Madagaskarin kokoinen pihvi ja muuta ruokamatkailua. Visiitti Suomeen kodinraivauksen hengessä meinaa viedä hermot.
Muistoja Budapestista, Pariisista, Belgradista, Köpiksen kentältä ja tietenkin Tampereelta ja Helsingistä.
Facebook-muistot, jälleen editoimatta ja sensuroimatta, ole hyvä!
24.5. Madagaskarin kokoinen pihvi
2011 Budapest
huh. työpäivä vihdoin takana ja aamukasi jatketaan. käy vähän voimille kuumeiselle mut kyl tämä tästä…
*
flunssa ei hellitä mut keikat alkaa jarjestya. ja voihan olla et saadaan lisäaikaakin jos jumitetaan tuhkapilven takia.
2012 Helsinki & Espoo
sulkeutuu kahdeksi päiväksi espoolaiseen auditorioon. Ettei vain saisi auringonpistosta.
*
kuuden viikon tietämättömyys päättyi. ei muuta kuin uutta iphonea ostamaan. tässä joku päivä kun ehtii.
*
valtuusto palkitsi juuri reijo-kampanjan vuoden järjestötekona ja muutenkin valtuustoa puhuttaa freeasiat. toki myös muita ansioituneita journalisteja palkittiin muiden eteen tehdystä työstä:) hyvä me!
*
asiamiehessä (naisessa) on asennetta, asiaa!
(2025: Journalistiliiton kuvioita.)
2013 Helsinki
Huomenta kokouksekkaat ja duunarit! Hyviä työpäiviä vaan, mä lähden kentälle eli lomalle, mutta sitä ennen nukun vielä tunnin lisää 😉
2014 Helsinki -> Tampere
Kun nainen käytävän toisella puolella soittaa ääliömäisesti hymyillen neljättä kertaa kännykästään Abban Mamma Miaa lasten laulamana, tekis mieli soittaa sille omasta luurista täysillä Venomin Seven Gates of Hell. Ymmärrän isoäidin ylpeyden, mutta ostais kuulokkeet!
Kommenttien aatelia:
Kaveri: Tykkään erityisesti vastinebiisistä.
Kaveri 2: Mä oisin soittanu. Joskus ei auta kuin kova kovaa vastaan.
Ismo (sori muru, oot täällä nimellä): Ehdotin, että olisi kysynyt lasten kappalehintaa. Miksei tuon taustamusiikin säestämänä.
*
Nuori mies Kauppakadulla: “Missä on Hämeenpuisto?” Mä:”?? Tossa!” (Näytän kädellä) Mies: “Miten mä pääsen sinne?” Mä: “Astumalla kadun yli” Mies: “Heh, oikeasti?” Mä: “Oikeasti. Mihin sä oot menossa, onko jotain tarkempia koordinaatteja?” Mies: “Ei…kai…sinne puistoon vain” Kesä ja maalaiset ovat saapuneet 🙂
Yksi kommenteistani kavereiden ihmettelyyn:
Ja mikä parasta, neuvon päivittäin turisteja Helsingissäkin. Kuin myös muualla maailmassa. Parhaimmistoon kuuluu britti, jonka neuvoin Roomassa Trevin suihkulähteelle. Kerroin reitin, mutta en tullut maininneeksi, että olin itse käynyt Roomassa noin toistakymmentä vuotta aiemmin ja saapunut kaupunkiin sillä kertaa puoli tuntia aiemmin. Oli pakko tsekata jälkeenpäin kartasta neuvoinko oikein. Onneksi kyllä.
*
21h heräämisestä, niiltä kahden tunnin yöunilta. Nukuin kyllä päikkärit Helsingissä, mutta taidanpa nukkua heti yöunet, että jaksaa huomenna lenkille. Matkalla muistin noin sata tavaraa mitä piti ottaa mukaan Helsingistä. Kuten yksi työväline ja reppu lenkille vesipulloja varten. Lisäksi varpaista on lähtenyt nahka, eikä kipua helpota lentoturvonneiden jalkojen tunkeminen noin seitsemän kilometrin matkaksi kutistuneen tuntuisikin kenkiin. Onneksi lenkille on mukana lenkkarit. Kai. Ellen unohtanut niitä johonkin matkan varrelle. Huoh. Öitä!
Kommentteja:
Minä: Ei kun 23h. Oon liian väsynyt edes laskemaan.
Kaveri: Nyt jäi kiinnostamaan se lapsikuoron esittämä Mamma Mia…
Minä: Se OLI totta! En vielä nukahtanut, enkä ole vielä hallusinaatiovaiheessa!
