Nomadielämää Balilla, Japanissa ja Serbiassa. Nyt ollaan oltu muuallakin kuin kotona, koska Japanissa sijainteina on ollut Kioto ja Fukui (no oli se Narakin) ja Serbiassa Belgradin kodin lisäksi viikonloppureissu Suboticassa. Lisäksi Suomessa asuessa pikkuvisiitit Tallinnaan ja Osloon, plus tietty ainaiset Tampere ja Helsinki. Kuvissa bonarina Pamplona.
Sellainen on ollut marraskuun viides päivä.
5.11. nomadielämää Balilla, Japanissa ja Serbiassa
2008 Tampere?
iloitsee keskinimikaimansa voitosta
(2025: Jaa’a, enpä kuule tiiä. Tai tiedän toisen nimeni, mutten kuka sen kaima on ja mitä se voitti.)
2009 Helsinki
kuvankäsittelee vieläkin Helsingissä. Huomenna katsomaan onko Manse still going strong
*
ihmettelee mistä tän kuumeen ja flunssaolon taas hankki. sikatauti tästä nyt enää tän vuoden tautikokoelmasta puuttuukin
2010 Helsinki -> Oslo
flygar till Oslo
2011 Tampere
suurkiitos ystävät! esikoinen saatettu maailmalle iloisin ja haikein mielin.
(MAINOS: Tästä on kyse ja kirjaa voi edelleen ostaa linkkini kautta.)
*
pää on pipi ja nukuttais vieläkin. mutta on lähdettävä taas juhlimaan. tällä kertaa isä+ porukalla. jos ottaisi alkuun ihanan ystävän lahjoittamaa proseccoa lasillisen.
Siskoni kommentti: joo, nukkunu kans huonosti ja hommat aivan kesken 
mut hyvä päästä ihmisten ilmoille vähän tuulettuun
Minä: tuulettuminen etenkin on hyväksi tällä hetkellä:)
2012 Tampere?
miettii onko ihmiset alkaneet vetäytyä talviunille vai lähteekö ne vain myöhemmin töihin talven pimeydessä kun talo on vieläkin hiirenhiljainen. Aurinko kyllä alkaa nousta. Ja taivas on kirkas, ulkokuvaaja kiittää.
*
Voiskos sen aamun kirkkauden saada takaisin kyselee metsään kuvaamaan rämpivä.
*
Pari tuntia maastossa fillaristin perässä, nyt on väsy ja nälkä!
2013 Helsinki -> Tallinna
Untenmaille ja aamulla Eestin maille.
*
2014 Tampere & Helsinki
No niin. Nyt on kaapit käyty läpi. Kirpparille ei löytynyt vielä kuin kymmenkunta turhaa tavaraa, mutta roskiin sen sijaan lähti kassillinen ihmeellistä sälää ja paperinkeräykseen pahvilaatikollinen vanhoja kokouspapereita. Jospa seuraavalla kotona käynnillä kuukauden päästä raivaisi vaikka kellaria. Vanhan ammatin kalustoa ainakin pyörii nurkissa yli oman tarpeen.
Kiitos kommenttien, tiedän sijaintini:
Mä voisin tulla katteleen vähän et mitä teikältä kaikkee sielt löytyy (banhan ammatin tiimoilt), lamput jne ei olis pahitteeks, kamera sulla tais olla Nikoni, eikös?
Minä: Nikon juu. Valaisukalustoa löytyy yli tarpeen monenlaista, samoin jalustoita ym. Lähden tänään Helsinkiin töiden jälkeen ja sieltä ens viikolla Portugaliin, mutta kun tuun takas Tampereelle joulukuun alussa, niin voisin penkoa nurkkia ja voisit tulla tutkiin olisko jotain sulle sopivaa!
