Helsinki, Tampere, Tallinn, Stockholm, Kosovo, Lisbon, Hakone, Agung, Belgrade…
24.11. Facebook-muistot kertovat, että tänäkin päivänä eri vuosina on tullut oltua jossain.
Japanissa pyykkäsin käsin säästääkseni rahaa ruokaan ja toisella reissulla Portugalissa on ajeltu reteästi taksilla työkeikalta vähän pidempikin matka.
Mistähän mahdoin palata Suomeen 24.11.2008? Ainakin olen palellut.
Tämän päivän muistot näyttävät olevan enimmäkseen suomeksi kirjoitettuja, mutta mennään nytkin sarjan tyylille uskollisesti englanniksi noissa väliotsikoissa eli paikkojen nimissä.
En muuten laittanut nyt noita alkuperäisiä postauksiani kursiivilla, koska en lisännyt tähän muuta tekstiä. Tässäpä taas editoimatta ja sensuroimatta henkilökohtaisia Facebook-päivityksiäni vuosien varrelta.
Eka osahan oli siis 21.11. vuosipäiväpostaus.
24.11. Facebook-muistot eri vuosilta
2008
Finland
is back in Finland. Lunta, paljon lunta, mie jäädyn!
2009
Tampere, Helsinki, Tallinn, Stockholm (Finland, Sweden, Estonia)
poikkesi Ismon kanssa Tallinnassa. Nyt ois aika visiteerata kotona Tampereella edes kastelemassa kukat ennen pk-seudulle palaamista. Tukholman ja Tallinnan perään yksi T-kaupunki lisää.
2010
Tampere, Finland
eilen oli metsässä kameralaukun kera tarpomispäivä,tänään tietokoneella istumispäivä.kokoukseton ja kuvaukseton.älkää kuvitelkokaan häiritsevänne kun aion vihdoin tehdä kaikki rästihommat pois ennen maasta poistumista.
*
ja kerrankin mahdollisuus istua koko päivä koneella rauhassa ja heti tekis mieli lähteä juoksentelemaan lumeen.
2013
Kosovo
@ Kosovo
2014
Lisbon, Portugal
Jokseenkin haipakka päivä. Aamulla taksi rautatieasemalle.
Menen pontevana ostamaan lippuja, mutta myyjä kertoo, että tänään on lakko. Neuvoo bussiasemalle. Bussi olisi mennyt viiden tunnin päästä.
Soittelua ympäriinsä ja yksi tehtaan omistajista sattui olemaan menossa hakemaan toista asiakasta lentokentältä. Lupasi ottaa meidät kyytiin sieltä samalla.
Viesti toiselle tuottajalle, että voitaisko tullakin iltapäivän sijaan heti. Onnistuisi tunnin päästä.
Taksi sinne.
Aamukahvit odotellessa naapurikahvilassa ja korkkilaukkujen nouto.
Sitten tuli soitto, että meidät haetaankin laukkufirmasta, ei tarvi mennä kentälle.
17 km Vasco da Gaman siltaa ja 70 km maantietä Vendas Novasiin.
Tuotantoon tutustuminen, mallikappaleiden nouto ja sitten reteästi taksilla Lissaboniin.
Voin kertoa ettei ollut ihan halpaa täälläkään noilla kilometreillä. Mutta ystävällinen kuski kantoi vitosen tipistä ilahtuneena laukut sisälle kotiin asti.
Nyt on vähän takki tyhjänä. Jos pieni lepo ennen töiden jatkamista ja illallista.
Huomenna viimeinen päivä, joka alkaa lehtikeikalla.
2015
Hakone, Japan
One week ago my knee was hurting so badly that I couldn’t walk and I was really frustrated of it. Yesterday I was standing two hours in four trains, walked 10 km with my back bag (most of it uphill), and no pain. Stretching seems to help.
Yesterday I was complaining about this terrible place I am staying, but today they have cleaned the toilets and people are not running every other minute to vomit anymore. Sun should come out again in a few days and I am in the mountains, where I am always happy.
Everything will always turn out for the better!
Viikko sitten polveni särki niin, että kävely oli käytännössä mahdotonta.
Eilen seisoin neljässä junassa ja kävelin kymmenen kilometriä reppu selässä, suurimman osan ylämäkeen, eikä jalka oireile. Venyttely tuntuu auttavan.
