20.11. travel memories – Espinho, Kyoto, Ito, Nara

Hello from the past!

If you are reading this on November 20th, 2024, it’s been a year since I started this series. Or maybe you are reading in 2025.
I shared the first memories post on Nov. 21st, 2023.
I chose the date as it’s an anniversary for Ismo and me, but also the day we met our furbaby Nero for the first time.
But…
Let me explain.

Locations today: Helsinki, Espinho, Kyoto, Ito, Nara, Belgrade, Tampere.

Edited November 20, 2025

This was actually the first draft I made for this series.
I had saved some of my Facebook memories on my phone before I decided to share them here.
They were originally just some short notes written to my friends, which I decided to share with the whole world.
Unedited, uncensored.
With a weird mixture of different languages.

So, at the same time, I shared my first post on this series, on November 21st, 2023, I saved this one and scheduled it to be published on November 20th, 2024.
For the sake of transparency, I’ve written this post a year before it saw daylight!

When you are reading this, it probably doesn’t sound like a big deal, but writing this I’m thinking…
I don’t even know in which country I’ll be living in November 2024.
Gosh, I’m sending prayers that I’m still alive when this post comes out! (2025: Huh, I am, alive, I mean, scroll down to see where I was in 2024, also 2025!)
I don’t know how you feel, but it just gives me goosebumps to post something so much in advance. Days, weeks, a few months in advance, all fine, but an entire year!

Anyway, you are here now, this post is out, so
let’s dig deeper.

20.11. travel memories from different years

20.11. travel memories from my Facebook posts tell that I’ve been at least in Portugal and Japan on this exact date. Pretty sure that I’ve been elsewhere also, but at least my FB didn’t tell me anything interesting. Have I been doing something very secret?

2014 trip to Portugal was completely work, but half a day off while waiting for work to continue.
2015 trip to Japan was for my personal book project.
2017 I was in Japan for work and fun with Ismo – that was already during our nomad years.

Edit. 2025: For some reason, Facebook originally offered me memories from 2014 to 2017 only, but as there were more visible now, I added the rest. Which also gave two more locations, so not only Espinho, Kyoto, Ito and Nara, but I’ve also been in Helsinki, Tampere and Belgrade today. Not always travelling, but anyway, I add them all now. (In case you didn’t know, we settled in Belgrade, Serbia, in 2018 and stopped travelling full-time. But now we have left Serbia, too. Keep on reading.)
Oh, most of the “new” stuff here is in Finnish, sorry.

For Finns: Tämä oli siis Nomadin päiväkirja -sarjan ensimmäinen kooste. Otin tämän päivän muistot talteen 20.11.2023, mutta ajastin julkaistavaksi vasta 2024, koska halusin huomisen vuosipäivämme olevan ensimmäisen sarjassa julkaistun osan. Jostakin syystä Facebook ei kuitenkaan näyttänyt tuolloin muistoja kuin 2014-2017 välille. Nyt niitä taas näkyy vuodesta 2009 alkaen tähän päivään, niin lisäsin kaikki.
Hassusti tässä ensimmäisessä oli niin paljon englanninkielisiä muistoja, että myös aloitin koosteiden keräämisen englanniksi. Suurin osa sarjan postauksista on kuitenkin suomeksi. Ideana on siis kerätä talteen kaikki Facebook-muistoni jokaiselta päivältä, kaikilta vuosilta ja jakaa ne tänne blogiin editoimatta ja sensuroimatta. Joskin poistan kavereiden nimet silloin kun jaan myös kommentteja. Koko listan näistä löydät 365+1 -postauksesta.

2009
Helsinki?

should I stay or should I go? (Tallinnaan)

2011
Helsinki -> Tampere

juna tampereelle.kylläpä nukuttais.

2012
Helsinki -> Tampere -> Helsinki

Tampereelle. Onko tän flunssaolon ihan pakko iskeä kerran viikossa muutamaksi päiväksi. Reissuun ei sit ainakaan tarvi tulla, nih!

*

Aavistuksen tylsistynyt, katselee junat kartalla -sovelluksesta kartalta missä juna menee ja onko se aikataulussa. Ihan kun kellon ja ikkunan yhdistelmällä ei voisi päätellä samaa.

*

Ai niin, väsyneiden muistopäivä. Ilmankos ei meinaa pysyä hereillä. Aurinkoa kiitos!

*

Helsinkiin…

2013
Helsinki

kokouspäivä

*

Kokousmatkalla löytyi vihdoin peili saunan pukuhuoneeseen. Jos ei kelpaa taloyhtiökumppaneille, niin pidän itse!

*

Last night in Vushtrri

(2025: Nope, I wasn’t in Kosovo and Finland the same day; this pic was taken some days earlier.)