Kaveri: joo ois tosi kiva! On täs sit kuukaus aikaa säästelläki ni voin tyhjää sit koko varastos samal kertaa! Pitäisköhä ottaa iha suorilta peräkärry messiin!! ;D
Minä: Haha, joo! Ja kyllä mä voin jotain osamaksusysteemiäkin tarjota jos haluat isommin valosettejä tai jotain ostella.
Kaveri: Joo vois olla ihan jees, mut katotaan si ku tietää millatteen kuorman mä sieltä muassani roudaan! 
Minä: Tehdään näin 
Kaveri: Ja hyvää reissuu! 
Minä: Muito obrigada 
(2025: Kyllä mä edelleenkin kuvaan, “vanhan ammatin” siksi kun tuolloin mulla oli toinenkin firma. Nykyään vain se kaikkein ensimmäinen eli Creastock.)
*
No niin, menisin Helsinkiin jos VR taas soisi. Kauhealla kiireellä kantamuksien kanssa asemalle ja onkin puolen tunnin odotus. Matkalla pitäis vielä hoitaa parit tilaukset, mutta ekana kyllä syön. Ihan huippua olla taas kotona puolilta öin.
*
Juna suvaitsi saapua. Mutta ravintola on jäänyt kyydistä. En jaksa odottaa seuraavaa. Ei kai ihmisen joka päivä tarvi syödä illallista. Kevyen lounaan kuitenkin jo tänään söin puolilta päivin. Kun vielä joskus liikahdettais…
Kommentit:
Kaveri: Kyllä Ismo herkut taikoo.
Kaveri 2: Vedät lihiksen kaikilla mausteilla Hesan Steissillä niin muistat aamullakin mitä olet syönyt illalla.
Minä: Hah, en jaksais enää puolilta öin alkaa syödä (jos tää edes on silloin perillä) kun on taas tullut mentyä “vähän” vähillä yöunilla ja aamulla taas aikainen herätys. Mutta kun tarpeeksi toivoo niin toiveet toteutuu: tää junan pätkäversio sai peräänsä ravintolan ja täältä tullaan nyt neljän vaunun pituusihmeellä ja mulla on pian lihapullat naaman edessä
2015 Nara & Kioto
Illallinen tänään. Kaikki pöytäänkannetut ruuat eivät mahtuneet kuvasarjaan.
Kommentit:
Kaveri: Oi, kuinka kaunis kuvasarja! Bon appétit!
Minä: Merci! Oli kyllä ihanaa ruokaa! Nyt jo takaisin kotona eli wifin äärellä ja kohti tyynyä
Kaveri 2: Sulla tarjoilut ovat selvästi parantuneet!
Minä: Kato se on kun on tuo mesenaatti täällä viikon verran, lupasi tarjota sen ajan ravintolaillallisia, vissiin ettei joudu syömään pelkkää riisiä kämpillä
Kaveri 3: Sponsors welcome here too
(2025: Keskustelu viittaa siihen kun Ismo tuli moikkaamaan mua Japaniin kesken nälkätaiteilijaprojektini. Asuin tuolloin Narassa, mutta poikettiin Kiotossa.)
*
Ei hassumpi sisustuskaan
*
*
Piti käydä tsekkaamassa ennalta proggiksen tulevia kuvauspaikkoja Kiotossa (muutan sinne ensi viikolla). Näki Ismokin samalla vähän kaupunkia.
2016 Ubud
Aamupuhteita.
Ei ole pelkoa ylipainomaksuista kun kummaltakin on hajonnut jo kaksi vaatetta ekalla viikolla. Hameeni on kyllä vielä korjattavissa. Vähiin käy ennen kuin loppuu 
*
Teksti kotikadun kivetyksessä.
Please be seated for takeoff
Wanderlust I am, too!
2017 Fukui
Tätä henkilöpalvontaa ihmettelin jo Aung San Suu Kyin vapautumisen aikoihin. Surullista, ettei aitoa demokratiaa haluta vieläkään.
Did the world get Aung Sang Suu Kyi wrong?
*
Snacks from the vending machine in our hotel in Fukui.
Kommentit:
Kaveri: Yummy!!
