23.1. olemme tehneet asuntokaupat ja paljon on tullut kirjoiteltua politiikastakin. Suomen ja Balkanin. Pressanvaalit ovat puhuttaneet 12 vuotta sitten kuten nytkin. Balkaniin taas liittyy Mira Furlanin avoin kirje entisen Jugoslavian alueen rauhan puolesta.
Tänään muistoja on Suomen ja Balkanin lisäksi myös Sri Lankasta, Balilta ja Tasmaniasta.
Suomen ja Balkanin politiikkaa
Mainitsin aiemmin, että saatan jättää näistä henkilökohtaiselta Facebook-tilitäni kokoamistani muistoista poliittiset aiheet pois. Tämä valinta siksi, etten halua tämän blogin toimivan alustana puoluepoliittiselle keskustelulle, ellei se ole oleellista blogin pääaiheiden kannalta.
– Lento- ja junaliikenteeseen liittyvä politikointi esimerkiksi on täysin tervetullutta.
Suomen presidentinvaalit
Tänään tein poikkeuksen, erityisesti siksi, että tekstini liittyvät enemmänkin kummallisiin ilmiöihin politiikan ympärillä, kuin niinkään siihen politiikan tekemiseen tai puoluepoliittisiin linjauksiin.
Tosin yksi päivitys on kylläkin suora kannanotto käsittämättömään väitteeseen, ettei Suomessa olisi rasismia.
Tuon osalta ei ole tapahtunut mitään muutosta, mutta eräässä toisessa asiassa on:
Vuoden 2012 presidentin vaalien aikaan käytiin kummallista keskustelua homoudesta. Silloin ihmisiä lokeroitiin sen mukaan äänestääkö homoa vai heteroa. Haaviston äänestäjät olivat suvaitsevaisia ja Niinistön äänestäjät suvaitsemattomia.
Postaukseni aiheesta herätti paljon keskustelua, mutta en kopioi kommentteja tänne. Mainitsen silti tässä selvyyden vuoksi vielä avanneeni kommenteissa paremmin sitä, että lähtökohtaisesti seksuaalisen suuntautumisen ei pitäisi olla millään tavoin kriteerinä oman ehdokkaan valitsemiselle.
Nyt vuonna 2024 äänestämme jälleen presidentin vaaleissa. Pekka Haavisto on näissäkin vaaleissa ehdolla ja näyttääpi siltä, että joissakin asioissa on edetty: en ole havainnut seksuaalisen suuntautumisen nousevan enää framille, saati että sitä käytettäisiin jonkinlaisena arvomittarina.
Balkanin jännitteet
Täällä Balkanilla ei olla vielä ihan yhtä pitkällä. Serbian pääministeri Ana Brnabic on kyllä julkihomo, mutta samaan aikaan istuva presidentti Aleksandar Vucic pyyhkii pyllynsä ihmisoikeusjärjestöjen vetoomuksilla samansukupuolisten liittojen virallistamisesta.
Tämä ei varsinaisesti liity tämän päivän Facebook-muistoihin, sen sijaan Balkanin politiikkaan liittyy eräs toinen muisto:
Jo edesmenneen näyttelijä Mira Furlanin avoin kirje entisen Jugoslavian alueen rauhan puolesta. Ystävämme jakama teksti selventää Furlanin Yhdysvaltoihin pakenemisen syitä ja avaa yksityiskohtia.
Se kertoo myös Balkanin jännitteistä ja siitä, etteivät asiat täällä ole niin mustavalkoisia kuin muualla halutaan usein ajatella.
Tätä olen itsekin yrittänyt nostaa näkyviin Belgradissa asuessamme, tuoda esiin erilaisia näkökulmia.
Suosittelen siis lukemaan tuon Mira Furlanin avoimeen kirjeeseen liittyvän tekstin, vaikka se pitkä onkin. Se löytyy vuoden 2021 muistoista.
23.1. asuntokaupat, pressanvaalit ja Mira Furlanin avoin kirje
2009 Helsinki & Tampere
on majaillut Hesassa, mutta palailee tänään Tampereelle
2010 Helsinki?
ja elämä on niin ihmeelllistä, ja kaikki on niin mahdollista
(2024: Niin on ihmeellistä, etten edes muista missä.)