*

Kokouspäivän päälle ay-toverien runo- & musiikki-iltama Pressillä, sekä makkaraperunat kera viinin. Nytkö saa nukkua? Nyt!

*

Välillä Itellalla kestää 10 arkipäivää saada ykkösluokan kirje perille. Tänään olivat onnistuneet tuomaan Helsingin osoitteeseen kirjeen kahdessa päivässä, mutta joku oli piirtänyt tagin kuoreen. WTF?

Kommentit:

Minä: “I am the machine, mä teen uudelleenlähetyksen pikana” vai mitä häh??
Kaveri: Sitä se varmaan tarkottaa, aika kone ollu kyl! Näyttää joltain riimulta/japanilta/kiinalta tolleen käännettynä toi 
Minä: Ja jollain on selvästi töissä tärkeämpääkin tekemistä kuin lajitella postia…

*

Kaikilla on kissoja ja koiria, päätin adoptoida apinan!

2014
Espinho
Portugal

Noin itseni ikäiset nahkasaappaat sai juuri jatkoikää taitavalta kengänkiillottajalta. Itselleni haen seuraavaksi nuorennusta kampaajalta. Odottavan aika ei käy pitkäksi.
Jumitamme Espinhossa kunnes työt etenee.

*

I was telling here that I went to a shoe polisher who made my old boots new again. These boots were about the same age as I am (had bought them from a flea market years before). I had also gone to a hairdresser as I was waiting to get back to work.

Being a photojournalist often means you just have to be patient and wait for the green light to continue your work – a possible interviewee to reply, workers to return from a holiday, or a company to accept a visit to their premises.

This time I was waiting in Espinho, Portugal, and killed my time going to a shoe polisher and a hairdresser. Both are very rare things on work trips. Mostly waiting means doing a plan B or simply running some other task that needs to be taken care of.

*

2015
Kyoto -> Ito
Japan

Ready to go. When I told the staff that I was leaving, she said “No check-out time”. (It is officially 11 am)
Gotta love this place!
But I’ve got a train to catch. Sigh.
The downside of continuous traveling is the constant goodbyes.

Home for the next three nights. Someone won this race and got the best place for sleeping, but I ran second 🙂

Actually, I wanted the one by the window, but if there will be only two of us, would be kind of weird for him/her to have to be sleeping with my toes in his mouth, even though I will go to onsen tonight.

Very nice building but can’t be compared to Kyoto’s hostel by atmosphere. But will do for this weekend. The river scene behind the window is awesome and Ito is a neat little town. Also totally new for me.

Notes from tonight

Two Yankees make more noise in a huge building than 20 Europeans and Asians together having a drinking party or just hanging out in a tiny hostel lounge.

This ryokan building is absolutely stunning, but made me understand one absolute concept for my project, a matter of void. 

Very beautiful walls can be so empty, only booming to become sounding brasses. 
Not getting there without people who bring the feeling, to make it special.

Or maybe I am just too tired to make any more new friends with people I’ll probably never see again. 

This trip is changing me. 
I knew it would, but I didn’t know before how and how much.
And I am not drunk (at least yet), just thinking out loud.

Guess I’d better go to relax in an onsen before they close it. There are so many rules and signs telling what you are not allowed to do, that it makes me feel uncomfortable. 

In my Kyoto hostel, nobody left their dishes or garbage lying around, didn’t shout in the middle of the night, and there was no need to lock the doors, even though there weren’t big signs or staff to say that. 

Respect brings respect. 

And speaking this out, I probably will tomorrow make new friends with either staff or Yankees, or both of them.
But well, then I can say I was wrong. 

My guesthouse Rakuen in Kyoto just was so great, that I am being very unfair now. 
I will give this place a chance. Like I said, it surely is beautiful.

And now I will drop myself into the onsen, those I love everywhere. Only places I trust to have hot enough water for me.

And sorry Finns, I’ll translate if needed to, but most of the time I am rejecting my international friends by writing only in Finnish. And at the moment it is really hard to write in Finnish.

But I also noticed that I’ve lost my English vocabulary so badly, that will probably write my book in Finnish after all. And try to find someone to fund the translations into English and French. 

And gosh I must be bored and restless to write these novels here! 
Sorry and have a great weekend guys, I’ll rest before work. 
At least I seem to be able to walk again.

And my luck is that most of you will never read until here 😀

*

#onsen #japan

*

2017
Nara
Japan

This. And still need to do it again and again. Wish to get some here in Japan too.
Last time here I climbed a dozen or so.

2018
Belgrade

Mistähän ne fb-muistot löytää itse halutessaan?