(2025: En todellakaan tiedä mitä tässä välissä tapahtui.)
*
Juoksijakaverit, nyt pikavinkkejä mitä tehdä kun varpaista puuttuu nahka jo ENNEN kympille lähtöä! Kannattaako esim rasvata vai pitää mahdollisimman kuivina? Lisäksi on kipuja oikean jalan sisäsivulla.
Ja väliin jättäminen ei ole vaihtoehto.
Kommenteissa oli hirmuisesti hyviä vinkkejä laidasta laitaan, mutta lainaan tänne vain yhden:
“Ota vaikka taksi, mutta älä ainakaan juokse, neuvoisin minä.” (En totellut :D)
*
We did it again! 9 km ja juuri kertoivat että 30 astetta meni rikki. Lämmin oli, mutta hyvin sujui.
(2025: Hei nyt oikeasti. Kävin täällä viime vuonna terassikeleillä, joskus on ollut kunnon helteet. Hienosti promottu, nimim. paluumuuttaja ja joku 7,5 astetta. Plussaa!
*
(2025: Sorry darlings, here you go.)
2015 Helsinki
Kohta saa kahvia ja tiramisua, kunhan helluntaiheila kotiutuu töistä.
*
R.I.P. John & Alicia Nash
*
Vanha Venetsian tuliainen helluntain kunniaksi. Kuten kunnon Amaronen pitää, tuoksu lupaa että puolen tunnin päästä maku on täydellinen, aah!
*
Black anguksen kaveri
Tallinnan matka varattu juhannukseksi, jälleen. Enkä kuulemma joudu edes maksamaan mitään, koska saan sen synttärilahjaksi. Onni on syntyä juhannusviikolla!
(Tosin tähän asti se juhannus on ollut aina vasta seuraavalla viikolla)
2016 Helsinki
Kevätflunssaahan sitä tähän kiireeseen kaipasikin. Ibumaxia nassuun ja töihin.
*
Oi viisas facebook, kerro minulle mistä saa läjän usb-muistitikkuja erittäin edullisesti?
Joku yhden gigan riittää.
Pitäisi lähettää asiakkaille setti kuvia, ja vanha asiakas on ennen halunnut kuvat cd:illä, muttei mulla ole koneessa enää asemaa ja uskon monen kuvat saavan kohtaavan saman ongelman padeillaan.
Eli lahjoitushintaan meneviä pitäisi olla. Tarkoittaa pari euroa kappaleelta.
Kuori saa olla mitä tahansa halpislaatua, kunhan asiakkaat saa ladattua kuvat koneilleen.
(2025: Ystävä hädässä tunnetaan ja sain huhuilemani tikut aivan ilmaiseksi! Kiitos M.S. <3)
2017 Helsinki
Reilu viikko takana Helsingissä, vajaa viikko edessä. Tavaraa ei olla saatu vielä juurikaan hävitettyä kun tuota hommaa riittää muutenkin (ostakaas nyt noi rojut tuolta Tarpeetonta -kansiosta, sinne tulee vielä lisääkin tavaraa).
Neljä lehtijuttua, pankki- ja vakuutusasioita, parin haastattelun antaminen, siinä sivussa muidenkin töiden jollakin tavalla mukana roikottaminen, juttujen myynti, markkinointi, kirjoitustyöt, mitä näitä nyt on.
Ensi viikolla pitäisi tyhjentää Tampereen asunto ja vieläpä yllättäen sen kellarikin.
Ja olisihan se kiva ehtiä nähdä perhettäkin eka kerran yli puoleen vuoteen.
Unet alkaa jäädä vähiin.
Alkaa muistuttaa entistä elämääni.
Sillä erotuksella ettei tule liksaa.
Fiilis on silti mahtava, vähän vain väsyttää.
Muutaman viikon päästä asumme jo Belgradissa!
“Kaverin” kommentti:
Älä, Tanja, valita ylimääräisten kamojen runsautta! En minäkään. Soita pastori Marjaana Toiviaiselle tai diplomiekonomi/- kaataja Pirkko Jalovaaralle ja pyydä apua. Katoavat uskoakseni hetkessä. Ööh. Siis romppeet.
En vastannut ystävällisesti:
Älä viitsi vittuilla Harri. Olen pahoillani että mun 30 mustaa vaatetta on sulle näin punainen vaate, mutta kun reppuun mahtuu vain kymmenen ja viime vuosien firmakokeilut jätti vain tyhjää käteen, yritän saada pari euroa kasaan. Turha ruikuttaa, en mä yrittäjänä sun verorahoilla elä, ihan vain yritän hankkia itselleni ruokarahaa. Kiitos vitun ystävyydestä.
