Kissoja, koiria ja karhuja. Sekä viiniä. Ja kiire.
Sijainteina Olhon, Cinod, Brasov, Tampere, Belgrad, Helsinki ja Nagasaki. Sekä erinäisiä paikkoja matkalla läpi Unkarin, Slovakian ja Tsekin kissaneiti Neron kanssa.
3.10. eläimellistä menoa
2011 Helsinki?
jos sit taas nukkuis vaikka just viime yönä nukuin.
*
mietti meniskö bussilla junan sijaan että säästäis rahaa kun ei o vielä saanut uusia kortteja.mutta muisti ettenhän mä saa bussista alea kun ei ole sitä pressikorttiakaan enää.eikä ole rahaa käydä ottamassa kuvaa että sais pistettyä uuden hakuun.hehheh.
*
sai postissa uudet visat ja masterin tunnusluvun.ei tiedä itkiskö vai nauraisko. no kai sieltä parin päivän sisään tulee myös visojen tunnusluvut ja mastercardkin…
*
töitä,töitä ja töitä.ei ehdi tänäänkään opiskelemaan.onnea vaan tenttiin.
2012 Cinod & Brasov
At Brasov. Back in 2012. Exhausted. More info after lunch, shower n rest.
*
Ihana illallisravintola, ranskalainen ruoka, ankanrinta, romanialainen viini, cuvee uberland
*
*
“My” transsilvanian cat. He lives in the Hungarian village of Cinod and slept in our cabin:)
*
Transsilvanialainen nettikahvila. Sen “omistaja” Balasz sekä työparini töissä.
*
Viimeksi kun kävin Brasovssa, pidin tätä jumalan hylkäämänä paikkana, joka on pysähtynyt 1970-luvulle. Tänään tää on huippumodernin maailman edelläkävijä. Näkökulma vaihtuu tulosuunnan mukaan.
*
Ensimmäinen sade ja ukkoskuuro. Lempikelini kuvata tää ukkosen jälkeinen auringonpaiste yhdistettynä tummansiniseen taivaaseen, mutta pakko saada lepo väliin.
2013 Helsinki
Keikka, kokous, kuvankäsittelyä.
*
Kipitti Albertinkadun Punavuoren päähän ja huomas sitten että pitikin olla Abrahaminkadulla ja juoksi sen toiseen päähän. Hyvin alkoi tämäkin päivä. Jos nyt sitten kuitenkin kävis edes vaihtamassa villapaidan johonkin vähän kevyempään kun kesä näemmä palasi.
*
Kun on alusta alkaen myöhässä, on joka paikasta myöhässä. Pari puhelua pitäis soittaa mutta ei saa ihmistä kiinni ja kokous alkaa ihan kohta. Apua antakee lisää aikaa!
*
No nyt on parempi työpöytä!
*
Jos pikkuhiljaa olis illallissalaatin aika, meilien purku ja unille. Aamulla Turkuun.
2014 Helsinki
*
Hyvää matkaa vanha rouva, lepää rauhassa Lady
*
Kaverin seinältä kopioitua, purki sanoiksi niin hyvin tämän viime päivien ärsytyksen, että lainaan valmista tekstiä:
“On nyt kaksi päivää oksettanut tämä asia. Niin paljon kuin poliittinen historia kiinnostaakin ja niin paljon kuin yleisesti ottaen kirjojen toivonkin myyvän, tämä tekee poikkeuksen. Huomio. Eeva Kuuskoski-Vikatmaan (nyk. Kuuskoski) ensimmäinen vauva oli kuollut synnytykseen. Se asia ei estänyt Viinasta ja kumppaneita kiusaamasta imettävää ministeriäitiä.”
*
Apua tätä kiirettä. Uutta hommaa kertyy nopeammin kuin ehtii hoitaa vanhoja alta. Saisko sihteerin! Edes hoitamaan tilaukset tai laskutuksen tai jotain, mitä tahansa!
Seuraavaksi hoidan kyllä meilitarjoukset, koska kirjoittaessa voi syödä purkin rahkaa, toisin kuin puhelimessa puhuessa.
*
Tässä samassa kiireessä tulee kätevästi joulukin vietettyä, kun kahvi on loppu, mutta kaapissa on vanhaa kardemummakahvia.