Tuli vaan mieleen, koska luulen että meillä on vuosipäivä huomenna, mutta entä jos se onkin jo tänään, enkä huomaa onnitella tuota tyyppiä mun pitkästä ja hyvästä seurasta?

2019
Belgrade

Ironiaa pirskahteleva juttu…

Minimaattori

20. marraskuu 2019 ·

Tämän useimmat jo varmaan eilen lukikin, mutta halusin nostaa jutun vielä esiin herättämään keskustelua.
Millaisia tunteita tämä herätti teissä marittajissa, yksinkertaistajissa ja minimalisteissa?
Itseäni vähän surullisesti hymyilytti.

Moni puolusti Marie Kondoa sillä, että hän myy pirskahtelevia esineitä.
Mä näin asian toisin.
Kullekin kun iloa tuottaa aivan eri asiat ja esineet.
Pahoin pelkään, että moni ostaa turhia tavaroita vain siksi, että ”guru” on ne valinnut.
Marie sanoo valinneensa kauppaansa esineet niitä ensin kädessä pideltyään. Vaikka se olisi tottakin, niin ei niihin siirry mitään gurun kultaista kosketusta.
Suosittelen itsekin joitakin hyviksi kokemiani tavaroita ja palveluita, mutta toivon, että ne olisivat vain laadukkaina, kestävinä vaihtoehtoina tuotteille, joita muutenkin ostetaan.

Yksi asia mikä minua vaivasi pikaisesti Kondon verkkokauppaan kurkattuani: paitsi että monet tuotteet tuntuivat aika turhakkeilta, niin niiden alkuperääkään en ainakaan pikaisesti hakemalla sivuilta löytänyt. (Jopa halparättiketju H&M kertoo verkkokaupassaan tuotteidensa alkuperän yksittäiseen tehtaaseen asti.) Toivottavasti tiedot löytyvät, tai ne sinne lisätään myöhemmin.

Kristalleista puhutaan uusina veritimantteina niiden epäeettisen tuotannon vuoksi. Voiko 75 dollarin äänirauta ja kristalli -setti pirskahdella omistajalleen iloa, jos ei ole tietoa millaisissa olosuhteissa kristallit on louhittu.

En tarkoituksella linkkaa verkkokauppaan, vaikka se on taatusti saanut jo paljon näkyvyyttä ja asiakkaita lehtijuttujen myötä.
Sen sijaan nostan tämän asian esiin, että useampi googlaisi kristallien tuotannon epäeettisistä ongelmista ja miettisi ennen ostosten tekoa.
Marie Kondo kehitti tavaroista luopumiseen kannustavan konmarittamisen, nyt hän myy tavaraa omassa verkkokaupassa

Marie Kondo kehitti tavaroista luopumiseen kannustavan konmarittamisen, nyt hän myy tavaraa omassa verkkokaupassa

2020
Belgrade

(Kuva on jo vuodelta 2016, nomadiaikojemme alusta Gili-saarilta.)

*

Muistatko Renate Dorresteinin?

Tämä hollantilaiskirjailija kirjoitti ikääntyvän äitinsä muistisairaudesta kirjan Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa eli alkuperäiseltä nimeltään Mijn zoon heeft een seksleven en ik lees mijn moeder Roodkapje voor.

Holtsut itseasiassa lukevat yhtä paljon kuin suomalaiset.
Sain kunnian tavata Renaten hänen kodissaan Amsterdamin liepeillä.
Matkasimme sinne junalla työparini kanssa.
Kirjailija esitteli kammionsa.
Valtavat kirjahyllyt ja kirjoituspöydän, jonka äärestä saattoi katsella kaunista maalaismaisemaa.
Renate kertoi rakastavansa tätä maisemaa.

Istuimme ruokailuhuoneen pöydän ääressä.
Joimme kahvia mukeista.
Kirjailija poltti ketjussa samalla kun selitti eloisasti elämästään.
Mulla olisi siitä kuviakin jossain Tampereella.
Mutta ei sillä enää väliä ole.
Sain juuri tietää Renaten nukkuneen pois jo puolitoista vuotta sitten.

Yksi muisto.
Välähdys elämän varrelta.
Koko tarina.
Osa tarinaa kirjanmittaisissa raameissa.

*

”Oli kunnia tuntea Teidät.
Kaltaisenne eivät koskaan lähde”
kirjoitti presidentti Vučić aamulla instagramissa tarkoittaen Serbian patriarkka Irinej’tä.
Maassa alkoi kolmen päivän suruaika patriarkan kuoltua tänään koronaan.