Ihan kuin pöllöemon oksennuspallon jämät…?
Kaveri 2: Jos tuo kammotus on teidän lounas, niin palatkaa Suomeen sieltä syömään lihapullia ja muusia!
Minä: Se oli iltapala kun oltiin tänään vähän niukalla ruualla.
Kuivattuja kaloja ja mustekalaa.
Kuuluu siihen sarjaan japanilaisia ruokia, mihin en ole vieläkään tottunut.
Haisee akvaariokalojen ruualta ja näyttää akvaariokaloilta.
Mutta kun muutakaan ei ollut tarjolla, niin tuollaisia sitten syötiin.
Onneksi paketissa oli myös wasabiherneitä, ne on taivaallisia!
Kaveri 3: Namm
Varo ettet lihoo kun noin mässäilet
Minä:
K2: Pitänee harkita samanlaista safkaa jos tulee tarpeen pudottaa painoa
Minä: Japanilaisilla annoskoilla on helppo pysyä hoikkana 
K2: Kaipaatko sihteeriä tai avustajaa?
Minä: Heh, kaipaisin kyllä, mutta palkanmaksukyky on vähän heikoissa kantimissa tällä hetkellä.
Kaveri 4: Meidän koiran kupista löytyy tollasta ?
Kuivattua kalaa..
Kaveri 5: #Yummy #foodporn #
Kaveri 6: Saman näköisiä kuivattuja pikkukaloja on Malesiassa melkein joka sapuskassa.
Minä: Jep, täälläpäin normi. Mistä tuleekin mieleen toinen viimepäivien keskustelu kuinka suomalaiselle kelpaa vain ruodoton lohi 
*
Käsittämätöntä, ettei tässä haastattelussa käytetä psykologien arviointeja, vaan päätöksen tekee yksittäinen virkamies.
Hyvä että tämä väikkäri on kuitenkin tehty, ehkä se muuttaa asioita tulevaisuudessa.
”Miltä raiskaus tuntui” voi kysymyksenä lamauttaa turvapaikanhakijan – Kidutustraumoja ei huomioida tarpeeksi, sanoo tutkija
2018 Belgrad
Posti tuli terassin pöydälle, kuten tähänkin asti. Mutta eka kerran meidän omia, eikä vuokranantajan laskuja.
Paikallinen postikin siis jo löytää meidät! Koti!
Kommentit:
Minä: P.s. Puilla on sulkasato, pihan harjaamista riittää joka päivälle, kuten taustalta näkyy.
Kaveri: Näkyy olevan tuo Diners, joka ensi keväänä lopettaa ainakin Suomessa ja tarjoa eurocardia.
Minä: näin on! Eipä sillä juuri mitään ole tehnytkään, kun ei se käy oikein missään.
Kaveri 2: Olette te aika epeleitä.
*
Instagram-muisto Pamplonasta samalta syksyltä. Me siis ehdittiin tämän jälkeen poiketa Suomessakin ja muuttaa Belgradiin. Syyskuulta taisi olla tämä kuva.
2019 Belgrad
2020 Belgrad
Jenkeissäkin vaihtuu joskus valta…
Jos ei tänään, niin sittemmin.
Eipä tuo suurimman osan arkea hetkauta.
Älkää pliis pidätelkö henkeänne ystävät,
hengittäkää syvään,
Ommm. Sou hammm.
Kommentit:
Kaveri 1: Niinpä, ehkä joskus. Ellei nykyinen (toivottavasti ei kauaa) tee “latimirit” ja pidennä aikaansa parillakymmenellä vuodella. -huoh- Ehkäpä näemme vielä ajan, jolloin ensimmäinen naispresidentti astuu edes väliaikaisesti virkaan, jos tilanne ei ratkea.
Kaveri 2: Ja minä kun luin: Älkää pliis pidelkö henkeänne ystävät, pidätelkää syvään.
