Maailman pisin lento kesken meidän siihen asti pisimmän matkamme. Maailmassa on nykyään pidempiäkin lentoja kuin tuo meidän 17,5 tunnin pikku pätkämme, mutta jatkuihan myös koko reissumme yllättäen vielä vuosia.
5.3. aikaa on tullut vietettyä kotikaupunkien eli Tampereen, Helsingin ja Belgradin lisäksi ainakin Aucklandissa, Rio de Janeirossa ja tottahan toki pariin otteeseen myös Balilla.
5.3. maailman pisin lento
2009 Tampere? Helsinki?
miettii et pitix mun vielä tehdä jotain, joo, piti kai, mut meen silti nukkuun.kohta.
*
duun,duun
*
paketoi kämppää ja on edelleen ihan hämmästynyt: kun illalla valittaa lakanoiden puutetta, aamulla naapuri on oven takana lakanakassin kanssa! SUURKIITOS ALLU!!
2012 Helsinki
Kyl se vaan taas män, viikonloppu. Unta niin jaksaa taas pitkää päivää.
*
I’m at Journalistiliitto
*
Kävi vauhdikkaasti ulkoasiainministeriössä taksikuski seuranaan 🙂
*
Haista sinä Räty suuri egosi, minä menen nukkumaan. P.s. Jos et ole pj:na henkilöstö- tai edes henkilöjohtaja, niin mitä hiivattia sillä pallilla teet?!
2013 Seminyak (Bali)
Kaksi vuorokautta jäljellä, karmeaa! Siis se että pitää taas palata pakkaseen. Ja pysyä luultavasti 6 vkoa Suomessa.
2014 Rio de Janeiro
Majapaikat vähän kortilla karnevaalien aikaan, mutta löydettiin yksi alle satasen hotla Copasta. Katolla on uima-allas, niin pääsen sinne viettämään sairauslomapäivää huomenna. Nyt sitten tekis kahvia mieli kun ei ole enää keittiötä. Mutta syön illalliseksi kaupasta hakemaani hedelmäsalaattia ja jonkinlaisen pasteijan. Sitten nukun jos täällä liikenteen ja karnevaalien melulta pystyy. Viime yön ovet kävi niin kuin olis rautatieasemalla nukkunut. Joku rauhallisempi paikka sairastaa olis kiva, mutta kun ei jaksa matkustaa ja lääkärikin voi vielä soitella jälkitarkastukseen.
2015 Helsinki
Dementia- ja parisuhdekunnioitussatuspävitys: Aika mahtavaa kun huomaa että illallisesta jää nälkä. Ottaa leipää sulamaan (sitä voi kivasti dipata sitruunapastan kastikkeeseenkin) ja sitten muistaa miehen jo nukkuessa, että nyt se leipä olis jo sulanut, mutta ei uskalla rapistella pussia, ettei se herää ja menetä yöuniaan.
Että koitetaan sitten nukkua nälkäisenä.
*
Siirsin minimalismiaiheisen keskustelun tänne, etten spämmäisi niitä, joita aihe ei kiinnosta.
(“Tänne” tarkoittaa Minimaattori-blogin Facebook-sivua.)
Kiireisen ihmisen arvokkuus
Nykyisin kuulee usein sanottavan, että kiireiseksi itseään sanova ihminen keksii kiireisyyden tunteakseen olevansa arvokas.
Olen toista mieltä. Tällä vuosituhannella, tai ainakin vuosikymmenellä, on ennemminkin häpeä olla kiireinen. Etkö ole hakenut vuorotteluvapaata, etkö ymmärrä downshiftata, etkö muka koskaan ole viettänyt välivuotta Aasiassa?
Kaikille kiireisyys ei ole tapa tehdä itsestään merkityksellistä.
Lukuisia kiireisiä (erityisesti työkiireisiä) painaa jatkuva syyllisyys siitä, ettei ole aikaa tavata ystäviä, aikaa perheen kanssa, aikaa nähdä lasten kasvavan.
