25.2. muistoja ei voi tiivistää yhteen otsikkoon. Tälle päivälle on paljon suuria tunteita ja tapahtumia. Kuin myös matkoja ympäri maailman. Uusi-Seelanti (kahdesti!), ensimmäinen Balin matka, Brasilia, Belgrad ja muistoja Ukrainasta. Pari tärkeää syntymäpäivää, toiset juhlien, toiset vain muistaen.
Oppi-isäni, valokuvauksen guru MJK vietti syntymäpäiviään jo eilen, mutta koskapa viime vuonna juhlimme niitä aamuun asti, on päivitys aiheesta tehty vasta tänään.
Ne toiset syntymäpäivät olisivat nuoruudenystäväporukkamme tärkeän hahmon viisikymppiset, mutta hän lähti tästä maailmasta aivan liian varhain, jo 30-vuotiaana.
Tänään olemme myös ihastuneet ensimmäisen kerran sekä Uuteen-Seelantiin että Baliin.
Ensin mainitussa olemme matkustaneet tähän aikaan jopa kahtena peräkkäisenä vuonna. Siellä Balillakin olemme olleet muutaman kerran uudelleen, mutta ei aivan juuri tällä päivämäärällä.
Myös Rion muistot jatkuvat. Sekä valitettavasti Ukrainan.
Vähemmän yllättävästi Facebook-muistojen sijaintipaikkoina ovat olleet myös kotikaupunkimme Tampere, Helsinki ja Belgrad.
25.2. muistoja ei voi tiivistää yhteen otsikkoon
2010 Tampere & Helsinki
lähtee Hesaan kunhan saa kasan kuvia käsistään ja pakattua evakkotavaroita
(2024: putkiremontti alkoi.)
*
kiroaa taas veeärrää tampereen asemalla. taas jäi yöunet lyhyeen mut ehkä täältä aamux pääsee helsinkiin
2011 Tampere & Helsinki
ihmettelee kun juna lähti taas vain 6 min myöhässä. puol kympin pendoa kannattaa näemmä suosia. vielä kun verkko toimis kunnolla niin sais hoidettua vähän töitä matkalla niin ei tarvis koko viikonloppua duunata kipeänä.
*
juna myöhässä ja vain seisomapaikkoja tarjolla. just sitähän täs kipeänä työpäivän jälkeen kamavuoren kans kaipaskin
2012 Helsinki
7 kaupan saldo oli buddha. ja pari muuta tarpeellista tavaraa. radiota sen sijaan ei saatu koska stocka on muuttunut neukkutavarataloksi missä tuotteita pitää odottaa kuukausi. eipä sitten käytetty kantisalekuponkia.
(2024: Heiii, kato Ismo, 12 vuotta buddhan ostosta. Se täytyy tuoda Tampereen kotiin!)
2013 Jimbaran & Ubud
*
Myrskyisä yö ja päivä valkeni samanlaisena, mutta ei se meitä haittaa, me matkaamme sisämaahan Ubudiin.
*
Tää Bali vois hyvinkin olla se. Siis paikka mitä oon etsinyt kodikseni koko elämäni. Kun sanottiin paikallisille että mieluummin 2 v kuin tää 2 vkoa, ne vastas “why not”, niin why not? Tropiikki yhdistettynä estetiikkaan, olen myyty!
*
Totesin tänään eräälle taiteilijalle, että olet vanhin lapsi (koska kertoi ristimänimensä olevan Wayan), tyyppi sanoi ensin “tottakai”, kääntyi sitten katsomaan mua ja kysyi “miten tiesit”. Ilmeisesti miljoonat turistit tällä ei opettele edes kulttuurin alkeita, koulutuksesta huolimatta.
2014 Rio de Janeiro
Takas kotona klo 1.30. Nelisen tuntia faveloiden portaita kapuamassa, päälle muutaman tunnin sambatreenit. Voi vähän tuntua jaloissa huomenna. Mutta keikalle klo 8 ja illalla taas treeneihin. Ihme on jos ei kunto kohene ja kilot karise!
2015 Helsinki
Kestosuosikki lounaaksi: Karpaattien pähkinähillo turkkilaisella jugurtilla.
*
Nyt on Tallinnan matkakin varattu. Pisteet eivät riittäneet siihenkään, mutta eipä tuo 16€ paha ole muutenkaan. Se on nopeasti säästetty tuliaisissa.
2016 Helsinki (ja postaus Tampereelta)
Vietimme tänään Matti Litukan läksiäisiä Jokesin hallituksesta. Muistimme Mattia John Nurmisen historiallisten karttojen perusteoksella. Täytyy sanoa Ismo Lehtonen ja Tanja Mikkola – Heinätori oli loistava valinta. Maukasta ruokaa, intiimi historiallinen tila ja palvelu. Täys kymppi minulta.
(2024: Jätän tästä kaverin postauksesta kuvan pois, koska ei tämä muutenkaan meihin liity. Tekstin pistän silti, koska haluan edelleen vinkata ihanasta Ravintola Heinätorista. Tampereella siis.)
2017 Queenstown
2018 Tongariro
This is why I love New Zealand!
Haave toteutui ja Tongariro Crossing vihdoin patikoitu!
Välillä nelivetoa ylös ja pyllymäkeä alas, mutta ihan älyttömän hienot maisemat!
Näiden mestojen vuoksi olen ihastunut Uuteen-Seelantiin.
*
Keräämme palaneet naamamme ja kapuamme kipein reisilihaksin ja sydämin Aucklandin bussiin.
Alkaa olla taas tämäkin Uuden-Seelannin reissu taputeltuna.
