Päivän teemana ilmailun sekuntipeliä eli hieno tositarina ilmavoimien itsenäisyyspäivän ylilennoista, sekä japanilaista aamiaiskalaa hakonelaisessa hotellissa. Lisäksi olen näemmä harrastanut kertakäyttökrääsästä paasaamista sekä tänään että kymmenen vuotta sitten. Mukana myös keskustelua Serbian hintatasosta ja maassa asuvien kansallisuuksista.
Tässäpä jälleen nomadin päiväkirja eli Facebook-muistot 30.11. vuodesta 2008 tähän päivään. Sijainteina Tampere, Helsinki, Belgrad, Osaka, Hakone, Ubud ja Gili Air.
30.11. ilmailun sekuntipeliä ja japanilaista aamiaiskalaa
2008 Helsinki -> Tampere
palailee Tampereelle
2011 Tampere?
harmittelee kun oli suunnitellut siskon kanssa ruokailua tänään,eikä sitten jaksaiskaan ja nyt sis sit oli keksiny saman idean.voishan sitä mennäkin jos vain saisi sydämen hakkaamaan oikeassa rytmissä,mutta kun ei,niin kai se on oltava vain kotikokkina.
*
muutti mielensä ja päätti että hyvä ruoka siskon kanssa rentouttaa
2012 Helsinki
Ainainen kiire. Liikaa kokouksia. Mutta huominenkin on ihan hyvä työpäivä.
*
Yes!
“The UN general assembly has just voted overwhelmingly to recognize Palestine as a state. An astounding 138 nations chose to support the path of peace and justice.
Just weeks ago, the vote was expected to be much closer, with Israel and the US lobbying hard to deny Palestine key European support.
In the end, just nine countries ended up on the wrong side of history: Israel, the US, Canada, the Czech Republic, Panama, Palau, Nauru, Micronesia and the Marshall Islands.”
Kaverin kommentti: this are rare cases in our “democractic” world that “yes” votes Dont really count! what a wonderful world..
*
ei ehtinyt sovitulle lounaalle, mutta yrittää ehtiä suunnilleen ajoissa sitä seuraavaan kokoukseen. Ei kai sitä ihmisen joka päivä tarvi syödä.
*
*
No niinpä näyttää olevan, ilman kylttiäkin olis snaijannu:)
2013 Helsinki
Hienoa, Italian vahva perustuslaki antaa näemmä yksilölle vapauden kusettaa ja ryöstää matkustajia Terminillä. Ja toki missä tahansa muualla nykyisen Rooman valtakunnan rajojen sisäpuolella. Että älkääpä tekään kukaan menkö niihin lippujonoihin joissa on “auttajia” (ei mekään toki, mutta varmasti joku sinisilmäinen sillointällöin menee) ja nyt sillä on näemmä lain suoja. Kertoi roomalainen ystävättäreni.
Kommentit:
Kaveri: defenco Argentino; turpiin ja huuda POLIZIA!
Minä: Ei auta, paikallinen ystävä juuri kertoi, että poliisilta vietiin oikeudet puuttua. In carabinieri we trust! Mutta mitäpä siitä sitten enää…
Kaveri: In Leatherman we trust…
Multa ei oo ikinä mitään nyysitty. Better the devil..
Minä: Joo. Ei multakaan Suomen rajojen ulkopuolella.
Ei kun sori, sytkä ja noin 2€ edestä lähti rahaa Romaniassa kuutisen vuotta sitten. Siinä se, 67 maan saldo. Suomessa on lähtenyt pari sikakallista merkkikaulahuivia (narikasta) ja kaksi iPhonea ja koko lompakko.
Kaima Tanja, ootko kuullu tästä? Eikö oikeesti voi puuttua niihin “auttajiin”? Mitä sun personal carabinieri tähän sanoo??
Tästä taas puuttuu joitakin kommentteja, en tietääkseni ole harrastanut yksinpuhelua:
Minä: Juuri näin. Hyvä säkä jos selvisit sillä 50-senttisellä. Koko homma perustuu siihen, että kun kaivat sen kolikon, tyyppi näkee missä lompakkoasi säilytät. Jos sieltä ei lähde heti enemmän rahaa kuin antamasi kolikko, lähtee se pian aseman vilinässä. Ja tyyppi katoaa samantien metroon. Nyt kun siihen ei saa puuttua ennaltaehkäisevästi, homma sen kuin lisääntyy. Miten poliisi ottaa kiinni joka helkatin lompakkovarasta joka hyvän saaliin saatuaan katoaa johonkin junaan.