*
Pientä rajaa nyt niihin viininjuontipäivityksiin kun ihminen tekee vielä töitä!
*
Ei tätä nyt kovin aikaiseksi työpäivän lopettamiseksi voi sanoa, ja vielä pitäis askarrella paskarrella yksi esite ja pari laskua, mutta en ala. Siirryn viinin ja ruuan pariin! Kiitos, multumesc, thank you & obrigada, päivän kaikilla työkielillä.
2015 Nagasaki
Seuraavaksi oli tarkoituksena kiivetä Mount Asolle, joka on yksi maailman suurimmista aktiivisista tulivuorista.
No, en kiipeä, koska se päätti olla juuri nyt erityisen aktiivinen ja patikointireitit ja köysirata on suljettu.
Onneksi siirsin lähdön Nagasakista tämän aamun sijaan huomiselle, etten turhaan matkannut yhdellä lautalla, kahdella junalla ja kolmella bussilla Asolle.
Aloitetaan siis reittisuunnitelmat alusta.
Ehkä palaan alkuperäiseen Beppu – Miyajima – reititykseen.
Ehdin jo varata aamulla majapaikan Beppuun keskiviikosta alkaen, mutta onneksi se on muutoskelpoinen.
Japanin luonnonvoimat haluavat näköjään koetella mua nyt kunnolla.
Että maanjäristystä vielä odotellessa.
Kommenttini:
Paitsi että majapaikkoja ei ole vapaana kummassakaan. Leirintäalueella saattais olla tilaa, mutta 10-15 asteen yölämpötiloissa ei oikein nuku pelkällä teltalla ja makuupussin ostamista ei laskettane säätiön apurahaperusteissa majoituskuluksi.
Voi elämä tätä jatkuvaa säätämistä ja muuttamista.
*
Kun istuu 12 tuntia koneella, saa varattua viikoksi majoitukset (kolmesta eri majatalosta kun on täyttä) ja yhden lennon, mutta ei ladattua sen boarderia.
Luovutan ja mietin jaksaisko käydä lauantain kunniaksi juomassa jossain lasillisen viiniä.
Kommentit:
Kaveri: tykkäys viinille!
Minä: Kävelin neljä kilometriä löytämättä paikkaa johon olis huvittanut mennä, joten hain kaupasta kolmen euron viinin ja tulin kämpille 
*
Ihme populaa. Tulin ite kämpille viinin kera ja kämppiksetkin hiihteli tänne ajoissa nukkumaan, vaikka muka lähtivät viettämään lauantai-iltaa.
Eikä me kaikki olla edes vanhoja. Maassa maan tavalla. Pitkät duunipäivät vaatii veronsa. (Joskin nuo painoi sen 12 tuntia telakalla, minkä mä roikuin netissä varaamassa kämppiä ja lentoja).
2016 Helsinki
Ai niin, ruokapäivitykset!
Testattiin ihan reseptillä punajuurihärkäpapupaistosta.
Sinänsä ok, mutta jäi kaipaamaan lihaa tai edes rasvaa.
Aateltiin antaa uusi mahdollisuus, mutta funtsittiin tätä outoutta; miksi nykyään annetaan vegaanireseptejä, mitkä eivät välttämättä ole niin kovin herkullisia ja kuitenkin sekasyöjänä tulee vedettyä kasvispäiviä ihan normiruokavaliolla.
Lihansyöjä syö vain lihaa??!
Kommenteista:
Tunnetusti vegeruuasta kirjoittaessa kommentit lähtevät laukalle, joten lainaan nyt tähän vain alun selventävää osaa.
Kaveri: Olikohan se niin että tutkimusten mukaan 55 % suomalaisista syö jokapäivä lihaa. Eli siks kait niitä ohjeita jaetaan
Minä: Pointti oli siis siinä, että kun herkullista kasvisruokaa voi tehdä helposti ja edullisesti, mutta sitten viljellään reseptejä, joista jää tunne, ettei ruuan ole tarkoituskaan olla hyvää.
Eiköhän lihansyönti vähenisi, jos ihmiset oppisivat tuntemaan hyviä kasvisruokia.