2011 Tampere -> Helsinki
pitäis jaksaa taas raahautua helsinkiin.tulihan sitä oltua kokonainen viikonloppu kotona,ja käytyä täällä eka kerran tänä vuonna
2012 Tampere & Helsinki
juttelee junassa entisen pomonsa kanssa. Vastahan siitä on 12 vuotta kun viimeksi nähtiin.
*
on se vaan kiva olla tampereella kun kadutkin aurataan heti kävelykelpoisiksi toisin kuin helsingissä, missä saa tarpoa sohjossa.
*
en tiennytkään että homous tai heterous on joku erityinen ominaisuus presidentille. ei voi äänestää haavistoa vain siksi kun se on homo tai jos äänestää niinistöä on homofobinen ja suvaitsematon. otetaas nyt ihmiset ihan iisisti näiden vaalien ajan (ja sen jälkeenkin).
*
miettii onko se nyt niin kauheaa jos vaimo silittää miehen paidat kun se käy vaalikampanjaa. toki asian tulee toimia molemmin päin, aina sen mukaan kummalla on enemmän aikaa ja tyyliin toinen tiskaa, toinen pesee pyykit. suomalaisten pariskuntien ongelmana tuntuu useimmiten olevan se, että kaikki mitä toisen eteen tehdään, lasketaan, eikä arkea jaeta luontevasti. kyllä kai kaikista on mukavaa kun puoliso jeesaa kiireen keskellä. tai tekee oma-aloitteisesti jonkun pikkujutun mitä ei ole odottanut. saattaisi tehdä hyvää monellekin parisuhteelle kokeilla.
2013 Kandy
Day 11. Kandy. too exhausted to tell much of anything. But everything’s alright. 3 monkeys sleep on our window. might be cute but they bite. so we don’t use our balcony. and we had to pay 245 usd for a night cause missed reservations and overbooked town. Well, we’re gonna see Buddha’s tooth tomorrow cause we pay this much cause all other people are here for that and not like us crazy Finns who travel across the country to find some farmers (and not even for reason to marry them) But we’ve got extremely great help from locals:)
(2024: Näemmä tosiaan olen ollut uuvuksissa, kun en oo itekään enää ihan varma mitä oon yrittänyt sanoa. Ilmeisesti siis hotellit ovat olleet täynnä tuota Buddhan hammasta katsomaan tulevia.
Sen muistan, että varauksemme olikin kummallisesti kadonnut ja jouduimme talsimaan vuorilla pimeydessä vihaisia apinoita peläten etsimään uutta hotellia.
Jospas kaivelisin jossakin vaiheessa Sri Lankan reissun työkuvia, niin voisin tehdä erillisen postauksen sieltä ja kertoa vähän enemmänkin tuosta matkasta. Sen mitä nyt enää muistan näiden vuosien jälkeen. Ainakin hauskoja yksittäisiä sattumuksia.)
*
Ekana iltana Anuradhapurassa kuuntein jotain räiskettä ja ajattelin et jee, jossain on ilotulitus. Myöhemmin aloin ihmetellä jokapäiväisiä ilotulituksia ja kysyin mitä pauke on. Jaa, se olikin laivasto joka harjoittelee “You know, this is border village” sanoi paikallinen. Jah, kertonee siis siitä että olen ollut jo tarpeeksi kauan rauhallisissa oloissa. Kun en enää hypi ilotulituksista vaan päinvastoin luulen ammuntoja niiksi…
2014 Helsinki
Miettii joskus miksi isot firmat säästävät maksamalla pienyrittäjän laskuja myöhässä. Jatkuvaa taiteilua, että saa omat laskut maksettua. Ja nytkin katselen kuinka esimerkiksi eilen 161 e maksaneet lennot maksavat tänään jo 214 e. Kuinkahan paljon ne maksavat siinä vaiheessa kun rahaa tulee tilille…. Kuinka paljon rahaa menettää sillä, että joutuu odottamaan omia rahojaan. Ja on toki syöminenkin ihan mukavaa, mutta ainahan sitä yrittäjä maksaa pakolliset laskut ensin.
2015 Helsinki
Jos ette katsele Teeman ranskisleffaa, niin kannattaa kääntää sille nyt, ehtii nauraa vielä yli tunnin.
