) pelottelet vilukissoja lisää balkanilaisilla lämmitysjärjestelmillä, niin ne meidän seuraavatkin treffit on Sarajevon sijaan modernissa Belgradissa!

Kaveri: Vielä todennäköisempää on, että jossakin huoneistonne uumenissa on termostaatti, joka sopivan lämpötilan tullessa ilmoittaa boilerillenne, että nyt voisi sysätä pattereihin vähän lämmintä vettä. Tsekatkaapa.

Ismo: Pattereissa ainakin on hyvät termostaatit. Mutta vesi tulee pattereihin jostain huoneiston ulkopuolelta.

Kaveri: Tanja, kyllä täälläkin lämpöä saa pukkaamaan vaikka 30 asteeseen, mutta tuo tuontikaasu on niin turkasen kallista, että on parempi pysytellä vähän vaatimattomammissa lukemissa. 

Kaveri 2: Kaukolämpö on semmoinen joka tulee esim Suomessa voimalaitoksen sivutuotteena tai muuten kauempaa. Keskuslämmitys on sana jota haetaan, ja se toimii teillä varmasti vaikkapa niin, että talon yhteinen kaasupoltin kuumentaa vettä kaikkia talon vesikiertopattereita varten.
Jos näet esim rappukäytävässä sellaisen isohkon mötikän johon menee keltainen putki (keltainen tarkoittaa kaasua) niin se on se.

Minä: Juu tiedän, mutta meillä ei ole rappukäytävää tai muita yleisiä tiloja, tää on pieni kolmen asunnon 1900 rakennettu talo. Vesiputket kiertää pintavetoina ja tulee jostakin ulkopuolelta.
Voi olla että naapurin isossa kerrostalossa on joku lämpökeskus mihin meidät on liitetty. Pääasia että toimii, se kun oli ennalta epävarmaa.

K2: Voi se olla ulkoseinässäkin. Joka tapauksessa kaasuputket on keltaiset 

Minä: Ei näy ulkonakaan, mutta voi tosiaan tulla naapuritalostakin, minkä sisäpihalla talomme on.

K2: On mahdollista. Pääasia että lämpö kiertää.

Minä: Näin on! Pattereita on monta, mutta oltiin epäileväisiä niiden toiminnasta, mutta hyvin posottaa jo, vaikkei edes olla talvilämpötiloissa.

Minä vähän myöhemmin: Käytiin lähetystön tyypin kanssa kahvilla. Tämä sanoi, että kyllä osassa Belgradia tosiaan on kaukolämpö.
Ja tapana on lämmittää 26 asteeseen ja jos tulee liian kuuma, niin ikkunat vain auki.
Meillä on nyt 24 kun oon laittanut patterit pienimmälle ja on kyllä aika saunamaiset olosuhteet etenkin nukkumisen kannalta.

K2: Se 26 asteen kuumennus + ikkunat auki on tapa puhaltaa kosteutta rakenteista.

Minä: Ja ikkunat on pakko avata, että pystyy olemaan sisällä.
Meillä ei Helsingissä päästy edes 20 asteeseen talvella, pakkasilla 17-18 oli normaali. Vähän totuttelemista nyt.
Luultiin että termostaatit toimii hyvin, mutta eipä niitä näemmä saakaan kiinni.

Kaveri 3: mä olin varautunut Uudessa-Seelannissa nukkumaan lämpökerrasto päällä kun lämpötila näin keväälläkin marraskuussa voi hyvin laskea vielä alle nollan yöllä, mutta kaikissa airbnb-majoituksissa on ollut hyvä lämmitys ja lämmitin jopa kylppärissä ja sängyssä sähkölämmitys , ja hotellihuoneessa kaasutakka.