Tuli vain mieleen kun me syödään lihaa, mutta ei joka päivä ja tähän asti omat kasvisruuat ovat olleet hyviä ja nyt sit tuon jonkun vegesivun ohjeella ruuasta tulee epämääräisen näköistä mössöä ja maku ja rakenne ovat sellaisia, että toimisi paremmin lisukkeena.
*
Kansainvälinen Punainen Risti varoittaa: väkivaltaisia kansannousuja nähdään pian Euroopassa
Kommentit:
Kaveri 1: Muistan tämän uutisen…
Minä: Ja mitä on tapahtunut. Juttua on päivitetty viime vuonna. Poliittinen kehitys on kulkenut vain tuon uhkakuvan suuntaan.
Kaveri 1: Mietin silloin (ja tästä oli keskustelua), että ICRC:ltä ei kovin kevyin perustein tuollaisia ulostuloja irtoa. Hätkähdytti se, miten vähän tuo sai huomiota.
“Suurin huolenaiheeni on, että Syyrian hallitus uskoo yhä voivansa voittaa sodan. Se jättää hyvin vähän jos lainkaan neuvotteluvaraa. Etnisten ja uskonnollisten jännitteiden lietsominen ei ole ollut Syyrian kriisin keskiössä, mutta houkutus kasvaa, kun sotilaallista ratkaisua ei ole näköpiirissä. Merkkejä tästä on jo näkyvissä. Ja se on resepti pahimpaan.”
Kaveri 2: Mikä on “eurooppalaisten yhteiskuntien perinteinen solidaarisuus”? Jos ihan oikeasti ajatellaan, niin Eurooppa on nyt *paljon* rauhallisempi ja vakaampi paikka kuin minun nuoruudessani. Silloin jylläsivät IRA, ETA, Baader-Meinhof (Punainen armeijakunta), Punaiset prikaatit, Musta syyskuu ja kymmenkunta pienempää terroristiporukkaa. Italian ja Espanjan pääministerit murhattiin, pienempiä poliitikkoja ei kukaan kait ehtinyt laskeakaan. Olympialaisissa järjestettiin pienimuotoinen sisällissota, ja about 15 ihmistä kuoli (Munchen)…..
“Eurooppalaisten yhteiskuntien perinteinen solidaarisuus”, juu jumalauta….
Kaveri 1: Tähän se tuossa tekstissä viittaa:
“Euroopan vauras eliitti näyttää keskittyvän miettimään, miten he voivat maksaa vähemmän veroja. Yhteiskunnan tuhoon vievä rappio alkaa, kun poliittinen ja taloudellinen eliitti eivät enää edistä yhteistä hyvää. Me näemme, miten Euroopassa yksityistetään kiivaasti terveydenhoitoa, koulutusta, kaikkia palveluja.”
Ja niistä mainitsemistasi ilmiöistä huolimatta Eurooppa on toisen maailmansodan jälkeen ollut mielestäni rauhallisempi ja vakaampi kuin nyt.
Kaveri 2: Mikään fakta ei kuitenkaan taida tukea mielipidettäsi.
Kaveri 1: Tukee kyllä, valitettavasti. Esim. Suomea koskien:
Juuri luin uutisia. Hallitus aikoo leikata vanhuksilta ja vammaisilta, sekä lasten- ja nuorisopsykiatriasta. On tieteellistä näyttöä (faktaa) siitäkin, miten yhteiskunta muuttuu epävakaammaksi, kun vanhuksista ja vammaisista ei pidetä huolta, mutta erityisen selvä esimerkki on se, millaisia seurauksia on lasten ja nuorten mielenterveyden kustannuksella tapahtuvista säästöistä.
Minä: Mitä on eurooppalaisten yhteiskuntien perinteinen solidaarisuus: Esimerkiksi sitä, että meillä on pyritty edistämään hyvinvointiyhteiskuntaa, kavennettu luokkaeroja tasa-arvoisella koulutuksella jne.
Sillä ei ole mitään tekemistä sotien kanssa tai itsenäistymispyrkimysten kanssa.
Solidaarisuus on perinteisesti vahva arvo Euroopassa ja juurikin tuo itsekkyyden nouseminen hyväosaisten keskuudessa tuhoaa sitä arvoa ja heikentää yleistä hyvinvointia.