2016 Helsinki
Sanovat, notta historia toistaa itteensä. Emmänytiiä ku kaveri just sano, ettei niitä natseja Suomessa oo. Mutta mun tuli kuitenkis sellane dejavu-olo et ihan kus sillo 90-luvulla.
Sillonkin ne Joensuun tyypit tuli kylää. Me otettii ne vastaa alarannas, oli ollu jo monta päivää puhe et ne tulee. Sin niitä olikip paljo vähemmäk kun ne oli uhkaillu, ei niistä ollu mihinkää tappeluu. Aika pettymys. Me ku oltii luultu että taas meiän pitää puolustaa rakasta Tamperetta. No mitä puolustamista siinä nym muka oli. Hauskojav veikkoja kävik kyläs. Kivaha se vaa ov vääntää välil ettei mieli tylsisty.
Se kyä vähä ärsytti kun nää joensuulaiset töni, siinä mäkkärik kulmal, mua, et mistä sä oot kotosi. No mä tiätty sanoi et täält, mut ne kysy et nii mut mist alunperi. Ja mää tiätty kunnollisena Tampereenplikkana kerroi, et toshan mut on maailmaan pungerrettu, kissanmaal, siinä keskussairaalas.
Mut eihän ne sitä voinu mitenkäät tajuta, Joensuup pojat, ne on vähäs sellasia. Ne alko si mua vähä töniä. Kai oli tarkotus vähä enemmänki kovistella. Mut haloo (ei Helsinki vaan Tampere) mä oon kotosin täältä. (Tällä hetkellä siältä, mutta nainen voi lähtee Tampereelta mutta Tampere ei lähe naisesta). Niin notta muhat tarvi ohjatan ne pojat sinne mistä juna lähtee. Ku ei ner reppanat ois sinne kotijunallel löytäny kuitenkaa.
Jaa että miks mä en puhu tampereem murretta jos väitän et oon kotosin siältä. Miäti sä kuule sitä. Ihavvaikka siks että mur rakas syntymäkaupunki on sellainen, että sinne hyväksytää joka jumalan piaru joka kaupunkii erehtyy asettuu. Notta. Ja joo. Faijani on Tampereelta. Mutsi maahanmuuttaja. Eli Pohojanmaalta. Notta saa tulla vääntää. Että oonkomä vääräv värine. Mutta ei saatana viäntää. Vai suatana. Sano ennemmis sama hepreaksi.
Ja joo haluaisin tässä yhteydessä myös kiittää kaikilla sukulaisiani ja tuottajiani jne, eli en, kunhan nyt tarpeeksi monta vuotta (riittääkö 41) tätä paskaa kuunneltuani tuli mitta täyteen. Ooh, kele, jos just nyt tuli yllärinä että olen ruskeasilmäinen, niin koita kestää, mä oon kestänyt vähän pitempään.
Ja kun näemmä aiheesta avauduin, omistan tämän edesmenneelle enolleni Sepolle.
Kiitos.
*
(Liittyi tiettyihin poliittisiin näkemyksiin ja mm. Laura Huhtasaareen. Olen jättänyt näistä koosteista pois muutamia poliittisia keskusteluja, mutta koska tämä liittyy vahvasti omiin kokemuksiini suhteessa väitteisiin, ettei Suomessa ole rasismia, niin jätän tämän nyt tähän. Kuten myös muutkin politiikkaan liittyvät. päivitykseni tältä päivältä vuosien varrelta.)
*
Hei, politiikan lisäksi tänään on puhuttu ruuastakin:
Jukka L. Savolainen antoi ruokahaasteen, joten tässä kilo köfteä tulossa. Tai oikeastaan kolmannes on köfteä, kolmannes rosmariinipullia ja viimeinen kolmannes tänään syötäviä timjamijuustopullia, kaikissa silti lihana ihana lammas. Muina mausteina sahramia, inkivääriä ja valkosipulia, mitä Ismo kuvassa sekaan puristaa, ennen kuin alan pyöritellä palleroita. Ja tämä ei ollut kaksimielinen juttu.
(RIP kulinaristiystävämme Jukka.)