Minä: Uuden-Seelannin erikoisuus on myös joidenkin hostellien kuumavesisuihkut. Siis pelkkä kuuma vesi. Mahtavaa pestä hiuksia kun päänahka palaa 

Ismo: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=2095641167125300…

2025: Myöhempien aikojen vinkkinä; jos suunnittelet muuttoa Belgradiin, tsekkaa, että asunnossasi on kaukolämpö. Jos ei ole, se tulisi huomioida vuokrassa. Meidän talomme puolikkaan omistava naapuri poisti pihiydessään sen kaukolämpöverkosta. Kas kun hänen mielestään oli kohtuutonta maksaa n. 20 e kuussa ympäri vuoden, vaikka lämpöä tarvitaan vain talvella. Niinpä hänen uudet vuokralaisensa maksoivat sellaisen satasen kuussa sähköstä, kun yrittivät lämmittää koko kämppäänsä yhdellä ilmalämpöpumpulla. Olivat hieman katkeria kuullessaan, että meillä on kaukolämpö ja heilläkin oli. Asia selvisi kun he alkoivat ihmetellä miksi me olemme talvisin kotona pelkissä sisävaatteissa kuten he. Mutta Belgradissa tosiaan on kaukolämpö, jos vain taloyhtiö on siihen liittynyt. Saattaapi olla jopa ensimmäisiä kaupunkeja joissa näin on, koska, kuten myöhemmin opimme, kaukolämpöverkosto on rakennettu jo Jugoslavian aikoina.

2019 Belgrad

Luulen, että Belgrad. Kuva on Instagram-muisto Ubudista, mutta en edes muista minkä talven reissulla kuva on otettu. Joskus 2013-2018.

2020 Belgrad

2021 Subotica

Tänään päästiin vihdoin käymään lempiviinitilallamme!

Please be seated for takeoff lisäsi kuvia albumiin: Subotica — paikassa Subotica, Vojvodina, Serbia.

Maailma on muuttunut aika oudoksi.
Menet perjantaina nukkumaan ajoissa, koska lauantaiaamuna menet – ei vain töihin – vaan viininmaisteluun.
Siis aamulla klo 10 viiniä Serbian pohjoisrajalla Suboticassa Vinarija Tonković tilalla.
Eli lemppareitamme, mutta eka kertaa visiitillä itse tilalla, vihdoinkin.
Eipä ole hassumpi tämä pieni kaupunkikaan.
Hvala i vidimo se!

Vielä ei kuitenkaan ole aika lähteä.
Illallistamme tänään vanhan ja uusien ystäviemme kanssa toisella paikallisella tilalla.
Mukavan rentoa tämä kotimaanmatkailu!

Kommentit sarjassamme pieni maailma:

(Olimmepa juuri olleet samaisen kaverin kanssa Montenegrossakin.)

Kaveri: Are you in Subotica now?? Because I am!

Minä: for reals????? We are! Just taking a taxi to Maurer vineyard.
got no data, hon call me +381 64 3535 372.

2024 Tampere

Taas se kysymys karhu vai leijona tai mikä lie näätä.
Onneksi seuraava ei löydy meidän himasta. Vai?
Laskekaapa jo nopeasti!

En tosin laskisi vahvasti sen varaan, että värillinen nainen voittaisi yhtään mitään näätää.
Toivottavasti seuraavissa vaaleissa on ehdolla fiksu mies.

*

Setä TV:ssä kertoo, että naiset äänesti väärin ja siksi Trump voittaa.
Jep.

*

”Otti luodin vastaan demokratian puolesta”
Kuulinko oikein?

Kommentit:

Kaveri: Mä kans kuuntelinnet mitä hemmettiä
Kaveri 2: Veikkaan, että viitattiin vain Trumpin omiin sanoihin, miten hän aikanaan puheessaan asiaa kommentoi?
Kaveri 3: luulisin myos.
Minä: joo toki, mutta tarviiko kaikki puheet lainata kritiikittä.

*

2025: Että näin. Paljon on tänään keskusteltu, 2007-2024. Sen pituinen se, tältä erää. Tervetuloa takaisin huomenna!
Tai käy vaikka lukemassa noita varsinaisia kenties järkevämpiä kohdepostauksia välillä.