Ja kyllä, se historia kannattaa tosiaan tuntea, sen avulla voidaan välttää monien virheiden toistumista. Tai sitten voidaan olla välittämättä ja katsoa uudelleen mitä tapahtuu kun ihmisiä aletaan jaotella esimerkiksi etnisen taustan tai uskonnon perusteella tai jättämällä köyhin väestö kouluttamatta tai terveyspalvelut saamatta.
Tai voidaan jatkaa solidaarisella linjalla, mihin kuuluu työehtosopimusten noudattaminen, heikompiosaisista huolehtiminen jne.
Tai sitten katsotaan mitä tapahtuu kun kuitataan solidaarisuus tarpeettomana, ei-eurooppalaiseen arvomaailmaan kuuluvana. Siinä saa sitten kyllä huutaa jumalautaa, mutta auttaako se.
Kaveri 1: Minussa on jotain vasemmistolaista, jotain vihreää ja liberaaliakin. Mutta se, mikä osa minusta tuon solidaarisuuden perään huutaa, on porvari minussa. Porvarillisen elämän mahdollistavan yhteiskuntarauhan halvin hinta on solidaarisuuden harjoittaminen tuossa merkityksessä. Miten porvarihallitus voi olla näin sokea ja laskutaidoton kuin tämä nyt istuva?
2017 Olhon
Siperialaiset nauttivat talonsa, autonsa, saunansa ja teensä hullun kuumina.
Niinpä se sitten iski taas flunssaoireet (ja vei unet) kun hyppi eilisen edestakas kuumasta autosta kylmään ulkoilmaan.
Mutta ibuprofeeni nassuun ja töihin!
Kellohan tulee täällä jo kuusi, en mä niin kuumeinen ole, että yöllä töihin lähtisin 
Alkuun vain pari tuntia kuvausta, koska majatalomme tarjoaa hintaan kuuluvan aamiaisen kello 9. Sitä ei kannata missata, tarjoilu on runsaskätistä; eilen sai leipää, lättyjä ja pari paistettua munaa. Teestäkin saa valita mustan tai vihreän (en siis joudu juomaan kitkerää mustaa, first world problem kiittää).
Kommentit:
Kaveri: Tyhmästi tuli mieleen, että kanat ei muni jos on liian kylmää. Millähän tavalla siellä mahdetaan lämmittää kanaloita pitkän ja kylmän talven aikana?
Minä: Hyvä kysymys! Jos kielitaito riittäisi, kysyisin 
mutta eiköhän ne niidenkin tilat lämmitä.
Täällä ei ainakaan tarvi kastella kanoja, kuten australialaista pientilaa hoitaessamme piti tehdä 
*
Kommenteista:
Kaveri 1: ah, nice memories from that place
Kaveri 2: On se kummallista, että matkustaa vaikka maailman persiiseen, niin aina on tarjolla sipulia, sitruunaa, tomaattia ja jos jonkinlaista lihaa. Eikö siellä saa edes mammuttia raskasöljymarinadissa?
Kaveri 3: Kiva kun taas hymyilyttää 
Minä: Hymy ei ole ehtinyt hyytyä missään vaiheessa tai no, ehkä se, mutta rohkeus ja usko tulevaan ei ole hyytynyt.
Kyllä sitä elämässä saisi vastoinkäymisiä murehtia jos sille linjalle lähtisi
*
*
Tällä kertaa odotin Olympukselta reilun viikon vastausta, mitä tehdään kameran kanssa, joka palaa huollosta entistä enemmän paskana.
Välikyselyyni vastaus oli, että selvitetään ja koita napauttaa sitä valintakiekkoa (vasaralla??). (Ja ohje viittaa tyyppivikaan).
Tänään tuli sitten sama vanha vastaus, että takuu on voimassa Euroopassa, mutta Japanissa pitää huollattaa omalla rahalla.
Kysymykseni viikko sitten oli siis se, että voivatko lennättää mulle Siperiaan uuden/vaihtolaitteen, jos lennätän täältä (Venäjällä takuu voimassa) laitteen uudelleen huoltoon.
Nyt ei enää riitä kärsivällisyys. Totesin, että jos ihan tosissaan tämän vastauksen rustaamiseen saatiin kulutettua näin kauan aikaa ja jos ihan tosissaan laitetta, jolla on takuu voimassa, ja joka on reistannut kuukauden ikäisestä asti, ei saada takuuhuollettua, niin en taatusti maksa itse korjausta, vaan hyllytän laitteen ja menen ostamaan uuden rungon, joka ei sitten ole merkiltään Olympus.