Kommentit:

Kaveri: Surullista. Hengenmiehiä on mennyt Serbian kirkosta monia viime aikoina. Meidän hiippakunnan vladika keväällä, Montenegrossa metropoliitta Amfilohija hiljattain. Serbiassa on paljon myös äänekkäitä uskonnonvastustajia, ja uskovaisten keskuudessa kytee epäluulo, että jotkut ovat vahingoniloisia. Tai jopa aiheuttaneet kuolemat hoitovirheillä tms.

Minä: voi tätä salaliittoreorioiden luvattua maata!
Tosiaan, Montenegron metropoliittahan kuoli myös koronaan.

Kaveri: niin, kyllä tänne teoriat uppoaa. Nykyiset ovat kyllä varsin maailmanlaajuisia. Ja uhriutuminen on suosittua täälläkin.

Kaveri 2: this is very different. Serbian patriarch was extremely much used by corrupted leading politicians. Let him rest in peace now, but it is so grotesque to see now how much Serbian president party again uses him to celebrate themselves actually. Let former patriarch’s soul find peace now, but also I wish so much that Serbian church (for a change) get a leader who will care for his people, not for politicians. Serbian church is the church of its people, not of rude and greedy people who destroy this country. Tanja Mikkola just go a bit behind fake state media and you will see how common people have extremely different version of these days, in this country where president thinks that he even can lie about the day when our Patriarch died.

Minä: I understand what you are saying, but today is not the day for politics. Some people are mourning and let their have that.

Kaveri 2: I don’t talk about politics at all. Politics today talks about people who live here. Yes, people here are mourning, because they are ill in the time of virus and some them are dying and our dictator doesn’t care, instead of it he lies even about the death of our patriarch, using even that for his own pathetic promotion.

2021
Belgrade

Kadarka Day! (Though without Kadarka)

Please be seated for takeoff on paikassa Serbia.

20. marraskuu 2021 ·

KADARKA DAY 20.11.21

Kadarka-rypäle juhlii päiväänsä viinikalenterissa tänään 20.11.
Arvatkaapa vaan muistettiinko me tilata lempiviiniämme.
Samaa settiä kuin viime viikolla unohtamani Wine Tourism Day.
Mutta hei, me käytiin siellä lempitilallamme Vinarija Tonković pari viikkoa sitten!
Tämän tilan kaikki neljä viiniä, valkoinen Allegro, Rosé, sekä punaiset Fantazija ja Rapsodija valmistetaan samasta punaisesta Kadarka-rypäleestä.
Miksikö ei ostettu viiniä mukaan? Koska sitä saa tilalta kotiin kannettuna, joten ei viitsi paljon bussilla liikkuessa kanniskella ite.

P.s. Blogista löytyy jo juttua täältä. Skrollaa vaikka seinällä vähän alaspäin, niin pääset lukemaan.

(2025: Juttu on siis nyt linkattuna tuohon, ei tarvi enää skrollailla.)

#serbia #viinimatkailu #kadarka

2022
Belgrade

Luin Pohjois-Italiaan sijoittuvaa kirjaa. Pihan läpi hiippailee mies sateessa. Hän ottaa hupun pois ja tunnistan hänet vuokranantajamme isäksi.
Emme ole nähneet lähes vuoteen häntä, hänen vaimoaan saati poikaansa.
Dragos kertoo lähtevänsä ensi viikolla Italiaan Ivanin häihin.
Vaikuttaa siltä, ettei Ivan ole ihan heti palaamassa tähän kotiinsa. Tosin hän onkin kutsunut tätä jo vuosia meidän kodiksemme.
Ja sellainenhan tämä on.

2024
Tampere

Kolmantena päivänä Nerosta alkoi kehittyä pieni wanderlust ja rekkojen katselu alkoi kiinnostaa toden teolla.

(2025: Tämä siis edelleen videoita muuttomatkalta lokakuulta.)

*

Ismon päivitys:

Uhmattiin lumi-infernoa ja lähdettiin päivä etukäteen juhlimaan 17-vuotispäivää Bistro Kattilaan (huomenna oli täyttä). Tampere.Finland -alella sai menun kahdelle yhden hintaan, joten pieni puhuri ei ollut este. Ruoka ja palvelu olivat ensiluokkaisia, joten kannatti mennä!

*

Oma päivitykseni aiheesta:

Otimme varaslähdön vuosipäivään (rafla oli täyteen buukattu huomiselle) ja uhmasimme lumi-infernoa.

We Finns joke about posting snow pics telling that don’t be stupid and post these pics as we all have windows and do know how the weather is.
But well, I’m pretty sure that most of our friends abroad don’t have the same scenery if they look out of their window in Belgrade or somewhere else around the world.

So this is it.
I returned to Finland after – yea, after – a hot summer and warm autumn, straight into a very Finnish winter.
Went out for an anniversary dinner, I’m a Finn anyway. At least the air is fresh, even too fresh if you ask me.