Ja jos tunnet tarvetta, niin ihan vain tervetuloa hakemaan nämä ylimääräiset kamat, jotka ei reppuun mahdu. Sulla lienee kuitenkin edelleen pysyvä koti.
Viis harreista, T.T. ja T.K. kumppaneineen käärivät hihat ja tulivat avuksi.
(2025: Taustaksi, jos et tarinaamme tunne: Tuolloin luulimme palaavamme Suomeen Ismon vuorotteluvapaan jälkeen, mutta hän vetikin lyhyen tikun yt:issä, joten kävimme pikaisesti tyhjentämässä Helsingin kodin vuokralaisia varten. Samalla selvisi, että Tampereen kotini kellarissa on vesivahinko ja sieltä pitää pelastaa vauhdilla mitä pelastettavissa on ja hävittää muu.)
*
Matkapelin päivä P selittää mistä kaikki alkoi.
Once upon a time there was a little girl, who wanted to become an adventurer and to discover places like Angkor Wat…
My parents have told me that when I was two years old, I was sitting on a grass in our garden screaming of amusement “see the plane, plane is going, where is it going, it is that plane again!”
My first full sentence when I learned to speak (less than a year old) was “daddy is shifting the gear” (while driving). When I heard a railway station announcement in the city, I started yelling “train is coming, train is coming!”
So, wanderlust I was born to be.
We traveled somewhat with my parents and I went to US as an exchange student when I turned 16.
But then there was a time that I couldn’t afford traveling, neither did I have time for that.
I had realized that becoming a photographer I could see the world. I started pushing hard studying to become one and got my first jobs on the field, but not so well payed ones.
I was driving around my native Finland a lot, basically everywhere, but for a decade, from 18-27 years of age I didn’t leave the country (expect some small trips to neighbouring Sweden and Estonia).
But then, in 2002, a week before my 28th birthday, I took a solo trip to Paris.
Yes, Paris is my travel ABC’s P.
I had taken a trip to China a few months before with my friend, but going to Paris solo changed my life forever. I’ve never stopped since.
For years I traveled alone, then with my journalist work partners and later on with my hubby, with whom I am just becoming a full-time digital nomad.
Honestly speaking, I didn’t even like Paris that much on my first trip.
It was nice, but somehow seemed a little bit overrated.
Next time I went there for work, started liking it more…
Then took my bf there for his birthday and so on.
And yes, every time I liked it more and nowadays I couldn’t imagine anything better than dividing my life between Paris and Japan.
That being the case I could even give up traveling.
Well… I don’t promise.
#paris #france #wanderlust #travel #travelblog #travelblogger #travelabcs #travelgame #photography #prophotographer #professionalphotographer #glt #nomad #digitalnomad #gltlove
*
*
Haloo Helsinki II
Poikkesimme ex-tempore Rotterdamin terassille, joten jos joku haluaa nähdä, niin täällä ollaan (ei jakseta kovin myöhään).
Valitettavasti muita tilaisuuksia ei ehditä järkätä näillä aikatauluilla.
Kaverin kommentti:
Kiitos kutsusta. Takaraivoon ryömi lähes euforinen fiilis.Toisaalta alkoi suorastaan vituttaa. Ei kai globetrotterpariskunnasta sentään ihan maailmanluokan jetset-nähtävyyttä/julkkistähtiä vielä ole kehkeytynyt? Jos niin, pyydän polvillani armollisesti anteeksi, että lähestyin. (Lähestymispalkkio?) Selkokielellä: voi helvetti tuotakin huvittavaa, lähes infantiilia narsismia.
(2025: Kaverista tuli ex-kaveri. Nomadielämä on kivaa, mutta puolison tuoreen työttömyysuutisen myötä kotia tyhjentäessä huumorini ei kestänyt ihan kaikkea. Varsinkaan kun päänaukomiskerta ei ollut ihan ensimmäinen. Hyvää jatkoa sinulle, Harry, kuitenkin.
2021 Belgrad
Belgrad on saamassa ensimmäisen Michelin-tähtensä!
Michelin will reveal its first selections and recipients of Michelin stars in Belgrade, but which restaurant will get the much lusted shining star?
This article suggests a few possibilities.
”The question ‘you would like some rakija?’ tends to follow you around and is asked on numerous occasions, preceded by being welcomed to someone’s house, starting a meal, crossing the road etc.