Kerroin myös, että kilpailijalla huollot (takuun ulkopuolellakin) on saatu tehtyä muutamassa päivässä ja siksi aikaa on saanut vaihtolaitteen. Harmittelin myös, että Olympusta ostaessa tutkin teknisiä tietoja pitkään ja hartaasti, enkä älynnyt kysellä ollenkaan huoltokokemuksia.
Tässä ei ihan just nyt olis varaa alkaa hankkia uusia kalustoja kun tuota velkaa on jo ihan riittämiin ja tämä perheemme työllisyystilanne ei ole nyt ihan 100%, mutta ei niitä tulojakaan saa hankittua ilman luotettavaa kalustoa. Saamarin lelut.
Tai sitten ohjeistan Helsingin vuokralaisemme kaivamaan esiin vanhan työjuhtani Nikonin ja lähettämään sen DHL:llä Japaniin.
Sulkimen laukaisumäärät lienee ylittäneet kohtuullisen rajan jo kauan sitten ja luulin päästäneeni sen jo eläkkeelle, mutta yhä vain se vaikuttaa luotettavimmalta peliltä.
Ja kollegat jotka jaksoivat lukea vuodatustani tänne asti, niin vinkatkaas mitkä Nikon puoliammattirungot olis sellaisia, että uskaltais ottaa työkäyttöön mikäli kaupoille on lähdettävä. Ei tässä konkurssissa nyt lähdetä mitään deevitosia hankkimaan.
Että jos olis joku kohtuuhintainen D4:n pikkuveli tms.
Ja ei sit kele mtään leluja!
Mutta toki noi muovirungot sopis paremmin tähän 7 kg:n reppuelämään, että kassiin saisi vaihtovaattetkin kaluston lisäksi.
*
Aamulla lähdettiin kuudelta töihin, nyt kello on kaksi yöllä, enkä ole vieläkään saanut hitaalla wifillä kuvia siirrettyä pilveen, että saisin siirrettyä uusia kuvia koneelle. Huoh.
Otin mä ne parin tunnin torkut kuitenkin päivällä.
Ja nyt meen hetkeksi yöunille kun 18 tuntia töitä alkaa olla aika maksimi flunssaiselle.
Että tälläistä downshiftausta taas tänään.
Aamulla nokka kohti Listvyankaa.
Nettiin päässee aamun jälkeen seuraavan kerran sunnuntaina.
Hyvää loppuviikkoa jengi!
2018 Tampere
Saimme juuri elämäämme yhden kokonaisen ylimääräisen viikon!
Selitin äidille aikataulujamme, että ollaan ensi ja seuraavan viikon viikonloput Helsingissä tyhjentämässä asuntoa ja lennetään sitten takaisin kotiin Belgradiin heti 1.11.
Hän sitten ihmettelee, että missä te sitten sen viimeisen viikon olette, jos lähdette Helsingistä 22.pv.
Mmmmikä 22.?
Mutta toden totta, ennen 29.pv alkavaa viikkoa on myös 22.pv alkava. Jännä!
Pitäisiköhän siirtyä takaisin kalenterinkäyttöön tai joku päivä unohdan mennä lennolle tai juttukeikalle.
Mutta aika mahtavaa tällainen ylimääräinen viikko!
Voimme jopa ehtiä tavata useamman ihmisen kuin kuvittelimme ja selvitä töistä ilman kellonympäripäiviä.
2019 Belgrad
Miettiessäni tässä miten saada itkevä Piipis kotiin katolta, eikä unikaan sen vuoksi tule, on hyvää aikaa kommentoida tätä G. Thunberg -aihetta, mihin olen niin kyllästynyt, etten ole viitsinyt edes osallistua keskusteluun aiemmin.
En kertakaikkiaan jaksa, enkä käsitä tuota keskustelua Thunbergin ”terveydestä”, ”häiriintyneisyydestä” tai vastaavasti edes hänen nostamistaan jalustalle.
Kuuleeko ja kuunteleeko kukaan viestin sanomaa?
Nuoret ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta.
Asian pihvi on siinä voiko asialle vielä tehdä jotakin ja voi tai ei, aina kannattaa yrittää.