Kaveri 2: Tavalliset taksit eivät ota pyörätuolia, vain farmarimalliset. Sellainen, virallinen tai väärennetyillä tunnuksilla liikkuva, poimi meidät matkalaiset helteestä jonon keskeltä. Kiitollisuus karisi kun taksamittari pomppi vauhdikkaasti kympin kerrallaan eteenpäin. Perillä kieltäydyin maksamasta koko summaa ja kuski taipui kompromissiin vasta kun aloin ottaa rekkarista kuvia. Tein netissä johonkin turistipaikkaan ilmoituksen kun taksit siellä ovat tunnetusti näppäriä huijareita. Lomakkeessa oli tavanomaisimmat huijauskeinot joista sai ruksata mm. juuri tämän jonosta poiminnan. Sain sitten joskus italiankielisen vastauksen, en tiedä johtiko siellä mihinkään mutta tulipa tehtyä.
Minä: Niinpä niin. Kaikki yleiset huijaukset on tiedossa, mutta poliisilla ei ole mahdollisuuksia tehdä mitään. Yksilönvapauteen kuuluu vähän kaikenlainen yritteliäisyys.
*
I was actually surprised to get even this, cause i’ve never been a movie person, and can’t even remember which of these I might’ve seen.
*
Proudly presenting my zero points , and, what the heck, i’ve got one, what did I do for that??
2025: Edellisessä on ilmeisesti kyse jostain leffalistasta, että mitä niistä on nähnyt, ja toisessa biisilistasta.
*
Tietääkö kukaan onko iphoneen mitään perspektiivinkorjaussoftaa? Jaan kuvat tänne instagramin kautta mutta ärsyttää kun kuvaan paljon arkkitehtuuria, että suoraan kännystä jakaessa (joo en todella ala kierrättää koneen kautta) linjat on keturallaan.
2025: Näin nopeasti se maailma muuttuu. Nykyään tuntuu hassulta, että tuollaisiakin on tarvinut kysellä.
*
Taas tämän aika, eli lauantaisaunan. Huoltomies on käynyt asentamassa peiliinkin. Selvästi kaksimetrinen huoltomies.
Ilmailun sekuntipeliä
2014 Helsinki
Tarkkaa touhua!
ITSENÄISYYSPÄIVÄ lähestyy ja ilmavoimat valmistautuu paraatin ylilentoon, kuten edellisilläkin vuosikymmenillä. Muistan ne monet kerrat, kun olin ylilennon vetäneen laivueen komentajan, tai lentueen päällikön takana avustamassa ylilentomme onnistumista.
Näinä aikoina, noin viikkoa ennen, teimme nuotit, silloin kovin manuaaliset. Kohdealueen peruskarttalehdelle piirrettiin lentoreitin viiva, johon merkittiin ylityskohdasta takaperin viiden sekunnin poikkiviivat. Noin kaksi minuuttia ennen ylityskohtaa piirrettiin karttaan selkeään maastokohtaan minuutin ympyrä, jossa osasto – koko pulja – suoritti odotuskierrosta, jos tarvetta ilmeni. Siitä starttikentälle piirrettiin pienempimittakaavaisiin karttoihin harvenevia poikkiviivoja minuutin ja viiden välein. Lopulta lähtökentän päähän tuli kellonaika, jolloin startti tapahtuisi.
Tällä kartastolla ja sekuntikellolla sitten testilento johtokoneella tehtiin ja nuotit tarkistettiin.
Itsenäisyyspäivän aamu oli aina jännittävä, olisko lentosäätä ja millainen näkyvyys lennolla olisi – pääsisimmekö lentämään.
1970-luvun ylilennoilla laivueemme oli ylilentojen vetovastuussa Fougilla. Hävittäjät ja muut tulivat perässä. Meidän johtokoneemme – koko puljan – piti olla paraatin vastaanottajan korokkeen päällä samalla sekunnilla, kuin paraatin ensimmäinen lipunkantaja. Tähän koko nuotitus tähtäsi. Maassa oli ilmavoimien yhteysupseeri, johon meillä oli lennon loppuvaiheessa huono radioyhteys. Hän oli kävellyt askelmerkit marssiosaston reitille, joten pystyi arvioimaan marssijoiden ajoituksen pitävyyden yhteisesti määrättyyn hetkeen.