*
Ruokakuvahaaste. Eri tavoin maustettuja lihapullia ja köfte. köfte #meatball #helsinki
(Ismon päivitys)
*
Ruokahaaste jatkuu: osa lisukkeet
2017 Coles Bay (Tasmania)
(Kuva by Ismo)
*
Had an awesome hitch-hike from Launceston to Coles Bay.
Running still on a limited data plan, so gonna tell you more of it later.
*
On the road.
(Kuva ja päivitys by Ismo)
*
Nykyisen hostellimme seinällä on lappu, missä kysytään haluaisitko olla Ausseissa pidempään, tienaa lääketestaajana. Pitääkö tässä vielä siihenkin ryhtyä?!
2018 Ubud
Welcome to Bali on rain season!
(Video on vähän kookas ladattavaksi suoraan tänne, joten upotan sen YouTube-kanavaltamme.
Jos upotus ei näy, voit katsoa videon tästä.)
2019 Belgrad
Tätä on odotettu!
Haloo Helsinki!
Kiinnostaisiko kesäloma kotikaupungissamme Belgradissa?
Air Serbia avaa suoran reitin Helsingin ja Belgradin välille! Jihaa!
#airserbia #visitserbia #visitbelgrade #belgrad
2021 Belgrad
Tämä kertoo valitettavasti jotain vielä tämänkin päivän Balkanista, onneksi vähenevässä määrin.
“Jussi Jalonen kertoo hienosti Balkanin suuresta menetyksestä, kun Mira Furlanin rauhanvetoomus hukkui kansalliskiihkon alle. Ajattelin, että saattaisi kiinnostaa.”
(Ismon päivitys + kaverin hänen seinälleen lähettämä viesti. Tässä perässä myös se Jussi Jalosen juttu mihin hän viittasi. Teksti on pitkä, mutta suosittelen lukemaan. Se avaa hyvin Balkanin jännitteitä.)
Tapaus Mira Furlanin avoin kirje
“Näyttelijätär Mira Furlanin siirryttyä ajasta iäisyyteen on varmaan paikallaan muistella, miksi ja kuinka hän saapui Yhdysvaltoihin. Lehtijutuissa on kerrottu siitä, miten hän oli tehnyt pitkän uran Jugoslaviassa jo ennen kuin joutui pakenemaan Kroatiasta, mutta tarinan yksityiskohdat ovat nekin kertomisen väärtti.
Furlan oli niitä ihmisiä, joille Jugoslavian hajoaminen merkitsi myös oman yhteisön ja oman elämän hajoamista. Hän oli kroaatti, mutta äitinsä puolelta juutalaisena myös vähemmistön edustaja, ja näyttelijättärenä hän oli ollut osa laajempaa taiteilijayhteisöä, jossa etnisillä jakolinjoilla ei ollut järin suurta merkitystä. Avioiduttuaan serbiohjaaja Goran Gajićin kanssa hän oli jakanut elämänsä Zagrebin ja Belgradin välillä. Vielä kesällä 1991, jolloin vihollisuudet Serbian ja Kroatian rajalla olivat hyvää vauhtia eskaloitumassa täysimittaiseksi sodaksi, hän matkusti Serbiaan osallistuakseen Belgradin kansainväliseen teatterifestivaaliin. Ensi kerran vuonna 1967 järjestetty festivaali on edelleenkin vuotuinen tapahtuma.
Furlanin näyttelijävierailu Belgradissa oli viimeinen niitti kroatialaiselle lehdistölle. Sodan puhjetessa journalistien ammattietiikka oli heikoissa kantimissa, ja kansalliskiihkoista rumpua paukuttaneet toimittajat hakivat molemmin puolin rajoja verta ja tarjosivat fanaatikoille sitä, mitä nämä halusivat. Muuan zagrebilainen toimittaja julisti halveksuen Furlanin “esitelleen paljaita rintojaan lavalla Belgradissa samalla kun ihmisiä surmattiin Kroatiassa”. Toinen paikallisen lehdistön edustaja vertasi häntä Gustaf Gründgensiin, joka oli natsi-Saksassa toiminut Preussin valtionteatterin intendenttinä; Gründgensin tavoin Furlania kutsuttiin “Mefistoksi”.