Milloin meistä keski-ikäisistä tuli niin itsekkäitä, että lakkasimme välittämästä siitä, millaisen maailman me jätämme jälkeemme seuraaville sukupolville?
Siinä kohtaa kun kommentit alkoivat olla luokkaa ”Ei kiinnosta, en ole elossa 40 v päästä” oli jo tartuttava tähän voimakkaita tunteita synnyttävään ilmiöön.
Se ilmiö vaan ei ole Greta Thunberg, se ilmiö on ilmastonmuutos.
Lopetetaan vastakkainasettelu setämiehet vs. häiriintynyt teini ja katsotaan jokainen peiliin miten voitaisiin toimia yhteisen edun eteen. Puhutaan itse asiasta, ei henkilöstä.
*
Naapuri, joka ei ollut eilen innokas auttamaan, tuli aamupäivällä tuomaan eläinpelastuspalvelujen puhelinnumeroita selittäen, että kissa on sateessa. Oli siis vihdoin tajunnut, ettei Nero huvikseen katolla kilju.
Kaksi muuta naapuria tuli avuksi ja toinen kiipesi katolle, mutta Nero ei ollut enää siellä.
Kolmen yön jälkeen se oli keksinyt reitin alas ja Ismo löysi sen naapurikadulta.
Eilen ruokaa katolle heitellyt nainen tuli äsken koputtamaan ovelle huolissaan. Kun näki Neron, liikuttui melkein kyyneliin ja halusi ottaa Piipistä kuvan lähettääkseen sen äidilleen, joka oli pelännyt Neron pudonneen ja kuolleen.
Mitä tekee Piipi? Syötyään ja nukuttuaan kiljuu, että ulos pitäisi päästä.
Just nyt ei tee mieli päästää sitä. Moneenkohan desibeliin pitää antaa nousta, ennen kuin on luovutettava ja päästettävä se ulos.
Kanakin on jo uunissa, että Nero saa herkkuruokaansa.
2020 Belgrad
Kappas. Tästä kolme vuotta. Nikonin sitten taas ostin. Tuossa hiljattain päätin antaa toisen mahdollisuuden Olylle ja tilasin bloggaajakollegan alekoodilla uuden. Miten sitten menikään. Yritin kaksi tuntia, mutta sivu kaatui aina maksuvaiheessa. Otin yhteyttä puljuun ja he kertoivat, ettei voi maksaa luottokortilla ja tilisiirrot onnistuvat vain Suomesta. Mullahan siis on luonnollisesti suomalainen yritystili. Ja luonnollisesti eka vastaus oli, että tarkistavat luottotiedot. Jaha, nehän mulla on kunnossa. Ehdotin, että teen tilisiirron ja kun raha näkyy, laitteen voi toimittaa siskolleni Helsinkiin, ettei tarvi tänne maailmalle lähetellä. Ei kuulemma onnistu. Ei sitten mennyt kovinkaan pitkään kun Olympus ilmoitti lopettavansa koko kamerabisneksen. Bella ciao sitten vaan.
Tässä liitteenä tuo 2017-postaus, joka alkaa “Tällä kertaa odotin Olympukselta reilun viikon vastausta, mitä tehdään kameran kanssa, joka palaa huollosta entistä enemmän paskana.”
2021 Belgrad
Aina kysytään kenen julkkiksen haluaisit tavata tai kuka on esikuvasi.
En ole koskaan osannut vastata kysymykseen.
Nelson Mandela? Obama? Jotain muuta ylevää.
Mä en ole koskaan keksinyt mitään omaa toteemiläintäni tai muuta seurattavaa tyyppiä.
Sit tajusin! Gary Larson!
Mä haluan tavata Gary Larsonin!
*
Nyt kun ollaan takaisin Montenegrostakin, on aika palata kirjoittelemaan ruokamatkastamme Maltalle. Jos tämä Välimeren alueen ehkä heikoimmin tunnettu, mutta sitäkin herkullisempi keittiö kiinnostaa, seuraa tätä blogini Facebook-sivua, niin saat lisää infoa ja tarinoita Maltalta.
Please be seated for takeoff lisäsi kuvan albumiin: Malta
*Yhteistyössä Visit Malta
Maltalainen ruoka on tosi monipuolista, koska se ammentaa niin monen maan keittiöistä.