Lento koko osastolla tapahtui suunnitellulla kellonlyömällä. Ilmassa päästiin tehonsäädöllä reittiviivan aikatauluun hyvinkin tarkasti. Houldauskierroksessa olimme sekuntipelillä aikataulussa. Luin sekunteja karttanuottiin verraten etuohjaamon komentajalle: sekunti edellä, sekunti jäljessä ja samalla odotuskierroksen maamerkkejä, jotta olisimme oikein karttaan piirretyn kierroksen päällä. Useimmiten neljän koneen timanttiosasto – johto-osasto – oli tiukasti koossa koko loppulennon ajan.
Radiosta kuului eri ylilennoilla tietoa marssiosaston etenemisestä vastaanottopaikkaan. Loppusuoralle oikaisun jälkeen osastolla oli vielä noin parin minuutin ajan mahdollisuus säätää nopeutta ja lähestymisaikaamme kohteelle, sen mukaan mitä yhteysupseeri meille marssiosaston ajoituksen pitävyydestä viestitti. Yleensä lento-osastomme ylitti vastaanottajat sovitulla sekuntitarkkuudella. Miten oli sitten marssijoiden laita? Varmaankin yleisön osalta ajoitukset olivat yht’aikaisia. Meidän osastomme jälkeen saattoi suuremmissa paraateissa tulla perässä muita lento-osastoja – hävittäjien osastot. Toisinaan lennettiin uudelleen odotuskierrokseen, josta uusi ylilento ajoitettiin Ilmavoimien marssiosaston ohitushetkeen.
1980-luvulla saimme Hawkit, joiden kanssa ylilennot olivat juhlavia suorittaa. Tehoreservi aikataulussa pysymiseen ja ylitysajan säätöön oli toista luokkaa kuin Fougilla. Juhlavia olivat myös isoilla osastoilla tehdyt paraatilennot.
Perinne oli, että itsenäisyyspäivien ylilentojen jälkeen joimme kakkukahvit laivueessa, tai kotonani, jossa porukalla juhlistimme yhden numeron lisäystä ikätaulukkooni – lippujen liehuessa. Ne kaksi vuosikymmentä olivat elämässäni hetkiä, joiden nostalgisia tuntemuksia nyt vain muistelen – historiallisten kuvien kera.
“Kellokalle” komentajan takaboksissa.
Fougat Porissa lentueen 1970-luvun ahtaalla platalla.
Fougat 9-koneen puljassa Porin yllä.
Ylilennossa Fouga-osasto tiiviissä muodossa – koneet lähellä toisiaan.
1980-luvulla Hawkit toivat uutta fiilinkiä valtakunnallisten paaraatien ylilentoihin.
Isomman ylilennon porukka lennon jälkeen joskus 1980-luvulla.
Qualitas Potentia Nostra – laadussa voimamme – motto
Postaus ja komeat kuvat ovat siis Hannun, mutta jaan nämäkin kuten aikoinaan tuon julkisen päivityksenkin, sen verran hienoa ilmailun historiaa!
*
Helsingissä melkein paistaa aurinko!
*
Finnair did it again, best commercials for years!
Kommentit:
Kaveri: Nojoo oli kyllä tosi hyvä mainos 
Minä: Finskillä on aina ollut noita liikkiksiä tunteisiin vetoavia mainoksia. Kovin perinteistä, mutta jos tv-mainoksia pitää katsella, niin mieluummin tälläisiä kuin niitä “peralla oli aina ummetusta kunnes hän löysi hypersatiivipillerit”
Kaveri:
Kaveri 2: Joo tosi hyvä! Huomastiko kuka tuttu oli “perheen isän” roolissa? 
Minä: Enpäs huomannut! Kuka??
Ismo: Tosiaan! STT-Lehtikuvan kuvaaja, jonka nimeä en juuri nyt muista…
K2: Jussi Nukari – STT:n mannekiinipoju
Tai sit se oli Brad Pitt, ovat kuin kaksi marjaa..
Minä: Kuvaajat toimii hyvin kameran molemmin puolin
Ismo: Muistin nimen melkein heti kun oiin kirjoittanut 
*
Sain kynttilähaasteen Tanelta, tässä pesee ensimmäinen!
*
Tauti pahenee ja mietin uskallanko jättää lääkäriä huomiseen. Totean että vaihtoehdot on mennä Terveystaloon, jossa puoli tuntia yleislääkärillä sunnuntaina n. 170€ tai toivoa ettei kuole yön aikana. Valitsen jälkimmäisen. Miten olikaan tämä suomalainen julkinen terveydenhoito, köyhät saa kuolla?
Japanilaista aamiaiskalaa ja muita ruokia hakonelaisessa hotellissa
2015 Hakone
This hotel has breakfast and dinner included in the price. Didn’t expect much, because the price is reasonable.