Eilen valitin tästä järkyttävästä läävästä, mutta tänään vessat on siivottu (tai no, pelkät pytyt, mutta muuhun ei ole pakko koskea), eikä jengi tunnu enää ravaavan oksentamassa joka toinen minuutti.
Auringon pitäisi tulla esiin perjantaina (tai ainakin sateen loppua) ja jokatapauksessa, olen vihdoin vuorilla, missä olen aina onnellinen.
Asioilla on tapana järjestyä!
Did some laundry today. A Japanese man passes by, walks back there backwards, and tells me there is a laundry room one floor down. I just smiled at him that I know. Didn’t wanna tell him that I rather save that 1,5 € for food. But then I invested 0,75 euros for using a drier for 30 minutes. Wasn’t enough but at least my clothes are not soaking wet. Cleaned the sticky clothes rail with wet wipes and landed clothes there to dry.
Went to try the onsen also and it was okay.
Heating up some dinner before sleep. Wouldn’t exactly call this a gourmet, but guess it’s keeping me alive. Rather than killing.
And my Google research shows (no help from the staff like I expected before coming) that there is one mountain reachable also by foot only. Just a 26 km hike + climbing. Try to do that this week.
It is a bit funny to call it a mountain, cause it’s only like 1 km high, so I actually just climb down from one I am staying at and climb again the other one and same backwards.
Actually, locals say that it can’t be accessed this time of year, because it is pretty steep, but some Norwegian had done it a couple of years ago, so maybe I’ll give it a try. If it seems too bad with my quite bad gear, I can always stop and return.
2016
Agung, Bali, Indonesia
Selvittiin vuorelta hengissä.
Huipulle asti ei päästy. Alkava sade pakotti kääntymään kesken takaisin. Olisi ollut liian vaarallista jyrkänteillä, jos muta olisi muuttunut kuraisiksi puroiksi.
Ihan hyvä sinänsä, tuo kymmenen tuntiakin veti täysin hapoille. En muista olleeni ikinä yhtä väsynyt patikoinnin jälkeen. Opas kyllä loikki kuin vuorikauris. On se kyllä kiivennytkin Agungin huipulle yli 500 kertaa.
Sanoi, että useimmat valitsevat sen puolta lyhyemmän reitin. Ehkä mekin ensi kerralla. Tällä reissulla ei kyllä yritetä uudelleen.
Mt. #agung Tosi pirteinä viimeisellä tauolla.
2018
Belgrade, Serbia
Serbian food
Osa Belgradin kuvista By Tanja Lahti
Näppärä tuo Facebook-muistot. Huomaan ällistyksekseni etten ole ollut viimeiseen kymmeneen vuoteen tänään Suomessa, paitsi seitsemän vuotta sitten, mutta silloinkin olin lähdössä lentokentälle.
Facebook memories told me I haven’t been in Finland at this time for the last ten years. Except seven years ago and then I was on my way to the airport. I am a bit weird.
2019
Belgrade, Serbia
Pari päivää sitten tuli taas apurahahylky, mutta vielä on muutama vetämässä.
Sain kuitenkin eilen edistettyä taas yksiä opintojani.
Ehkäpä ne joskus rahaksi muuttuu, I wish.
Piipille yritettiin laittaa uutta loisampullia, mutta sen paksu talviturkki estää sen tehokkaasti ja pieni pakeni ulos.
Kuin myös edellisellä kerralla.
Pientä syysflunssaakin meinaa pukata, mutta ei nyt ehdi sairastaa.
Ensi viikolla tulee kuitenkin (ehkä) sähkäri korjaamaan sähköt ja hellan ja päästään taas muutaman viikon jälkeen edullisten kotiruokien pariin.
Yrittäjä yrittää.
2020
Belgrade, Serbia
Kissa kuumalla patterilla, 2020.
Agung taitaa muuten itselleni olla koko Balin kiinnostavin kohde, jota en Balilla missään tapauksessa haluaisi jättää väliin. Kuvien perusteella näyttää oikein hienolta paikalta. Ja todella hyvältä näyttää taas nuo kuvat serbialaisesta ruoasta, olisi varmasti omaan mieleen.
Agung on upea, toivoisin, että vielä joskus pääsisimme yrittämään uudelleen ihan huipulle asti. Serbia on kyllä edelleen mainio ruokamatkakohde, täältä saa vielä autenttista ja hyvää paikallisruokaa, toisin kuin monesta muusta paikasta.