Kaveri 3: Pidän lauseestasi:”Eipä tuo suurimman osan arkea hetkauta”. Asia on juurikin näin.
Kaveri 4: Ei ehkä arkea heilauta. Mutta kyseessä on yksi suurimmista maailman valtioista, jonka toimet esim.kaupan tai ilmastoasioiden kohdalla koskevat meitä kaikkia. Nythän Biden oli sanonut, että kun (toivottavasti ei jos..) tulee valituksi virkaan, niin ensi töikseen palauttaa Yhdysvallat Pariisin ilmastosopimuksen piiriin. Trump on vaikeuttanut kans.välistä kauppaa, jolla on vaikutuksensa myös Suomen ulkomaankaupalle. Eli kyllähän tässä on monia asioita, jotka muuttuessaan ns.normaaleiksi vaikuttavat ainakin välillisesti Suomenkin oloihin. Muuten olen samaa Tanjan kanssa: hengityksen merkitystä ei voi kyllin korostaa..
Minä: tottakai on merkitystä ja Jenkeissä itse asuneena itken. En mä tätä ihan iisisti ota, mutta mitä muuta voi kuin ajatella, että meidän arki rullaa kuten ennenkin.
Meillä ei ole äänivaltaa, joten me niellään se tulos, joka tulee.
Henk.koht. en voi vaikuttaa Natoon, YKiin, ilmastosopimuksiin jne.
En voi kuin toivoa viisautta niiltä, joilla näillä vaaleissa on äänioikeus.
Ja itselle voimia hyväksyä se, johon en voi vaikuttaa.
Kaveri 5: Tanja Mikkola mun ystava (nimi poistettu), siis kummipoikani aiti, she is desperate….things have to change!
Kaveri 4: they will !
Ajattelin asiaa vain sen tärkeyden vuoksi. Elämä on todellakin paljon muuta ! Nyt kuitenkin tämä oli ajankohtainen, ja kun siitä itsekin kirjoitit, niin uskalsin laittaa oman ajatukseni tähän. Mutta olet oikeassa: on paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa, ja silti meidän on niiden asioiden kanssa elettävä.
Toivon rauhaa ja rakkautta !
Minä: ymmärsin kyllä Meillä kaikilla on omat taakkamme ja sitten on näitä isoja kuvioita, jotka vaikuttavat moniin muihinkin.
*
Tuli vain mieleen…
”Going to the candidates’ debate
Laugh about it, shout about it
When you’ve got to choose
Every way you look at this you lose
Where have you gone, Joe DiMaggio?
Our nation turns its lonely eyes to you
Woo, woo, woo
What’s that you say, Mrs. Robinson?
Jolting Joe has left and gone away
Hey, hey, hey”
Simon & Garfunkel – Mrs. Robinson
2021 Subotica
Ensin Instagram-muisto, sitten päivän varsinaisiin asioihin. En muista miksi tämä vanha lehti, vaikka sieltähän se selviäisi Instasta katsomalla. Minimaattorin tililtä tämä muistaakseni on. Jos ihmettelet näitä mun eri Instagram-tilejä, niin mulla tosiaan on eri aiheille omansa, yhteensä viisi kappaletta.
Mutta joo, lehden muistan olleen kotona Belgradissa sen kuvatessani, mutta tänään oltiin itse pois kotoa, Pohjois-Serbian Suboticassa.
*
Lokakuu meni kotona, joten pieni viikonloppumatka marraskuun alkajaisiksi. Ihan vain kotimaanmatkailua Suboticassa.
(2025: Jopas oli kuvapläjäys, mutta Suboticasta löytyy ainakin pari kunnollista blogijuttuakin:
Subotica laidasta laitaan ja Serbialaista rapsodiaa Tonkovicin viinien tahtiin)
2023 Belgrad
Tässä puolestaan Instagram-muisto Mausta-tililtä.
2024 & 2025 sijaintina oli ja on Tampere, nykyään vaan harvemmin kirjoittelen mitään Facebookiin.