Luonnollisesti sisilialaiset maut ovat täällä tuttuja, mutta mukana on vivahteita myös ranskalaisesta keittiöstä ja maustamisessa näkyvät arabialaiset vaikutteet. Ovatpahan brititkin jättäneet jälkensä Maltalle iltapäiväteen muodossa.
Tämä kuva on Mgarrin lähistöllä sijaitsevan Farmers Barin keittiöstä. Paikka on maanviljelijöiden osuuskunnan omistama ja tarjoilee maltalaisia perinneruokia erittäin kohtuulliseen hintaan, noin vitosella.
Lämmin suositus tälle, jos vierailet vaikkapa vieressä sijaitsevilla tuhansia vuosia vanhoilla Skorban temppelin raunioilla, jotka muuten ovat UNESCOn maailmanperintökohdelistalla.
Meille retken Farmers Bariin tarjosi Visit Malta.
P.s. Me innostuttiin maltalaisesta ruuasta niin, että kokattiin tänään oma variaatiomme patata fgatasta, yrttimaustetuista perunoista.
2024 Unkari & Slovakia & Tsekki
Tanja Mikkola on paikassa Omv-M1.
3. lokakuu 2024 ·Óbarok, Fejér, Unkari
*
Kodin taulu on muuttunut liikkuvaksi tauluksi, wauuu!
Välillä pitää kyllä huutaa ja tänään otettiin rauhoittavaakin kun valjaat alkoi ahdistaa.
(Ei tullut oksua kun pistettiin suoraan kurkkuun. Ilmeisesti aiemmat kerrat oksetti itseään tahallaan kun ruoka maistui myrkylliseltä.)
Nyt matkalla kohti Brnota.
*
*
Tanja Mikkola on paikassa Bratislava, Slovakia.
Neron maa numero 4 eli Slovakia. Bratislavan ohitus piti tehdä vähän piilossa koska oli elämän ensimmäinen pelottavan hämärä tunneli.
*
Tanja Mikkola on paikassa Tšekki.
Neron maa nro 5 (ja päivän kolmas maa) eli Tšekki. Joko täällä tulis uni vai odotellaanko Puolaan asti.
*
Porukat meni ostoksille, pienelle tuli vihdoin uni. Pötkötellään täällä parkissa, juodaan sit päiväkahvit ja jatketaan Puolaan.
Tavoitteena ajella n. 600 km/h päivä, mutta kyllä tässä vielä aikaa menee.
*
Ajon jatkaminen unien jälkeen sai pienen hermot kiristymään.
Jäätiinkin Tšekin puolelle ja huomenna sit Puolan läpi.
Nero jatkoi unia, joten annan nukkua ja katsellaan parin tunnin päästä ruokailua ja laatikolla käyntiä ja toivotaan kaikille unia ens yölle, niin jaksetaan.
Ihan hyvin päästiin kumminkin tänään etenemään.
*
Kommentit:
Kaveri 1: Mä oon jäänyt ihan koukkuun tähän matkakertomukseen. Tekisi mieli ehdottaa, että jäätte matkustamaan ympäri Eurooppaa! 
Minä: tuossa just eilen tokaisin, että ehkä Tampereelle mennessä Nero on oppinut tykkäämään tästä niin, ettei suostu jäämään paikoilleen ja joudutaan kiertään Lapin kautta.
Mä olisin kyl aika valmis kotiin kun en ole nukkunut minään yönä yli kahta tuntia.
Nero nousee ulvomaan kun me mennään nukkuun. Ainoa keino saada se olemaan hiljaa on se että juttelen sille. Max 30 sek tauot sallittu.
Ts. yritän antaa kuskille unitunteja ja täällä sitä taas istutaan katselemassa ohiajavaa rekkaliikennettä ja höpisemässä kissalle 
No joo, annettiin me sille puolilta öin rauhoittavaa ja sen voimin nukkui mua jalasta kiinni pitäen tunnin verran ennen kuin jatkoi kiljumista.
Kaveri 2: samoin
Kaveri 3: Voi pientä kultaa 
2025 Tampere
Vuosi sitten viiletettiin Neron kanssa kohti Suomea.
(Tässä oli kelana nuo viime vuoden kuvat.)