Useimpien kiire on lähtenyt alunperin toimeentulon hankkimisesta. Kiireisissä ihmisissä on oman kokemukseni mukaan (ei tutkimustulos) harvinaisen paljon joko yrittäjäperhetaustaisia tai (muuten) vähävaraisista perheistä ponnistavia.
Mikä heille on yhteistä?
Halu pärjätä omillaan, velvollisuuden tunne siitä, että oma perhe pitää elättää omin voimin.
He eivät ole ylpeitä siitä, etteivät ehdi koskaan olla perheensä luona, koe itseään tärkeiksi aina töissä ollessaan, koska toteuttavat tarvehierarkian alinta porrasta eloonjäämisestä.
Jos ja kun elämäntilanne sen mahdollistaa, heistä moni opettelee mielellään uuden elämäntyylin. Mikäli ymmärtävät, että heillä(kin) on siihen oikeus.
Ylipitkiin päiviin voi ajautua myös silkalla innostuksella.
Itse ajauduin yrittäjänä (2 yritystä) vuosikausiksi myös lukuisiin luottamustoimiin, ei, en itse tavoitellen, vaan pyydettynä, koska en osannut sanoa ei. Varsin mukavaahan se oli, aina uusia asioita, paljon uusia ystäviä.
Uudenvuodenlupaus 2015 (aiemminkin, mutta ei toteutunut) itselleni (ja toki miehelleni ja yhdessä hänen kanssaan) oli vähentää vastuita, lisätä vapaa-aikaa ja ennenkaikkea pitää kiinni siitä, että yli kellonympäri ei enää tehdä töitä.
Lupaus oli kova kun tuota tahtia oli takana parikymmentä vuotta ja ne työpäivät olivat usein lähempänä kahtakymmentä kuin kahtatoista tuntia.
Mutta kyllä, vanhakin koira oppii uusia temppuja.
Kaksi kuukautta tätä vuotta takana ja yli kaksitoistatuntisia työpäiviä vain pari.
Viime viikolla kävin jopa korismatsissa mieheni kanssa. Hänen lempilajinsa. Odotti minua seurakseen kahdeksan pitkää vuotta (seurusteluhistoriamme).
Tarinan opetus lienee se, että yrittäjien puolisoilla pitää olla äärimmäisen pitkä pinna tai yrittäjän pitää hankkia elämä. Molempi parempi.
Ja etenkin se, että kiireinen ihminen ei tarvitse yhtään lisää arvostelua, kyllä hänkin rakastaisi pitkiä lomia ja vapaita iltoja.
2016 Helsinki
Vihdoin jälkiruokavaihe. Lautanenkin hymyilee.
2017 Auckland
This year’s flight number 10 will take us back to northern side of the world.
The first leg is the longest air route in the world, Auckland to Doha, 17,5 hours.
2025: Triviaa:
Tuo ei muuten enää ole maailman pisin lento, mutta vielä vuonna 2017 se oli.
Nykyään peräti toistakymmentä reittiä on ajallisesti pidempiä. Joskin lentokilometreissä Auckland-Doha on edelleen kolmanneksi pisin suora lento.
Tällä hetkellä ajallisesti pisin on Singapore-New York, 18h50min.
2018 Ubud
Uutta blogausta Seurassa:
Ismon teksti Uuden-Seelannin patikoistamme:
Alppimajassa on tunnelmaa
*
Yhtä yötä lukuunottamatta kaikki majoitukset varattuna kesäkuun loppuun asti.
Myös kaikki lennot on buukattu, pari laivamatkaa vain uupuu.
Näin ajoissa en ole ollut ikinä aiemmin.
*
Ulkkarisuomalaisten fb-ryhmissä usein kysytään mitä kaipaat Suomesta.
Mulle se on hapankorput. Paskaan LVI-tekniikkaankin tottuu.
Mutta viimeisen vuoden ajan olen kyllä kaivannut eniten saksia. Ihan mitä tahansa saksia.
Kun EU vapautti alle 6 cm terällä varustetut pannasta (lentojen käsimatkatavaroissa), otin viime syksynä mukaani kynsisakset.