Then last night there were three waiters at the door greeting me by name.
I had hard time trying not to burst into a laughter when I was seated.
Have seen this much food only couple of times in last three months.
And Japanese eat the whole set in 30 minutes. I can manage in 45 min trying really hard. And it is unpolite not to finish everything. But I just can’t eat this amount of food.
*
Ja sitten syötiin aamiainen riiseineen, fisuineen ja mitä näitä perusjuttuja nyt on mitä yleensä grillaillaan siinä aamiaispöydässä lehden lukemisen ohessa.
*
Mitä helvettiä siellä taas tapahtuu?
Menkää nyt kaikki sankoin joukoin ostamaan kolme viikkoa kestäviä lasten omin pikku kätösin Kiinassa väkertämiä muovitöppösiä. Älkää missään tapauksessa nyt ainakaan opetelko huoltamaan kenkiänne. Sillä se maailma pelastuu ja Suomen talous myös.
Kommentit:
Kaveri: Hesarissa oli juttu 12000 markan kengistä.
Todellisuudessa kengät siis maksoivat 2000 euroa
Kaveri 2: Arvostan Toukon valintaa. Hyviin kenkiin kannattaa sijoittaa monestakin syystä, kun siihen on mahdollisuus.
Kaveri 3: Otsikko tosi harhaanjohtava!! Varmaan nettijuttua varten, jotta tulisi klikkauksia 
Kaikki kunnia kenkävalinnalle, terkuin ex kenkämyyjä.
Kaveri 1: Ihmettelen tuota 12 tuhatta.
Typerää klikkiprostituutiota
Ismo: Ihmettelen täällä kanssa tätä hirveää kohua. Mies päättää hankkia nyt kun varaa on kunnon kengät, jotka kestävät ehkä lopun ikää ja saa niihin vielä ortopediset pohjalliset. Ja teettää ne käsityöläisellä Suomessa. Hinnankin kai kaivoivat esiin lehdet, itse tuo Touko ei sillä brassaillut.
Kaveri 2: Ja hinta piti esittää viel markkoina jotta saadaan kauhea otsikko
Ismo: Ja niin, tuosta vasikannahasta on nillitetty tietysti myös.
Kaveri 3: Ihme huutoa kenkien hinnasta. Mitähän ne ämmien linnanjuhla asusteet ja iltapuvut yms maksaa, ei taida ihan 2000 riittää ? Ja sitä iltapukuahan ne käyttää vaan kerran….
Kaveri 4: Mittatilauskengät kirpaisevat lompakkoa 200-300+ euroa. Toisaalta, hyvin hoidettuina ja suutarilla uudelleen pohjattuina kestävät hyvinkin kymmenen vuotta. Istuvat kuin hansikkaat, eikä tarvitse juosta kenkäkaupoissa vuosittain.
Kaveri 5: Hyvä valinta. Kunnon kengät on loistava sijoitus.
K4: Mahtaako Alma-talossa toimia vielä räätäli Bobby – kerran vuodessa paikalle tuleva mittatilauspukutilauksia ottava räätäli?
Kaveri 6: Suutarit ovat sankareita, olen saanut hyviin korkkareihin pohjallisia, korkolappuja ja jopa pienet metallilaatat kärjen alle, ettei ne kävellessä kuluisi alhaalta. Ja samoilla mennään.
Minä: Kyllä, hyvällä suutarilla saa kengille pitkän elämän. Ja puhumattakaan tuosta teettämisestä alusta alkaen.
Ihmiset saisivat oppia arvostamaan tavaroita enemmän, niin ei hukuttaisi jätteisiin. Ostettaisiin laadukasta pitkäikäistä, silloin kun jotakin ostetaan.
Itselle on opetettu jo lapsena ettei köyhän kannata ostaa halpaa. En ymmärrä noita mukahalpoja tavaroita, esim. kympin paitoja, jotka kestävät muutaman pesukerran kun satasen paitaa voi käyttää satoja kertoja. Kunhan nyt ylipäänsä enää löytää mitään laadukasta. Jos emme kuluttajina vaadi, niin pelkkää paskaahan meille myydään.