Sodanuhan kokeneessa maassa kyse oli kansalliskiihkoa lietsoneen lehdistön toteuttamasta maalituksesta aikana, jolloin “maalitusta” käsitteenä ei vielä edes tunnettu. Se myös toimi. Furlan alkoi saada puheluja, jossa häntä herjattiin “četnikien huoraksi” — viittaus toisen maailmansodan aikaisiin serbien kansallismielisiin sisseihin — ja lopulta uhattiin tappaa, usein hyvinkin graafisesti selostaen.
Furlan vastasi retorisin keinoin ja kirjoitti avoimen kirjeen maanmiehilleen. Liitän tekstin englanninkielisen version tämän päivityksen kommenttiosastoon linkkinä, mutta käännän siitä tähän osan suomeksi. Furlan puhui sotaa vastaan, vetosi taiteilijoiden moraaliseen vastuuseen tehdä työtä rauhan hyväksi ja lausui muun muassa seuraavasti:
Lainaus Mira Furlanin kirjeestä:
“Tiedän, että tällä hetkellä kaikki puhe taiteen kosmopoliittisuudesta tuntuu sopimattomalta. Tiedän, että voi vaikuttaa asiattomalta puhua rauhanaatteesta ja vannoa rakkauden ja kaikkien kansojen veljeyden nimiin samalla kun ihmisiä kuolee; kun lapsia kuolee, ja kun nuorukaiset palaavat takaisin koteihinsa silvottuina ja rampautuneina loppuiäkseen. Miten voisin sanoa mitään, mikä ei kuulostaisi joutavanpäiväiseltä tänä hetkenä, jolloin Dubrovnik — kaupunki, jossa näyttelin lempirooliani Gloriana — on uhattuna, vieläpä täysin käsittämättömästä syystä?
Mutta minulla ei ole muuta tapaa ajatella. En voi hyväksyä sotaa ainoana ratkaisuna, enkä voi pakottaa itseäni vihaamaan. En voi uskoa, että aseet, tappaminen, kosto, viha ja kaikenlaisen pahuuden kasaantuminen olisi milloinkaan ratkaisu. Jokainen yksilö, joka hyväksyy sodan on osallinen rikokseen — sillä eikö hänen tule tällöin hyväksyä osansa syyllisyydestä sotaan ja osansa vastuusta?
Oli miten tahansa, tiedän, tunnen ja uskon että oma velvollisuuteni ja koko ammattikuntamme velvollisuus on yrittää rakentaa siltoja, eikä milloinkaan hylätä yhteistyötä ja yhteisöämme. Se yhteisö ei ole kansallinen, vaan ammatillinen.
On vaikea kirjoittaa ilman katkeruutta. Tahtoisin kyetä tekemään niin, koska meidän pitäisi rakastaa vihollistamme. Toivon, että voisimme kaikki tehdä niin. Siinä kenties piilee ratkaisu meille kaikille. Mutta pelkään, että olemme etääntyneet kauas Jumalan tahdosta. Hänen tiensä on rakkaus, ei viha.”
Jalonen jatkaa:
Furlanin avoin kirje oli yksi niistä suurista periaatteellisista julistuksista, jotka olivat täysin oikeassa, mutta todellisuus ei enää sallinut näitä periaatteita. Koko joukko muita taiteilijoita, kirjailijoita ja näyttelijöitä Serbiassa ja Kroatiassa oli samassa valintatilanteessa. Suurin osa niistä, jotka eivät hyväksyneet uutta todellisuutta, puhdistettiin pois kulttuurielämästä; Furlan sai niin ikään lähtöpassit Zagrebin kansallisteatterista.
Furlanille jäi tasan yksi vaihtoehto. Hän jätti synnyinmaansa, muutti miehensä kanssa New Yorkiin ja asettui pysyvästi Yhdysvaltoihin. Hän sai roolin “Babylon 5” -sarjassa sattuman oikusta, ja hänestä tuli suurlähettiläs Delenn, jonka maailmankatsomus ei loppujen lopuksi eronnut kovin paljoa Furlanin omasta.
Furlanin toiminta oli, totta kai, esimerkillistä.”
2022 Belgrad
Oops, we did it again eli taidettiin ostaa kämppä. Ainakin varattiin sellainen.
(2024: Kyllä, ostimme. Siitä lisää esimerkiksi tässä Minimaattorin jutussa.
Nyt 1/3 perheestämme asuukin siellä jo.)