Pssst… jos haluat lukea lisää Tongariron patikoinnista ja katsella parempia kuvia, kurkkaa tänne.
2022 Belgrad
En voinut jättää ystäviä pelkäämään yksin yöhön pimeään.
Valvoin viestien Ukrainaan.
Siinä sivussa kirjoitin tämän artikkelin, joka on sekoitus omia muistojani aikojen takaa, sekä ystävämme avunpyyntöjä Kiovasta juuri nyt.
Meistä jokainen voi auttaa ukrainalaisia jollakin omalla tavallaan. Minun keinoni on jakaa tietoa.
Vaikka et koskaan lukisi blogiani, pyydän, että lukisit nyt. Mieluiten vielä jakaisitkin tämän tekstini.
Siitäkin huolimatta, että tämä ei totisesti ole tekstieni parhaimmistoa, asia on tärkeä.
Ei jätetä Ukrainaa yksin, eihän?
Mitäkö tein viime yönä?
Yritin pitää yhteyttä Kiovaan ja pysyä kartalla tilanteesta.
Kasasin vanhoja Ukrainan muistojani ja ystävien tämänhetkisiä tilannekartoituksia ja avunpyyntöjä tähän postaukseen.
Pahoittelen mahdollisesti sekavalta kuulostavaa artikkelia, piti kirjoittaa tavallista vauhdikkaammin, eikä ollut aikaa laajempaan taustoitukseen. Väsymyskin tiukentaa otettaan, mutta en voinut nukkua jättäen pulaan ystäviämme Ukrainassa.
Nyt on otettava pienet torkut.
#ukraina
*
Belgradin Trg Republikalla oli eilen mielenosoitus Ukrainan sotaa vastaan.
Sen järjestivät yhdessä Serbiassa asuvat venäläiset ja ukrainalaiset.
Meillä on vielä toivoa.
2023 Tampere
MJK
Sinnikkyys, periksiantamattomuus.
Tahto tehdä oikein, kyky tehdä hallitusti väärin.
Oppia ja opettaa.
Nämä sanat tulevat ensimmäisenä mieleeni, kun ajattelen opettajaani, alan gurua, seitsemällä vuosikymmenellä valokuvausta opettanutta Matti J Kalevaa.
Mutta eivät MJK:n opit ole koskaan olleet pelkästään valokuvausoppeja.
Ne olivat ja ovat myös elämänoppeja.
Eilen saimme viettää Masan kasikymppisiä satapäisellä joukolla. Samalla juhlistimme hänen kirjajulkkareitaan.
Saimme myös konkreettisen muistutuksen opiskeluajoistamme:
MJK halusi toteuttaa viimeisen keikkansa (näin hän itse sen nimesi) kuvaamalla meitä entisiä oppilaitaan.
Aivan kuten 90-luvulla (tai kuka nyt milläkin vuosikymmenellä tutkintonsa suoritti tai jätti leikin kesken) me oppilaat olimme jo erittäin valmiita nukkumaan, kun Matti veti sinnikkäästi projektia päätökseen.
Kuvaukset loppuivat kello kolme aamuyöllä.
Toisin kuin silloin aikoinaan, tällä kerralla me oppilaat emme lähteneet jatkamaan omia harjoitustöitämme tuodaksemme ne aamulla näytille (rättiväsyneinä ja ehkä pelkokin persuksissa), vaan suuntasimme baariin, 39 minuuttia ennen pilkkua.
Tai ainakin muutama meistä, joiden piti odottaa aamun ensimmäistä bussivuoroa kotiin (tai ”kotiin”) päästäksemme (mä meen vasta Airbusilla).
Siitä kuvauksesta:
Matti pyysi jokaista miettimään kuvaansa varten millaisena haluaa tulla nähdyksi.
Ainoastaan kameran takana viihtyvänä ensimmäinen ajatukseni oli, etten halua tulla nähdyksi.
Masan kuvaamaksi tuleminen voitti.
Menin kameran ”väärälle puolelle”, mutta teemasta kiinni pitäen:
En halua tulla nähdyksi, haluan tehdä muita – asioita tai ihmisiä – näkyväksi.
Olla oma itsensä, persoona kaikkine piirteineen, nöyristelemättä ja intohimolla.
Senkin lisäisin MJK:n oppeihin.
Mutta! Hunsvottimainen taiteilijuus sallittiin vasta kun sille oli perusteet. Näyttö osaamisesta.
Matti oli vaativa opettaja, mutta hän vaati vain niiltä, joissa näki potentiaalia.
Eikä hän koskaan vaatinut koulua varten.
Ennemminkin testasi kenellä on intohimoa ylittää keskinkertaisuus.
Mestariksi tuleminen ei vaadi kunnianhimoa, se vaatii intohimoa.
P.s. NYT menen nukkumaan.
Hyvin samanlaisin fiiliksin kuin muinoin.
Takki tyhjänä, mutta inspiroituneena.
P.p.s. laitan pari kuvaa/videota kommentteihin.
En ehkä jaksa just nyt heti, mutta tässä jossain vaiheessa.
Laittakaapa kollegat myös, jos tulitte kuvanneeksi.
Ainakin Lissulla on meistä söpö selfie!
Kiitos Matti.
Oli ilo ja kunnia olla mukana juhlistamassa tärkeää päivääsi.
Kiitos kollegat.
Oli ilo ja nähtäiskö useammin?
Kommenttina:
Ankaraa MJK-tietovisan oikeiden vastausten pohdintaa Ville Wikstedt kanssa.
📸: Tiina Puputti
Juhlakalu Matti J Kaleva kirjoittaa omistuskirjoituksia kirjaansa.
📸: Tiina Puputti