K6: Opin myös tuon vanhemmiltani, joilla ei ollut mitään ylimääräistä nuorina kolmen lapsen vanhempina. He ostivat 70-luvulla BeO:n puisia kaiuttimia/vahvistimen, radion ja levysoittimen. Kun tajusin miten arvokkaita ne oli, äiti kertoi ettei ollut varaa muuhun, ja 45+ vuoden elinikä todistakoon sen. Vrt mun eri cd-muovivempaimiin kaatopaikalla…
Minä: Juurikin näin. Ja mitä kenkiin tulee, mulla on käytössä 70-luvun saappaat, edelleen ehjät. Tarvisin toiset saappaat, mutta oon venyttänyt ostamista jo muutaman vuoden kun rasittaa ajatuskin etsiä tarpeeksi hyviä. Etenkin naisille myydään mieluiten kertakäyttökamaa. Vagabondit on harkinnassa, jotkut kehuneet niiden laatua, itsellä ei ole ollut.
Ja noi saappaat on siis ostettu UFFilta aikoinaan käytettyinä. Itellä ei ollut ihan sama kenkäkoko 70-luvulla
Ja meidän suvussa ei harmillisesti ole perintövaatteita.
2025: Kymmenen vuoden takainen heittoni oli sarkasmia, ei kehoitus, kuten tämän päivän temutuksesta voisi päätellä ihmisten tulkinneen. Ei vaan, omat kaverini eivät ainakaan mulle kehtaa tunnustaa temuttavansa, niin paljon olen liikakulutuksesta ja minimalismista paasannut.
*
Eating and hiking.
That is my life in Japan these days.
But I will never get it: when I walk around in yukata and slippers, Japanese come to dinner with outdoor clothing. Embarrassed I decide to go today for dinner with my own clothing and now they all are wearing yukatas.
Waitress sends an Yokohaman businessman to interview me (no one else talks English) and he translates to staff what I am here for etc and says that waitress has wanted to tell me that I seem very friendly and warm person. I will start crying! It is not me, i just respond that way when I am treated like they do here.
Next week back to Finland.
I am happy that Aeroflot planes don’t have monitors for front cameras like Finnair does. I can’t handle seeing that bow they do when releasing the plane to taxi off.
*
After dinner I was already leaving to onsen when telephone rang. Hello? It’s Edo, (really, he is called Edo! The businessman), will you join us to karaoke? Of course I did! We shared a bottle of wine and sang.
They wanted me to sing Your song with them, tried to resist, but well, what the heck.
Then they sang me My way.
Never get this country. How they do it, without knowing people, just with a little pieces of information. And everytime I mention any place to a person, he/she is born there. Not just saying, but really is. I’ve mentioned three places on this trip; Nara, Nagasaki and Takayama. Each of the listeners have born there.
But yes, then they sang me My way and finally we sang together Imagine. I really want real life to be like that. Why all the people aren’t wanderers.
I am starting to miss this country already before leaving. But still few more onsens to go, a few mountains to hike, even with tears in my eyes. And yet, still few more people to meet. Though already missing the ones I met on my way (!).
Walked my paths alone so many times, avoiding people. I just hate farewells.
And yes, Edo’s friend was introduced for me as an lawyer they call sensei (teacher).
*
Brazil I’ve seen behind Ipanema.
Kaverin postaus:
Brazil’s police child killers,
One of my friends Samantha’s 16 year old student was killed yesterday.
He was with friends celebrating a new job, one of them had started an apprenticeship and just been paid his first salary, they borrowed their dad’s car and were going out for snacks when, unprovoked, police shot at the car killing everyone.
When relatives arrived, one of the boys was still breathing and fighting for his life. THE POLICE WOULDN’T LET THEM GIVE FIRST AID OR RESCUE HIM because that would be altering a crime scene. But they watched the police themselves altering the crime scene quite significantly putting on gloves, taking the car keys, trying to open the boot to plant a gun, to make it look like the deceased were actually criminals (normal police practice it’s being revealed now we’re all equipped with smart phones).
The 5 year old little sister of one of the boys wanted to go with them to get snacks, luckily she didn’t. They did nothing wrong, except to be driving near a van carrying drinks, and hiding criminals.
Soon after the shooting a protest took place in the boys’ neighbourhood. At which the Bope arrived already shooting. (Bope being the elite military forces personnel, (if you haven’t seen Tropa de Elite) used against the population).
Way to go Brazil! It’s one way to try and maintain social order!
But the real tragedy is that this is no big deal. It’s considered acceptable and normal police strategy, the famous phrase comes to mind “the only good bandido is a dead bandido” Brazil seems so inept at getting crime and social problems under control, the rich want criminals dead, even if it means the price is that innocent poor people have to die too.