Ne sitten vei välilaskulla Uuteen-Seelantiin australialainen turvatarkastaja.
Kiitti vaan, hiukset ja kynnet kaipais lyhennystä.
2019 Belgrad
Neropattimme toi tänään kaverinsa mukaan. Tosin Neron piti osoittaa, että me olemme sen ihmisiä puskemalla, naukumalla ja kerjäämällä vimmatusti rapsutuksia. Mun sylissäkin oli hetken.
Jompi kumpi myös merkkasi terassin (kiitti vaan) ja molemmille kelpasi raksut.
2022 Belgrad
I finally got this oldish interview translated in English for those who don’t read Serbian.
Thinking of living in Belgrade? Wondering how is the life in the capital of Serbia?
– Especially for us foreigners who have ended up building our new lives in the White City.
I was being interviewed by a local newspaper Politika about living in Belgrade.
I viewed the White City through a foreigner’s eyes: What to keep, what to change, what do I love and despise.
Read here and enjoy!
#serbia #belgrade #pleasebeseatedfortakeoff #politika
Tanja was seduced by Belgrade, Livia by Belgradian
*
Liittyy sopivasti edellisen blogipostaukseni teemaan.
Kirjoitin tuossa edellisessä postauksessani trollaamisesta. Aiheeseen liittyen tuli sopivasti vastaan mainio, tuore artikkeli Venäjän vaikuttamisesta.
https://faktabaari.fi/venaja-pyrkii-levittamaan-propagandaansa-myos-suomeen
(2025: Linkki ei valitettavasti tunnu enää toimivan.)
*
2024 Belgrad
Suomessa ollaan huolissaan työvoiman riittävyydestä, mutta edes suomalaisten ei ole kovin helppo palata.
Jaoin tämän jutun jo joskus pari vuotta sitten, mutta jaan uudelleen kun vastaan tuli – koska mikään ei ole muuttunut.
”Riikka Mikkola ei ollut Hankenilla ainoa aikuisopiskelija. Samoilla kursseilla oli muitakin, jotka halusivat palata kansainvälisistä ympyröistä vuosien tai vuosikymmenten työkokemuksen jälkeen Suomeen.
”Tapasin ihmisiä, joille soiteltiin ja tarjottiin töitä New Yorkista tai Shanghaista, mutta Suomessa he eivät päässeet edes haastatteluun”, Mikkola sanoo.
Tammikuussa Riikka Mikkola luki Helsingin Sanomista artikkelin nuoresta miehestä, joka oli vaihto-opiskelijana Sciences Po Parisin yliopistossa. Siinä samassa, josta Mikkola oli valmistunut. Juttu oli positiivinen ja kannusti nuoria kansainvälisyyteen ja opiskeluun ulkomailla.
Mieleen palasivat turhautuneet tunteet, ja Mikkola kirjoitti niistä LinkedIn-palveluun.
”Pienen ihmisen on vaikea ymmärtää, että miksi vaihto-oppilasvuosi ’eliittikoulussa’ on hyvä, mutta tutkinto samaisesta koulusta ei”, hän kirjoitti.”
“Onpa todella omituinen tausta.” 
Niin Riikka Mikkolalle sanottiin työhaastattelussa. Yleensä hän on sanavalmis, mutta silloin jäi hiljaiseksi.
Opiskelijoita rohkaistaan käymään vaihdossa ulkomailla. Mutta joskus opiskelu ulkomailla ja kansainvälinen työura voivat johtaa vaikeuksiin löytää töitä Suomesta.
Lue, kuinka Riikka lopulta onnistui työllistymään 
“
2025 Tampere
Tänään on vuorossa futis. Just eilen tulinkin todenneeksi, että Belgradissa Nero kävi katselemassa futista naapurin telkasta. Että tuttu peli, niin tarviihan sitä seurata.
(Video on liian iso tänne, mutta voit katsoa sen Facesta.)
*
Siitähän se sitten villiintyi.
Nero pelaa kans!
(Ruusukaalilla tietty, sehän on ainoa oikea pallo luomuneidillemme.)
(Tämänkin videon voit katsoa Facesta.)