There are other flavours and I rather fell for the quince rakija. The one put down in front of me by chef Guillaume Iskandar, is a 10-year-old plum.
Iskandar is no stranger to Michelin, already having achieved a star in 2015 in Paris with his restaurant ‘Garance’. His career includes a stint working under culinary trailblazer Alain Passard, who changed this chef’s vision of the kitchen. “You have to translate the moment of perfect ripeness, or the moment heat brings out flavour perfectly. Picking that moment is crucial,” he says.
But how does this finesse work with the Serbian idea of eating out?
“A restaurant is a social place in Serbia so we need to adopt a more French idea when it comes to appreciating fine food,” he explains, and there we’re again, between two worlds.”
”If this didn’t make money, I would have had to sell a kidney”.
These are the words of another of Belgrade’s charismatic restaurateurs.
Vlastimir Puhalo is one of those seriously chilled-out guys. Chilled-out but always alert. He has an intelligence that insists you are brutal with him. And above all, he wants a Michelin star. He’s naked about that. And I enjoy this about him. I have heard from various owners who have said during the course of my excavations that they don’t really mind what Michelin says, and that it won’t stop them doing what they’re doing. But Vlasti is not one of them.
“I’ve been waiting for this for 15 years,” he admits.
Lue myös blogijuttuni Serbian Michelin-ravintoloista: Michelin Stars of Belgrade
2022 Belgrad
Kverin päivitys: Illallista Jedno Mesto’ssa, erinomaista serbialaista punaviiniä, ihanaa seuraa.
*
2024 Tampere
Sitä vaan että koti!
Muuta en nyt jaksa kertoa. Paitsi ehkä sen että kuvasin näköjään 801 kuvaa ja videoklippiä päivän aikana eli perästä kuuluu kun ehdin editoida ja kirjoittaa.
(2025: video aiheesta löytyy täältä.)
*
Tässä ohjeessa lukee että toivottuna. Se toive tuli Instassa, mutta jaan silti ohjeen myös teidän kiusaksenne.
MADAGASKARIN KOKOINEN PIHVI
– resepti koirakotiin
Hei jee, parsakausi ei oo vielä ohi!
Tulin just Suomen kotiin ja heti tänään siis syödään @tampereenkauppahalli @lihakipparit pihviä sekä @vihannespuotivallius parsaa.
Tuo Madagaskarin kokoinen pihvi saa nimensä yhdestä lausahduksestani Ausseissa, mutta se ei nyt mahdu tähän, koska pitää mahduttaa myös resepti.
Mut nää jo mun viime käynnillä syödyt Lihakippareiden piffit menee 250-grammaisina siihen sarjaan, tänään on viissiin vähän maltillisemmat.
Mutta niin, viimeksi annoin ohjeen kissaperheelle ja tuli vähän toivetta, että tasapuolisuuden nimissä tarvittais resepti myös koiratalouteen. Tässä tulee.
1. Mene siis Kauppahalliin ja osta isot piffit, yksi per syöjä, sekä nippu parsaa. Voita, suolaa ja pippuria sulla on varmaan kotona.
2. Mene kotiin, jätä pihvit huoneenlämpöön, mausta ne suolalla ja vastarouhitulla pippurilla.
3. Tässä välissä voit mennä suihkuun, pukeutua jne. Tähän tarkemmat ohjeet edellisessä pihvikuvassa.
4. Palaa keittiöön ja etsi pihvejä, sekä mieti ettetkös jättänyt ne ihan tähän hellan viereiselle työtasolle
5. Siivoa koiran oksennukset lattialta
6. Juokse kieli vyön alla nykimään kauppahallin ovenripaa, turhaan, koska se on jo sulkeutunut
7. Palaa kotiin, silittele syyllisen näköistä ja pettynyttä koiraa, joka ei jostain syystä päässyt juoksulenkille mukaan
8. Keitä parsat, kaada lasiin viiniä ja nauti
Jos siis olet muistanut ostaa viiniä.
Tarkemmat ohjeet parsankeittoon myös aiemmassa postauksessa.
9. Ensi kerralla muista ostaa pihvejä syöjien lukumäärän mukaan, koirien määrä huomioituna.
10. Paista pihvit jääkaappikylminä (tässä on oikea syy miksi niin tehdään!) äläkä jätä niitä huoneenlämpöön.
P.s. Ohjeen koiraosuus on fiktiivinen, koska meillä ei ole koiraa.
#kotikokkailu #kotikokki #kotikokkivauhdissa #mausta #pihvi #ruokaresepti