Those boys only looked like bandidos because they’re black and therefore look like they’re be too poor to be in a car. It wouldn’t have happened to me or whiter Brazilians. Brazil never made amends for slavery
Lue myös: Karnevaalimeininkiä, favelamajoitusta ja yö poliisien seurassa Rio de Janeirossa
2016 Ubud -> Gili Air
Itse en ollut postaillut tänään mitään, mutta onneksi Ismolta löytyy:
Ensi vaikutelma Gili Airista oli kaatopaikka, johon on pykätty muutama kälyinen rantabaari ja haiseva vessa. Sitten tämä alkoi näyttää pölyiseltä kehitysmaalta. Hotelli on kuitenkin mukava, bungalow hyvä ja henkilökunta innostunutta. Kivan rantaravintolan löytymisen jälkeen pitänee antaa tälle vielä mahdollisuus ja katsoa, ovatko nämä kuuluisat rannat maineensa veroisia ja edes osa niistä muuta, kuin muovijätteen loppusijoituspaikkoja. Täällä ei sada, toisin kuin Balilla ja lämpöä riittää siksi enemmän. Rannalle kuului hyvin Trawangganilta eli isoimmalta Gililtä kuuluva biletys, joten tämä rauhallisempi mesta tuntuu sikäli oikein mainiolta.
Täällä Gilillä on se hyvä puoli, että moottoriajoneuvoja ei ole. Kuuluu skootterien ja prätkien melun sijaan vain hevosten hirnuntaa ja sitäkin vähän ja ilma on puhdasta. Ja gamelanbändin metelöinnin sijasta kuuluu vain vaimeita moskeijan rukouskutsuja.
Lue lisää Gili-saarten kokemuksistamme täältä.
2017 Osaka
Duuneja kesältä:
Creastock
Työelämäjuttumme Serbiasta:
2025: Joskus näinkin päin, että olen jakanut jutun Serbiasta, muttemme ole olleet itse Belgradissa, vaan Japanissa.
*
Varsinaista downshiftausta:
3 x yli 20 h työpäivä putkeen.
Mutta työt lähti ajoissa asiakkaille.
Löysin paikan missä netti toimii joten kuten eli vessa. Työpöytänä pyykkikone.
Työt saa riittää tältä päivältä. Huomenna muutaman jutun kirjoittaminen, myyntiä ja haastateltavien etsimistä.
Joustavuus on siis tämänkin päivän avainsana.
Kaverit repii huumoria kommenteissa:
Kaveri: Hirveen näppärää, kun ei tartte pitää vessataukojakaan
Minä: Siis nimenomaan ehtii käydä siellä vessassa! 
Kaveri: Toisin sanoen
Kaveri 2: Hätä keinot keksii
2018 Belgrad
Eilen lähdettiin ostamaan mulle housuja.
Tämän ostin.
Ja käytiin hierojalla.
Kommentit liittyy ja ei liity aiheeseen:
Kaveri: Korvaa housut!
Minä: Ei ne enää mahtuiskaan päälle 
Kaveri 2: Hienot housut. Kaksi lahjetta ja taskut täynnä
Kaveri 3: Oliko väljät ?
Kaveri 4: Paljonko tuollainen maksaa Belgradissa? Entä olut?
Itse kävin Hampurissa syömässä kuuden euron chicken korman. Oli halvempi kuin Suomessa, mutta myös olennaisesti huonompi.
Minä: Täysliha on täällä todella kallista muuhun ruokaan verrattuna, ja hyvä niin.
Ei yleensä syödä sitä, mutta nyt törsättiin.
Annos 13€.
Vertailun vuoksi yhdessä lempipaikassamme Jedno Mestossa cevapit ja šopskat kahdelle 6€.
Olut tai viini maksaa pari euroa lasi, tietysti laadusta ja paikasta riippuen.
Pullo viiniä aika yleisesti siinä 16€, kaupassa 3€.
Niin ja kotiruokiin meillä menee sellaiset kolmisen euroa päivässä.
K4: Kuulostaa edulliselta. Onko Tanja tietoa, minkä verran suomalaisia asustaa Serbiassa? Entä saksalaisia? Mitkä ovat suurimmat ulkomaalaiset ryhmät, jos entisen Jugoslavian osia ei lasketa?
Terv nimim “tiedosta kiitollinen”
Minä: Tämä on Euroopan halvimpia maita, mutta niin on matalat palkatkin.
Duunari tienaa sellaiset 250-300 e/kk, akateeminen 500.
Meitä suomalaisia täällä on lähetystön tiedossa viitisenkymmentä, mutta luultavasti parikymmentä enemmän kun kaikki ei ole rekisteröityneet.
Saksalaisista en osaa sanoa, enkä suoraan muistakaan ulkomaalaisista, mutta kaikkiaan ei-serbejä on noin 17%, mutta luvussa on etniset vähemmistöt ja kaikki kansalaiset eli siis myös ex-jugoista kroaatteja ym.
Mutta ootas niin tsekkaan, koska kiinnostaa muakin.
5,6% on näköjään pysyvällä oleskeluluvalla olevia ulkkareita, joihin esim. mekään ei vielä kuuluta.
Eli puolisen miljoonaa.
Eniten on kiinalaisia, romanialaisia, venäläisiä, ukrainalaisia, libyalaisia. Kaikkia on tuhatkunta, joten puoleen miljoonaan mahtuu aika tasaisesti väkeä ympäri maailman.
Kaveri 5: Siis mitä himskatin kansallisuuksia siellä voi olla, joista tuo määrä kertyy, jos vain tuhatkunta on noita yleisimpiä?
Minä: Täällä päin on vähän vaikea erotella kuka on mikäkin. Tämä on aika liikkuvaista porukkaa.
Esimerkkinä: tuttumme lapset ovat jenkkejä, mutta myös serbejä.
Yksi on jenkki, joka on syntynyt Serbiassa ja äitinsä on serbi.
Ja osa on pysyvällä oleskeluluvalla, osa tilapäisellä ja ne lasketaan yhteen.
Ex-jugoista tulevat ovat vielä oma lukunsa.
Miten määrittelet Kroatiassa syntyneen serbin tai Serbiassa syntyneen kroaatin tai albaanin…
Väki on syntynyt missä sattuu ja samassa kaupungissa syntynyt pariskunta voi olla eri etnistä ryhmää tai kansallisuutta.
Määrittele siinä nyt sitten.
K5: Ensilukemalta vaikutti, rttä kaikkien yksilöiden koko geeniperimä oli muunnettu kansallisuuksiksi Mielenkiintoinen maa kuitenkin.
Minä: Esim vaikka kaikki ei-serbit olisi jugoslaaveja, täällä olisi 2% ex-jugoslaaveja tuohon puoleen miljoonaan.
Muita on niin vähän, ettei kannata listata. Esim viiden kärkeen pääsee jo alle tuhannella pysyvällä oleskeluluvalla olevista ulkkareista.
Niinhän ne onkin. Lukuun lasketaan kaikki jolla on jonkun muun maan kuin Serbian kansalaisuus.
Ja silti on vaikea eritellä. Esim tämä tuntemani jenkki ei ole hakenut Serbian passia, vaikka hänellä olisi siihen oikeus. Lähinnä siksi että se selvisi hänelle pari viikkoa sitten, ettei hänen olisi edes tarvinut hakea oleskelulupaa jenkkinä, vaan olisi voinut hakea vain Serbian passin. (Hänen äitinsä muutti pojan kanssa jenkkilään Jugoslavian hajoamissotien aikaan).
Kaveri 6: Öö, vähänniinku sama osote kuitenki…
Kaveri 7: Hyvä ostos!
Minä: Niin oli! Oppisipa ostamaan vaatteita yhtä helposti tai pian joutuu alasti pakkaseen.
Kaveri 8: Ha ha!
Serbian hintatasosta voit lukea myös vaikka täältä.
2019 Belgrad
Kiinnostaisiko reissu Serbiaan?
Meillä olisi mahku yöpyä ilmaiseksi Belgradin vanhankaupungin ytimessä noin 10 yötä joulu- tai tammikuussa.
Kaupan päälle tulee meidän rakas Piipis eli diiliin kuuluu meidän ostamien ruokien jakelu ja rapsutukset.
Omat ruokasi joudut ostamaan itse. Kuin myös lennot tai muut matkaliput.
Kaupungilla saa hengailla niin paljon kuin haluaa katselemassa nähtävyyksiä ym, mutta Nero pitää ruokkia pari kertaa päivässä ja myös viettää jonkin aikaa kotona silejä antamassa.
2025: Ei ole enää Belgradin kotia, mutta jos hinkuat Tampereelle, aina kannattaa kysyä kissanhoitopaikkaa sisältäen ilmaisen majoituksen.
*
Päivän Ismo:
Oltiin tänään kirjakäännösten lanseeraustilaisuudessa. Mentiin vähän myöhässä ja kun istuttiin paikoillemme ja aloin kuunnella kirjailijan puhetta, riemuitsin ohikiitävän hetken ymmärtäväni serbiaa. Todellisuudessa ymmärsin ruotsia. Mut hei, ymmärsin (suomen)ruotsia!
2021 Belgrad
Sijainti kotona Belgradissa, mutta kuva on Instagram-muisto Bratislavasta joulukuulta 2018.
2022 Belgrad
Sijaintina jälleen Belgrad, mutta kuva Khuzirista eli Baikalilta syksyltä 2017.
2023 Belgrad
Wooot?! We get the summer back!
Well, almost and for two days.
So it’s like the Finnish summer 
Kommenteista:
Ismo: My iphone says it will be 21 degrees for the Friday! Finnish July!
Kaveri: lämmintä Joulua !
Kaveri 2: We want snow, we want snow
Minä: no we absolutely don’t!
But welcome to Finland when we get there, I’ll throw you with a snowball!
K2: No, there will be even more snow there …we need it here just one day, for fun
Minä: we will propably get it like two times for two days.
I remember one winter a few years ago when there was a heavy snowfall (yes, here in Belgrade) and we didn’t have any proper tools for cleaning the yard. Ismo was using a little dust shovel to dig a narrow path to get us out to the street
And yes, it is beautiful when it’s snowing and it brings light.
Kaveri 3: Sama meil
Minä: samat leveysasteet 
Ihan ihme muutos taas. Mä kyllä inhoan näitä isoja vaihteluita kun sit seuraavana päivänä on toistakymmentä astetta kylmempää ja se tuntuu taas superjäätävältä lämpimän jälkeen. Mutta nautitaan siitä lämmöstä 
Muuten onkin ollut tosi kylmä ja sateinen syksy. Joskus noi parinkympin lämmöt oli yleisiä marraskuussa ja tän hetken yöpakkaset on outoja marraskuulle. Ollut ihan samoja lämpötiloja kuin Etelä-Suomessa.
2024 Tampere
Instagram-muisto tämäkin, liittyi verkostomarkkinointitulojen testailuihini.
*
Ismolta löytyy taas pidemmät puheet:
Pannulla maa-artisokat, joille meillä on kansanomaisempikin nimi viitaten niiden aiheuttamiin muutoksiin ruuansulatuksessa. Seuraksi pihvit. Molemmat hallista. Ei kai olisi järkeä muuttaa Tampereelle, jos ei hallista löytäisi ainakin paria vakiokauppiasta, jotka moikkaavat kun vaikka vain kulkee ohi. Olihan sellaiset torilla Belgradissakin. (Moikkaa kyllä myös K-supermarketin väki.)
2025 Tampere
Aika lailla tämä peli on jo menetetty, jos kädentaitomessujenkin edustajan mielestä on ihan ok myydä temukrääsää.
Se mua ihmetyttää miten monien on vaikea hahmottaa yhteyttä temusta tilaamisen ja työpaikkojen menettämisen välillä.
Ja just yhdessä ketjussa tyyppi kertoi tilanneensa temusta pyykkikorin, koska siitä olis joutunut maksamaan suomalaisessa kivijalkakaupassa 17 €.
Kuinka paljon sitä roinaa pitää ostaa, jos 17 € on liikaa tuotteesta, jonka käyttöikä on ehkä 30 vuotta. Tavaralla ei ole enää mitään arvoa, joten sitä on helppo kärrätä kaatopaikoille jopa käyttämättömänä. Siinä on turha selittää ettei ole rahaa ostaa parempaa.
Kaveri: Kädentaitomessut kyllä hätkähdytti pahemman kerran kun siitä luin.
Itse tässä kun koittaa pikemminkin vähentää tavaraa.
Minä: Jep ja kun hyvin tehty esine voi kestää koko elämän ja vielä seuraavillekin sukupolville.
Mutta kaikki on tietysti kallista jos tarvii 300 uutta tavaraa joka vuosi.
En vaan käsitä mihin jengi sitä roinaa niin paljon tarvii.
Mä oon ostanut tänä vuonna yhden esineen, USB-sovittimen läppärin ja kovalevyn välille. Tais maksaa kympin, mikä ei näillä ostomäärillä haittaa mitään, vaikka varmaan senkin olis saanut jollain sentillä temusta.
Villapaita tarvis vielä hankkia ja ostan sit törkykalliin kunnollisen, tosin kyttäsin sitä pitkään Black Friday -aleja odotellen ja nyt se onkin -25%. Mutta kova hinta ei haittaa kun kyseessä on sit ainoa omistamani villapaita. Jos ostais 20 uutta vaatetta joka vuosi, niin kai niissäkin pitäis sit ostaa kympillä muovikuituja.
